Kirsi Ojansuu ryhmäpuheenvuorossa välikysymyksestä reumapotilaiden hoidon turvaamisesta

Arvoisa puhemies,

Heinolan reumasairaalan konkurssi oli järkytys kaikille. Vaikka taloudellisista vaikeuksista oli jo aiemmin merkkejä, sairaalan ajautuminen vararikkoon näin nopeasti oli odottamatonta. Toimintojen lopettaminen oli shokki erityisesti reumasairaalan asiakkaille. Sairaalasta on sen pitkän historian aikana saanut apua tuhannet reumaa sairastavat ja heidän läheisensä. Moni onkin viime viikkoina kysellyt missä minua tai läheistäni nyt hoidetaan?

Monelle reumaa sairastavalle hoito- ja kuntoutusjaksot Heinolassa ovat olleet hyvin merkityksellisiä. Sairaalan ilmapiiri on ollut kannustava ja myönteinen, mikä on ollut tärkeää erityisesti niille asiakkaille, joille reuman sairastaminen tekee arjesta vaivalloista. Niin henkilökunnan kuin muidenkin reumapotilaiden antama tuki on auttanut jaksamaan arjessa eteenpäin. Reumapotilasta ymmärtää parhaiten toinen reumapotilas, siksi vertaistuki on ollut niin tärkeää.

Heinolan reumasairaalan hyvä maine on kiirinyt myös maamme rajojen ulkopuolelle. Sairaalassa ollaan oltu reumahoidon edelläkävijöitä ja sadat ulkomaalaiset ovat käyneet tutustumassa reumasairaalan hoitotapoihin. Reumasairaala on ollut myös merkittävä reumatutkimuksen keskus. Sen- yhteydessä on tehty kymmeniä väitöskirjoja ja suuri määrä tieteellisiä julkaisuja.

 

Arvoisa puhemies,

Reuman hoito on viime vuosina kehittynyt paljon. Tämä on muuttanut myös hoitokäytäntöjä ja siksi yhä useampi reumapotilas on voinut saada apua tilanteeseensa omasta sairaanhoitopiiristään. Reumasairaalassa oppinsa saaneen ortopedit ja lastenreumatologian erikoislääkärit työskentelevät nykyisin ympäri maata niin keskus- kuin yliopistosairaaloissakin. Myös kaikkein vaativimpia hoitoja, kuten lasten reumaa hoidetaan yhä enemmän yliopistosairaaloissa. Näin monen reumapotilaan hoito on lähellä kotia, mikä on vaikuttanut reumasairaalan tarjoamien palveluiden kysynnän vähenemiseen. Toisin sanoen sairaanhoitopiireissä on arvioitu, että reuman hoito pystytään järjestämään tarkoituksenmukaisemmin omana toimintona kuin ostaa se yksityiseksi luokiteltavasta reumasairaalasta. Suurin vastuu reumasairaalan tilanteesta on siis jakautunut sairaanhoitopiireille, jotka eivät ole enää käyttäneet reumasairaalan palveluita.

KELA:n roolista reumasairaalan taloudellisessa ahdingossa on puhuttu paljon. KELA on ollut yksi toimija, joka on aikanaan ollut perustamassa reumasairaalaa ylläpitänyttä säätiötä. Säätiöt ovat kuitenkin yksityisiä toimijoita, joiden perustajilla ei ole oikeutta puuttua niiden toimitaan. KELA on ostanut kuntoutusta reumasairaalasta. Kuntoutuksen tarjoajat tulee kuitenkin kilpailulainsäädännön mukaisesti kilpailuttaa. Valitettavasti reumasairaala ei ole pärjännyt näissä kilpailuissa, vaan muut toimijat ovat pystyneet osoittamaan halvempia kuntoutusvaihtoehtoja. Syy reumasairaalaan ahdinkoon ei siis ole KELAssa ja tällaiset puheet ovat vailla pohjaa.

Reumasairaalaa puolustavissa puheissa on esitetty, että sairaala olisi voitu pelastaa kahden miljoonan euron valtion rahoituksella. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä palveluiden kysynnän vähenemisestä johtuneet talousvaikeudet ovat olleet niin pahoja. Tilanteen näin nopea kärjistyminen herättää kysymyksiä siitä, että ollaanko sairaalan johdossa ja säätiön hallituksessa oltu täysin hereillä? Reumasairaalan asiakasmäärän väheneminen on tiedetty jo vuosia, mutta siitä huolimatta toimintoja ei ole lähdetty sopeuttamaan uuteen tilanteeseen. Koska yksityissairaalojen luonteeseen kuuluu toiminta tietyllä riskillä on niiden erityisesti pystyttävä ketterästi reagoimaan toimintaympäristön muutoksiin. Ei voida lähteä siitä, että valtio pelastaisi jokaisen ahdinkoon joutuvan yksityissairaalan.

Niin sosiaali- ja terveysministeriö, VALVIRA kuin KELA:kin edellyttävät, että jokaiselle reumasairaalan asiakkaalle tullaan osoittamaan jatkohoito- tai kuntoutussuunnitelma. KELA:n valtuutettuna tulemme valvomaan, että näin todella tulee ainakin KELA:n asiakkaiden kohdalta tapahtumaan. Muiden potilaiden kohdalla vastuu on sairaanhoitopiireillä ja viime kädessä kuntien päättäjillä.

Arvoisa puhemies,

Heinolan reumasairaalan alasajo on ollut erittäin valitettava tapahtumaketju. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä tästä voidaan kuitenkin ottaa opiksi

Ensinnäkin jatkossa on huolehdittava siitä, että terveydenhuollon yksiköiden johtamis- ja hallintoratkaisut eivät saa vaarantaa potilaiden hoitoa. Reumasairaalan tapauksessa sairaalan konkurssi tuli niin nopeasti eteen, että ainakin osan potilaiden kohdalla jatkohoito on ollut vaarassa. On kohtuutonta, että vaikeasti sairaat ihmiset joutuvat taistelemaan hoitoon pääsystään.

Toiseksi, jatkossakin on järkevää keskittää kaikkein vaativimpia hoitoja tiettyihin yksiköihin. Erityisesti lasten reumahoidot ovat sellaisia, jotka vaativat huippuosaamista. Siksi suunnitelmat siitä, että jatkossa vaativin reumahoito keskitetään tiettyjen yliopistosairaaloiden yhteyteen, ovat hyviä ja perusteltuja.

Kolmanneksi, reumasairaalan toiminnassa erityisen arvokasta on ollut asiakkaiden kokonaisvaltainen elämäntilanteen huomioiminen. Tässä reumasairaala oli vahvoilla. Valitettavan usein julkisessa sairaanhoidossa hoito nähdään vain kirurgisina operaatioina tai lääkemääräyksinä. Nyt tässä uudessa tilanteessa on huolehdittava siitä, että reumapotilaita hoidetaan kokonaisvaltaisesti ja heille järjestetään mahdollisuuksia myös vertaistukeen.

Arvoisa puhemies,

Esitän yksinkertaiseen päiväjärjestykseen siirtymistä

 

 

 

 

Jaa sivu: