Vihreille maaseutu on erityisen tärkeä, sillä luonnonarvojen säilyttämisellä on keskeinen sija vihreiden arvomaailmassa ja käytännön politiikassa. Tämä tarkoittaa paitsi kotimaisen luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä myös taajamien luonnon, kulttuurimaisemien ja perinnebiotooppien suojelua ja elvyttämistä. Maa- ja metsätaloudella on luontoon suuri vaikutus, koska ne muokkaavat suuria pinta-aloja ihmisen tarpeisiin. Myös teiden hoitoon niin maisemien miellyttävyyden kuin pientareiden biodiversiteetin säilymisen kannalta on kiinnitettävä enemmän huomiota, sillä pientareet ovat monien perinneympäristölajien viimeisiä turvapaikkoja.

Perinteinen luonnonsuojelu on ollut ja on edelleen tärkeää. Sen ansiosta suomalaisen luonnon monimuotoisuutta on voitu varjella samalla kun tehokkaan metsä- ja maatalouden vuoksi lajirikkaus on ollut uhattuna. Suojeluun käytettävät määrärahat on kuitenkin moninkertaistettava ja riittävien suurien, yhtenäisten alueiden muodostamiseksi julkisia ja yksityisiä alueita on voitava hyödyntää tehokkaammin ja joustavammin. Suojelualueiden tarve on verrannollinen muun maankäytön intensiivisyyteen: jos maata muokataan ja metsiä käsitellään vähäisiä luontovaikutuksia aiheuttavilla menetelmillä, on tarve alueiden totaaliseen suojeluun vastaavasti vähäisempi. Suuria suojelualueita tarvitaan kuitenkin vielä pitkään, jotta esimerkiksi suurpedoilla olisi riittävän laajat reviirit. Samalla tulee huolehdituksi monen muun lajin suojelu.

Suomen uhanalaisesta lajistosta suurin osa on metsissä tai perinnebiotoopeilla. Metsien osalta perinteiset suojelukeinot toimivat, mutta perinnebiotoopit vaativat jatkuvaa hoitoa, joko perinteisen maatalouden muodossa tai sitä korvaavin toimenpitein. Suomen oloihin tuhansien vuosien aikana sopeutuneet kotieläinten ja viljelykasvien maatiaisrodut ja -lajikkeet ovat osa maaseudun luonnon monimuotoisuutta. Maatiaiskarja on pienituottoisempaa kuin jalostetut uudet rodut, mutta sopii paremmin perinnebiotooppien, kuten niittyjen ja ketojen, ylläpitoon. Perinteisten maatiaislajikkeiden ja -rotujen säilyttämiselle on annettava erityistukea. Perinnebiotooppien hoitoon myönnettäviä ympäristötukia on voitava antaa kaikille maanomistajille, joiden mailla on arvokkaita alueita.
 

Itämeren ja sisävesien tila


Itämeren pahin ympäristöongelma on rehevöityminen ja sen suurin aiheuttaja on Itämeren valuma-alueen maatalous. Maatalouden vesistöille aiheuttamaa typpi- ja fosforikuormitusta on edelleen leikattava voimakkaasti. Maatilojen tarkat ravinnetaseet, ammattimaisesti tehdyt suojakaistat ja luomun osuuden kasvattaminen ovat avainasemassa.

On myös tärkeää turvata peltojen yleinen kasvukunto. Viljelyä tulee monipuolistaa erityisesti Etelä-Suomessa, jotta viljelymaiden eroosio saadaan vähenemään. Sen lisäksi on paikoitellen ryhdyttävä valumavesien aktiiviseen puhdistamiseen. Maataloustukijärjestelmä on järkeistettävä siten, että byrokratiaa vähennetään ja tuettavat ympäristötoimenpiteet ovat aidosti vaikuttavia. Lisäksi EU-maataloustukijärjestelmää on kehitettävä nykyistä voimakkaammin typpi- ja fosforikuormitusta rajoittavaksi koko Itämeren valuma-alueella. On harkittava suorien ympäristömääräyksien lisäämistä. Maatalouden ympäristötuen toimia on kohdennettava alueellisesti kaikista kuormittavimmille peltolohkoille erityisesti Saaristomeren valuma-alueelle ja kotieläinten tehotuotantoon. Kalanviljelyn aiheuttamaa runsasta vesistökuormitusta on vähennettävä. Viljelijän ja tuottajan tulee saada riittävä toimeentulo tuotannosta, jolloin ympäristöstä huolehtiminen on toiminnan peruslähtökohta.

 

 

Maisema ja luonnonrauha


Metsätalouden vaikutus on hyvin monitahoinen. Voimakas metsien muokkaus ja tasarakenteisten yksilajisten puupeltojen suosiminen köyhdyttää metsäluontoa. Samalla tehokas puupelto voi tuottaa huomattavan määrän puuta ja luoda toisaalle mahdollisuuden säilyttää arvokkaimpia luontotyyppejä. Metsien monikäytön ja  biodiversiteetin näkökulmasta metsä, jossa on eri-ikäisiä ja -lajisia puita, on parempi kuin monotoninen talousmetsä. Metsänomistajalle paljas puutuotanto ei välttämättä ole tärkeintä, vaikka metsäteollisuudelle olisikin. Metsien käyttö täytyy sovittaa yhteen luonnonympäristöjen turvaamisen kanssa.

Maisemanvuokraus on uusi keino suojella esimerkiksi matkailulle ja poronhoidolle tärkeitä metsäalueita avohakkuilta. Laajamittaiseksi ratkaisuksi tästä ei kuitenkaan ole. Matkailuyritysten maksukyky on usein huono, eikä voida ajatella pienistä katteista maksettavan merkittäviä korvaussummia. Asiaan liittyy myös kiristyksenomainen piirre, joka tekee käytännöstä joissain tapauksissa arveluttavan. Jokamiehenoikeuksien säilymisestä on huolehdittava täysin riippumattomina maisemallisista ym. korvauksista.

Hoidettu maisema houkuttelee sekä uusia asukkaita että matkailijoita ja on siten tärkeä elinkeinoelämällekin.  Yleisesti maaseudulla ongelmaksi koetaan esimerkiksi maisemien umpeenkasvu ja tienvarsien pusikoituminen sekä vaille käyttöä jääneiden rakennusten rapistuminen. Maisemanhoitotöitä tulisi tehdä pitkäjänteisesti ja jatkuvasti. Maisemahakkuut ja vanhojen rakennusten korjaaminen toisivat uusia työtilaisuuksia maaseudulle sekä työmiehille että suunnittelijoille, jos työlle löytyisi maksajat. Tulevaisuudessa pusikoiden raivaamisella voidaan tuottaa polttoainetta bioenergialaitoksiin.

Maiseman arvo ja merkitys on suuri. Kerran tuhottua maisemaa, kuten räjäytettyä kalliota, on vaikea tai mahdoton ennallistaa. Siksi arvokkaan maiseman suojelu on turvattava maankäyttö- ja rakennuslailla.

Syrjäseudut ovat luonnonrauhan tyyssija, rikkumattoman hiljaisuuden lähde. Erilaisissa selvityksissä on todettu, että hiljaiset alueemme ovat katoamassa. Tieliikenteen melu kuuluu laajoilla alueilla valtatien ympärillä. Maaseudun hiljaiset alueet olisi pikaisesti kartoitettava ja mietittävä kansallisella tasolla, miten parhaiten kyetään säästämään edes joitakin laajempia hiljaisia alueita Suomessa.

 

 

Jaa sivu: