Hallitusohjelmassa on kaksi sivua ympäristöpolitiikkaa ja lisäksi erikseen energia- ja liikennepolitiikasta. Ympäristölle luvataan paljon hyvää, mutta lupaukset eivät ole saaneet katetta. Hallitusohjelmasta löytyy mm. seuraavia lauseita:

Ympäristöpolitiikan tavoitteena on Suomen aseman vakiinnuttaminen korkeasta ympäristönsuojelun tasosta tunnettuna tieto- ja osaamisyhteiskuntana, jonka kilpailukyky perustuu ekologisesti kestävän kehityksen ehdot täyttävään kulutukseen ja tuotantoon.”

Ilmastomuutoksen hidastamiseksi toteutetaan Kioton pöytäkirjan velvoitteet kansallisen ilmasto-ohjelman mukaisesti ja edistetään sopimuksen pikaista ratifiointia.”

Itämeren suojeluohjelman toteuttamista jatketaan. -- Rehevöitymistä vähennetään pienentämällä muun muassa maatalouden ja yhdyskuntien aiheuttamaa kuormitusta sekä panostamalla lähialueiden haitallisten päästöjen vähentämiseen. Öljy- ja kemikaalikuljetusten sekä muiden vaarallisten kuljetusten aiheuttamia riskejä vähennetään.”

Verotuksen rakennetta uudistetaan edistämään kestävää kehitystä. Ekologisella verouudistuksella vähennetään uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä, ympäristöhaittoja ja edistetään kierrätystä sekä tuotteiden, niiden kulutuksen ja energiankäytön ekotehokkuutta. Selvitetään mahdollisuudet vähentää ympäristön ja kestävän kehityksen kannalta haitallisia tukia.”


Esimerkiksi ekologinen verouudistus ei ole käytännössä edennyt lainkaan. On toteutettu ns. maatalouden TUPO, joka on ympäristön kannalta haitallinen: maanviljelijöiden tulotasoa parannetaan palauttamalla polttoaineveroja. Palautus koskee fossiilisia polttoaineita. Toisin sanoen, mitä enemmän energiaa kuluttaa, sitä enemmän saa veronpalautusta. Hyvin ympäristöystävällistä!

Turvevero on kyllä poistettu. Valitettavasti tämäkin uudistus sattui olemaan ympäristön kannalta haitallinen. Vihreiden vastalauseessa asiaa perusteltiin näin:

Siinä esitetty turpeen veron poistaminen heikentäisi uusiutuvien polttoaineiden asemaa Suomessa. Samoin se heikentäisi työllisyysnäkymiä, kun metsähaketta korvattaisiin turpeella ja puuenergiateknologian vientimahdollisuudet huonontuisivat. Ehdotus myös tekisi kasvihuonekaasupäästöjen alentamisesta vaikeampaa ja kalliimpaa ohjaamalla energiasektoria investoimaan tekniikkaan, jolla puun energiakäytön kasvattaminen on vaikeaa. Samoin ehdotus olisi huomattavan kallis ja epäkäytännöllinen tapa taata puunjalostusteollisuuden raaka-aineen saanti sekä turpeen kilpailuasema kivihiileen verrattuna. Fossiilisten polttoaineiden polttoaineverojen korottaminen ja suora julkinen tuki päästökaupasta kärsiville puunjalostusteollisuuden aloille täyttäisivät hallituksen esityksessä mainitut tavoitteet aiheuttamatta haittavaikutuksia.

-- Turveveron alennus toimisi päästökaupan kanssa vastakkaiseen suuntaan alentaen hintaa, jonka laitokset ovat valmiita maksamaan puusta, ja siten johtaisi puun osittaiseen korvaamiseen turpeella.

Turveveron poistamisen vaikutus Suomen ilmastopolitiikan tavoitteiden toteutumiseen olisi siis negatiivinen - se johtaisi päästöttömän bioenergian korvaamiseen turpeella, joka on ilmaston kannalta haitallisin Suomessa käytettävä polttoaine. Tästä huolimatta hallitus väittää virheellisesti, ettei turpeen veron poistaminen kasvata ilmastopäästöjä.”

Vero kuitenkin poistettiin SDP:n, Keskustan, Kokoomuksen, RKP:n, Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten äänillä. Vain vihreät ja osa Vasemmistoliitosta vastustivat sitä. Keskustan edustaja puolusteli hallituksen esitystä tällä tavalla:

Turvekin on yksi energiamuoto, ja aivan suotta sitä täällä toistetaan toistamisen jälkeen, että turve on hitaasti uusiutuva energia. Sitä kuitenkin uusiutuu Suomeen 50 kertaa enempi kuin me kerkiämme käyttää, niin se uusiutumisvauhtihan on silloin mitä melkoisin, kun sitä kuitenkin todella uutta kasvaa 50 kertaa enemmän mitä me kerkiämme polttaa. Ei sitä tarvitse sen yhden suon asiaa siinä niin miettiä.” (Pekka Vilkuna, kesk., 31.5.2005)

Hallituksen ekologiseen verouudistukseen kuuluu myös virvoitusjuomapakkausten veron poistaminen niiltä pakkauksilta, jotka voidaan kierrättää. Tässä esityksessä on hyviä puolia, kuten se, että lähdevesipullot on mahdollista ottaa palautusjärjestelmän piiriin, ja jos ne eivät siihen kuulu, niille määrätään vero. Esityksessä oli silti ongelmia. Vero poistettiin nimittäin niin uudelleentäytettäviltä kuin materiaalina käytettäviltä pakkauksiltakin, tosin jälkimmäisille tuli kolmen vuoden siirtymäaika. Sama verottomuus koskee täten niin täytettäviä lasipulloja kuin materiaaliksi kelpaavia alumiinitölkkejäkin, vaikka jälkimmäiset ovat ympäristön kannalta huonompia. Tuotteiden elinkaariarvioiden mukaan kierrätettävä alumiinitölkki on uudelleentäytettävää lasipulloa huonompi kolmella kriteerillä (ilmastonmuutos, happamoituminen ja alailmakehän otsoni), parempi yhdellä (vesistön happikato) ja suunnilleen yhtä hyvä toisella, samantyyppisellä vesistön tilaa kuvaavalla kriteerillä (vesistön rehevöityminen). Uudelleentäytettävä muovipullo on puolestaan uudelleentäytettävää lasipulloa parempi kahdella, huonompi kahdella ja suunnilleen yhtä hyvä yhdellä perusteella.

Vihreät ja Vasemmistoliitto ehdottivat, että vero poistetaan kokonaan täyttöpakkauksilta ja että sitä alennetaan kierrätettäviltä pakkauksilta. Tällöin verotuksella ohjattaisiin selvästi kuluttamista, mutta verotuksessa otettaisiin huomioon täyttöpakkausten edut suhteessa kierrätettäviin, vain materiaaliksi kelpaaviin tuotteisiin. Tätä ei kuitenkaan hyväksytty vaan vero poistettiin molemmilta. Pelätään, että tämä lisää raaka-aineeksi kelpaavien pakkausten käytön lisääntymistä täyttöpakkausten kustannuksella. Ympäristön kannalta heikkoa tämäkin. Hallituspuolueiden riveistä tölkkien veron poistamista perusteltiin tähän tyyliin:

Näistä ympäristöanalyyseista puuttuu aina sellainen tavallisen ihmisen arkipäivän huoli. Tein kansalaiskokeen. Marssin lähikauppaan, kauppaan, josta käyn usein ostamassa tuotteita. Menin kassalle. Kysyin kassalta, mikä teidän mielestänne on suurin huoli tässä kierrätysproblematiikassa, joka ainakin siinä meidän kaupassamme on melkoinen ruljanssi. Se vie kaupan tilaa aika paljon. Pulloja on joka puolella, ja suomalaiset jaksavat tuoda niitä pulloja, kiitos suomalaisen sinnikkyyden. Hänen mielestään suuri ongelma on sirpaleet, sirpaleet kaupassa, sirpaleet kaupan ulkopuolella, sirpaleet metsässä, sirpaleet joka paikassa. Se ei tunnu aina niin isolta globaalilta murheelta hiilidioksidipäästöjen keskellä, mutta se tuntuu pienten lasten vanhemmista suurelta ongelmalta. Astuin viime kesänä pullonpohjaan, ja se myös tuntui.” (Arto Bryggare, sd., 18.11.2004)

Muuta ei hallituksen ekologiseen verouudistukseen sitten kuulunutkaan, paitsi lupaus puolittaa teollisuuden sähkövero vuodesta 2008 alkaen. Syynä tähän 100 miljoonaa euroa vuosittain nielevään lupaukseen on päästökaupan teollisuudelle luomat kulut. Autoveron porrastamiseen päästöittäinkin RKP hallituspuolueista ainoana heräsi vasta hallituskauden viimeisenä vuonna kesäkokouksessaan 2006.

Jaa sivu: