Satu Haapasen ryhmäpuheenvuoro metsäselonteosta

Arvoisa puhemies,

Suomi on Euroopan metsäisin maa. Kolme neljäsosaa maamme pinta-alasta on metsää. Metsä on Suomelle voimavara monessa mielessä. Se tarjoaa työtä ja elantoa suoraan kymmenille tuhansille ihmisille ja välillisesti yli 700000 metsänomistajalle. Se on uusiutuvan energian, paperin ja sellun lähde, luonnontuotteiden aarreaitta sekä virkistymisen ja luontomatkailun mahdollistaja.

Suomen 37 kansallispuistossa oli vuonna 2012 kävijöitä yli 2 miljoonaa. Kansallispuistojen taloudelliset vai-kutukset ovat erittäin merkittävät. Jokainen kansallispuistoon satsattu euro tulee keskimäärin kymmenkertaisena takaisin. On hienoa, että saamme pian kaksi uutta kansallispuistoa tulevillekin kävijöille.

Suomalaisen metsän erityispiirre ovat kaikkia kansalaisia koskevat jokamiehen oikeudet. On ihmeellistä maailman mittakaavassa, että metsissämme voi vapaasti samoilla, hiihtää, marjastaa, kerätä sieniä, bonga-ta lintuja, telttailla ja kalastaa ja kaikki tämä hupi on koko kansan saatavilla. Metsien henkistä hyvinvointia lisäävää vaikutusta onkin syytä tutkia ja korostaa.

Metsiemme puista ja kasveista voidaan valmistaa monenlaisia tuotteita, lääkkeistä vaatteisiin. Monia vuonna 2050 käytössä olevia tuotteita ei ole vielä edes keksitty. Metsäalallamme onkin jatkettava tutkimusta, kehitystä ja uusien tuotteiden ja palveluiden kaupallistamista. Esimerkiksi nanoteknologia tarjoaa metsäteollisuudelle uusia mahdollisuuksia. Puurakentaminen tarjoaa energiatehokkaan ja ilmastoystävällisen rakentamisvaihtoehdon, ja hirsirakennuksista saattaa löytyä apua jopa sisäilmaongel-mista kärsiville. Puun yhdistäminen erilaisiin materiaaleihin ja puun käsittely esimerkiksi ristiinliimaamalla tuottaa uutta jopa teräksenveroista lujuutta ja kestävyyttä. Ensimmäinen kulkeva puuautokin on valmistettu ja esillä automessuilla.

Runsaat metsävaramme velvoittavat pitämään niistä huolta parhaalla mahdollisella tavalla ekosysteemien näkökulmasta. Metsissämme on 814 uhanalaista lajia ja noin puolet Suomen 45000 eliölajista. Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen vuoteen 2020 mennessä.

Etelä-suomen metsistä on suojeltu kuitenkin vain 2,3 prosenttia. Tätä osuutta olisi kasvatettava, sillä metsien pienialaisuus ja pirstaleisuus eivät kykene tällä hetkellä turvaamaan monimuotoisuutta. Metso-ohjelma hehtaaritavoitteisiin päästäkseen vaatii lisäresursseja.

On kiehtovaa käsitellä metsäpoliittista selontekoa, joka ulottuu aina vuoteen 2050 asti. Silloin useat meistä ovat jo marjamme poimineet. Tosiasia lienee, että harva meistä kykenee ennustamaan maailman tilaa vuoteen 2050 asti. Todennäköistä kuitenkin on, että maailmassa on tuolloin kymmenisen miljardia ihmistä ja ilmastonmuutos on lisännyt kuivuutta, tulvia ja kasvien tauteja. Materiaali- ja energiatehokkaat sekä ilmastoystävälliset tuotteet ovat todennäköisesti silloin kultaakin kalliimpia.

Metsäpoliittinen selonteko pyrkii näkemään metsän puilta. Se piirtää kokonaiskuvaa siitä, mitkä tahot vaikuttavat metsäpolitiikkaan ja taas, mihin kaikkeen toimintaan metsien käyttö ja metsätalous kytkeytyy. Silti sen näkökulma jää liiaksi metsien talouskäyttöä painottavaksi.

Suomi on vahvasti mukana niissä pöydissä, missä tehdään kansainvälisiä ja eurooppalaisia metsälinjauksia. Metsäpolitiikassa yhdistyvät mitä mielenkiintoisimmalla tavalla globaalit haasteet ja toisaalta kansalliset tavoitteet.

Metsien monimuotoisuus eliölajien suhteen ja sen tuottamat ekosysteemipalvelut ovat elinehto maapal-lomme hengissä säilymiselle. Luonnonvaroista puhuttaessa, olisi hyvä pitää alinomaa mielessä kysymys, missä kulkevat maapallon kantokyvyn rajat. Missä tulee vastaan raja, jolloin luonnon monimuotoisuuden väheneminen kääntyy ihmistä vastaan myös taloudellisessa mielessä. Vai onko tämä raja jo ylitetty? Vuosittain se päivämäärä, jolloin ihmiskunta on kuluttanut vuoden uusiutuvat luonnonvarat, aikaistuu. Viime vuonna se oli elokuun 20. päivä, vielä vuonna 2011 syyskuun loppu. Jos kaikki kuluttaisivat yhtä paljon kuin eurooppalaiset, tarvitsisimme 2,6 maapalloa.

On hyvä, että kansallinen suunta kulkee tehometsätaloudesta ja avohakkuista monipuolisempaan, eri-ikäisrakenteiseen metsänhoitoon ja metsänomistajien suurempaan vapauteen metsien hoidossa. Koska metsistämme jopa 60 prosenttia on yksityismetsiä, korostuu yksittäisten metsänomistajien rooli ja vastuu metsien suojelussa.

Metsälakia laadittaessa ja kasvintuhoojista puhuttaessa luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen versus tehometsätalous tiivistyi muun muassa kysymykseen lahopuun määrästä metsissä. Sama kysymys laho-puusta kulkee jatkuvasti puhuttaessa energiapuusta. Pitkän aikavälin intensiivisen energiapuun korjuun vaikutuksia ei tiedetä, eikä siihen kysymykseen selontekokaan pysty vastaamaan.

Eduskunnan ja etenkin joidenkin erikoisvaliokuntien työstä iso osa kuluu metsien pohtimiseen eri näkökulmista. Metsistä puhuminen herättää intohimoa, koska jokaisella on henkilökohtainen suhde metsään. Toisinaan häiritsee se, että metsätalouden ja metsien suojelun välille rakennetaan vastakkainasettelua. Talousmetsillä, joita on metsistämme yli 90 prosenttia, on valtava merkitys virkistyskäytön ja monimuotoisuuden turvaamisen näkökulmasta. Ryhmämme näkee, että metsien kestävä ja hyvä hoito ja metsien monimuotoisuuden vaaliminen on ennakkoehto myös metsien taloudelliselle hyödyntämiselle.

Arvoisa puhemies,

Metsäpoliittinen selonteko antaa hyvän viitekehyksen kansallisen metsästrategian laatimiselle. Pidämme tärkeänä, että metsäpolitiikkamme reagoi muutoksiin ja ennakoi tulevia haasteita ja mahdollisuuksia. Suo-malaisella metsäosaamisella on kysyntää maailmalla sekä suojelu- että tuotekehitysmielessä. Metsäpolitiikkamme tulee rakentua ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävälle perustalle. Kansallista metsästrategiaa 2025 laadittaessa on tärkeää taloudellisen hyvinvoinnin päämäärän rinnalle asettaa strategiset päämäärät myös ekologiselle kestävyydelle. Hyvinvoiva ja monimuotoinen metsä on tärkeä hyvinvointitekijä, sen tietänee kokemuksesta jokainen tässäkin salissa istuva.

 

Jaa sivu: