Kun talous on kansainvälistä, on politiikankin kansainvälistyttävä. Globalisaatio ei ole vain talouden ilmiö. Tavoitteena tulee olla maailmanlaajuinen järjestelmä, joka luo kaupalle ja taloudelle reilut pelisäännöt ja varmistaa ihmisoikeuksien toteutumisen. Globalisaation demokraattinen hallinta antaa mahdollisuuden nykyistä tasa-arvoisempaan kulttuuriseen vuorovaikutukseen eri maiden ja kulttuuripiirien välillä. Se on siis myös väline oikeudenmukaisemman, kestävämmän ja kulttuurisesti moniarvoisen maailman luomiseksi. Tie on pitkä, mutta askelia oikeaan suuntaan on otettava rohkeasti ja päämäärästä tietoisena.

Valtioiden väliset järjestöt on demokratisoitava. Globalisaatio on vienyt päätösvaltaa erityisesti yksittäisiltä valtioilta, jotka ovat vastatoimena siirtäneet valtaoikeuksiaan ylikansallisille toimijoille. Merkittävin tällainen toimija on demokratiavajeesta arvosteltu Euroopan unioni. Huomattavasti epädemokraattisempia ovat kuitenkin puhtaasti valtioiden väliset järjestöt, jotka luovat pelisäännöt kansainväliselle kaupalle ja taloudelle. WTO:n, maailmanpankin ja kansainvälisen valuuttarahaston toiminnan avoimuutta ja demokraattisuutta on lisättävä ja niiden tärkeimmäksi tavoitteeksi on nostettava sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen edistäminen. Maailmankaupan uudistaminen globalisaation hyödyt paremmin jakavaksi on paras keino lisätä kaikkien sosiaalista turvallisuutta.

On perustettava YK:n alainen maailman ympäristöjärjestö. Globaali ympäristöpolitiikka kaipaa vahvaa johtajuutta ja voimakkaita edistysaskelia. Uuden järjestön tehtäväksi tulisi ilmastopolitiikan johtaminen, sitovien sääntöjen luominen sekä konkreettisten ja riittävien päästötavoitteiden laatiminen ja valvominen.

Euroopan unionin on otettava edelläkävijän rooli globalisaation hallinnassa. EU:n tulee edistää kansainvälisesti sitovien pelisääntöjen syntymistä. Tämä tarkoittaa myös unionin sisällä nykyistä enemmän toimivaltaa niissä asioissa, joissa valtioiden välinen kilpailu tai monikansallisten suuryritysten toiminta vaarantaa ihmisten tai ympäristön hyvinvoinnin.

Kansainvälisessä järjestelmässä on korostettava demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeudenmukaisuutta. Yhdistyneitä kansakuntia on uudistettava ja sen merkitystä lisättävä, jotta yhden suurvallan voimapolitiikka ei hallitse maailmanpolitiikan kehitystä. Terrorismin pelko ei saa johtaa länsimaita kaventamaan demokratiaa, sillä yksilönvapauksien ja ihmisoikeuksien rajoittaminen ei vähennä terrorismia. Demokratiaa tulee päinvastoin laajentaa. Historiasta juontuvia konflikteja ja siirtomaakaudelta periytyviä ristiriitoja on liennytettävä, esimerkiksi purkamalla historiallista painolastia Etelä-Afrikan totuuskomission tavoin. Alkuperäiskansojen oikeuksien toteutumista on parannettava. Kansainvälisen yhteisön on kamppailtava määrätietoisesti nais- ja lapsikauppaa, lapsityövoiman käyttöä, kidutusta, syrjintää ja siviileihin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan sekä kuolemanrangaistuksen poistamiseksi kaikkialta maailmasta.

Globalisaatiokehitykseen vaikuttaminen edellyttää todellista tietoa. Päätösten tueksi tulee olla ajantasaista ja sukupuolieriytettyä tietoa globalisaation todellisista vaikutuksista esimerkiksi ihmisten elämään ja työllisyyteen. Köyhyys sekä Euroopassa että kehitysmaissa on naisistumassa, sillä naiset jäävät enenevässä määrin tilapäiseksi työvoimaksi kaikkialla. Kuitenkin naisen työllistyminen on varmin keino pitää koko perhe köyhyysrajan yläpuolella, ja vastaavasti naisten työttömyys köyhissä maissa lisää myös nais- ja lapsikauppaa. Vaikka naisten työuran kehitystä rajoittava ns. lasikatto on jo kehittyneissä maissa osin poissa ja naisia nousee myös yritysten ylimpään johtoon, samanaikaisesti osa naisista jää pysyvään köyhyyteen. Tämä kehitys voidaan katkaista vain puuttumalla yritysmaailman hallitsemaan globalisaatiokehitykseen ja maailmankaupan rakenteisiin.

Tulevaisuus rakentuu tämän päivän teoillemme. Vihreällä politiikalla paremman huomisen rakentaminen on helpompaa kaikille.

Tehtävänämme on reilu muutos!

Jaa sivu: