Maaseudun kehittäminen on tahdon asia. Maaseutupolitiikan ytimessä tulee olla maaseudun vahvuuksien tunnistaminen, haasteiden havaitseminen ja ongelmien ennaltaehkäisy. Oikealla politiikalla maaseutu säilyy edelleen Suomelle suurena voimavarana ja on tärkeä myös ilmastonmuutoksen hillinnässä.

On tärkeää löytää keinot, joilla maaseudun moninaiset arvot sovitetaan yhteen. Vihreille keskeistä on luonnonarvojen säilyttäminen tasapainossa mm. tuotannollisten, yhteisöllisten, esteettisten ja kulttuuristen arvojen kanssa.

Suomi on asukastiheydeltään Euroopan maaseutumaisin maa. Maamme on kaupungistunut vasta varsin vähän aikaa sitten. Useimpien kaupunkilaisten juuret ovat maaseudulla. Vihreille on tärkeää, miten maaseudullamme voidaan ja miten maaseudun ihmisiä ja ympäristöä kohdellaan. Suurien yhtenäisten alueiden autioituminen on epäsuotavaa kehitystä, jota on pyrittävä tehokkaasti ehkäisemään. Keskeisenä tavoitteena tulee olla ihmisten vapaus valita asuinpaikkansa ja elämäntapansa, joiden tulisi olla tasapainossa keskenään. Erityisen uhattuna tämä vapaus on syrjäisillä seuduilla, joilta elämisen edellytykset karkaavat kauas.

Kaupungit ja maaseutu ovat aina toimineet yhdessä kokonaisuutena, jossa maaseudun rooli on olla kaupungin tuki- ja huoltoalue. Tyypillisesti tämä tarkoittaa ruoka- ja raaka-ainehuoltoa. Kaupunki taas toimii hallinnon, palveluiden, tavaratuotannon ja kaupan keskuksena hoitaen myös ympäröivän maaseudun tarpeita. Nopean kaupungistumisen aikana ja sen jälkeen kaupungin ja maaseudun suhde on ollut kyräilevä, ja sitä ovat leimanneet monet epäluulot ja poliittiset intressiristiriidat. Olisi kuitenkin tarpeen irrottautua tästä perinnöstä, ja etsiä ratkaisuja niin kaupunkien kuin maaseudun ongelmiin ilman vastakkainasettelun painolastia. Eturyhmäpolitiikka ei saa olla yhteisen hyvän esteenä. Haasteena on löytää uutta toimivaa vuorovaikutusta kaupunkien ja maaseudun välille.

Olennainen kysymys maaseudun kehittämisessä on tulevaisuuden ennakointi: miltä alue näyttää 10 tai 20 vuoden kuluttua? Maaseutuelämässä on paljon vahvuuksia, mutta toisaalta on tärkeä tunnistaa keskeisiä sosiaalisia haasteita. Erityistä huomiota kaipaavat muun muassa köyhyys, korkea sairastavuus, yksinäisyys ja yhteisöpaineet. Jos alueen tulevaisuusnäkymät ovat huonot, ennusteesta tulee helposti itseään toteuttava. Vastaavasti valoisat tulevaisuuden odotukset tuovat väkeä, joka toteuttaa tämänkin ennusteen. Maaseutupolitiikan suurin haaste onkin kääntää pessimistiset tulevaisuuden näkymät optimistisiksi. Tähän työhön tarvitaan realistisia keinoja, joilla ihmisten usko tulevaisuuteensa maalla palautetaan. Suomi tarvitsee maaseutuaan tulevaisuudessakin.

Maaseudulla asumisen ehdottomiin edellytyksiin kuuluu elinkeinojen elinkelpoisuudesta huolehtiminen. Perinteisesti tyypilliset maaseutuelinkeinot ovat liittyneet alkutuotantoon, mutta näiden alojen osuus koko kansantaloudesta on pienentynyt. Infrastruktuurin on tarjottava mahdollisuus harjoittaa muitakin elinkeinoja, jotta maaseutu säilyisi elinvoimaisena ja monia vaihtoehtoja tarjoavana asuinpaikkana.

Maaseudun arvostus on nousussa. Monen kaupunkilaisen mielestä maaseutu on aiempaa kiinnostavampi paikka elää. Tarve nostaa uusiutuvan energian osuutta nopeasti nostaa maaseudun merkitystä uudella tavalla ja se tarjoaa myös merkittävää tulojen ja työpaikkojen lähdettä maaseudulle. Maailman resurssien, etenkin ruoan, niukkeneminen nostaa maaseudun tuotteiden hintaa ja parantaa tuotannon kannattavuutta. Moni asia puhuu sen puolesta, että maaseudun elinvoimaisuus on elpymässä. Trendejä voidaan ja myös pitää kääntää positiiviseen suuntaan.

Jaa sivu: