Anni Sinnemäen ryhmäpuheenvuoro EU-selonteosta

Arvoisa puhemies,

Eurooppa ei koskaan ole ollut eikä nytkään ole yksi yhtenäinen kokonaisuus, jolla olisi yksi tahto ja suunta ja rajat. Eurooppa koostuu eri suuntaan avautuvista mahdollisuuksista, väittelyistä, useammista kielistä kuin on valtioita. Me olemme mukana tekemässä valintoja, joista Euroopan tuleva suunta muodostuu.

Euroopan unioni on ollut viime vuodet yhdessä vaikeimmista taloudellisista ja poliittisista kriiseistään. Jäsenmaiden välillä on esiintynyt epäluottamusta samalla kun taloudellinen kasvu tapahtuu Euroopan ulkopuolella. Eurooppa on vieläkin rikas, mutta emme ole enää läheskään niin paljon muita rikkaampia kuin olimme ennen.

Hallituksen selonteossa nostetaan esiin pohjoismainen toimintatapa mallina, jossa kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin kysymyksiin voidaan vastata samanaikaisesti. Eurooppalaisena vihreänä puolueena olemme usein olleet viemässä viestiä eteenpäin suomalaisista ratkaisuista: olemme ylpeitä esimerkiksi siitä, että nykyisen hallituksen päämäärä on julkisen talouden sopeuttamisen olosuhteissa olla kasvattamatta tuloeroja. Suomi on tässä onnistunut, toisin kuin useimmat muut Euroopan maat.

Ylpeys täällä löydetyistä toimivista ratkaisuista on kuitenkin jotain aivan muuta kuin ylimielisyys ja turhat kuvitelmat omasta erehtymättömyydestä. Tosiasia on, että useimmat Euroopan maat ovat olleet taloudellisissa vaikeuksissa jossain vaiheessa – myös Suomi.

Suuri valiokunta korostaa vihreiden pitkäaikaisen linjan mukaan mietinnössään Euroopan sosiaalisen peruskirjan velvoittavuutta. Ihmisten perusoikeuksien tulee toteutua – myös talouskriisin oloissa. Vihreät pitävät tärkeänä sitä valiokunnan tahtoa, että talouskriisin hoidon seurauksista laaditaan kattava selvitys, jonka perusteella voidaan parantaa ihmisten perusoikeuksien toteutumista myös taloudellisesti vaikeina aikoina.

Euroopan keskuspankin lupaus hankkia jäsenmaiden velkakirjoja tarvittaessa rajattomasti rahoitusvakauden turvaamiseksi oli yksittäisistä teoista se, joka ehkä eniten rauhoitti rahoitusmarkkinoita. Se oli perusteltua siksikin, että Euroopan keskuspankin mandaatti toimia rahoitusmarkkinoiden toimivuuden takaajana, tai pikemminkin mandaatin puute, oli ollut osaltaan kiihdyttämässä kriisiä. Valiokunnan mietinnössä edellytetään, että hallitus teettää selvityksen keskuspankin mandaatin laajentamisen vaikutuksista. Vihreä eduskuntaryhmä kannattaa tätä lämpimästi – olisi hyvä, että keskuspankilla olisi nykyistä tasapainoisempi mandaatti ja että Suomessa olisi hyvä käsitys mandaatin muuttamisen eri vaikutuksista.

Viime aikoina yksi tärkeistä keskusteluista on ollut säätelyn taakka ja parempi säätely. Vihreä eduskuntaryhmä muistuttaa tässä kohtaa kahdesta asiasta: 28 erilaista ja eri logiikalla rakentuvaa kansallista lakia on enemmän säätelyä kuin yksi eurooppalainen direktiivi. Tämä on konkreettinen tosiasia kaikille niille yrityksille, jotka toimivat arjessaan useissa jäsenmaissa. Näille eurooppalaiset lait selkeyttävät toimintaympäristöä. Toinen tärkeä asia on, että tähän säätelysoppaan ei ehkä kannata ehdottaa lisättäväksi ihan mitä tahansa aineksia. Esimerkiksi rikkirajoitukset on säädetty kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO:ssa, ja ne ovat voimassa vaikka silppuaisimme ja kompostoisimme koko kuuluisan rikkidirektiivin. Kaikki vain ei ole EU:n vika – tai ansio.

Tämän vuoden suuria ponnistuksia on saada aikaiseksi uudet ilmastotavoitteet. Komission ehdotus on hyvä pohja keskusteluille. Päästötavoitteen tulee kuitenkin nousta esitetystä, jos haluamme olla oman lupauksemme mittaisia.

Suomessa on ollut ollut ymmärrystä yhdelle sitovalle päästötavoitteelle ilman uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden omia tavoitteita. Onkohan tämä kuitenkaan meidän itsemme kannalta järkevin kanta?

Me viemme uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden ratkaisuja. Huononeeko näiden alojen ennustettavuus ja markkinoiden kehitys yhden tavoitteen politiikassa. On todennäköistä, että kolme sitovaa tavoitetta olisi Suomen etu.

Mutta kysymys ei tietenkään ole vain tästä, vaan myös siitä, että ilman erillisiä uusiutuvan ja tehokkuuden tavoitteita investoinnit vuoteen 2030 mennessä saattavat ohjautua liiaksi ratkaisuihin, joista pitääkin päästä eroon vuoteen 2050 mennessä.

On lukemattomia asioita, joista ymmärtää hyvin, että olemme saaneet ne aikaan vain eurooppalaisella poliittisella yhteistyöllä. Ei Suomi olisi yksin saanut aikaan kosmetiikan eläinkoekieltoa, en usko että olisimme uskaltaneet. Nyt neuvotellaan vapaakauppasopimuksesta Yhdysvaltojen kanssa. Puolustamme oikeuttamme terveelliseen ruokaan, puolustamme säätelyä, jolla suojaamme ihmisten terveyttä kemikaalien haitoilta. Jos jokainen jäsenmaa puolustaisi näitä asioita yksinään, ei voimamme puolustaa eurooppalaisia valintoja olisi lähimainkaan sitä mitä se on nyt.

Veroparatiisien aiheuttamat veromenetykset ovat yksi niistä kysymyksistä, joista on mahdotonta kuvitella, että Suomi pystyisi ratkomaan yksin. Voimamme ei riittäisi siihen. Veroparatiisitalouden palauttaminen takaisin normaalin talouden piiriin on vihreille keskeinen päämäärä, jossa voimme onnistua vain yhdessä – ja näinkin se on vaikeaa.

Tässä tilanteessa parhaimmat neuvot saattavat olla juuri ne samat, joita suuri valiokunta antaa itselleen Eurooppa-politiikan suhteen: ole aktiivinen, käy avointa keskustelua, osallistu, vaikuta ajoissa, kuuntele myös muita.

Jaa sivu: