Useimpiin kotimaisesta energiaratkaisuista esitettyihin kysymyksiin on esitetty vastaukset alkuperäisessä raportissa (pdf). Tähän on koottu lisäksi joitakin tiivistettyjä vastauksia.

Miksi korvataan Fennovoima eikä fossiilisia polttoaineita ja sähkön tuontia Venäjältä?

Kotimainen energiaratkaisu korvaa Fennovoiman, joten se korvaa myös sen, mitä Fennovoimalla esitetään korvattavaksi: fossiilisia polttoaineita ja sähkön tuontia Venäjältä.

Eikö voi toteuttaa molemmat: Fennovoiman ja kotimaisen energiaratkaisun?

Jos toteutetaan hallituksen suunnitelmat ja vihreiden energiaratkaisu, ei Fennovoiman sähköntuotannolle ole Suomen markkinoilla tarvetta. Mitä Fennovoimalla silloin korvattaisiin: vesivoimaa, tuulivoimaa, vanhaa ydinvoimaa vai sähkön ja lämmön yhteistuotantoa?

Miten Fennovoima ja kotimaisen energiaratkaisu ovat keskenään kilpailevia?

Fennovoiman periaatepäätöksen mukaan "lisääntyvä sähköntarjonta laskee sähkön markkinahintaa ja heikentää siten muun sähköntuotannon kannattavuutta." Erityisesti "uusien ydinvoimalaitosten tuotanto korvaisi ensisijaisesti sähkön tuontia, mutta se vähentäisi myös sähkön ja lämmön yhteistuotantoa kaukolämmössä" ja "riski CHP-laitosinvestointien toteutumatta jäämisestä saattaa puolestaan vähentää uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön määrää". Ydinvoima siis syrjäyttää suoraan sähkön ja lämmön yhteistuotantoa, josta osa voi olla bioenergiaa.

Ministeri Vapaavuori lausui periaatepäätöksen tiedotustilaisuudessa: "Ison ydinvoimalaitosyksikön periaatepäätös on omiaan rajoittamaan muun sähköntuotantokapasiteetin lisäämistä." Eduskunnassa hän vielä täsmensi: "Sen jälkeen kun valtioneuvosto antaa myönteisen ydinvoimaluvan, jonka eduskunta tarkistaa ja hyväksyy, niin käytännössä markkinoille tulee viesti siitä, että erittäin merkittävä ydinvoimalaitos on tulossa markkinoille, joka käytännössä blokkaa monia muita sähköntuottajia tekemästä omia investointeja, sekä muita ydinvoima-aloilla toimivia mutta esimerkiksi myös uusiutuvan energian puolella toimivia."

Vastaavasti tuuli- ja aurinkosähkön lisäys tekee ydinvoimasta vähemmän kannattavan investoinnin, koska se laskee sähkön markkinahintaa. Arkisemmalla tasolla energiayhtiöillä on rajallinen budjetti uusiin laitosinvestointeihin. Jos yhtiö ottaa lainaa sijoittaakseen ydinlaitokseen, joka alkaa tuottaa vastinetta pääomalle vasta pitkän ajan kuluttua, ei varaa muihin investointeihin välttämättä ole.

Jos Suomessa ydinsähkölle ei ole tarvetta, voisiko sitä viedä muualle?

Koko Pohjoismaidenkaan markkinoilla tarvetta ei välttämättä löydy. Lauhdevoimaa on jäljellä korvattavaksi vähän (pdf), koko markkinoista alle kuusi prosenttia. Samaan aikaan maat investoivat huomattavasti uusiutuviin. Ministeri Vapaavuori on todennut, että ”Suomessa on varsin laaja yhteiskunnallinen yhteisymmärrys ja yksimielisyys siitä, että emme tuota sähköntuotantokapasiteettia emmekä varsinkaan ydinvoimaa pysyväisluontoiseen vientiin”.

Miksi toimia esitetään vain 10 TWh edestä, vaikka päästöjen vähentämiseksi pitää tehdä paljon enemmän?

Mallissa hahmotellaan yksi mahdollinen tapa korvata Fennovoiman sähkö ja teho. Siinä ei esitetä kaikkia muita tarvittavia energiatoimia - aivan niin kuin Fennovoiman kannattajatkaan eivät kuvittele Fennovoiman ratkaisevan kaikkia energiatarpeita (ainakaan toivottavasti).

Keinoja vähentää kivihiilen käyttöä olemme koonneet erilliseen toimenpideohjelmaan. Energiana ja euroina suurin energian tuontierä on Venäjältä tuleva öljy, jonka korvaamista olemme tarkastelleet puolestaan öljyriippuvuusohjelmassa.

Jos uusiutuvat ovat niin hyviä, miksi yritykset investoivat Fennovoimaan?

Yksityiset yritykset ovat pääosin hylänneet Fennovoiman, Suomesta jäljellä on lähinnä kunnallisia energialaitoksia. Monet kunnallisetkin energiayhtiöt ovat valinneet toisin. Esimerkiksi Mikkelissä energiayhtiö investoi paikallisiin uusiutuviin, ei Fennovoimaan. Kuopio vetäytyi Fennovoiman hankkeesta taloudellisin perustein - kokoomuksen johdolla.

Uusiutuvainvestointien tiellä on mm. hallinnollisia esteitä, epävarmuutta päästökaupan ja sähkön hinnan tulevaisuudesta sekä toisinaan yksinkertaisesti poliittisia päätöksiä. Myös isot ydinvoimahankkeet jarruttavat uusiutuvia. Jos Fennovoima kariutuu lopullisesti, uusiutuvainvestoinnit lähtevät paremmin liikkeelle.

Eikö ratkaisu tule kohtuuttoman kalliiksi?

Uusiutuvien edistäminen maksaa alkuun jonkin verran, mutta tuo myös monia hyötyjä. Saksassa mittavat ja ylimoitetutkin tuet ovat asettuneet tasoihin niistä saatujen hyötyjen (pdf) kanssa. Suomessa uusiutuvien tukijärjestelmät ovat verraten halpoja.

Keskipitkän aikavälin tavoitteena on päästä tuista eroon. Jos aurinko- ja tuulisähkön hintakehitys jatkuu samaan tapaan kuin tähän asti, tämä on mahdollista jo 2020-luvulla. Myös päästökaupan korjaaminen vähentää tukitarvetta. (Katso myös kysymys tuista.)

Ihan hyvä malli, mutta mitä jos X ei toteudu?

Paketti on ylimitoitettu eli jos jokin yksittäinen ratkaisu ei syystä tai toisesta toteudu täydessä laajuudessa, muut voivat paikata. Siinä ei myöskään ole kuvattu kaikkia mahdollisia toimia.

Miksi malliin ei ole laskettu uusiutuvan energian tukien kustannuksia?

Raportissa on esitetty arvio niistä valtiontalouden kustannuksista, jotka on tässä vaiheessa ollut mahdollista arvioida uskottavasti. Uusiutuvan tuista todetaan: ”Jo toteutuneen kehityksen ja tulevaa sähkön markkinahintaa sekä asennusten hintojen koskevien eri arvioiden perusteella on todennäköistä, että 2020-luvun lopulla niiden edistäminen vaatii julkisia tukia joko hyvin vähän tai ei lainkaan. Mahdollinen tukien tarve tulee arvioida erikseen vuosikymmenen lopulla.”

Uusiutuvien teknologia ja markkinat kehittyvät kovaa vauhtia. Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa on arvioitu, että 2020-luvulla maalle rakennettava tuulivoima voi tuottaa sähköä suunnilleen samaan hintaan kuin Fennovoima. Ruotsin energiaviranomaisen mukaan tuulivoima kuuluu tuotantokustannuksiltaan halvimpiin sähköntuotantotapoihin (pdf). Aurinkopaneelien hinta on laskenut kuudessa vuodessa jo 80 prosenttia, ja niiden ennakoidaan laskevan edelleen huomattavasti.

Voidaanko siis sittenkin tarvita tukia uusiutuvien edistämiseen vielä 2020-luvulla?

Kyllä, tällainen skenaario on kuviteltavissa. Jos uusiutuvatekniikoiden hinnat eivät laske odotetusti, päästökauppaa ei saada korjattua ja sähkön hinta pysyy alhaalla, investoinnit eivät välttämättä lähde liikkeelle markkinaehtoisesti.

Keinoja vauhdittaa uusiutuvainvestointeja on silti muitakin kuin julkinen tuki. Esimerkiksi Ruotsissa käytetään vihreitä sertifikaatteja ja monissa Yhdysvaltain osavaltioissa energiayhtiöille asetettua uusiutuvavelvoitetta. Mahdollisen julkisen rahoituksenkin voi kohdentaa suoran tuotantotuen sijaan esimerkiksi kilpailuttamalla.

Pakotetaanko kuluttajat kysyntäjouston takia maksamaan sähköstä enemmän talvella?

Ei. Kuluttajan ei tarvitse valita muuttuvahintaista sopimusta, jos ei sitä halua. Raportissa todetaan: ”Ongelmaa voi tarvittaessa ratkoa normiohjauksella sähkömarkkinalain kautta. Kevyempi vaihtoehto on solmia vapaaehtoinen sopimus energiafirmojen kanssa siitä, että vuosittain kasvava prosenttiosuus sähköalan sopimuksista olisi joustavahintaisia ja tukisi kysyntäjouston yleistymistä.” Sähkömarkkinalain muutos voi olla esimerkiksi sellainen, että kaikkien sähköyhtiöiden pitää tarjota asiakkailleen joustavaan hinnoitteluun perustuvaa tuotetta.

Käyttäjille muuttuvahintaiset sopimukset ovat vuositasolla yleensä samanhintaisia kuin kiinteähintaiset: kun halpaa sähköä on tarjolla paljon, sähkö on kuluttajalle halvempaa. Muuttuvahintaisilla sopimuksilla ja automaattisilla ajastuksilla kuluttajat ovat saaneet huomattaviakin, 15–30 prosentin, säästöjä sähkölaskuihin.

Miksi raportissa hehkutetaan Tanskan kaltaisia maita, joissa poltetaan paljon hiiltä?

Kannattaa ottaa oppia muiden maiden onnistumisista - ei kopioida niiden epäonnistumisia. Saksasta ja Tanskasta kannattaa ottaa opiksi uusiutuvien ripeästä lisäämisestä. Sen sijaan emme esitä ylikalliita uusiutuvatukia, saati tukiaisia hiiliteollisuudelle.

← Palaa sivulle Kotimainen energiaratkaisu - Vaihtoehto Fennovoimalle

Jaa sivu:
Tilaa upeasti uudistunut Vihreä Lanka!