Hiiltä pois ilmakehästä – Vihreiden keinot hiilinielujen vahvistamiseksi Hiiltä pois ilmakehästä – Vihreiden keinot hiilinielujen vahvistamiseksi

Hiiltä pois ilmakehästä

Vihreiden keinot hiilinielujen vahvistamiseksi

Metsien, soiden ja peltojen hiilinielut ovat ilmastonmuutoksen torjunnassa yhtä tärkeitä kuin päästöjen vähentäminen. Nyt hallituksen tavoittelemat metsien lisähakkuut ovat tekemässä tyhjäksi muille toimialoille suunnitellut päästövähennykset. Suomi kantaa ilmastovastuunsa vain, mikäli varjelemme ja vahvistamme hiiltä sitovia ekosysteemejä.

Vihreät esittävät toimenpideohjelman hiilinielujen kasvattamiseksi niin, että Suomi saavuttaa hiilineutraaliuden jo vuonna 2030 ja sen jälkeen imee hiiltä ilmakehästä päästöjämme enemmän, eli alamme jarruttaa ilmastonmuutosta sen kiihdyttämisen sijasta. Tarvitsemme määrätietoista politiikkaa hiilinielujen kasvattamiseksi.

IPCC:n tuore raportti osoittaa, että ilmastonmuutoksen torjuminen on sivilisaatiomme kohtalonkysymys, eikä aikaa ole hukattavaksi. Hyvä uutinen on, että ilmastokatastrofin välttäminen on yhä mahdollista. Vaadittavat toimet ovat investointeja tulevaisuuteen, ne estävät tulevaisuudessa lankeavan jättilaskun ilmastonmuutoksen aiheuttamista vahingoista.

Hiilinielujen vahvistaminen on avainasemassa ilmastotoimien joukossa. Kun suojelemme metsiä, soita ja lähivesiämme, suojelemme samalla ilmastoa ja ennaltaehkäisemme tulevia talouskriisejä. Hiilen sitominen on win-win-politiikkaa.

Vihreät esittää Suomen ilmastotavoitteiden ja sitoumusten päivittämistä niin, että Suomi saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2030 mennessä ja hiilinegatiivisuuden heti 2030-luvun alussa. Tämä onnistuu, kun nopeiden päästövähennysten lisäksi kasvatamme maamme hiilinieluja. Siksi seuraavan hallituksen on käynnistettävä kunnianhimoinen toimenpideohjelma metsien ja maaperän hiilen sidonnan kasvattamiseksi.
 

Metsät

Rajoitetaan hakkuumäärää

Nopein ja tehokkain keino saada päästövähennyksiä metsäsektorilla on antaa metsien muodostaman hiilinielun kasvaa eli antaa metsien jatkaa hiilidioksidin sitomista ilmasta. Hakkuita ei tarvitse lopettaa, mutta hakkuumäärän on oltava ilmaston kannalta kestävällä tasolla.

Hakkuumääriä ei pidä lisätä, vaan pitää nykyisellään tai pienentää. Esimerkiksi vuoden 2014 hakkuutasolla eli noin 65 miljoonalla kuutiolla metsien hiilinielu kasvaisi 7-14 miljoonalla hiilidioksiditonnilla verrattuna vuoteen 2017 ja se turvaisi myös metsäluonnon monimuotoisuutta.

Puun käyttöä teollisuudessa pitäisi tarkastella ilmaston näkökulmasta. Suurten hankkeiden ympäristölupamenettelyissä on otettava käyttöön elinkaaren mittainen illmastovaikutusten arviointi. Erityisen tärkeää tämä on, koska Suomeen on suunnitteilla useita metsäpohjaisia biopolttoaineita valmistavia tehtaita.

Hakkuita voidaan rajoittaa myös esimerkiksi pienentämällä Metsähallituksen tulostavoitetta.

Metsänomistajille tuloja hiilensidonnasta

Tähän asti metsänomistaja on voinut saada tuloja vain hakatessaan metsäänsä. Jatkossa metsänomistajan on voitava ansaita myös antamalla metsiensä kasvaa ja sitoa hiiltä. Tämä johtaisi metsien hakkaamiseen vanhempina, jolloin puustoon sitoutunut hiilivarasto säilyisi pitempään ja hakkuissa saataisiin järeämpää ja arvokkaampaa puuta. Tämä parantaisi myös mahdollisuuksia pitkäikäisten puutuotteiden, kuten puurakennusten, valmistamiseen. Pitkäikäisissä puutuotteissa hiili pysyy pitkään pois kierrosta.

Metsien kiertoaikaa tulisi kasvattaa nykyisestä 60-80 vuodesta 80-120 vuoteen.

Metsänomistajia on kannustettava hiilensidontaan ottamalla käyttöön kasvatusmaksu, joka palkitsee metsänomistajia hiilinielun kasvattamisesta.

Näiden rahoittamiseksi voidaan suunnata uudelleen metsätalouden tukia. Esimerkiksi Kemera-tuet* tulee uudistaa niin, että ne kannustavat ilmaston ja ympäristön kannalta kestävämpiin metsätaloustoimiin. Muun muassa turvemaiden kunnostusojitusten tukeminen on lopetettava.


Vähennetään avohakkuita

Avohakkuu ei ole hiilensidonnan kannalta järkevä tapa hoitaa metsiä. Avohakattu aukea toimii päästölähteenä ainakin 20 vuotta, ja useimpien puusta tehtyjen tuotteiden hiili palaa ilmakehään muutamassa vuodessa.

Suomen metsissä avohakkuut ovat kuitenkin pääsääntö. Vain alle 5 % talousmetsistämme hoidetaan jatkuvan kasvatuksen menetelmin. Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa maaperän hiili ei pääse vapautumaan ilmakehään toisin kuin avohakkuussa ja sen jälkeisessä maaperän käsittelyssä. Ero on erityisen suuri turvemailla tapahtuvassa metsänhoidossa. Metsän hiilivarastosta suurempi osa on maaperässä kuin puustossa, ja jatkuvassa kasvatuksessa tämä hiili myös jää maaperään.

Jatkuvapeitteinen kasvatus tuo hyötyjä myös metsänomistajille. Se takaa avohakkuuta tasaisemman tulovirran. Myös metsänhoidon ja -istutusten tarve sekä hoitokulut pienenevät. Jatkuvapeitteinen kasvatus säilyttää metsän viihtyisänä ja mahdollistaa matkailupalvelut ja moninaiskäytön. Myös luonnon monimuotoisuus hyötyy.

Valtion maille ja turvepohjaisille maille on asetettava avohakkuukielto. Kaikkia yksityisiä metsänomistajia tulee kannustaa jatkuvapeitteiseen kasvatukseen lisäämällä tietoisuutta eri hakkuumenetelmistä sekä niiden hyödyistä ja haitoista.

Myös puunkäyttötapoja muuttamalla voidaan hillitä negatiivisia ilmastovaikutuksia. Metsähakkeen tuki tulee rajata pois puujakeilta, joilla ei ole saatavissa nopeita ilmastohyötyjä. Tällaisia ovat esimerkiksi kannot, yli 10 cm läpimitaltaan oleva puu, lahopuu sekä pohjoisen Lapin puusto.

Tavoitteeksi on asetettava, että vuonna 2030 jatkuvan kasvatuksen piirissä olisi tuntuvasti suurempi osuus Suomen talousmetsistä kuin nykyään.
 

Suot ja muut kosteikot

Lopetetaan turpeen energiakäyttö ja ajetaan alas turpeen kaivu

Turve on ilmastolle haitallinen polttoaine, jonka päästöt ovat jopa pahemmat kuin kivihiilen. Vaikka turpeen käyttö on laskussa, Suomessa avataan kuitenkin edelleen uusia alueita turpeen kaivamiseen.

Kansallisen suostrategian tavoitteena on turvetuotannon laajentaminen 200 000 hehtaarin alueelle. Tämä on ilmaston kannalta kestämätön linja.

Uusien turvetuotantoalueiden raivaaminen on kiellettävä ja polttoturpeen käytöstä luovuttava vuoteen 2025 mennessä.

Suojellaan ja ennallistetaan soita

Soiden ennallistaminen voi olla hyvä keino lisätä maaperän kykyä sitoa hiiltä. Ennallistamisen ilmastohyötyjen selvittämiseksi erityyppisillä soilla tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta, jotta saadaan parempi ymmärrys siitä, minkä tyyppiset suot ovat ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta järkeviä kohteita ennallistamiselle. Soiden ennallistamista on edistettävä niillä soilla, joissa metaanin merkittävään vapautumiseen ei ole riskiä.

Soidensuojeluohjelma pitää toteuttaa, jotta suojelusuot pysyvät jatkossakin hiilinieluina.

Maatalouden hiilensidonta

Maatalouden hiilensidonnan potentiaalista ollaan vasta alkamassa päästä selville. Muokkaamalla viljelymenetelmiä voidaan parantaa peltojen ja maaperän kykyä sitoa ja varastoida hiiltä.

Peltojen hiilimäärää on lisättävä 4 promillella vuosittain Suomessa, kuten Pariisin ilmastoneuvottelujen yhteydessä julkistetussa aloitteessa esitetään.

Metsitetään käyttämättömät pellot

Viljelykäytön ulkopuolella on 150 000 hehtaaria peltoja, jotka voidaan metsittää pääsääntöisesti lehtipuilla. Jo 20 vuoden kuluttua nämä metsät muodostaisivat 1,4 miljoonan hiilidioksiditonnin suuruisen hiilinielun. Myös heikosti tuottavia turvemaita ja muita peltolohkoja voidaan metsittää, jolloin nämä alueet toimivat pitkäaikaisina hiilinieluina. Selvitetään istutustuen käyttöä metsittämisen kannustimena.

Rajoitetaan uusien peltojen raivausta turvemailla ja metsissä

Uusien peltojen raivaus metsissä ja turvemailla vapauttaa maan ja puiden varastoiman hiilen ilmakehään nopeasti. Pellonraivaus on lopetettava turvemailla, joista vapautuu erityisen paljon hiiltä.

Tällä hetkellä peltoja raivataan myös yksinomaan lannan levitykseen karjatalousvaltaisilla alueilla. Tuetaan biokaasureaktoreihin investoimista, jotta peltoja ei tarvitse raivata lantaa varten. Ylimääräisestä lannasta voidaan valmistaa biokaasua, ja sivutuotteena syntyy lannoitetta viljelypelloille.

Vahvistetaan maatalousmaan hiilensidontaa viljelymenetelmiä kehittämällä

Lisätään ilmastopositiivisten viljelymenetelmien käyttöä maataloudessa. Lisätään hiilen sidontaa tehostavaa ja maaperää parantavaa nurmiviljelyä sekä orgaanisten lannoitteiden ja biohiilen käyttöä. Kiinnitetään erityistä huomiota paljon päästöjä tuottavien turvemaiden käsittelyyn: päästöjä voidaan vähentää merkittävästi esimerkiksi nostamalla pohjaveden tasoa näillä viljelymailla. Lisätään maaperän hiilensidontaan kohdistuvia lupaavia kokeiluja ja kohdistetaan maatalouden tutkimusrahoitusta entistä enemmän hiilensidontaan kohdistuvaan tutkimukseen.

*) Kemera-tuet = Kestävän metsätalouden rahoituslain mukaiset tuet

Jaa sivu: