Työelämän muutoksen aiheuttama turvattomuus heijastuu koko yhteiskuntaan. On etsittävä ratkaisuja vahvistaa toisaalta perusturvaa ja toisaalta ihmisten mahdollisuuksia vaihtaa uuteen työhön. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan perustana oleva sosiaaliturva on edistänyt merkittävästi yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Järjestelmää on kuitenkin kehitettävä vastaamaan nykyajan ihmisten muuttuviin tarpeisiin. Nykyinen sosiaaliturva nojaa liikaa työhistoriaan, jolloin työttömien ja pätkätyöläisten turva jää liian heikoksi. Perusturva ei saa olla tilapäistä, vaikka työ olisikin.

Käyttöön tulee ottaa kuukausittainen perustulo jokaiselle aikuiselle kansalaiselle. Kansalaispalkaksikin kutsuttu kaikille samansuuruinen perustulo takaisi kohtuullisen toimeentulon ja korvaisi valtaosan nykyisistä perusturvajärjestelmistä. Perustulo antaa ihmisille vapautta ja aikaa tehdä toivomiaan elämänvalintoja. Se kasvattaa tarjolla olevan työn määrää ja moninaisuutta, koska moni osa-aikainen tai harrastukseen pohjautuva työ tulisi taloudellisesti kannattavaksi. Työnteon tullessa mahdolliseksi nykyistä useammalle helpottuisi myös väestön ikääntymisen aiheuttama huoltosuhteen heikkeneminen. Toisaalta sosiaaliturvan hakemiseen liittyvä syyllistäminen ja syyllistyminen poistuisivat tehostaen sosiaalihallintoa ja vähentäen byrokraattista mielivaltaa. Perustulo auttaa ihmistä suunnittelemaan elämäänsä muuttuvista työ- ja elämäntilanteista huolimatta ja vahvistaa turvallisuudentunnetta ja toiveikkuutta, oman elämän hallintaa.

Perustuloon nojaava sosiaaliturva parantaa yrittäjien ja pienituloisten asemaa. On oltava kannustava mahdollisuus yhdistää ansiotulot ja yhteiskunnan tuki. Perustulon kanssa pientenkin lisäansioiden hankkiminen tulee kannattavaksi ja siksi järjestelmä parantaisi niin pätkätyöläisten kuin opiskelijoiden ja muiden työmarkkinoiden ulkopuolella olevien asemaa. Perustulo vahvistaisi yrittäjien toimeentuloturvaa tehden yrittäjyydestä nykyistä turvallisemman elämänvalinnan ja samoin lisäisi mahdollisuuksia palkkatyön ulkopuoliseen tuottavaan toimintaan, kuten taiteeseen ja vapaaehtoistyöhön. Perustulo loisi ihmisille uutta uskoa yrittämiseen ja omien unelmien toteuttamiseen.

Työnteon muotojen ja tahdin on joustettava ihmisen tarpeiden mukaan. Onnellinen työntekijä on hyvä, luova ja tehokas. Työn ja vapaa-ajan rajan katoamisen takia tarve myös työelämän joustavuudelle kasvaa, jokaisella tulee olla mahdollisuus yhä vapaammin määritellä työaikansa omien lähtökohtiensa mukaan. Esimerkiksi vuorotteluvapaajärjestelmää on tuettava, koska se lisää työssä jaksamista ja yleistä hyvinvointia. Jokaisella tulee olla oikeus suunnitella elämäänsä myös pidemmälle tulevaisuuteen, eikä perusteettomia pätkätöitä saa teettää, kun työn tarve on pysyvä.

Jaa sivu: