Puoluekokousaloitteet 2021

Juridinen sukupuolimerkintä tulee poistaa ja valtion tulee kohdella kansalaisia samalla tavalla riippumatta heidän sukupuolestaan. Lainsäädäntö on uudistettava niin, että kansalaiset ovat yhdenvertaisia sukupuolesta riippumatta.

Kolmas sukupuolimerkintä ei muuta sitä, että laki kohtelee eri sukupuolia epätasa-arvoisesti, minkä lisäksi se pakottaa ihmiset määrittelemään oman sukupuolensa. Jako naisiin, miehiin ja muihin ei huomioi sukupuolten moninaisuutta riittävästi. Se pakottaa hakemaan sukupuolimerkinnän korjausta, jos syntymässä määritetty sukupuoli ei vastaa henkilön omaa sukupuolta. Tällä hetkellä viranomaiset ylläpitävät erillistä “transrekisteriä”. Myös kolmas juridinen sukupuoli loisi samankaltaisen rekisterin sukupuolivähemmistöihin kuuluvista kansalaisista. Tällaisten tietojen kerääminen altistaa väärinkäytöksille. Valtion ei tule pitää rekisteriä sukupuolivähemmistöistä.

Juridisen sukupuolimerkinnän poisto mahdollistaa kaikenikäisille ihmisille itsemäärittelyn omasta sukupuolestaan, kun sukupuolta ei määritetä syntymässä. Merkinnän poisto tukee ihmisten omaa määrittelyä sekä tuo esiin sukupuolen moninaisuutta. Kun edes juridisissa yhteyksissä sukupuolella ei ole merkitystä, voidaan sukupuolen moninaisuus sisäistää laajemmin koko suomalaisessa yhteiskunnassa.

Juridinen sukupuoli ei ole lääketieteellinen termi, eli se ei vaikuta lääketieteelliseen hoitoon. Juridinen sukupuoli on ainoastaan valtion ylläpitämä tapa jakaa kansalaisia erilaisiin ryhmiin joita kohdellaan eri tavalla. Tasa-arvon nimissä jokaista kansalaista tulee kohdella yhdenvertaisesti.

Esitämme siis, että Vihreät vaatii juridisen sukupuolimerkinnän poistoa.

Puoluehallituksen lausunto:

Aloitteen esittämä tavoite sukupuolivähemmistöjen syrjinnän torjumisesta ja sukupuolen moninaisuuden sisäistämisen lisäämisestä yhteiskunnassa on erittäin kannatettava. On totta, että sukupuoli tilastoidaan usein sellaisissa yhteyksissä, joissa sukupuolen tilastointi ei ole tarpeen. Lisäksi sukupuolimerkinnän kohdalla vaihtoehtoina on pääsääntöisesti vain kaksi sukupuolta, mikä syrjii ei-binäärisiä henkilöitä. Kuten aloitteessa todetaan, valtion on kohdeltava kansalaisia tasa-arvoisesti.

Tarkastellessa esimerkkejä maailmalta voi huomata, että kolmannen sukupuolimerkinnän käyttöön ottaminen henkilökorteissa, passeissa ja virallisissa rekistereissä on yleistymässä, sillä toistakymmentä valtiota on mahdollistanut kolmannen sukupuolimerkinnän, viimeisimpänä Argentiina. Näissä maissa sukupuolimerkinnän vaihtaminen kolmanteen sukupuolimerkintään on pääsääntöisesti ilmoitusasia.

Toisaalta ainoastaan Alankomaissa valmistellaan siirtymistä henkilökortteihin ja rekistereihin, joissa sukupuolimerkintää ei ole lainkaan. Monissa maissa pyritään vähentämään sukupuolen kysymistä tilanteissa, joissa se ei ole tarpeellista. Sukupuoli on kuitenkin tarpeellinen tieto tutkimuksissa, joissa selvitetään sukupuoleen perustuvaa syrjintää tai eriarvoisuuteen liittyviä kysymyksiä, niin kyselytutkimuksissa kuin väestörekisteriotantoihin perustuvissa tutkimuksissa kuten vaalitutkimuksissakin.

Vihreä politiikka tähtää yhdenvertaiseen ja tasa-arvoiseen yhteiskuntaan, jossa jokainen on vapaa elämään omana itsenään. Vihreiden periaatteiden mukaista on pyrkiä poistamaan tarpeettomat sukupuolimerkinnät ja vähentämään sukupuolen kysymistä niissä yhteyksissä joissa se ei ole perusteltua. Samaten on mahdollistettava omasta ilmoituksesta tapahtuva juridisen sukupuolimerkinnän korjaaminen ja säädettävä kolmas sukupuolimerkintä viranomaisrekisterihin ja asiakirjoihin sukupuolen moninaisuuden tunnistamiseksi.

Päätösesitys: Vihreät edistää kolmannen sukupuolimerkinnän käyttöönottoa, tarpeettomien sukupuolimerkintöjen poistamista sekä mahdollisuutta korjata itse juridinen sukupuolimerkintänsä vastaamaan omaa sukupuoltaan.

Keskustelu seksityön asemasta yhteiskunnassa on kasvanut. Siksi on tärkeää, että Vihreät muodostavat myönteisen kannan suostumukselliseen seksityöhön eli vapaaehtoisesti tapahtuvaan seksikauppaan.

Nykyinen lainsäädäntö asettaa seksityöntekijät heikkoon asemaan niin yhteiskunnassa kuin työntekijöinä. Esimerkiksi erillisten työtilojen hankkimisen tai muiden alalla työskentelevien kanssa yhteistyön kieltäminen tekevät seksityöstä sekä vaikkapa asunnon vuokraamisesta hankalaa ja turvatonta. Oikeus harjoittaa työtään turvallisesti ja toimia yhteiskunnassa yhdenvertaisesti kuuluu kaikille – myös seksityöntekijöille.

Seksityöntekijöiden oikeuksien ja turvallisuuden turvaamisen tulee olla alaa koskevan lainsäädännön lähtökohta ja siksi on tärkeää, että Vihreät tukevat seksityöntekijöiden oikeuksia tehdä työtään turvallisesti.

Vihreiden tulee muodostaa kanta vapaaehtoiseen seksityöhön kuullen seksityöntekijöitä.

On selkeää, että Vihreät vastustavat ihmiskauppaa ja panostavat ihmiskaupan lopettamiseen. Vahvistamalla seksityöntekijöiden oikeuksia ja alan turvallisuutta, voimme paremmin ennaltaehkäistä suostumuksellisesti seksityötä tekevien joutumista ihmiskaupan uhreiksi.

Puoluehallituksen lausunto:

Aloitteen sisältö on kannatettava. Voimassa oleva lainsäädäntö ei tunnista seksityötä työnä, vaikka seksipalveluiden myyminen ei nykyisellään ole laitonta. Rikoslaissa on kielletty seksipalveluiden ostaminen parituksen kohteelta ja ihmiskaupan uhrilta sekä alle 18-vuotiaalta. Järjestyslaissa on kielletty seksuaalipalvelujen ostaminen ja maksullinen tarjoaminen julkisissa tiloissa. Ulkomaalaislaissa käännyttämisen perusteena voidaan käyttää seksipalveluiden myymistä.

Seksityötä tai vastikkeellista seksiä ei kuitenkaan määritellä laissa. Kuten aloitteessa todetaan, nykylainsäädäntö asettaa seksityöntekijät yhteiskunnallisesti heikkoon asemaan. Lisäksi alaan liittyy vahvaa stigmaa ja ennakko-oletuksia, jotka edelleen heikentävät seksityöntekijöiden oikeuksien toteutumista.

Vihreät vastustavat kaikkea ihmiskauppaa ja toimivat aktiivisesti ihmiskauppaa vastaan. Olemme hallituksessa tehostaneet ihmiskaupan torjuntaa tiivistämällä viranomaisten, järjestöjen ja kuntien välistä yhteistyötä. Lisäksi Helsingin poliisilaitokselle on perustettu ihmiskaupparikoksiin erikoistunut ryhmä. Hallitus julkaisi ihmiskaupan vastaisen toimintaohjelman, jota toimeenpannaan vuosina 2021-2023. Ohjelman tavoitteena on edistää ihmiskaupan ilmituloa, parantaa uhrien asemaa ja vahvistaa ihmiskaupan vastaista työtä laajemmin valtioneuvostossa.

Seksityön turvallisuuteen on kiinnitettävä huomiota. Suostumuksellista seksityötä on voitava tehdä paikassa, jonka työntekijä kokee itselleen turvalliseksi. Alan työntekijöitä edustavien järjestöjen toimintamahdollisuudet on varmistettava.

Päätösesitys: Puoluekokous kannustaa puoluetta muodostamaan kannan vapaaehtoiseen seksityöhön kuullen alan työntekijöitä ja heidän kanssaan työtä tekeviä järjestöjä.

Koronarokotteet eivät jakaudu globaalisti oikeudenmukaisella tavalla. Suurin osa koronarokotteista on tähän mennessä annettu rikkaissa valtioissa, joilla on ollut mahdollisuus ostaa koronarokotteita suurempia määriä. Sen sijaan köyhemmissä maissa rokotukset ovat vasta alussa ja rokotteiden, testien ja hoitomuotojen saatavuudessa on haasteita.

Koronaviruspandemiassa maailman köyhimmät maat ovat heikossa asemassa sekä koronavirusrokotteiden, hoitomuotojen että koronatestien suorittamisen suhteen. Ainakin koronarokotteita sekä koronatestejä suojaa lääkeyhtiöiden patenttisuoja.

Suojan purkamisesta on keskusteltu menneen vuoden aikana, ja sekä Yhdysvallat että Uusi-Seelanti ovat julkisesti vaatineet koronarokotteen patenttisuojan purkamista. Euroopan parlamentti on hyväksynyt päätöslauselman kannattaen rokotepatenttien tilapäistä purkamista. Myös useat ihmisoikeusjärjestöt ovat vaatineet patenttisuojan vapauttamista. Maailman kauppajärjestö WTO on antanut suostumuksen siihen, että patenttien väliaikaista purkua koskevat neuvottelut aloitetaan. Neuvottelut saattavat kuitenkin kestää todella pitkään ja patenttisuojan purku kohtaa myös vastarintaa.

Mahdollisuus koronarokotteeseen tulisi kuulua jokaiselle koko maailmassa, asuinpaikasta tai kotimaan taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Koronaviruspandemia ei todennäköisesti taltu ennen kuin rokotekattavuus paranee maailmanlaajuisesti.

Suomen tulee osoittaa globaalia vastuuta sekä solidaarisuutta heikommassa asemassa oleville valtioille vaatimalla koronavirusrokotteiden, testien sekä hoitomuotojen patenttisuojan välitöntä purkamista, sekä edellä mainittujen jakamista nykyistä nopeammin jokaiseen maahan.

Vaadimme, että Vihreät edistää yhtenä hallituspuolueena patenttisuojan vapauttamista aktiivisesti hallituksessa, jotta se olisi Suomen virallinen kanta kansainvälisessä politiikassa.

Puoluehallituksen lausunto:

Maailman terveysjärjestö WHO on toistuvasti nostanut rokotekattavuuden ja -saatavuuden globaalin epätasa-arvoisuuden esiin keskeisenä haasteena koronaviruspandemian torjumisessa. Järjestön keräämän datan mukaan 51,15 prosenttia korkean tulotason maiden väestöstä on rokotettu koronavirusta vastaan, kun taas alimman tulotason maiden väestöstä vasta 1,36 prosenttia on rokotettu.

Keskeinen syy globaalille rokote-epätasa-arvolle on taloudellinen. Rokotteiden hinnasta johtuen alimman tulotason maiden on kasvatettava terveydenhuoltonsa rahoitusta 56,6 % prosenttia saavuttaakseen 70 prosentin rokotekattavuuden, kun korkean tulotason maiden on korotettava terveydenhuollon rahoitustaan vain 0,8 prosenttia saman tavoitteen saavuttaakseen. Rokotteiden patenttisuojan vaikutus rokotteen hintaan on ratkaiseva eivätkä rokotesolidaarisuusohjelmat kuten COVAX ole toimineet riittävällä tavalla.

Koronaviruksen vastaiset rokotteet on kuitenkin kehitetty poikkeuksellisella tavalla nopeuttaen rokotevalmistamiseen liittyvää byrokratiaa ja takaamalla rokotteiden kehittäjille mittavia määriä julkista rahoitusta sekä valmistajille sitovia ostosopimuksia. Täten ne rokotteiden kehittämisen taloudelliset kannusteet, joita varten patenttijärjestelmä on olemassa, eivät ole koronavirusrokotteiden kohdalla samalla tavoin olennaisia.

Globaalin pandemian taltuttaminen edellyttää koko ihmiskunnan rokottamista, kuten aloitteessa huomioidaan. Erityisenä riskinä on, että koronavirus jää kausittaiseksi kulkutaudiksi, jolloin tarvitaan vuosittaisia rokotteita, joihin köyhimmillä mailla ei ole varaa. Sekä kehittyneiden maiden oma etu että globaali oikeudenmukaisuus edellyttävät koronarokotteiden patenttivapautta.

Päätösesitys: Aloite hyväksytään.

Julkisista ruokatarjoiluista, kuten esimerkiksi kouluruokailuista, on tehtävä lähtökohtaisesti vegaanisia. Tällöin tarjottavat ateriat eivät sisältäisi oletusarvoisesti mitään eläinperäisiä ainesosia. Mahdollisuus eläinperäiseen vaihtoehtoon säilyisi erityisruokavaliona.

Julkisessa ruokailussa tulee ottaa nykyistä vahvemmin huomioon tarjottavan ruuan ympäristö- ja terveysvaikutukset sekä myös eettiset näkökulmat. Eläinperäisten tuotteiden valmistus aiheuttaa pääsääntöisesti vegaanivaihtoehtoa suuremmat ilmasto- ja vesistöpäästöt. Eläintuotannon maankäyttö on kestämätöntä ja on merkittävä luontokadon aiheuttaja.

Nykyinen eläinperäisten tuotteiden kulutustaso aiheuttaa mittavia haittoja myös kansanterveydelle. Eläinperäisiä tuotteita kulutetaan liikaa ilmankin, että niitä tarjotaan verovaroin kustannetuissa julkisissa ruokailuissa.

Esitämme, että Vihreät kannattavat, että verovaroin kustannettu julkinen ruoka on lähtökohtaisesti vegaanista.

Puoluehallituksen lausunto:

Aloite on pääosin kannatettava. Eläinperäisiä osia sisältävä ruokavalio synnyttää merkittävästi enemmän päästöjä verrattuna vegaaniseen ruokavalioon. Kun suomalainen siirtyy sekaruokavaliosta vegaaniruokaan, ruokavalion ilmastopäästöt vähenevät keskimäärin noin 40 prosenttia.

Ruokaketjun päästöistä suurin osa syntyy alkutuotannossa, eli maataloudessa. Eläinten ruokkimiseksi tarvitaan rehua, jonka kasvattaminen vaatii paljon peltopinta-alaa ja resursseja. Pelkästään Suomessa noin 70 prosenttia pelloista käytetään eläinpohjaisen ravinnon tuottamiseen, vaikka osalla pelloista voitaisiin viljellä suoraan ihmisravinnoksi sopivia kasveja.

Monissa tapauksissa eläintuotanto myös heikentää luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemejä. Esimerkiksi Brasilian Amazonin sademetsistä noin viidennes on avohakattu pääosin lihan kasvaneen kysynnän takia.

Toisaalta maataloudella ja etenkin laiduntavilla märehtijöillä on merkittävä rooli luonnon monimuotoisuuden parantamisessa. Maatalouden perinneympäristöt – eli esimerkiksi niityt, metsälaitumet ja hakamaat – ovat Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä, ja näiden luontotyyppien hoidossa laidunnuksella on ensiarvoinen merkitys.

Tällä hetkellä tavoitteena on kaksinkertaistaa hoidettavien perinnebiotooppien määrä. Paljolti niiden hoitajina toimivat uhanalaiset maatiaisrotumme, kuten lapinlehmät, kyytöt, suomenlampaat, jotka soveltuvat juuri niukkaravinteisten perinnebiotooppien laiduntajiksi. Näiden ja monien muiden kotieläimiemme hyvinvoinnista ja lajinomaisesta elämästä, myös itseisarvosta, huolehditaan tunnollisesti monella tilalla.

Julkiset keittiöt tarjoavat lähes 400 miljoonaa ruoka-annosta vuodessa. Vegaanivaihtoehtojen lisääminen julkisissa hankinnoissa on kannattavaa juurikin sen suuren volyymin takia. Julkisissa ruokailuissa on oltava aina tarjolla vegaaninen vaihtoehto, joka kannattaa nostaa linjaston tai listan ensimmäiseksi. Tutkimusten perusteella näin voidaan kasvattaa täysin kasvispohjaisen ruuan menekkiä. Samaan aikaan on huomioitava, että ruuan pitää olla hyvää ja ravitsevaa, jotta sen osuutta voidaan merkittävästi kasvattaa. Suurtalouskokkien kouluttaminen on tärkeää, jotta kokit osaavat tehdä laadukasta ja ravitsevaa vegaaniruokaa esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja palvelutaloissa.

Vegaaniruuan kysynnän lisäämiseen liittyy olennaisesti eläinten hyvinvointi, jossa on edelleen parannettavaa. Eläinten itseisarvo on tunnistettava ja tunnustettava osana eläintuotantoa. Tällä hetkellä suuri osa tuotantoeläimistä joutuu kokemaan kohtuutonta kärsimystä. Eläinten oikeuksia on edistettävä järjestelmällisesti niin kansallisesti kuin EU-tasolla. Eläinten hyvinvointilain uudistamisen yhteydessä on tavoiteltava konkreettisia parannuksia eläimille, kuten porsitushäkkien kieltoa ja parsinavetoista luopumista.

Julkisia hankintoja on ohjattava eläintuotteiden käytön merkittävään vähentämiseen. Tämä tapahtuu lisäämällä ensisijaisesti vegaaniruuan sekä myös kasvisruuan osuutta kaikissa julkisissa hankinnoissa.

Päätösesitys: Puoluekokous kannustaa Vihreitä edistämään vegaaniruuan menekkiä niin valtakunnallisesti kuin myös paikallistasolla kunnissa. Tavoitteeksi on otettava vegaaniruuan osuuden merkittävä kasvattaminen.

Vihreiden kaikissa ohjelmissa on todettava ehdoton ei ikäsyrjinnälle.

Vanhushuoltosuhde

Lähes kaikissa Euroopan maissa väestö ikääntyy. Suhteessa muihin EU-maihin Suomen vanhushuoltosuhde (yli 65-vuotiaiden määrä suhteessa työikäisiin) ei ole kuitenkaan erityisen hälyttävä. Ennusteiden mukaan Suomen huoltosuhde näyttäisi vuonna 2060 olevan jopa EU:n keskiarvoa pienempi. Ainoastaan muutosvauhti nyt eli välillä 2010 – 2030 on Suomessa EU:n korkein.

Eliniän piteneminen on ollut hyvinvointipolitiikan tietoinen tavoite ja yhteiskunnan kehityksen mittari. Parantuneen koulutuksen, elintason, työelämän ja terveydenhoidon ansiosta ikäihmiset Suomessa elävät pitkään ja voivat paremmin kuin koskaan.

Sen sijaan, että nämä hyvinvoivat ikäihmiset nähtäisiin voimavarana, julkinen keskustelu nostaa ensisijaisesti esiin ikääntymisen aiheuttaman hoivataakan, huoltosuhteen heikkenemisen ja kestävyysvajeen. Monet ikääntyneet haluaisivat ja voisivat kuntonsa puolesta jatkaa vielä työelämässä, mutta sitä ei pidetä soveliaana. Lisätyövuodet nostaisivat etenkin matalapalkka-aloilla työskenteleville naisille myöhemmin maksettavaa eläkettä.

Julkisyhteisöjen ikäsidonnaiset menot ovat lähes kolmannes BKT:sta. Ikäsidonnaisten menojen arvioidaan kasvavan yli kolme prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen. Jatkuvasti meille korostetaan, että pitkällä aikavälillä, ellei riittäviin toimiin ryhdytä, väestön ikääntymisestä aiheutuva menojen kasvu ajaa julkisen talouden rahoituksen kestämättömälle uralle. Toisaalta tiedetään, että pitemmällä tähtäyksellä suuret ikäluokat ovat ohimenevä ilmiö.

Ikäihmisten rooli yhteiskunnassa

Pienenevän työssäkäyvän luokan kannalta vanhukset ovat ”tuottamaton” ryhmä ja rasite. Kysytään, riittääkö rahaa lapsille ja nuorille, hoitoon ja koulutukseen, investointeihin ja talouden pyörittämiseen?

Tämän päivän vanhukset syntyivät kauan sitten yhteiskuntaan, joka oli monella tavalla turvaton. Nyt työssä käyvät sukupolvet ovat eläneet yhteiskunnassa, joka on turvallinen, kiitos ennen kaikkea nyt vanhenevien ihmisten. He rakensivat tämän hyvinvointivaltion ja loivat yhteiskunnan, jossa moni on voinut vaurastua – ja vaurastuu edelleen – yli oman tarpeensa ja jossa ihmisillä on mahdollisuus elää entistä pidempään.

Nyt ikäihmisten lapset näyttävät olevan kovin hämmentyneitä tämän pitkäikäisyyden edessä. Kun media julistaa, että ”yhä useampi suomalainen elää satavuotiaaksi”, tervehdimme uutista ilolla. Asiantuntijat kommentoivat sitä kuin se olisi suurin saavutuksemme.

Mutta kun nuo vanhukset oikeasti elävät vanhoiksi ja tarvitsevat apua, puheen sävy muuttuu. Vanhukset saavat kuulla olevansa kuluerä: julkinen sektori luhistuu heidän painonsa alle. Tosiasiassa vain osa ikääntyneistä käyttää täysimääräisesti julkisia palveluita, kuten THL:n ja Eläketurvakeskuksen selvityksistä ilmenee.

Suurin osa ikäihmisistä pysyy entistä pidempään toimintakykyisinä ja on valmis antamaan osaamistaan ja aikaansa yhteiskuntamme kehittämiseen. Huolipuheen vastapainoksi on muistettava ikäihmiset kulttuurin kuluttajina, lastenlasten hoitajina, sekä viisauden ja kokemuksen siirtäjinä seuraaville sukupolville.

Eläkeläiset maksavat eläkkeistään veroja ja palveluistaan maksuja niin valtiolle ja kunnalle kuin muillekin palveluntuottajille. Eläkeläiset ovat kulttuuri- ja useiden muidenkin palvelujen suurkuluttajia ja näin ollen ylläpitävät monella tavoin niin julkisia kuin yksityisiäkin palvelutoimintoja.

Lopun koittaessa perilliset maksavat perintöveron ja muu perintö siirtyy seuraavan sukupolven käyttöön asunto- ja muuna varallisuutena sekä kulutukseen, jolla mm. työllistetään seuraavia sukupolvia.

Vanhukset ja korona

Koronapandemia toi uuden ulottuvuuden suhtautumiseen ikäihmisiin. Lääketieteellisin perustein vanhukset julistettiin riskiryhmäksi. Se tarkoitti, että korona tarttuu iäkkäisiin helpommin ja heidän vastustuskykynsä koronasairauksille on heikompi, joten pandemia on koitunut kohtalokkaaksi nimenomaan huonokuntoisille iäkkäille.

Aluksi, keväällä 2020, syntyi uusi näkemys termistä riskiryhmä: asia käännettiin ylösalaisin! Sen sijaan, että ajateltaisiin riskin kohdistuvan vanhuksiin, ainakin aluksi ajateltiin vanhusten aiheuttavan riskiä nuoremmille. Sekä ulkona että sisätiloissa vahdittiin, että nimenomaan vanhukset käyttävät maskeja eivätkä aiheuta vaaraa nuoremmille. Oikeastaan heidän olisi pitänyt pysyä omaehtoisessa karanteenissa neljän seinän sisällä.

Onneksi rokotusjärjestyksen ansiosta tätä ajattelua ei enää esiinny. Toisaalta paljastui, että monessa hoivakodissa hoitajat eivät saaneet suojavälineitä ja tartuttivat taudin ikääntyneisiin, ja samaa on tapahtunut kotihoidossakin. Suojavälineiden hankkiminen oli ja on kuntien vastuulla.

Ikäihmisillä on oltava osansa päätöksenteossa, myös Vihreissä.

Ikäsyrjinnälle ehdoton EI!

Puoluehallituksen lausunto:

Vihreät eivät hyväksy minkäänlaista syrjintää. Perustuslaki takaa yhdenvertaisuuden jokaiselle Suomen kansalaiselle. Perustuslain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Ikäsyrjintä on siis perustuslain vastaista.

Vihreät ovat sitoutuneet yhdenvertaisuuden edistämiseen ja syrjinnän kitkemiseen. Emme hyväksy minkäänlaista ikäsyrjintää. Aloitteessa on tuotu esiin, miten koronarajoitukset kohdistuivat epidemian alussa erityisesti ikäihmisiin. Eduskunnan oikeusasiamies on saanut lukuisia kanteluita ikäihmisten oikeuksien rajoittamisesta. Esimerkiksi osa hoitokotien asettamista vierailurajoituksista on sittemmin todettu lainvastaisiksi. Tällaisista virheistä on opittava, jotta ne eivät enää toistu. Kansalaisten perusoikeuksien rajoittaminen on viimesijainen keino, joka vaatii erityisen huolellisen ja perusteellisen juridisen valmistelun.

Ikäihmiset ovat voimavara yhteiskunnalle. Kuten aloitteessa todetaan, ikäihmiset ovat kulttuurin kuluttajia, lastenhoitajia ja siirtävät elämän varrella kertyneitä kokemuksia ja oppeja seuraaville sukupolville. Perheissä hyvinvointi lisääntyy, kun vanhemmat saavat säännöllisesti apua lastenhoidossa. Olemmekin Vihreissä ehdottaneet, että myös isovanhemmille olisi lisättävä oikeus käyttää perhevapaita. Keväällä 2021 julkistetussa Lapsistrategiassa halutaan lisätä perheiden joustavia mahdollisuuksia jakaa hoivavastuuta myös isovanhempien kesken. Nyt tehtävässä perhevapaauudistuksessa ei kuitenkaan lisätä isovanhemmille oikeutta perhevapaisiin, vaikka uudistus on monelta osin onnistunut ja vahvistaa tasa-arvoa yhteiskunnassa. Työ isovanhempien perhevapaiden eteen jatkuu Vihreissä.

Sosiaali- ja terveysministeriö lähetti alkukesästä lausunnoille hallituksen esityksen ikäihmisten palvelukokonaisuuden uudistamisesta. Hallitus muuttaa lakia niin, että jatkossa kotihoitoa voisi saada myös öisin. Lisäksi henkilökunnan saatavuus pyritään turvaamaan ja asuminen velvoitetaan järjestettäväksi yhteisöllisyyttä tukevassa, turvallisessa ja esteettömässä asuinympäristössä. Vihreät kiinnitti lausunnossaan huomiota vanhuspalveluiden kustannusten kasvuun tulevina vuosina, riittävän ja osaavan henkilöstön turvaamiseen sekä koronaepidemian perus- ja ihmisoikeusvaikutusten kokonaisarvioon.

Vihreät julkaisivat syksyllä 2020 ikäpoliittisen ohjelman, jossa ikääntyneet nähdään ennen kaikkea voimavarana. Vihreät on sitoutuneet siihen, että sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus toteutuu. Ikäihmisten, kuten muidenkin ikäluokkien, oikeuksien vahvistaminen puolueessa jatkuu.

Päätösesitys: Puoluekokous kannustaa Vihreää eduskuntaryhmää ja ministeriryhmää toimimaan aktiivisesti myös ikäihmisten oikeuksien edistämiseksi. Puolue sitoutuu huomioimaan ikäihmisten oikeudet jatkossakin ohjelmatyössä ja toimii aktiivisesti kaikenlaista ikäsyrjintää vastaan.

Taataan turvapaikanhakijalapsille pääsy varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen samoilla ehdoilla kuin muillekin lapsille. Helsingissä hyväksyttiin viime keväänä aloite, joka takaa turvapaikanhakijoiden lapsille pääsyn varhaiskasvatukseen samoilla ehdoilla kuin muillekin lapsille.

On kaikin puolin kannatettavaa, että lapset, jotka joutuvat usein odottamaan turvapaikkapäätöstä vuosikausia, ehtivät kotoutua ja oppia suomen tai ruotsin kielen jo ennen oleskeluluvan saamista. Niissäkin tapauksissa, joissa lapset lopulta käännytetään maasta, on inhimillistä, että lapset pääsevät osallistumaan päiväkodin varhaiskasvatukseen sen sijaan, että he joutuvat viettämään päivänsä vastaanottokeskuksissa. Uudistus on helppo toteuttaa eikä se edes tule kovin kalliiksi. Yksittäisille turvapaikanhakijaperheille, heidän lapsilleen ja näiden tulevaisuudelle asialla voi kuitenkin olla valtava merkitys – ja lisäksi uudistuksesta hyötyy välillisesti koko yhteiskunta. Siksi esitämme, että Vihreät alkaa ajaa Helsingin mallia valtakunnalliseksi käytännöksi ja turvapaikanhakijalasten lakisääteiseksi oikeudeksi.

Puoluehallituksen lausunto:

Aloite on kannatettava ja perusteltu. Varhaiskasvatus on lapsen oikeus ja on tärkeää, että mahdollisuus kotoutumiseen, kielen oppimiseen sekä pedagogisiin, turvallisin ja virikkeellisiin päiviin mahdollistetaan jokaiselle lapselle yhdenvertaisesti. Erityisen tärkeää se on haavoittuvassa asemassa oleville lapsille.

Valitettavasti turvapaikkaa hakevan lapsen oikeus varhaiskasvatukseen riippuu kuitenkin paljon lapsen asuinpaikasta. Hallitusohjelman mukaisesti opetus- ja kulttuuriministeriö ja opetushallitus selvittivät, miten paperittomien ja turvapaikkaa hakevien lasten oikeus varhaiskasvatukseen toteutuu, ja raportti julkaistiin marraskuussa 2020. Selvitystä varten toteutettiin kysely kaikille kunnille, ja siihen vastasi reilu puolet kaikista kunnista. Raportista käy ilmi, että vain 15 % vastanneista kunnista järjestää varhaiskasvatusta turvapaikkaa hakeville lapsille ja lisäksi 11 % järjestää sitä lastensuojelun avohuollon tukitoimena. Enemmistöllä niistä kunnista, joissa varhaiskasvatusta ei järjestetä syynä on se, ettei niissä ole turvapaikkaa hakevia lapsia. Niistä kunnista, joissa varhaiskasvatusta turvapaikkaa hakeville lapsille ei tällä hetkellä järjestetty, 18 prosenttia pienistä, 17 prosenttia keskisuurista ja seitsemän prosenttia suurista ilmoitti aikovansa järjestää sitä tulevaisuudessa. Valitettavasti raportti ei sisällä kuitenkaan toimenpide-ehdotuksia tai johtopäätöksiä eikä anna kuvaa siitä, kuinka suuri osa turvapaikkaa hakevista lapsista jää varhaiskasvatuksen ulkopuolelle.

Jokaisella Suomessa asuvalla lapsella pitäisi olla samat oikeudet varhaiskasvatukseen riippumatta siitä, onko turvapaikanhakija vai ei. Näin on myös perusopetuksen kohdalla, minkä vuoksi kunnalle maksetaan osana valtionosuuksia kotikuntakorvauksia niistä perusopetusikäisistä lapsista, joilla ei ole kotikuntaa Suomessa. Vastaavaa korvausmenettelyä ei ole varhaiskasvatuksen järjestämisestä.

Päätösesitys: Aloite hyväksytään. Puoluekokous kannustaa Vihreää eduskuntaryhmää ja ministeriryhmää toimimaan aktiivisesti sen puolesta, että turvapaikkaa hakeville lapsille säädettäisiin yhtäläinen, subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen kuin muillekin lapsille, ja että valtio korvaisi tästä aiheutuvat kulut kunnille täysimääräisinä.

Uskomus- ja vaihtoehtohoitoja ei ole säädelty Suomessa erityislainsäädännöllä.

Tutkimuksen mukaan suomalaisista potilaista merkittävä osa (n. 35 %) käyttää lääketieteellisten hoitojen lisäksi myös lääketieteen ulkopuolisia hoitomuotoja, joita ovat mm. homeopatia, kasvirohdosten ja ravintolisien käyttö, kristallihoidot, akupunktio ja manuaaliset hoidot. Lääkärit suhtautuvat lääketieteellisen tutkimusten mukaan näistä suopeimmin akupunktioon ja manuaalisiin hoitoihin, joita antaa nimikesuojatut terveydenhuollon ammattihenkilöt.

Kaikki uskomus- ja vaihtoehtohoidot eivät ole haitallisia ja joissakin tapauksissa potilas voi hyötyä uskomushoidoista plasebovaikutuksen tai taudin luonnollisen kulun takia. Tieteellistä tutkimusnäyttöä näiden hoitojen tehosta ja turvallisuudesta ei yleensä kuitenkaan ole. Ongelmia syntyy erityisesti silloin, kun pyritään saamaan taloudellista hyötyä vakavasti sairaan tai sairaan lapsen kustannuksella. Alaikäisten lasten kannalta riskejä aiheuttavat vanhempien haluttomuus saattaa sairastava lapsi terveydenhuollon ammattihenkilöiden hoidon piiriin, jolloin lapsen vakava sairaus voi jäädä hoitamatta.

Hoitojen lisäksi kyseessä voi olla myös siitä, että suositellaan erilaisia ravintolisiä tai luontaistuotteita. Nämä voivat olla yksinään harmittomia, mutta luontaistuotteet voivat sisältää aineita, jotka muuttavat lääkärin määräämän lääkkeen imeytymistä tai vaihtaa sen aineenvaihduntaa maksassa vaarallisesti. Myynnissä on esimerkiksi myös sisäisesti käytettynä täysin toksisia valmisteita, kuten kolloidinen hopea eli ns. hopeavesi.

Uskomus- ja vaihtoehtohoitojen lisäksi Suomessa tarjotaan edelleen eheytyshoitoja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Valvira on ehdottanut eheytyshoitojen rinnastamista uskomushoitoihin, joten niitä tulisi käsitellä samassa kokonaisuudessa. Seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti eivät ole muokattavissa ja eheytyshoidolle altistuminen on mielenterveydelle haitallista ja kärsimystä aiheuttavaa. Suomen psykiatriyhdistyksen sekä lukuisten muiden valtioiden psykiatriayhdistykset ovat ottaneet kielteisen kannan eheytyshoitoihin. Myös EU:n parlamentti on suositellut jäsenmaita kieltämään eheytyshoidot, ja Saksa onkin näin tehnyt.

Aloitteen tarkoituksena ei ole esittää kieltoa kaikkiin uskomus- ja vaihtoehtohoitoihin, vaan saattaa ne valvonnan ja sääntelyn piiriin erityisesti potilasturvallisuuden näkökulmasta. Uskomus- ja vaihtoehtohoitojen käyttö ei ole hiipumassa, joten parempi yhteistyö uskomus- ja vaihtoehtohoitojen antajien, viranomaisten ja lääketieteen ammattilaisten välillä parantaisi potilasturvallisuutta. Tämän voisi toteuttaa esimerkiksi niin, että uskomus- ja vaihtoehtohoitoja antavat henkilöt koulutettaisiin tunnistamaan tilanteet, joissa potilas on ohjattava lääketieteellisten tutkimusten pariin.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Vihreiden on edistettävä sellaista ei-lääketieteellistä hoitoa (ns. uskomus- ja vaihtoehtohoitoja) koskevaa lainsäädäntöä, jossa otetaan huomioon potilasturvallisuus, valvonta, hoitoa antavien henkilöiden rekisteröinti, hoitojen markkinointi, vakuutussääntely sekä haavoittuvimmissa asemassa olevien sekä lasten oikeudet. Ei-lääketieteellistä hoitoa koskevassa lainsäädännössä alaikäisten potilaiden sekä haavoittuvimmissa asemassa olevien osalta on edellytettävä yhteistyötä terveydenhuollon ammattihenkilön kanssa potilaan ikä ja itsemääräämisoikeus huomioon ottaen. Lisäksi lääketieteellisesti kiistattomasti terveydelle haitallisten luontaistuotteiden valmistus, myynti sekä maahantuonti kuluttajille tulisi kieltää.

Edellytämme myös, että Vihreiden on edistettävä eheytyshoitojen kriminalisointia lainsäädäntöteitse.

Uskomus- ja vaihtoehtohoitojen saattaminen lainsäädännön piirin edistäisi potilasturvallisuutta, sekä haavoittuvassa asemassa olevien ja lasten oikeutta saada asianmukaista terveydenhoitoa. Se ei toisaalta kohtuuttomasti rajoittaisi uskomus- ja vaihtoehtohoitoja antavien elinkeinonvapautta eikä potilaiden itsemääräämisoikeutta.

Eheytyshoitojen kriminalisointi taas edistäisi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia ja potilasturvallisuutta.

Puoluehallituksen lausunto:

Aloite on kannatettava ja hyvin perusteltu. Vihreät ei hyväksy eheytyshoitoja, joiden tavoitteena on muuttaa seksuaalista suuntautumista ja sukupuoli-identiteettiä. Perustuslaki takaa kaikille oikeuden syrjimättömyyteen. Eheytyshoidot ovat niin perustuslain kuin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaisia. Kuten aloitteessa todetaan, Suomen Psykologiliitto ja Suomen Psykiatriayhdistys pitävät eheytyshoitoja vastuuttomina ja vakavana ihmisoikeuksia loukkaavana toimintana. Tieteellisen tutkimuksen mukaan seksuaali- tai sukupuoli-identiteettiä ei voida muokata eheytyshoidoilla.

Ehjänä syntynyt – loppu ”eheytyshoidoille” -kansalaisaloite julkaistiin heinäkuussa. Aloitteen tavoitteena on kriminalisoida eheytyshoidot suomalaisten ja muiden Suomessa asuvien ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Kansalaisaloite on kerännyt lähes 35 000 allekirjoitusta muutamassa viikossa. Onkin todennäköistä, että kansalaisaloite etenee eduskunnan käsittelyyn.

Uskomus- ja vaihtoehtohoitojen saattaminen lainsäädännön piirin on niin ikään kannatettavaa. Uskomushoitojen sääntelyssä on aina tavoiteltava terveysturvallisuutta. Olisi hyvä, että uskomus- ja vaihtoehtohoitoihin tehdään erillislainsäädäntö. Tässä yhteydessä on otettava huomioon, että potilaan oikeudet toteutuvat täysimääräisesti. Uskonnon- ja elinkeinonvapaus on säilytettävä, vaikka hoidot tuotaisiinkin lainsäädännön piiriin.

Päätösesitys: Aloite hyväksytään.

Suomessa julkisen hallinnon ja Vihreän politiikan on perustuttava perus- ja ihmisoikeuksien

kunnioittamiseen. Vihreiden on tuettava yhdenvertaisuuden nimissä myös vähemmistöjen

vähemmistöjä.

Saamelaiskäräjälain muutoksen edistämiseksi on perustettu työryhmä, joka antoi mietintönsä

11.5.2021. Vihreät ovat toimikunnassa asettuneet tukemaan tätä inarinsaamelaisia syrjivää

esitystä (Liite). Saamelaiskysymyksessä inarinsaamelaisten asema tulee kuitenkin turvata osana

saamelaisyhteisöä ilman yhteisön sisäistä syrjintää. Kysymys on ensisijaisesti siitä, että suuri osa

sellaista henkilöistä on, joiden yleisesti hyväksyttyjen kriteerien mukaisesti tulisi kuulua

saamelaiseen alkuperäiskansaan, on tietoisesti jätetty saamelaiskäräjien vaaliluettelon

ulkopuolelle. Osa inarinsaamelaisista on hyväksytty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ja osa ei.

Oikeusministeriön asettama toimikunta esittää lakia muutettavaksi siten, että ne inarinsaamelaiset,

jotka eivät ole luettelossa, menettäisivät mahdollisuutensa tulla merkityksi kyseiseen luetteloon ja

lisäksi luettelosta voitaisiin poistaa ne inarinsaamelaiset, jotka sinne on saamelaisina merkitty.

Ihmiset, jotka pitävät itseään saamelaisina ja jotka kiistatta täyttävät ILO:n

alkuperäiskansasopimuksen 169 ensimmäisen artiklan ja myös muut kansainvälisesti hyväksytyt

tunnusmerkit kuulumisestaan alueensa alkuperäiskansaan, eivät edelleenkään pääse

vaaliluetteloon, jolloin he eivät voi äänestää, eivätkä päättää oman yhteisönsä asioista. Näin ollen

vain Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon valitsemat ihmiset ovat oikeutettuja nauttimaan niistä

oikeuksista, jotka kuuluisivat kaikille alkuperäiskansan jäsenille.

Harjoitettu politiikka on jakanut saamelaisen alkuperäiskansan ylä- ja alaluokkaan. On saamelaisia,

joilla on vaikuttamisoikeudet ja toiset, joilla ei näitä oikeuksia ole. Samoin saamelaiskäräjille tuleva

valtion rahavirta ohjautuu vain osalle alkuperäiskansaa, eli vain vaaliluettelossa oleville. On

huomattava, että Saamelaiskäräjät toimivat valtion rahoituksella noin kahdeksan (8) miljoona

euroa/vuosi, eli Suomen valtion verovaroilla.

Saamelaiskäräjät itse korostaa saamelaisuutta, sen aitoutta, sen kieltä ja kulttuuria, mikä on

kulttuurin säilymisen kannalta oikea suunta. Suomen valtion tulee kuitenkin oikeudenmukaisesti

huomioida ensisijaisesti kaikki saamelaisryhmät ja alkuperäiskansa, johon kuuluu sekä saamea

puhuvat että kielensä menettäneet saamelaiset. Kulttuurin säilymisen kannalta koko yhteisön

sisäiset voimavarat tulee käyttää kulttuurin edistämiseen. Siksi nykyisen saamelaismääritelmän §3

tulee säilyttää olemassaolevan lain mukaisena saamelaisuutta koskevassa määritelmässä ja antaa

asetuksella siitä soveltamisohje.

Yhdenvertaisuus on Vihreiden kärkiarvo. Vihreät ei voi olla koko Suomen puolue, jos se ei toteuta

yhdenvertaisuutta sen kaikilla tasoilla.

Edellä sanotun vuoksi aloite puoluekokoukselle:

VIHREÄT LIITTO R.P huolehtii arvojensa mukaisesti lakiesityksen muuttamisesta siten, että

esityksessä esiin nostetut inarinsaamelaisten ja heidän saamelaiskäräjäedustajiensa syrjintä estyy.

Vihreät eivät edistä lakimuutosehdotuksen etenemistä ennenkuin siitä on poistettu syrjinnän

mahdollistavat kohdat ja lakiuudistus huomioi kaikki saamelaiset ja saamelaisryhmät perustuslain

6§ säädöksen mukaisena, yhdenvertaisesti. Vihreiden on tuettava OTT Juha Joonan antamaa

eriävää mielipidettä ko. Mietinnössä (Liite).

Liite: Linkki saamelaiskäräjälain muutosta valmistelevan toimikunnan mietintöön

Puoluehallituksen lausunto:

Saamelaiskäräjälaissa säädetään alkuperäiskansa saamelaisten itsehallintoelimen toiminnasta, mandaatista ja saamelaiskäräjävaaleista. Lakiuudistus on tarpeen, koska useat kansainväliset elimet, muun muassa YK:n rotusyrjinnän vastainen komitea (2017) ja YK:n ihmisoikeuskomitea (2019), ovat moittineet Suomea alkuperäiskansan poliittisten oikeuksien, vähemmistön oikeuksien ja alkuperäiskansan itsemääräämisoikeuden loukkaamisesta. Nämä YK-elimet ovat edellyttäneet Suomea ratifioimaan Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksen numero 169 alkuperäis- ja heimokansoista sekä nopeuttamaan saamelaiskäräjälain uudistamisprosessia saamelaisten itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseksi.

Saamelaiskulttuuriin kuuluminen tapahtuu saamelaisten mukaan kasvamalla kulttuuriin, josta puolestaan muodostuu yhteisön ryhmäidentifikaatio. Saamelaisuuden määritelmä lainsäädännössä perustuukin tähän ns. kieliperusteisuuteen Ruotsissa ja Norjassa, mutta Suomessa nykyisessä saamelaiskäräjälaissa äänestys- ja vaalikelpoisuus on määritelty naapurimaistamme poiketen. Naapurimaistamme poikkeava ja nykyisen ihmisoikeusloukkauksen synnyttävä määritelmä on otettu lainsäädäntöön vuonna 1995. Saamelaiskäräjät on alusta alkaen vastustanut tätä määritelmää.

Ihmisoikeudet ovat Vihreiden politiikan ydintä. Saamelaisten oikeuksien kohdalla se tarkoittaa sitä, ettei Vihreät hyväksy eikä itse harjoita sellaista politiikkaa, jossa alkuperäiskansan identiteettiä määritellään kansan ulkopuolelta, valtaapitävän väestön toimesta. Vihreiden edustajat oikeusministeriön asettamassa työryhmässä saamelaiskäräjälain uudistamisesta ovatkin edistäneet saamelaisten itsemääräämisoikeuden takaavaa lakiuudistusta perustuen Saamelaiskäräjien esittämiin kantoihin, kansainväliseen lakiin ja asiantuntijalausuntoihin.

Lakiuudistus on välttämätön pitkään jatkuneen ihmisoikeusloukkauksen korjaamiseksi. Keskeiset loukatut oikeudet ovat alkuperäiskansan oikeudet määritellä itse oma yhteisönsä ja valita oma, edustava elimensä. Työryhmän esitys korjaa merkittäviltä osin saamelaiskäräjälakia ja on linjassa Vihreiden antikolonialisten, ihmisoikeuskeskeisen politiikan kanssa.

Päätösesitys: Aloite hylätään.

Esitys

Valtion rahapeliyhtiö Veikkauksen kaikki tuotot tulee maksaa suoraan valtion budjettiin ilman korvamerkintää sen edunsaajille. Tämä on kirjattava Vihreän Liiton poliittiseen tavoiteohjelmaan.

Perustelut

Julkinen keskustelu Veikkauksen suoriutumisesta pelihaittojen ennaltaehkäisijänä käynnistyi vuonna 2019, kun toipuneet rahapeliriippuvaiset läheisineen astuivat julkisuuteen tarinoillaan ja mainoskampanja rinnasti rahapelaamisen arkiseen kahvinjuontiin. Veikkauksen toimintaa puolusteltiin niin ministerien kuin sen hallintoneuvostossa istuvien poliitikkojen suulla etenkin painottamalla kaikkea hyvää, jota rahapelituotoilla rahoitetaan mm. kulttuurin, sosiaalityön ja urheilun järjestökentällä.

Tämä hyvien asioiden rahoittaminen on kuitenkin myös Veikkauksen toiminnan suurin ongelma: rahapelimonopoli on perusteltu vain ja ainoastaan, jos sen tarkoitus on vähentää pelaamisen aiheuttamia haittoja. Suomen malli, jossa samat henkilöt päättävät järjestökentän rahoituksesta, istuvat rahapelejä valvovissa toimielimissä ja edustavat järjestöjä vaikkapa hallitusjäsenyyden kautta, ei ole omiaan minimoimaan pelihaittoja. Eturistiriita on ilmeinen ja sitä heijastaa vahvasti esimerkiksi rahapeliasioiden neuvottelukunta, jossa järjestöjen edunvalvontaa ja pelihaittojen vähentämisen tavoitetta ei ole eriytetty toisistaan. Vihreän politiikan ydintä on purkaa tämänkaltaisia korruptioalttiita eturyhmäpolitiikan rakenteita ja samalla olla ääni heikossa yhteiskunnallisessa asemassa oleville, kuten esimerkiksi riippuvuuksista kärsiville ihmisille.

Vastine aloitteelle aiemmin esitettyyn kritiikkiin

Koska aloite tulee puoluekokouksen käsittelyyn nyt toisen kerran, haluamme vastata myös tuolloin esitettyyn kritiikkiin:

Korvamerkinnästä luopuminen vaarantaa Veikkauksen monopoliaseman

Toisin kuin on väitetty, korvamerkintä yleishyödylliseen toimintaan ei ole Euroopan unionin vaatimus kansallisen rahapelimonopolin säilyttämiselle. Tämä on tärkeää ymmärtää, vaikka aloite ei otakaan kantaa monopolin tarkoituksenmukaisuuteen.

Korvamerkinnän poistaminen tuo epävarmuutta edunsaajien rahoitukseen

Ainoa vastuullinen tapa turvata kansalaisyhteiskunnan toiminta on rahoittaa Veikkauksen nykyisiä edunsaajia suoraan valtion budjetista arvioinnin jälkeen. Toiveet poliittisesta harkinnasta ja voimasuhteista riippumattomasta rahoituksesta myös tulevaisuudessa ovat epärealistisia ja epädemokraattisia. Poliittinen harkinta voi myös mahdollistaa pitkäjänteisemmän ja vakaamman rahoituspohjan kuin hupenevat rahapelituotot.

Edunsaajien toiminta on turvattava kaikissa järjestelmämuutoksissa

Moraalisesti kyseenalaisen järjestelmän purkaminen ei voi olla järjestökentän toimintaedellytysten panttivanki. Vaikka arvostaisimme Veikkauksen nykyisten edunsaajien tekemää työtä ja pitäisimme sitä osin elintärkeänä yhteiskunnalle, emme voi oikeuttaa sillä rahapeliongelmaisten röyhkeää rahastusta ja siitä seuraavaa kansanterveysongelmaa. Korvamerkintä on purettava välittömästi ja järjestelmä sopeutettava uuteen todellisuuteen.

Puoluehallituksen lausunto:

Puoluekokous linjasi vuonna 2020 rahapelijärjestelmästä seuraavasti: “Puoluekokous kannustaa vihreää eduskuntaryhmää ja ministeriryhmää tavoittelemaan sellaista rahapelijärjestelmän uudistusta, joka turvaa järjestöissä tehtävän työn toimintaedellytykset. Erityisesti järjestöjen lakisääteisten tehtävien rahoitus olisi taattava suoraan valtion budjetin kautta. Uudistettaessa järjestelmää on varmistuttava siitä, että suomalainen rahapelien yksinoikeusjärjestelmä toimii myös tehokkaana rahapelihaittojen ehkäisemisen välineenä.”

Rahapelituotot ovat laskeneet viime vuosina voimakkaasti arpajaislain uudistamisen, koronatoimien ja ulkomaalaisten peliyhtiöiden markkinatilan vahvistumisen myötä, ja pelituottojen vähenemistä on kompensoitu veikkauksen edunsaajille vuosien 2020 ja 2021 budjeteissa sekä vuosien 2022 ja 2023 kehyksissä. Veikkaus on arvioinut että sen tuloutus edunsaajille tulisi olemaan vuonna 2023 noin 400 miljoonaa euroa pienempi kuin vuonna 2019. Vastaamaan tähän haasteeseen ja hakemaan tulevaisuuden ratkaisuja valtioneuvosto asetti erillisen työryhmän (nk. Liikasen työryhmä), joka antoi raporttinsa helmikuussa 2020.

Hallituksen kehys- ja puoliväliriihessä päätettiin käynnistää välittömästi jatkotyö uuden pysyvän rahoitusmallin valmistelemiseksi Veikkauksen edunsaajille. Tavoitteena on linjata mallista, joka turvaa edunsaajille ennustettavan, vakaan, edunsaajien autonomian turvaavan ja riittävän rahoituksen. Työskentelyn pohjana on Liikasen ryhmän raportti, jossa työryhmä asetti ensisijaiseksi vaihtoehdoksi ns. kokonaisuudistuksen, jossa rahapelituotot ohjataan valtion yleiskatteellisiksi tuloiksi ja nykyiset edunsaajat siirretään budjetin kehysmenettelyn piiriin. Hallituksen päätöksessä todetaan, että toimenpiteiden valmistelussa huomioidaan parlamentaarisuus, tarkemmat vaikutusarviot eri edunsaajille, valtionavustustoiminnan kehittämis- ja digitalisointihankkeen ehdotukset sekä EU-oikeudelliset reunaehdot. Uudistus toteutetaan 2024 alkaen. Päätökset tehdään vuoden 2021 loppuun mennessä.

Vihreän eduskuntaryhmän ja ministeriryhmän työtä prosessin aikana ovat ohjanneet puoluekokouksen linjaukset. Eduskuntaryhmä on lisäksi pitänyt keskeisenä, että kokonaisrahoituksen mittaluokka toimijoille voitaisiin turvata yhtä vaalikautta pidemmäksi ajaksi, ja että rahoituksesta saataisiin tehtyä entistä ennakoitavampaa ja pitkäjänteisempää. Eri edunsaajia ei tulisi asettaa vastakkain uudistuksessa. Uudistus on tehtävä siten, ettei se vaaranna monopolia eikä aktiivista työtä rahapelihaittojen torjumiseksi.

Päätösesitys: Puoluekokous kannustaa Vihreää eduskuntaryhmää ja ministeriryhmää toimimaan aktiivisesti sen puolesta, että Veikkauksen edunsaajien rahoitus siirtyy valtion budjettiin ja niiden toimintaedellytykset turvataan pitkäjänteisesti Veikkauksen monopoliasemaa ja rahapelihaittojen torjumiseksi tekemää työtä vaarantamatta.

Esitys

Kaikki rahapeliautomaatit tulee siirtää erillisiin pelaamosaleihin tai kasinoihin ilman pitkiä siirtymäaikoja. Rahapeliautomaattien sijoittaminen näiden tilojen ulkopuolelle esimerkiksi kauppoihin, kioskeihin tai ravintoloihin tulee kieltää. Nämä tavoitteet on kirjattava Vihreän Liiton poliittiseen tavoiteohjelmaan.

Perustelut

Suomessa noin 124 000 ihmistä kärsii jonkinasteisesta rahapeliongelmasta. Rahapeliriippuvaisia arvioidaan olevan noin 52 000. Rahapeliautomaatit ovat pahin riippuvuuden aiheuttaja ja ylläpitäjä. Niitä on siellä missä ihmiset muutenkin käyvät: ruokakaupoissa, huoltoasemilla ja kioskeilla. Rahapeliautomaatteja sijoitellaan alueille, joilla niitä eniten pelataan. Alueet ovat samoja, joiden asukkailla on paljon muitakin ongelmia. Suomessa rahapeliongelmat ovat yleisiä moniin muihin Euroopan maihin nähden.

Rahapeliriippuvuus on yksilölle ja hänen läheisilleen tuhoisa ongelma. Se linkittyy usein muihin ongelmiin, muun muassa muihin riippuvuuksiin. Pahimmassa tapauksessa se vie ihmiseltä työn, rahat, kodin, perheen ja mielenterveyden. Rahapeliriippuvuuteen on hankalaa saada apua, eikä ihminen edes omasta tahdostaan saa elinikäistä pelikieltoa. Pelikoneita on vaikea sivuuttaa, koska niitä on kaikkialla. Rahapeliautomaattien keskittäminen erillisiin pelisaleihin tai kasinoille vähentäisi näitä houkutuksia.

Rahapeliautomaattien tarpeellisuutta perustellaan usein sillä, että niihin hävityt rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Tuskin kuitenkaan on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista rahoittaa yhteiskunnallisesti hyödyllisiä järjestöjä yhteiskunnallisesti heikossa asemassa olevien ihmisten rahoilla. Ongelmapelaajat ovat Veikkaukselle tärkeä kohderyhmä, sillä 2,5 prosenttia Veikkauksen asiakkaista tuottaa noin puolet sen tuloista, noin 850 miljoonaa euroa vuodessa. Veikkausvaroista enintään 5 miljoonaa euroa kohdennetaan rahapeliongelmien ennaltaehkäisyyn ja rahapeliriippuvaisten auttamiseen.

Koronakriisin takia rahapeliautomaatit olivat suljettuina muutaman kuukauden. Tämä oli monelle rahapeliongelmaiselle suuri helpotus. Tätä kokemusta ei saa heittää hukkaan, vaan siitä on otettava opiksi.

Vastine aloitteelle aiemmin esitettyyn kritiikkiin

Koska aloite tulee puoluekokouksen käsittelyyn nyt toisen kerran, haluamme vastata myös tuolloin esitettyyn kritiikkiin:

Kun automaatit poistetaan, ihmiset vain siirtyvät pelaamaan nettiin.

– Näin ei tapahtunut koronasulunkaan aikana. Automaattien haitallisuus perustuu niiden näkyvyyteen arkisissa ympäristöissä.

Automaatit ovat merkittävä tulonlähde kyläkaupoille ja -kioskeille.

-Vaikka automaatit tuovat lisätuloja kauppiaille pienillä paikkakunnillakin, on myös huomioitava, että ne myös heikentävät asiakkaiden ostovoimaa merkittävästi häviöiden siirtyessä Veikkaukselle ja toisaalta haitat jäävät paikallisiksi.

Puoluehallituksen lausunto:

Puoluehallitus yhtyy aloitteen tekijöiden huoleen ongelmapelaamisen yleisyydestä ja rahapelihaittojen torjumisen tärkeydestä. Rahapeliautomaattien aiheuttamia haittoja voidaan ehkäistä ja vähentää monin keinoin. Keskeisimpiä keinoja on säännellä rahapeliautomaattien saatavuutta ja saavutettavuutta esimerkiksi rajoittamalla automaattien määrää sekä asettamalla rahapeliautomaattipelaamiselle rajoituksia.

Veikkaus Oy on toimeenpannut viime vuosina useita toimia, joilla on pyritty vähentämään haittapelaamista. Veikkaus on poistanut käytöstä 8 500 kappaletta hajasijoitettuja rahapeliautomaatteja sekä hajasijoitettuihin peliautomaatteihin tulevaa pakollista tunnistautumista aikaistettiin niin, että pelaajien pakollinen tunnistautuminen otettiin käyttöön koko hajasijoitetussa peliautomaattiverkostossa tammikuussa 2021. Lisäksi Veikkaus Oy on vähentänyt markkinointia ja laskenut nopearytmisten rahapelien pakollista maksimitappiorajaa.

Vihreän sisäministerin johdolla on aloitettu valmistelu arpajaislain uudistamiseksi. Uudistuksen tavoitteena on rahapelaamisesta aiheutuvien haittojen ehkäisyn ja vähentämisen edelleen tehostaminen sekä Veikkaus Oy:n toimintaedellytysten tukeminen yksinoikeusjärjestelmän vahvistamiseksi. Tavoitteena on, että eduskunta voisi käsitellä esityksen syysistuntokaudella kiireellisenä siten, että säädösmuutokset saataisiin pääosin voimaan 1.1.2022.

Uuden arpajaislain myötä pakollinen tunnistautuminen laajenee kaikkeen rahapelaamiseen, raha-automaattien sijoittelussa pitää huomioida tehokkaammin haittojen ehkäisy ja Veikkauksen peli- ja pelaajadataa päästään hyödyntämään haittojen seurannassa, arvioinnissa ja tutkimuksessa.

Päätösesitys: Puoluekokous kannustaa vihreää eduskuntaryhmää ja ministeriryhmää edistämään rahapeliautomaattien keskittämistä pelisaleihin tai kasinoihin ja rahapeliautomaattien hajasijoittelun lopettamista osana sitä toimenpiteiden kokonaisuutta, jolla pyritään ehkäisemään rahapelihaittoja. Aloite toimitetaan myös poliittista ohjelmaa valmistelevalle työryhmälle.

Me aloitteen allekirjoittajat esitämme Vihreän liiton viralliseksi poliittiseksi linjaksi seuraavaa:

Kannabiksen kieltolaki kumotaan ja kannabiksen käyttö, hallussapito, valmistus ja myynti sallitaan. Samalla kannabikselle toimeenpannaan kattava nykyisiin sallittuihin päihteisiin rinnastuva sääntely, mukaan lukien myynnin ja valmistuksen sääntely ja verollepano. Kannabiksen käytöstä aiheutuneet rekisterimerkinnät poistetaan.

Perustelut

1. Vihreiden tavoitteet ja periaatteet tukevat aloitetta

1.1 Vihreät kulkevat edellä

1.2 Aloite on linjassa vihreiden julkilausuttujen tavoitteiden kanssa

1.3 Vihreä talouspolitiikka verottaa päästöjä ja edistää ihmisoikeuksia

1.4 Vihreät on antirasistinen puolue, joka edistää globaalia oikeudenmukaisuutta

1.5 Vihreässä maailmankuvassa yksilönvapautta ei anneta, sillä se on luonnostaan jokaisella

2. Kieltolaki on epäonnistunut ja meillä on moraalinen velvollisuus edistää vaihtoehtoa

2.1 Näin kieltolaki epäonnistuu

2.2 Kieltolain vuoksi alaikäiset saavat kannabista liian helposti

2.3 Kieltolaki tekee kannabiksesta vahvempaa

2.4 Kieltolaki ylläpitää epätasa-arvoa ja rakenteellista mielivaltaa

2.5 Porttiteoria on argumentti kieltolakia vastaan, ei sen puolesta

2.6 Kieltolaki haittaa laillisen lääkekannabiksen saatavuutta

2.7 Kieltolain vuoksi poliisin resursseja menee hukkaan ja korruptiolle annetaan tilaa

3. Emme halua että Suomen vihreät jää katsomoon, kun maailma ympärillä etenee

3.1 Laillistaminen etenee vauhdilla ja vääjäämättömästi

3.2 Kannabis luo työpaikkoja ja turismia

3.3 Kannabis ja päihdyttämätön hamppu aktivoi maataloutta

3.4 Dekriminalisaatio ei ratkaise riittävästi ongelmia – pystymme puolueena parempaan

3.5 Vastauksia puoluehallitukselle

1. Vihreiden tavoitteet ja periaatteet tukevat aloitetta

1.1 Vihreät kulkevat edellä

Vihreät on Suomen johtava tiede-, edistys- ja uudistuspuolue. Uudenlaisen ajattelun rohkea edistäminen ja pölyttyneiden toimintamallien kyseenalaistaminen ja ravistelu on syvällä puolueen juurissa ja ytimessä. Maailmaa eteenpäinvievät poliitikot ja puolueet ovat myös aina luonnollisessa haastajan asemassa. On helpompaa kannattaa asioiden pysymistä ennallaan, kuin vaatia muutosta, sillä muutos on epävarmaa ja pysyvyys turvallisen tuntuista. Siksi edistämisen ja uudistamisen hintana on joskus raskaskin ylämäki politiikan sovinnaisuutta ja mukavuudenhalua vastaan. Mutta se on itse valitsemamme polku, jota me vihreät joukkueena epäröimättä kuljemme. Ja kun mäenhuippu lopulta häämöttää, tulee uudesta uusi normaali.

Me aloitteen allekirjoittajat tiedämme, että kannabiksen kieltolaki on mennyttä maailmaa ja kannabiksen laillistaminen ja sääntely on tulevaisuuden uusi normaali. Haluamme palauttaa vihreiden uskon itseensä ja kannattamiinsa paremman maailman ideaaleihin. Vihreiden politiikka edustaa edistystä ja inhimillistä välittämistä yhdistettynä vahvaan ihmisoikeus- ja vapausaatteeseen. Sitä maailmaa kannattaa puolustaa näkyvästi ja kuuluvasti.

1.2 Aloite on linjassa vihreiden julkilausuttujen tavoitteiden kanssa

Vihreiden 2019-2023 poliittisessa tavoiteohjelmassa¹ laittomista päihteistä ja kannabiksesta on seuraava kirjaus:

Siirretään päihdepolitiikan painopiste haittojen vähentämiseen.

Rikoslaissa huumausaineeksi määriteltyjen laittomien päihteiden käytöstä ja pienten määrien hallussapidosta tai kannabiksen pienten määrien kasvatuksesta omaan käyttöön ei pidä rangaista.

Vaikka tavoiteohjelmassa ei suoraan mainita laillistamista, ei kirjaus myöskään poissulje tätä aloitetta. Tavoiteohjelmaan on myös kirjattu päihdepolitiikan painopisteen siirtäminen haittojen vähentämiseen, mikä on vahvasti linjassa aloitteen kanssa. On myös huomionarvoista, että tämän puoluekokousaloitteen tarkoitus on vaikuttaa puolueen viralliseen linjaan ja sitä kautta tulevaan poliittiseen tavoiteohjelmaan ja tuleviin hallitusneuvotteluihin. Jos puolueen virallinen linja kannabiksesta olisi jo valmiiksi aloitteen ja vuonna 2020 hyväksytyn periaateohjelman mukainen, ei aloitteelle olisi silloin tarvetta.

1. Vihreät. Vihreiden 2019-2023 poliittinen tavoiteohjelma

1.3 Vihreä talouspolitiikka verottaa päästöjä ja edistää ihmisoikeuksia

Vihreiden 2020-2028 periaateohjelmassa² on useita kohtia, jotka perustelevat ja puoltavat tätä aloitetta. Käymme tässä läpi muutamia otteita ohjelmasta.

Periaateohjelma 2.2: Haluamme luoda entistä paremmat edellytykset ympäristön- ja ilmastonsuojelua edistävälle ja ihmisoikeuksia kunnioittavalle liiketoiminnalle.

Periaateohjelma 2.2: Vihreällä talouspolitiikalla verotetaan saastuttavaa kulutusta ja tuotantoa.

Kun kannabiksen valmistus ja myynti on valtion sääntelyn ulkopuolella, samalla ovat myös toiminnan ympäristö- ja ilmastovaikutukset. Kannabiksen tuotanto ja kulutus taas on tosiasia, joita ei kieltomallissa tai dekriminalisaatiomallissa (laiton, mutta ei rangaistava) säännellä tai veroteta ollenkaan. Samalla ei myöskään voida luotettavasti mitata tai säännellä päästöjä. Kannabiksen tuotanto voi kuitenkin olla merkittävä päästölähde, jota on tärkeää säännellä. Tutkimuksen¹ mukaan Yhdysvaltojen Coloradon laillinen kannabisteollisuus tuottaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin osavaltion hiilikaivosteollisuus. Lisäksi laittoman kannabistuotannon arvioidaan olevan todennäköisesti korkeapäästöisempää kuin laillisen. Ilmastokriisin ratkaisemiseksi mitään päästölähteitä ei voida jättää sääntelyn ja verotuksen ulkopuolelle, ei myöskään kannabiksen tuotantoa. Kannabiksen dekriminalisaatio ei luo periaateohjelman kirjauksen mukaisia parempia kestävän kehityksen edellytyksiä liiketoiminnalle. Kirjaukset puoltavat aloitteen mukaista laillistamista ja sääntelyä.

2. Vihreät. Vihreiden periaateohjelma 2020–2028
3. Nature Sustainability. DOI: 10.1038/s41893-021-00691-w

1.4 Vihreät on antirasistinen puolue, joka edistää globaalia oikeudenmukaisuutta

Periaateohjelma 2.3: Suomen on edistettävä globaalia oikeudenmukaisuutta sekä tehtävä yhteistyötä kehittyvien maiden kanssa rauhan ja vakauden saavuttamisessa, tasa-arvon edistämisessä, ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siihen sopeutumisessa sekä talousjärjestelmän rakenteellisessa muutoksessa.

Periaateohjelma 3.1: Rasismin kitkeminen edellyttää paitsi arkipäivän rasismiin puuttumista, myös yhteiskunnallista muutosta ja antirasistista politiikkaa, jolla puututaan rakenteelliseen rasismiin. Rasismia ja ennakkoluuloja ylläpitäviä rakenteita ja asenteita on purettava aktiivisesti.

Kannabiksen kieltolakiin liittyy monia oikeudenmukaisuus- ja ihmisoikeusongelmia. Kannabiksen laittomuus luo ympärilleen muutakin rikollisuutta, joka taas heikentää ihmisoikeuksien toteutumista. Se myös altistaa heikommassa asemassa olevia väestöryhmiä, kuten köyhiä ja etnisiä vähemmistöjä, poliisin ja oikeuslaitoksen mielivaltaisuudelle, etenkin köyhemmissä ja epävakaisemmissa maissa. Historiallisesti kannabiksen vastaisuus sai tuulta alleen Yhdysvalloissa 1960-luvulla poliittisesti motivoituneena ratkaisuna etnisten vähemmistöjen ja poliittisen opposition kontrollointiin stigmatisoimalla ja tuomitsemalla heitä rikollisiksi kannabiksen käytön vuoksi. Tämä epäoikeudenmukaisuus ja rasismin ruma varjo jatkuu nykypäivään saakka etenkin rodullistettuun väestöön kohdistettuina kohtuuttoman ankarina tuomioina. Suomikaan ei ole näistä ongelmista vapaa. Kannabiksen laillistaminen on yksi keino poistaa globaalisti ihmisryhmien sortoa ja lisätä oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja vakautta. Jotta Suomi voi toimia esimerkkinä ja ottaa asiaan globaalilla näyttämöllä kantaa, täytyy Suomen kuitenkin itse ensin lopettaa oma kieltolakinsa. Kirjaukset puoltavat aloitetta.

1.5 Vihreässä maailmankuvassa yksilönvapautta ei anneta, sillä se on luonnostaan jokaisella

Periaateohjelma 3.4: Ihmisten vapauden kunnioittaminen ja edistäminen on keskeinen osa vihreää ajattelua. Jokaisella on oikeus elää haluamallaan tavalla, kunhan ei rajoita toisten oikeutta samaan. Vapauden kanssa käsi kädessä kulkee vastuu. Jokaisella tulee olla oikeus ja vapaus määritellä oma itsensä ja elämänsä.

Periaateohjelma 3.4: Yksilön vapauksia ja niiden rajoituksia punnittaessa lähtökohtana on vapaus. Yksilön vapauksia voidaan kuitenkin painavasta ja perustellusta syystä rajoittaa.

Periaateohjelma 3.4: Vapaus on myös sisäistä, esimerkiksi vapautta sovinnaisuudesta ja omista ennakkoluuloista. Ihmisen ei tarvitse olla samanlainen kuin naapurinsa tai yhteisönsä, vaan jokaisella on oikeus valita oman elämänsä polku.

Vihreiden periaateohjelma linjaa vahvasti yksilönvapauksien puolelle. Ohjelmassa painotetaan yksilön omaa vastuuta omista valinnoistaan ja siitä, miten vapauttaan haluaa käyttää. Meillä vihreillä ei ole tarvetta moralisoida yksilöitä valinnoistaan, sillä meille olennaisinta on muuttaa maailmaa systeemitason kautta. Haluamme yhteiskunnan, joka tarjoaa mahdollisuuksia ja samalla verotuksen ja tiedon lisäämisen keinoin ohjaa elämään ja kuluttamaan kestävästi. Emme kuitenkaan halua yhteiskuntaa, joka kevyesti kieltää yksilön vapauksia ja mahdollisuuksia valita myös toisin. Tämä kiteytyy periaateohjelman aatoksessa, jossa vapaus käsitetään ei vain asiana, jota annetaan, vaan myös asiaintilana, jota ymmärretään. Ei tarvitse ymmärtää kannabiksen käyttöä ymmärtääkseen, että se kuuluu yksilön valintojen piiriin.

Olennaista periaateohjelman vapauskäsityksessä on, että lähtöasetuksen ollessa vapaus, niin silloin tarkoituksenmukaisuuden todistustaakka on kiellolla. Toisin sanoen lähtökohtaisesti kaiken, joka ei vahingoita toisia, eikä rajoita toisten oikeuksia ja vapauksia, tulee olla sallittua, ellei asiaa ole syytä rajoittaa jostain muusta painavasta ja perustellusta syystä. Painava ja perusteltu syy voi olla esimerkiksi alaikäisyys. On järkevää ja loogista, että esimerkiksi alkoholin tai rahapelien myynti on kielletty alaikäisiltä, mutta peruste kiellolle katoaa aikuisikään tultaessa. Kun kannabista vertaa muihin laillisiin päihteisiin, on selvää, että vain kannabiksen laillistaminen ja sääntely mahdollistaa yksilön vapauden kunnioittamisen ja edistämisen periaateohjelman tarkoittamassa merkityksessä.

Periaateohjelma 3.3: Haluamme, että jokaisella on mahdollisuus toteuttaa ja kehittää itseään ja nauttia elämästä. Yhteiskunnan tehtävä ei ole määrittää, mikä tekee kenetkin onnelliseksi, vaan tarjota puitteita hyvinvoinnin rakentamiseen, terveyden edistämiseen ja toimintakyvyn ylläpitoon.

Kannabista käytetään pääasiallisesti nautintoaineena ja periaateohjelman henkeä kunnioittaen se kuuluu ihmisen oman elämän määrittelyyn piiriin. Yhteiskunnan tehtävä ei ole määrittää, mikä tekee kenetkin onnelliseksi, vaan tarjota puitteet omien valintojen tekemiseen. Jollekin osana hyvää elämää voi olla silloin tällöin nautitut alkoholijuomat ystävien kesken. Jollekin toiselle se voi olla kannabis. Kannabista käytetään myös toimintakykyä ylläpitävänä lääkkeenä. Vaikka lääkekannabis on Suomessa laillista, on sen saatavuutta hankaloitettu niin merkittävästi, että vain harvalla on tosiasiallinen pääsy lääkkeen piiriin. Kirjaukset puoltavat aloitetta.

2. Kieltolaki on epäonnistunut ja meillä on moraalinen velvollisuus edistää vaihtoehtoa

2.1 Näin kieltolaki epäonnistuu

Kaikkien päihteiden käytössä on haittavaikutuksia. Jotkut päihteet ovat haitallisempia kuin toiset, mutta kaikissa haitat lisääntyvät, jos niiden annetaan olla täysin sääntelemättömillä markkinoilla, olivat ne sitten laittomat tai lailliset.

Tämän voi hahmottaa alla olevasta kuvaajasta. Vuonna 2019 julkaistun tiedeartikkelin⁴ kaaviota on täydennetty ja se on käännetty suomeksi.

Ennen tupakan sääntelyä sitä mainostettiin tyylikkäänä terveystuotteena. Tupakka on kuitenkin terveydelle vaarallista ja siinä esiintyvä nikotiini on erittäin vahvaa riippuvuutta aiheuttava aine. Tupakan sääntelemättömyydestä seurasi lisääntynyttä käyttöä, ja riippuvuutta ja sairauksia. Vahvan sääntelyn myötä tupakan käyttö ja haitat ovat kuitenkin vähentyneet. Tupakan verotuksesta valtiolle kertyy tuloja miljardi euroa vuosittain.

Alkoholin kieltolain aikana vahvemman alkoholin käyttöaste nousi, terveysongelmat lisääntyivät ja rikolliset rikastuivat. Kieltolain kumoamisen jälkeen Suomeen on kehittynyt terveempi alkoholikulttuuri, ihmiset juovat miedompia juomia pienemmissä määrin, laiton alkoholintuotanto on loppunut ja valtiolle kertyy alkoholista verotuloja 1,5 miljardia euroa vuosittain. Lisäksi nykypäivänä olisi poliittisesti lähes mahdotonta luoda vastaavanlaista kieltolakia alkoholille, sillä vaikka alkoholi on haitallinen päihde, sen kohtuukäyttö käsitetään yksilönvapauden piiriin kuuluvaksi, ja liian tiukat rajoitukset mielletään epäoikeudenmukaisiksi.

Koska kannabis on laitonta, se on tällä hetkellä täysin sääntelemättömillä ja laittomilla markkinoilla. Sääntelemättömyys aiheuttaa mittavasti haittoja. Kieltolakia perustellaan usein sillä, että se estäisi monia kannabikseen liittyviä haittailmiöitä. Monet näistä haittailmiöistä johtuvat kuitenkin itse kieltolaista, eivät kannabiksesta. Kannabiksen käytöstä johtuvat haitat ovat kokonaistarkasteltuna lieviä verrattuna muihin päihteisiin ja riippuvuutta aiheuttaviin aineisiin. Kannabiksesta aiheutuvien haittojen on arvioitu olevan lievempiä kuin tupakan ja alkoholin, ja kannabiksen on arvioitu aiheuttavan vähemmän riippuvuutta kuin esimerkiksi kahvissa esiintyvän kofeiinin⁵.

Kannabiksen kieltolain tavoite on ollut vähentää haittoja vähentämällä käyttöä. Se ei kuitenkaan vähennä käyttöä, vaan tekee kannabiksesta itseään haitallisemman päihteen yksilöille ja yhteiskunnalle. Kieltolaki siis epäonnistuu täysin sille itse asettamassaan tavoitteessa ja samalla luo uusia turhia ja inhimillisesti merkittäviä ongelmia. Meillä on velvollisuus poliittisena puolueena purkaa ja uudistaa yhteiskunnan rakenteita jotka eivät toimi ja jotka aktiivisesti aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kannabiksen sääntely luo mahdollisuudet ehkäistä päihteiden käytöstä aiheutuvia ongelmia ja stigmaa, joka koskee raskaimmin heikommassa asemassa olevia ihmisiä. Yhdenvertaisuuden toteutuminen taataan sääntelytoimilla kuten tuotteiden, hintojen ja pitoisuuksien kontrolloinnilla, jakelupisteiden sijoittelulla ja markkinoinnin rajoituksilla⁶. Nämä toimet on todettu vaikuttaviksi esimerkiksi tupakoinnin vähentämisessä⁷.

Viimeisimpien arvioiden mukaan kannabiksen laillistamisen mahdollisista ei-toivotuista vaikutuksista, kuten esimerkiksi alaikäisten lisääntyneestä käytöstä tai päihtyneenä ajamisesta, ei ole näyttöä.⁸

4. The American Journal of Drug and Alcohol Abuse. https://doi.org/10.1080/00952990.2019.1680683

5. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Miten päihteiden haittoja voidaan vertailla?
6. United Nations, Office on Drugs and Crime. World Drug Report 2021
7. Legalizing cannabis: experiences, lessons and scenarios. https://doi.org/10.4324/9780429427794
8. Neuropharmacology. https://doi.org/10.1016/j.neuropharm.2021.108610

2.2 Kieltolain vuoksi alaikäiset saavat kannabista liian helposti

On tärkeää painottaa, ettei kannabis tai mikään muukaan laiton tai laillinen päihde kuulu alaikäisten käytettäväksi. Nuorten kannabiksen käyttöön puuttuminen on ehdottoman tärkeää, sillä terveydelliset vaikutukset näyttävät olevan suurempia, jos käyttö aloitetaan nuoruudessa. Nykymalli tai dekriminalisaatio eivät kuitenkaan edistä tavoitetta alaikäisten päihteiden käytön ehkäisemiseksi.

Nuorille on tällä hetkellä helpompi saada laittomia päihteitä kuin apua päihdeongelmiin. Monessa tilanteessa alaikäisellä voi myös olla helpompaa ostaa kannabista kuin esimerkiksi alkoholia, sillä laki ei velvoita katu- tai internetkauppiaita kysymään henkilöllisyystodistusta. Laittomuuden stigma on myös yksi kynnys lisää asioiden selvittämiseen ja avun saamiseen.

Kannabiksen laillistaminen ja sääntely on tie, jolla voidaan saavuttaa tuloksia alaikäisten kannabiksen käyttöön puuttumisessa, sillä myynnin ikärajavalvontaa on mahdotonta toteuttaa ilman laillistamista. Kannabiksen laillisuus ei myöskään ole lisännyt Yhdysvalloissa nuorten kannabiksen käyttöä⁹.

9. Journal of Psychiatry and Neuroscience. DOI: http://jpn.ca/44-5-291/

2.3 Kieltolaki tekee kannabiksesta vahvempaa

Kannabiksen tuottajat ovat vuosikymmeniä kehittäneet kannabiksesta vahvempaa¹⁰. Ilman valtion sääntelyä, tuottajat voivat kasvattaa ja myydä minkä vahvuista kannabista tahansa, jopa todella vahvaa. Vahvuus ja tiiviys on valttia päihdetuotteessa kieltolain aikana, koska sitä voi myydä pienemmissä erissä. Tämän takia esimerkiksi alkoholin kieltolain aikana Suomessa myytiin keskimäärin paljon vahvempaa alkoholia.

Vahvempi kannabis tarkoittaa käytännössä sitä, että päihteessä on suurempi THC-pitoisuus. THC eli tetrahydrokannabinoli on kannabiksen pääasiallinen päihdyttävä ainesosa. Korkeampi THC-pitoisuus voi lisätä psykoosin riskiä^11,12, etenkin jos käyttö alkaa nuorena. Suurempi THC-pitoisuus myös usein liittyy pienempiin CBD-pitoisuuksiin¹³. CBD eli kannabidioli on yksi kannabiksen ei-päihdyttävistä ainesosista. CBD saattaa vähentää THC:n vaikutusta ja alentaa psykoosin riskiä¹⁴.

Rajoituksilla ja verotuksella voidaan määritellä vähemmän haitallisia THC-, ja CBD- pitoisuuksia, mikä vähentää kansanterveydellistä haittaa. Laittomasti valmistettu ja myyty päihde on aina myös tarpeeton terveysriski, sillä se saattaa sisältää ylimääräisiä ainesosia tai muita epäpuhtauksia, joista voi koitua käytettynä eritasoisia terveyshaittoja tai pahimmassa tapauksessa kuolema. Huumekuolemat ovat merkki yhteiskunnan päihdepolitiikan epäonnistumisesta.

10. Biological Psychiatry. https://doi.org/10.1016/j.biopsych.2016.01.004

11. Current Pharmaceutical Design. https://www.ingentaconnect.com/contentone/ben/cpd/2016/00000022/00000042/art00005
12. Lääkärilehti. Katsaus­artikkeli 29.11.2019 48/2019 vsk 74 s. 2798 – 2806

13. World Psychiatry. https://doi.org/10.1002/wps.20341
14. Neuroscience & Biobehavioral Reviews. https://doi.org/10.1016/j.neubiorev.2019.09.036

2.4 Kieltolaki ylläpitää epätasa-arvoa ja rakenteellista mielivaltaa

Nykyinen rangaistuspainotteinen kieltolaki on lisännyt päihdehaittoja ja syrjäyttänyt ihmisiä. Tämän politiikan vaikutukset osuvat kovemmin alueisiin ja ihmisryhmiin, jotka ovat riskissä elämänongelmien kasaantumiselle.

Laittomien päihteiden käyttörikokset Suomessa koskevat suurimmalta osin kannabista¹⁵. Nykyisen lainsäädännön perusteella merkintä käyttörikoksesta säilyy poliisin tietojärjestelmässä useita vuosia. Käyttörikosmerkintä haittaa etenkin nuorten tulevaisuutta ja voi syrjäyttää estämällä esimerkiksi kouluttautumista tai työllistymistä.

Suurin osa kannabista käyttävistä ei jää siitä kiinni. Kiinnijäämisen riski on kuitenkin eriarvoista. Todennäköisyys jäädä kiinni, saada sakkoja tai merkinnän rekisteriin voi riippua ihmisen taustasta tai sosioekonomisista tekijöistä, kuten esimerkiksi tulotasosta, asuinalueesta tai ihonväristä. Hiljaisessa omakotilähiössä kiinnijäämisen riski ei ole yhtä todennäköistä, kuin matalan tulotason kerrostalolähiössä. Kieltolain vaikutukset ja oikeudelliset sanktiot jakautuvat epäoikeudenmukaisesti, etenkin kun kannabiksen käyttö on erittäin yleistä Suomessa.

Vihreän politiikan yksi tavoitteista on tunnistaa syrjäytymisriskissä olevat ihmiset, ja torjua politiikkaa, joka kasaa ongelmia jo valmiiksi vähäosaisille. Kannabiksen sääntely on yksi tapa ehkäistä syrjäytymistä. Samalla sääntelyn ja verottamisen tuoma talouskasvu ja julkisten palveluiden rahoittaminen on myös tapa hyvittää vähäosaisille epäonnistuneen päihdepolitiikan aiheuttamia ongelmia.

Kannabiksen laittomuus nostaa myös kynnystä kertoa sen käytöstä. Esimerkiksi mielenterveyspalveluihin hakeutuessa on tärkeää kertoa avoimesti päihteistä, jotta asia voidaan ottaa huomioon. Terveydenhuollossakaan ei kuitenkaan suhtauduta aina hoidon kannalta rakentavasti laittomiin päihteisiin. On esimerkiksi arkipäivää vaatia terapiapalveluja hakevalta potilaalta pakollista huumetestiä ehtona hoitoonpääsylle. Kohtuulliseksi määritelty kannabiksen käyttö voi myös olla este Kelan kuntoutuspsykoterapian myöntämiselle¹⁶. Mielenterveyspalveluiden piiriin ei välttämättä edes pääse, jos myöntää kannabiksen käytön.

Kannabiksen käyttörikosmerkintöjen syrjäyttävä vaikutus ja kynnys hakeutua hoitoon on ongelma, joka korostuu etenkin kun mukana on muita kannabista vaarallisempia päihteitä. Hoitoon hakeutuminen on erittäin tärkeää vahvojen ja riippuvuutta aiheuttavien päihteiden ongelmakäytön kohdalla. Siksi meidän täytyy aktiivisesti purkaa kynnyksiä hyvälle hoidolle ja hoitoonohjaukselle. Kannabiksen kieltolaki on yksi merkittävä kynnys.

15. THL:n blogi, Pekka Hakkarainen, Tuukka Tammi. Huumeiden käytön rangaistavuudesta tulisi luopua

16. Kelan verkkosivut. Kuntoutussuunnitelma kuntoutuspsykoterapiaa varten

2.5 Porttiteoria on argumentti kieltolakia vastaan, ei sen puolesta

THL:n asiantuntijoiden mukaan ei ole tutkimusnäyttöä¹⁷ niin kutsutulle porttiteorialle, eli hypoteesille että kannabis johtaa vahvempien päihteiden käyttöön. Monet eri tutkimukset, jotka ovat pyrkineet etsimään todisteita porttiteorialle, eivät ole löytäneet niitä¹⁸. Muut tutkimukset ovat saaneet vähintään epävarmoja tuloksia, liittyen pitkälti muihin syihin, esimerkiksi kannabiksen asemaan laittomana päihteenä, mikä johtaa yksilöiden altistumiseen muiden laittomien päihteiden saatavuudelle¹⁹.

Yhteys kannabiksen ja vahvempien laittomien päihteiden välillä liittyy kannabiksen laittomuuteen. Kun kannabista ostetaan laittomien verkostojen kautta, syntyy samalla myös reittejä vahvempien laittomien päihteiden pariin. Kieltolain kumoaminen estää tämän tilanteen, kun katukauppa siirtyy laillisiin myyntipisteisiin, joissa myydään vain laillisia säänneltyjä päihteitä, eikä samassa yhteydessä ole tarjolla enää vaarallisia sääntelemättömiä päihteitä.

On myös muistettava, että kieltolaki ei ole vähentänyt kannabiksen käyttöä. Vaikka kannabiksen käytön ja vahvempien laittomien päihteiden välillä olisi kausaalinen yhteys, jota tutkimukset eivät siis tue, kannabiksen kieltolaki ei ole edes toimiva tapa katkaista väitettyä yhteyttä, sillä se vaatisi kannabiksen käytön vähentämistä.

17. Eduskunnan verkkosivut. Lakivaliokunnan julkinen kuuleminen 17.2.2021

18. Addictive Behaviors. https://doi.org/10.1016/j.addbeh.2020.106390

19. Drug and alcohol Review. https://doi.org/10.1080/09595230500126698

2.6 Kieltolaki haittaa laillisen lääkekannabiksen saatavuutta

Kannabiksen lääkekäyttö on Suomessa laillista. Kuitenkin jopa ihmisille jotka kriittisesti tarvitsevat sitä sairautensa hoitoon, reseptin saamista on turhaan vaikeutettu. Esimerkiksi Kela on linjannut, ettei lääkekannabista korvata toimeentulotukipäätöksen mukana tulevalla reseptilääkkeiden maksusitoumuksella. Lääkekannabista pidetään Suomessa myös normaalien lääkekorvausten ulkopuolella, vaikka Euroopan parlamentti on päätöslauselmassaan vuonna 2019 vaatinut, että jäsenmaissa kannabispohjaiset lääkkeet tulee korvata sairausvakuutusjärjestelmän kautta²⁰. Kelan ja Valviran on myös tulkittu painostaneen lääkäreitä luopumaan lääkekannabiksen määräämisestä potilaille²¹, vaikka Euroopan parlamentti on kehottanut jäsenvaltioita olemaan puuttumatta lääkärien vapaaseen ammatilliseen harkintaan lääkekannabisreseptien kirjoittamisessa²⁰.

Kannabiksen laillistaminen tekee lääkekannabiksen myöntämisestä helpompaa, sillä se vähentää laittomuudesta syntyvää stigmaa, etenkin lääkärien ja virkahenkilöiden keskuudessa. Jos potilaat, jotka tarvitsevat kannabista lääkkeeksi, eivät saa sitä laillisesti, heidät käytännössä pakotetaan rikollisiksi. Katukaupasta saatava kannabis ei myöskään usein vastaa tuotetta, jota he tarvitsevat, sillä tuotteen sääntely ja laadunvalvonta puuttuu. Kannabiksen laillistaminen ja sääntely auttaa oleellisesti lääkekannabista tarvitsevien potilaiden tilannetta.

20. Euroopan Parlamentti. Kannabiksen käyttö lääkinnällisiin tarkoituksiin
21. Suomen Kuvalehti. Kelan ”infokirje” lääkekannabiksesta oli sitä mitä lääkärit väittivätkin – Kelan kanta pysyy: tarkoitus ei ollut puuttua työhön

2.7 Kieltolain vuoksi poliisin resursseja menee hukkaan ja korruptiolle annetaan tilaa

Kannabiksen laillistaminen vapauttaa poliisin resursseja muiden rikosten valvontaan. Poliisi takavarikoi joka vuosi kymmeniä tuhansia kannabiskasveja. Vuonna 2018 takavarikoitiin yli tuhannessa kotietsinnässä 13 085 kasvia²³. Poliisi käyttää mittavia resursseja selvittääkseen missä kannabiksen kasveja kasvatetaan, ja muuhun kieltolakiin liittyvään työhön, kuten kasvien hävittämiseen. Poliisin ja oikeusjärjestelmän toimilla ei ole riittävää ehkäisevää vaikutusta kannabiksen saatavuuteen, kuten ei ollut alkoholin kieltolain aikanakaan. Kieltolaista huolimatta käyttö lisääntyy ja sitä kautta myös järjestäytyneen rikollisuuden tuotot. Yhteiskunnalle tästä jää laskun maksajan rooli. Poliisin resurssit on syytä kohdistaa muun rikollisuuden torjuntaan ottamalla kannabiksen markkinat pois rikollisilta.

Laittomien päihteiden myynnillä voi tienata paljon rahaa. Näitä tuloja käytetään ympäri maailman muun muassa virkahenkilöiden lahjontaan. Korruptio ei kosketa vain ulkomaita, vaan myös omaa yhteiskuntaamme. Esimerkiksi Helsingin huumepoliisista on paljastunut korruptiotapauksia. Kannabis on Suomen yleisimmin käytetty laiton päihde, joten kieltolain kumoaminen vähentää rikollisten tuloja ja sitä kautta myös korruptiota yhteiskunnassa.

22. European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction (EMCDDA). European Drug Report 2020

3. Emme halua että Suomen vihreät jää katsomoon, kun maailma ympärillä etenee

3.1 Laillistaminen etenee vauhdilla ja vääjäämättömästi

Yli 370 miljoonaa ihmistä asuu alueilla, joissa kannabis on täysin laillista. Kannabis on laillista esimerkiksi Amerikan pohjoisessa hyvinvointivaltiossa Kanadassa. Euroopassa Alankomaat ja Espanja sallivat kannabiksen myynnin, vaikka kannabis on käytännössä laitonta. Luxemburgin sinipunavihreä hallitus suunnittelee laillistavansa kannabiksen tällä hallituskaudella. Myös esimerkiksi Itävallan, Viron, Saksan, Alankomaiden, Iso-Britannian ja monien muiden maiden vihreät kannattavat kannabiksen laillistamista ja sääntelyä. Saksan vihreät johtavat mielipidemittauksissa ja saattavat nousta kansleripuolueeksi syksyn parlamenttivaaleissa, joissa he kampanjoivat muun muassa kannabiksen laillistamisen puolesta. 46% saksalaisista kannattaa ja 51% vastustaa USA:n tai Kanadan tapaista kannabiksen laillistamista ja trendi liikkuu kohti laillistamisen hyväksymistä²³.

Yhdysvalloissa enää 9% ihmisistä kannattaa kannabiksen kieltolakia²⁴. Kannabiksen kieltolain suosio laskee mitä enemmän kannabis arkipäiväistyy ja huomataan, ettei asia ole kuin mihin ihmiset ovat vuosikymmenien ajan peloteltu uskomaan. Suomessakin on nykyään tarjolla esimerkiksi kannabisaiheisia kokkausohjelmia.

Kesäkuussa 2021 julkaistu EU:n huumepoliittinen linja painottaa ihmisoikeusnäkökulmaa ja valtioiden tarvetta etsiä rangaistuksille vaihtoehtoisia politiikkatoimia²⁵. Kannabiksen sääntely ei ole radikaali idea, vaan valtavirtaa tutkittuun tietoon pohjautuvassa liberaalissa ihmisoikeusperustaisessa politiikassa.

23. Deutschen Hanfverbands. Legalisierung von Cannabis 2020

24. Newsweek. 91 Percent of Americans Support Legalized Marijuana as Democrats Push to Reform Laws

25. European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction (EMCDDA). Council approves EU Drugs Action Plan 2021–2025

3.2 Kannabis luo työpaikkoja ja turismia

Kannabiksen tuotannon ja myynnin tuominen säänneltyjen markkinoiden piiriin loisi paljon hyväpalkkaisia työpaikkoja ympäri Suomea. Suomen kokoisessa Coloradossa lailliset kannabismarkkinat työllistävät yli 40 000 ihmistä²⁶. Vertailuksi Marinin hallituksen tavoite on luoda 60 000 uutta työpaikkaa. Kannabiksen sääntely tukee hallitusohjelman työllisyystavoitetta, vähentää valtion menoja työttömyys- ja toimeentulotuen suhteen ja lisää valtion verokertymää myös tuloverojen kohdalla. Se on erittäin hyvä tapa elvyttää taloutta koronapandemian jälkeisessä ajassa.

Ympäri Suomea, mutta etenkin Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa sekä rajaseuduilla kasvava turismi voi lisätä esimerkiksi paikallisten ravintola-, hotelli- ja kulttuurialan yrittäjien tuloja. On hyvä muistuttaa, että kannabista käyttävät turistit eivät ole yhtä suuri riesa kuin esimerkiksi alkoholia liiaksi nauttivat. Kannabis ei tee ihmisistä alkoholin tavoin väkivaltaisia ja julkisilla paikoilla huonosti käyttäytyviä, vaan ennemmin rauhallisia ja nälkäisiä.

26. The Denver Channel. Colorado bill would allow for public investment in the marijuana industry

3.3 Kannabis ja päihdyttämätön hamppu aktivoi maataloutta

Kannabiksen laillistaminen tuo maatalousyrittäjille uudenlaisia viljelymahdollisuuksia ja tulonlähteitä. Nämä tulonlähteet ovat kannabiksen laillistamisen etujoukoissa oleville maille edullisia, sillä ne eivät välttämättä vaadi valtion tukia ollenkaan. Parhaimmassa tapauksessa kannabiksen kasvattaminen voi tuoda merkittäviä tuloja maaseutukuntiin, joiden taloudella menee nyt huonosti. Tästä syystä muun muassa MTK on kannabiksen viljelyn osittaisen sallimisen puolella²⁷.

Nykyinen kieltolaki rajoittaa hamppuyrittäjien toimintaa suhteettomasti. Suomessa on nollatoleranssi THC:lle, mikä tekee hampun kasvattamisesta erittäin hankalaa, koska kaikissa hamppukasveissa (eli kannabiskasveissa) on jonkun verran THC:tä. Kaikki kannabikseen liittyvä talouskasvu kieltolain kumoamisen jälkeen ei siis tule päihdyttävästä hampusta. Hampulla on jopa 25 000 mahdollista käyttötarkoitusta²⁸. Siitä voidaan tehdä ruokaa, kosmetiikkaa, biopolttoainetta, betonia ja se on myös hyvä kasvi hiilen sitomiseen ilmakehästä²⁹.

27. Maaseudun Tulevaisuus: MTK myönteinen laillisen hampun viljelylle – ”Kyllä tästä uusi toimiala polkaistaisiin pystyyn”

28. Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Hamppubetoni rakennusmateriaalina

29. Volteface. Exploring the Environmental Benefits of Hemp

3.4 Dekriminalisaatio ei ratkaise riittävästi ongelmia – pystymme puolueena parempaan

Kannabiksen dekriminalisaatio on nykytilaan verrattuna tarpeellista, mutta ei silti tarpeeksi. Dekriminalisaatiolla voi olla positiivisia vaikutuksia esimerkiksi asenneilmapiirin tervehdyttämisessä ja järkeistämisessä. Se myös poistaa monia kieltolain syrjäyttäviä vaikutuksia. Pelkkä käyttörangaistuksen poistaminen ei ole kuitenkaan tarpeeksi merkittävä uudistus, sillä se ei anna oleellisen tärkeitä työkaluja tuotannon ja myynnin sääntelylle ja verotukselle.

Vaikka dekriminalisaatio vähentäisi kieltolain aiheuttamia ongelmia, se ei välttämättä hidasta nykyistä käytön kasvun trendiä. Helpompi pääsy päihdepalvelujen piiriin esimerkiksi heroiinin käyttäjien kohdalla vähentää käyttöä³⁰, mutta tilanne ei ole välttämättä sama kannabiksen suhteen. Yleinen ongelma kannabiskeskustelussa on, että se niputetaan yhteen muiden laittomien päihteiden kanssa. Samat keinot heroiiniongelmien vähentämiseen Portugalissa ei välttämättä toimi, kun halutaan vähentää kannabiksen käytön haittoja Suomessa.

Todellisuudessa suurin osa kannabiksen käyttäjistä käyttää kannabista ilman, että se on elämälle millään tavalla rappiollista. Apua täytyy tarvittaessa olla tarjolla, mutta moni ei tule sitä kannabiksen vuoksi tarvitsemaan. Keskustelu hoidontarpeesta ja haittojen ehkäisystä täytyy pitää maan tasalla ja rehellisyyden raameissa. Emmehän me lopettaneet alkoholin kieltolakiakaan vain siirtyäksemme laittomuuden ja laillisuuden rajamailla häilyvään malliin, jossa alkoholin kohtuukäyttäjiä ohjataan hoitoon, jota he eivät tarvitse. Kun Suomessa alkoholin kieltolaki kumottiin ja uusi väkijuomalaki hyväksyttiin vuonna 1932, ensimmäiset valtion alkoholimyymälät avasivat ovensa samana päivänä lain voimaantulon kanssa.

30. Time. Want to Win the War on Drugs? Portugal Might Have the Answer

3.5 Vastauksia puoluehallitukselle

Vuonna 2020 puoluekokoukselle jätettiin harkittavaksi samankaltainen puoluekokousaloite kannabiksen kieltolain lopettamisesta ja kannabiksen laillistamisesta. Silloin puoluehallitus päätyi kantaan olla puoltamatta aloitetta. Päätösehdotuksessaan puoluehallitus linjasi kantaansa seuraavasti: ”Poliittisen tavoiteohjelmansa mukaisesti Vihreät tavoittelee ensi askelina kannabiksen käytön, pienten määrien hallussapidon sekä omaan käyttöön kasvatuksen rangaistavuudesta luopumista.”

Tämän lisäksi puoluehallitus perusteli kantaansa lausunnossaan: ”Kannabiksen käyttöä koskevassa lainsäädännössä on edettävä askeleittain kohti järkevää kokonaisuutta, uusimpaan tutkimustietoon pohjautuen. Näin lyhyessä ajassa ei ole ehtinyt kertyä kattavaa tutkimustietoa niistä vaikutuksista, joita kannabiksen viihdekäytön laillistamisella on ollut sen tehneissä valtioissa.”

Katsomme, että odottelun ja askeleittain etenemisen sijaan kannabista koskevassa lainsäädännössä on siirryttävä laillistamisen ja sääntelyn malliin ripeällä aikataululla. Perustelemme kattavasti syitä tässä aloitteessa. Katsomme, että pitkällinen odottelu asian kanssa ja muiden kannabiksen laillistaneiden maiden tuloksien seuraaminen oman toiminnan sijaan on Suomelle haitaksi.

Kuten olemme aloitteessa perustelleet, kannabiksen laillistaminen etenee kiihtyvällä tahdilla, ja maailman ja Euroopan maat ovat nyt käännekohdassa, jossa ne joutuvat pohtimaan haluavatko olla laillistamisen etujoukoissa luomassa markkinamahdollisuuksia omille yrityksilleen ja teollisuudelleen, vai katsovatko sivusta, kun muut valtaavat markkinat. Katsomme, että selkeästi yhteiskuntaa haittaavan nykytilan pitkittäminen ja puolittaisten ratkaisujen esittäminen parempien vaihtoehtojen ollessa jo olemassa, ei kuulu vihreiden toimintatapoihin ja ideaaleihin.

Me allekirjoittaneet haluamme, että vihreät tekevät kokonaisvaltaisesti parasta mahdollista politiikkaa, joka kunnioittaa periaateohjelmamme henkeä ja puolueemme eteenpäin katsovaa luonnetta. Meistä on myös itsestäänselvää, että poliittisella kentällä edes jonkun varteenotettavan puolueen on tarjottava vaihtoehto ja koti niille äänestäjille, jotka kokevat kannabiksen laillistamisen tärkeäksi, ehkä jopa ykkösasiaksi. Ymmärrämme, että se mikä on oikein, ei aina ole poliittisesti helppoa, mutta sen ylämäen me valitsemme. Haluamme, että vihreät on jatkossakin Suomen johtava tiede-, edistys- ja uudistuspuolue.

Puoluehallituksen lausunto:

Vastauksessaan samansisältöiseen aloitteeseen vuoden 2020 puoluekokouksessa puoluehallitus lausui seuraavasti: “Kannabiksen käyttöä koskevassa lainsäädännössä on edettävä askeleittain kohti järkevää kokonaisuutta, uusimpaan tutkimustietoon pohjautuen. Näin lyhyessä ajassa ei ole ehtinyt kertyä kattavaa tutkimustietoa niistä vaikutuksista, joita kannabiksen viihdekäytön laillistamisella on ollut sen tehneissä valtioissa. [–] Tutkimustiedon ja asenteiden muuttuessa on huumausainelainsäädäntöä tarkasteltava aika ajoin uudelleen. Päihdepolitiikka, joka keskittyy ennaltaehkäisevään valistukseen ja päihdeongelmien hoitoon on rankaisevaa politiikkaa tehokkaampaa ja humaanimpaa.“ Puoluekokous päätyi kannattamaan asteittaista dekriminalisaatiota ja selvitystä kannabislainsäädännön uudistamisesta.

Kannabislainsäädännön globaalissa tilanteessa ja kannabislainsäädännön muutoksia koskevassa tutkimuskirjallisuudessa ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia kuluneen vuoden aikana. Norja tosin valmistelee huumausainelainsäädäntönsä lieventämistä luopumalla huumeiden pienten määrien käytön ja hallussapidon rangaistavuudesta (depenalisaatiota). Samaten Tanskassa jatketaan lääkekannabiksen valmistamista eurooppalaiseen kysyntään.

Asiantuntijaorganisaatioiden näkemykset ovat säilyneet ennallaan. Myöskään tämänvuotisessa, sinänsä kattavasti perustellussa ja seikkaperäisessä aloitteessa ei esitetä viime vuoden puoluekokousvastauksessa mainittua tutkimustietoa tai kansainvälisiä esimerkkejä lainsäädännöllisistä muutoksista viime vuoden tilanteeseen nähden. Vuoden 2020 puoluekokousvastauksessa esitetynlaista selvitystä ei ole valmistunut. Puolueen päihdepoliittisia linjoja käsiteltäneen myös osana ensi vuoden puoluekokousta varten tehtävän poliittisen ohjelmatyön kokonaisuutta.

Aloitteessa todetaan aiheellisia huomioita lääkekannabiksen saatavuuteen ja byrokraattisiin esteisiin liittyen. Valtiohallinnon olisikin syytä edistää lääkäreiden mahdollisuutta käyttää ammatillista harkintaansa laillisesti hyväksyttyjen kannabispohjaisten lääkkeiden määräämisessä ja käsitellä sääntelyyn liittyviä esteitä, jotka haittaavat kannabiksen käyttöä lääkinnällisiin tarkoituksiin, kuten Euroopan parlamentti on päätöslauselmassaan kannabiksen käytöstä lääkinnällisiin tarkoituksiin (2018/2775) kehottanut.

Päätösesitys: Poliittisen tavoiteohjelmansa mukaisesti Vihreät tavoittelee ensi askelina kannabiksen käytön dekriminalisaatiota eli kannabiksen käytön, pienten määrien hallussapidon sekä omaan käyttöön kasvatuksen rangaistavuudesta luopumista. Koska nykyinen huumausainepolitiikka ei ole onnistunut vähentämään kannabiksen haittoja, tulee Suomessa tehdä kannabislainsäädännön uudistamisen vaihtoehdoista kattava selvitys, joka tarkastelee myös laillistamisesta muissa maissa saatuja kokemuksia. Puoluekokous kannustaa vihreää eduskuntaryhmää ja hallitusryhmää ajamaan lääkekannabiksen käyttöön liittyvien esteiden purkamista.

Jotta ilmaston lämpeneminen onnistutaan rajoittamaan 1,5 asteeseen, tarvitsemme huomattavasti nykyistä tehokkaampia toimia sen eteen, että siirrymme ylikulutukseen perustuvasta lineaaritaloudestamme kestävämpään kiertotalouteen. Tämä systeeminen muutos vaatii tuekseen taloudellisen kannustinjärjestelmän, jotta yhä useammat kuluttajat saadaan motivoitumaan kestävämpään kulutukseen ja sitä kautta yritykset myös kehittämään entistä kestävämpiä ratkaisuja ja palveluita.

Me aloitteen tukijat ehdotamme, että Vihreät sisällyttävät poliittiseen tavoiteohjelmaansa tavoitteen taloudellisesta kannustinjärjestelmästä, joka vauhdittaisi kestävää siirtymää maassamme kaikilla tasoilla.

Mallia kannustinjärjestelmän osalta voitaisiin ottaa esimerkiksi Etelä-Koreassa käytössä olevasta Vihreästä luottokortista, tai muista vastaavista järjestelmistä maailmalta. Sitra on laatinut vuonna 2018 selvityksen (*, jossa Etelä-Koreassa käytössä olevaa Vihreää luottokorttia ja taloudellista kannustinjärjestelmää on esitelty tarkemmin. Ohessa suora sitaatti kyseisestä Sitran raportista:

”Vuonna 2011 lanseerattu Vihreä luottokortti on taloudellinen kannustinjärjestelmä, joka palkitsee taloudellisesti luottokortin käyttäjät, kun he ostavat ympäristöystävällisiä tuotteita, käyttävät julkista iikennettä ja säästävät sähköä, vettä tai kaasua. Vihreän luottokortin tehtävä on tukea kestäviä elintapoja ja muokata ympäristöystävällisiä kulutustottumuksia tarjoamalla aineellisia kannustimia ympäristöystävällisille kuluttajille.

Palkitseminen tapahtuu ekoraha-pisteillä, jotka luottokorttijärjestelmä kokoaa.Pisteet voidaan muuttaa käteiseksi tai niitä voidaan käyttää erilaisiin tarkoituksiin. Ympäristöministeriö MoE vastaa vihreän luottokorttijärjestelmän yleishallinnosta ja valvonnasta sekä ympäristöystävällisten julkisten palvelusten kehittämisestä ja kortin käyttäjämäärän lisääntymisestä. KEITI hoitaa vihreää korttijärjestelmää hallinnoimalla luottokorttien tarjoajia (card issuers), sitouttamalla muita toimijoita järjestelmään sekä kehittämällä ja edistämällä kortin käyttäjille suunnattuja kannustimia.

Vihreä luottokortti on avoin alusta, jonka idean kehitti alun perin Vihreän kulutuksen foorumi (Green Consumption Forum), jossa olivat edustettuina akateeminen tutkimus, kuluttajaryhmät ja jakelusektori. Järjestelmää hallinnoi system manager eli BCcard-yhtiö, Etelä-Korean suurin finanssitalo. Se on rakentanut integroidun digitaalisen järjestelmän, joka mahdollistaa vihreän luottokortin käytön ja ekoraha-pisteiden keräämisen, ja ylläpitää järjestelmää. Se myös seuraa käyttötietoja ja sitouttaa vähittäiskauppaa ja tuottajia korttijärjestelmään sekä markkinoi korttia ja tukee sen yleistä saatavuutta.

Kun vihreää luottokorttia alettiin rakentaa, hallituksella ei ollut käytössään teknologiaa eikä infrastruktuuria, jonka perustalle olisi voitu rakentaa ekoraha-järjestelmä, joka liittää yhteen luottokorttien käyttötiedot ja palkintopisteitä koskevat tiedot. Valitsemalla päätoimijaksi iso finanssitalo varmistettiin perusinvestoinnin vaatima rahoitus ja

teknologia.”

_____________________

*) Sitra (2013). Etelä-Korean ilmastostrategia. Linkki: https://www.sitra.fi/julkaisut/etela-korean-ilmastostrategia/

Puoluehallituksen lausunto:

Puoluehallitus jakaa aloitteen tavoitetilan pyrkiä kohti kestävämpää talousjärjestelmää, sekä tarpeen löytää nykyistä tehokkaampia toimia tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Vihreän politiikan keskiössä on tavoite edistää politiikkaa, joka ottaa huomioon maapallon kantokyvyn, mutta myös politiikkatoimien sosiaaliset ja tulonjaolliset vaikutukset. Reilun muutoksen ohjelmassamme linjataankin, että kestävän valinnan tulee olla se helpoin ja edullisin valinta.

Ilmasto- ja ympäristöpolitiikan toimien tehokkuutta ja vaikuttavuutta on tärkeää vertailla, jotta löydämme kaikkien ratkaisujen joukosta parhaimmat ja toteuttamiskelpoisimmat toimet. Nykyisellään keskeisimmät tapamme vähentää hiilidioksidipäästöjä perustuvat päästökauppaan ja erilaisiin haittaverotuksen muotoihin. Kyseiset toimet ovat toimivia, sillä ne ovat yksinkertaisia mutta tehokkaita. Biodiversiteettikadon hidastamiseksi nykyinen keinovalikoima on huomattavasti pienempi, ja kaikki uudet avaukset ovatkin tervetulleita.

Vihreän luottokortin perusajatus on mielenkiintoinen. Ekologisempia tuotteita ostamalla ihminen saa tililleen pisteitä, joita hän voi käyttää myöhemmin muissa hankinnoissa – vähemmän kestäviä valintoja tehdessä pisteitä ei välttämättä saa, jolloin kestävämmän tuotteen hankinta tulee suhteessa aiempaa edullisemmaksi. Etelä-Korean mallissa tuotekohtaiset pistemäärät riippuvat sertifikaateista, joita yritysten pitää hankkia itselleen.

Vihreää luottokorttia tarkastellessa on kuitenkin hyvä pohtia, mitä uutta se toisi nykyisen verojärjestelmän rinnalle. Jo nykyisellään verotus ja päästökauppa kallistavat vähemmän ilmastoystävällisten tuotteiden hintaa. Luottokorttijärjestelmä toisi ainakin tuotteiden ilmasto- ja ympäristövaikutukset nähtäväksi entistä selvemmin, ja kestävien tuotteiden ostamisesta tulevat pisteet konkretisoisivat valintojen rahallisen vaikutuksen. Toisaalta tuotteiden kylkeen voisi printata tiedon sertifikaatista tai hiilijalanjäljestä myös ilman luottokorttijärjestelmää. Luottokorttijärjestelmässä on mahdollisuuksia, mutta sen vaikuttavuutta ja hyötysuhdetta on syytä tarkastella ensin perin pohjin suhteessa Suomen nykyisiin ilmasto- ja ympäristöpolitiikan toimiin.

Aloitteen tekijät esittävät taloudellisen kannustinjärjestelmän sisällyttämistä Vihreiden poliittiseen tavoiteohjelmaan. Poliittinen ohjelma hyväksytään ensi vuoden puoluekokouksessa. Aloitteen esitys voidaan toimittaa tiedoksi ohjelmaa valmistelevalle työryhmälle ja jäsenet sekä jäsenyhdistykset voivat tarvittaessa tehdä vastaavan esitykset lausuntokierroksella. Viime kädessä ensi vuoden puoluekokous ratkaisee esityksen kohtalon.

Päätösesitys: Puoluekokous kannattaa erilaisten kestävää siirtymää vauhdittavien taloudellisten kannustinjärjestelmien tutkimista. Aloite toimitetaan poliittista tavoiteohjelmaa valmistelevalle työryhmälle.

Tulevien sukupolvien oikeudet eivät ole tällä hetkellä läsnä maamme parlamentaarisessa päätöksenteossa. On toki olemassa mm. Tulevaisuusvaliokunta ja Ilmastopaneeli, mutta itse päätöksenteossa kenenkään ensisijainen tehtävä ei ole miettiä päätöksiä tulevien sukupolvien oikeuksien näkökulmasta päätöksistä lopulta äänestettäessä. Ilmasto- ja ympäristövelka kiihdyttävät ilmastonmuutosta ja luontokatoa sekä uhkaavat kasvattaa myös valtionvelan tulevaisuudessa suunnattomaksi. Tulevien sukupolvien elämän edellytykset ja kestävä hyvinvointi eivät tule tällä hetkellä riittävästi huomioiduksi maamme parlamentaarisessa päätöksenteossa ja vallankäytön ytimessä.

Siteeraamme aloitteessa filosofian jatko-opiskelijan Lauri Lahikaisen jo viime vuosikymmenellä, 2.7.2013 julkaisemaa blogia otsikolla Ilmastonmuutos ja yhteiskuntakritiiikki (*, joka inspiroi meidät tähän aloitteeseen. Lahikainen kirjoittaa blogissaan näin:

”Ilmastonmuutos tuo peliin uusia haasteita, joita ei ennen ole välttämättä osattu ajatella. Tulevien sukupolvien oikeudet ovat yksi näistä haasteista. Sen enempää korkealentoisissa filosofisissa teorioissa kuin arkiajattelussakaan ei ole tavallista, että myös tulevilla sukupolvilla olisi oikeuksia, jotka tulisi ottaa huomioon. Rawlsin tietämättömyyden verkon takana pähkäilevä yhteiskuntasuunnittelija voisi kehittää yhteiskunnan, joka olisi oikeudenmukainen nykyisin, mutta tulevien sukupolvien suhteen epäoikeudenmukainen. Poliittisesti tämä näkyy esimerkiksi siten, että parlamentaarisissa demokratioissa ei ole instituutioita, jotka edustaisivat tulevia sukupolvia.

Vaikka toki vain nyt olemassa olevat kansalaiset voivat äänestää on silti kuviteltavissa tilanne, että esimerkiksi eduskunnassa olisi joitakin kansanedustajia, joiden tärkeimpänä tehtävänä olisi äänestäjien edustamisen sijasta tulevien sukupolvien oikeuksista huolehtiminen. Viime vuosien aikana on tullut yhä selvemmäksi, ettei ilmastonmuutos koske vain tulevia sukupolvia. Itse asiassa monet ilmastonmuutoksesta johtuvat ongelmat, kuten sateiden vähentyminen tai sään ääri-ilmiöt, kuten hirmumyrskyt, ovat jo murheena monilla maapallon alueilla. Tästä huolimatta hiilidioksidipäästöjä ei ole onnistuttu vähentämään.”

Me aloitteen tukijat ehdotamme, että Vihreät lähtisi aktiivisesti ajamaan sitä, että tulevien sukupolvien oikeudet tulisivat selvästi nykyistä paremmin edustetuksi parlamentaarisessa päätöksenteossa ja vallan ytimessä yli puoluerajojen. Keinoja tulevien sukupolvien oikeuksien vahvistamiseen on olemassa useampia, mutta näiden kartoittaminen vaatii oman selvitystyönsä ja oikeusoppineiden asiantuntemusta. Aloitteemme tavoitteena onkin nostaa tulevien sukupolvien oikeuksien edustuksen saaminen selkeästi osaksi puolueen poliittista tavoiteohjelmaa ottamatta vielä kantaa siihen, mikä olisi sen lopullinen toteutustapa.

Ohessa muutamia esimerkkejä mahdollisista toteutustavoista:

1. Vaaleilla valittavat tulevien sukupolvien edustajat: Parhaiten tulevien sukupolvien oikeudet tulisivat huomioiduksi siten, että mukaan päätöksentekoon saataisiin edustusta, joille tulevien sukupolvien oikeuksien varmistaminen olisi ensisijainen tehtävä, eikä vain yksi tehtävä muiden ohessa.

2. Tulevien sukupolvien oikeudet ja kestävä kehitys lisätään perustuslain perusoikeuksiin: Perustuslain luku 2 sisältää nykyisellään perusoikeudet, kuten yhdenvertaisuus, oikeus elämään ja sananvapaus. Tulevien sukupolvien oikeudet voisi olla siellä nykyistä selkeämmin kirjattuna omana pykälänään esimerkiksi seuraavin sanoin: ”Tulevien sukupolvien oikeuksista on pidettävä huolta varmistamalla kestävä kehitys. Nykyisen yhteiskunnan tarpeita ei saa tyydyttää tekemällä myönnytyksiä tulevien sukupolvien ja ympäristön kustannuksella. Kestävä kehitys on ekologisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti kestävää.” Tällöin perustuslakivaliokunnan tehtävänä olisi varmistaa, että päätökset olisivat perustuslain mukaisia myös näiltä osin. Oheinen luonnos perustuslain pykälästä on tarkoitettu tässä vain esimerkiksi.

3. Tulevaisuusvaliokunnan roolia vahvistetaan ja tehdään nykyistä näkyvämmäksi tulevien sukupolvien edustajana: Tulevaisuusvaliokunnan velvoitteena voisi olla käsitellä lakiehdotuksia tulevien sukupolvien oikeuksien ja kestävän kehityksen näkökulmasta, aivan kuten perustuslakivaliokunta arvioi asioita perustuslain näkökulmasta.

Tulevaisuusvaliokunnalla pitäisi olla tällöin myös valtaa ja velvollisuus vaikuttaa lopullisiin päätöksiin, mikäli ne olisivat tulevien sukupolvien oikeuksien kannalta kestämättömiä.

Poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia toimia – rohkeutta ravistella olemassa olevia asioita ja rakenteita uusiksi muuttuneessa tilanteessa. Moni tänä päivänä itsestäänselvä asia on ollut aikoinaan utopiaa (vrt. naisten äänioikeus). Vaikka esimerkiksi valtiosääntönormeille, kuten perustuslaille, tyypillistä on pysyvyys ja näitä lähdetään vain harvoin ja harkiten uudistamaan, niin ilmastonmuutos ja luontokato ovat sen verran perustavanlaatuisia asioita, että nyt olisi mielestämme syytä miettiä myös näitä kriittisesti.

Se, että tulevien sukupolvien oikeuksien edustuksen vahvistaminen kirjattaisiin puolueen poliittiseen tavoiteohjelmaan, toimisi varmasti samalla vastauksena nuorten kasvavaan ilmastoaktivismiin. Heidän huolensa tulevaisuudesta otettaisiin vakavasti ja pyrittäisiin konkreettisesti vahvistamaan tulevien sukupolvien oikeuksien toteutumista päätöksenteossa yli puoluerajojen.

*) Lahikainen, Lauri (2013). Ilmastonmuutos ja yhteiskuntakritiikki. Linkki:

https://www.tuni.fi/alustalehti/2013/07/02/ilmastonmuutos-ja-yhteiskuntakritiikki/

Puoluehallituksen lausunto:

Aloitteessa nostetaan esiin olennaisia huomioita tulevien sukupolvien etujen huomioimisesta ja yleisesti niistä koko ihmiskuntaa kohtaavista uhista, kuten ilmastonmuutoksesta ja lajikadosta, joiden vaikutukset vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen vielä syntymättömien sukupolvien elinolosuhteisiin.

Vihreiden tavoite on aina ollut varjella luontoa ja ekosysteemiä, estää ja hillitä ilmastonmuutosta ja turvata elinkelpoinen elämä ihmiselle ja eläimille tällä planeetalla. Tulevien sukupolvien intresseistä huolehtiminen on vihreän politiikan ydintä. Puolueen periaateohjelmassa (2020) tämä käy ilmi heti avausriveiltä: ”Teemme työtä ilmastonmuutoksen ja kuudennen sukupuuttoaallon pysäyttämiseksi, jotta tuleville sukupolville jää elinvoimainen maapallo. Taistelemme tasa-arvoisen, turvallisen ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden puolesta. Puolustamme luontoa ja ihmisiä ahneutta ja lyhytnäköisyyttä vastaan. […] Annamme äänen niille, joiden ääni ei muuten kuulu – luonnolle, eläimille ja tuleville sukupolville […]”.

Samalla Vihreät on sitoutunut edustukselliseen demokratiaan ja sen kehittämiseen. Suomalaisen edustuksellisen demokratian järjestelmään ajatus kansanedustajista, joiden edustettavat kansalaiset eivät ole vielä syntyneet, vaatisi sovittelemista. Kysymys syntymättömien sukupolvien oikeuksista ei ole filosofisestikaan yksiselitteinen.

Tulevien sukupolvien intressien huomioiminen politiikassa on kysymys, jota Vihreiden tulevassa poliittisessa ohjelmassa on hyvä käsitellä. Aloitteessa esitetty ajatus siitä, että eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalla voisi olla vahvempi asema tulevien sukupolvien etujen edistämisessä on tarkastelemisen arvoinen.

Aloitteen tekijät esittävät tulevien sukupolvien oikeuksien edustuksen sisällyttämistä Vihreiden poliittiseen tavoiteohjelmaan. Poliittinen ohjelma hyväksytään ensi vuoden puoluekokouksessa. Aloitteen esitys voidaan toimittaa tiedoksi ohjelmaa valmistelevalle työryhmälle ja jäsenet sekä jäsenyhdistykset voivat tarvittaessa tehdä vastaavan esitykset lausuntokierroksella. Viime kädessä ensi vuoden puoluekokous ratkaisee esityksen kohtalon.

Päätösesitys: Vihreät edistää jatkossakin politiikkaa, joka huomioi tulevien sukupolvien edun ja planeetan kantokyvyn. Aloite toimitetaan poliittista tavoiteohjelmaa valmistelevalle työryhmälle.

TalousVihreät ry esittää, että Vihreän liiton tuleviin ohjelmiin lisätään kokonaisarvio ohjelman talousvaikutuksista. Arviossa kuvattaisiin ehdotuksen taloudelliset vaikutukset niin julkiseen kuin yksityiseen talouteen.

Materiaalia arviointeja varten löytyy valtion erilaisista virallisista lähteistä, kuten Tilastokeskuksen ja verottajan tilastoista, julkisen talouden suunnitelmasta ja valtioneuvoston säädösehdotusten vaikutusten arviointiohjeistuksesta. Tässä yhteydessä kannattaa kuulla myös valtionvarainministeriön tai eri järjestöjen ekonomisteja. Arviointi on perusteltua aina silloin, kun ohjelmalla voidaan olettaa olevan taloudellisia vaikutuksia.

Taloudellisten vaikutusten arvioinnin tulisi olla osa ohjelmaa tai ohjelman liitteenä. Aiheesta ja arvion laadusta riippuen se voisi olla julkinen tai vain puolueen sisäisessä käytössä. Arvio on esitettävä ohjelmaesityksen liitteenä ennen ohjelman lopullista hyväksymistä. Näin päätöksentekijöillä olisi mahdollisimman kokonaisvaltainen kuva, siitä mitä ollaan päättämässä.

Ohjelman kokonaistaloudellinen arvio tarkoittaa, että parhaan mahdollisen tiedon valossa arvioidaan ohjelman sekä välittömiä sekä välillisiä taloudellisia vaikutuksia julkiseen talouteen, yksityishenkilöiden talouteen sekä yritysten talouteen ja toimintaympäristöön.

Taloudellisten vaikutusten arvioinnissa on myös selkeästi tuotava esille, mitä keinovalikoimia ollaan valmiita käyttämään. Esimerkiksi, jos jokin ohjelmakohta on tarkoitus toteuttaa tuen muodossa, on tämä kerrottava. Ohjelman vaikutusta kokonaisveroasteeseen on myös mahdollisuuksien mukaan arvioitava. Jos ohjelmassa esitetään menolisäyksiä, tulee myös esittää miten menolisäykset katetaan.

Perustelut

Meidän on tärkeä ymmärtää ohjelmiemme kokonaisvaikutukset ja pystyä perustelemaan ne talouskeskusteluissa. Taloustieteissäkään ei vallitse yhtä totuutta, vaikka näin usein esitetään. Meidän on pystyttävä tarjoamaan arvojemme mukaista talouspolitiikkaa niin, että äänestäjäkin ymmärtää selkeästi sen vaikutukset omalle kukkarolle.

Talouspolitiikassa on aina olemassa vaihtoehtoja, ja meidän on pystyttävä tuomaan selkeästi esiin esimerkiksi uskottava vaihtoehto leikkauksille, joka ei ole veroruuvin kääntämistä ja säästöjen höyläämistä sieltä täältä, vaan kokonaisratkaisu, jossa jokainen esitys on linjassa toistensa kanssa. Talous ei tarkoita pelkästään luonnon kustannuksella pidettäviä kulutusjuhlia tai ihmisarvoa kyseenalaistavia leikkauksia. Ennen markkinatalouttakin on ollut talousjärjestelmiä ja markkinatalouden jälkeenkin on talousjärjestelmiä – paitsi jos ihmislaji katoaa maailmasta.

Keskeinen osa hyvää päätöksentekoa on ymmärtää, miten päätökset vaikuttavat talouden eri osiin. Numeerinen esitystapa antaa päätöksentekijälle ohjelman sisällön tiivistettynä ja antaa yhden työkalun tarkastella päätöksen vaikutuksia. Kokonaisvaltainen talousarvio on erityisen hyvä tuki ehdokkaiden kampanjoita varten, sillä vaaleissa kysytään aina taloudesta ja talousvaikutuksista.

On tärkeä ymmärtää talouden sisäistä dynamiikkaa. Jos nostamme kiinteistöveroa ja polttoaineveroa, lupaamme nopeaa pääsyä terapiaan, avohakkuiden lopettamista, toimivaa julkista liikennettä, lisää koulutuspaikkoja, miten nämä vaikuttavat Rovaniemellä olevan matkailuyrittäjän arkeen? Osaatko vastata?

Ilmastonmuutos ja luontokato etenevät vauhdilla. Kansantalouden jatkuvaan kasvuun vetoaminen nykymuodossaan johtaa ennen pitkää katastrofiin. Vihreiden tulee ihmisten luottamuksen saavuttaakseen ottaa vakavasti kestävän kehityksen ja kiertotalouden vaatimukset ja niiden toteuttamisen vaikutukset ihmisten arkipäivään niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla sekä eurooppalaisen ja globaalin markkinan muutokset ilmastonmuutoksen edetessä.

Puoluehallituksen lausunto:

Tietopohjainen päätöksenteko ja esitysten moninaisten vaikutusten ymmärtäminen ovat puolueelle tärkeitä.

Ohjelmien yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan ja tapauskohtaisesti jo nykyisellään julkaistu erilaisia vaikutusarvioita (esim. kasvihuonekaasujen määrästä tai ehdotusten työllisyysvaikutuksista). Erityisesti eduskuntaryhmän oppositiokausilla vuosittain laadittavat vaihtoehtobudjetit sisältävät tarkkoja laskelmia ja arvioita ehdotusten vaikutuksista.

Täysin kattava ja kategorinen talousvaikutusten arviointi on kuitenkin resurssikallista ja haastavaa. Eduskuntaryhmä on voinut hyödyntää vaihtoehtobudjettien laadinnassa eduskunnan tietopalvelun ammattitaitoa ja osaamista.

Erilaisia arvioita yksittäisten politiikkatoimien vaikutuksille on saatavilla monista lähteistä, kuten aloitteessakin nostettiin esille. Eri tahojen julkaisemat arviot voivat kuitenkin poiketa suuresti toisistaan. Ohjelmien elinikä on myös sellainen, että monissa tapauksissa edellisenä vuonna laaditut arviot eivät ole enää relevantteja muutaman vuoden kuluttua.

Monia taloudellisia vaikutuksia on lisäksi käytännössä mahdotonta arvioida kovin luotettavasti. Esimerkiksi sosiaaliturvan ja verotuksen mallintamiseen käytettävällä Tilastokeskuksen hallinnoimalla Simuloitu Suomi (SISU)-mallilla kyetään pääsääntöisesti arvioimaan ainoastaan politiikkamuutosten ns. staattisia vaikutuksia. Sen arvioiminen, miten ihmiset lopulta käyttäytyvät (esimerkiksi työllistyvät) on vaikeampaa ja vaatii enemmän oletuksia (esimerkiksi työn tarjonnan joustoista). Tästä esimerkkinä Kärkkäisen ja Tervolan VNK-tutkimus 2018: Talouspolitiikan vaikutukset tuloeroihin ja työllisyyteen, https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161061

Esitys vaatisi lisäksi, että jokaisen ohjelman yhteydessä esitettäisiin myös sen toimenpiteiden rahoittamisen keinot. Nykyisellään esimerkiksi puolueen veropoliittiset linjat on koottu veropoliittiseen ohjelmaan. Esitys hajoittaisi linjaamisen rahoituspuolesta yhä uudelleen erilaisille työryhmille, joissa ei välttämättä ole yhtä paljon taloudellista osaamista. Tämä voisi olla puolueen talouspoliittisen linjan koordinoinnin ja selkeyden kannalta jopa haitallista.

Puoluehallitus ei pidä tarkoituksenmukaisena, että jokaisesta ohjelmasta laaditaan kokonaistaloudellinen arvio.

Päätösesitys: Puoluekokous hylkää aloitteen, mutta kannustaa puolueen työryhmiä ja muita toimijoita mahdollisuuksien mukaan laatimaan arvioita ohjelmien ja muiden puolueen linjausten taloudellisista vaikutuksista.

Esitämme, että Vihreä liitto edistää puoluekokousten esteettömyyttä ja saavutettavuutta kaikille Vihreän liiton jäsenille. Nykymuotoiset puoluekokoukset ovat esteellisiä, koska kuurot ja huonokuuloiset vihreät jäsenet, myös paikallisten yhdistysten hallitusjäsenet, sekä muut vihreiden arvomaailmasta kiinnostuneet ihmiset eivät automaattisesti pääse osallistumaan puoluekokouksiin.

Kokousten esteettömyys ja saavutettavuus voidaan järjestää parhaiten viittomakielen tulkkauksella ja kirjoitustulkkauksella. Puoluekokouspäivät kestävät pitkään ja vaativat tulkeilta korkeatasoista tulkkausosaamista. Vihreä liitto rp voi varaamalla hyvissä ajoin tulkkauspalvelun taata tulkkauksen toteutumisen ja puoluekokouksen esteettömyyden.

Tulkkauksen laadukas toteutus onnistuu, jos yksityinen taho tilaa tulkkauksen hyvissä ajoin etukäteen ja tekee sopimuksen tulkkausalan yrityksen kanssa, ja kustantaa itse tulkkauksen omilla ehdoillaan.

Suomalaisen viittomakielen tulkkausta järjestettäessä tulee huomioida tulkkien mahdollisuus säilyttää tulkkauksen taso mahdollisimman laadukkaana koko puoluekokouksen ajan. Puoluekokouksen tulkkaus onnistuu kolmella viittomakielen tulkilla, jotka vuorottelevat. Tulkkaus voidaan järjestää livestreamissa, jolloin kaikki viittomakieliset, kuurot ja huonokuuloiset pääsevät yhdenvertaisesti osallistumaan eri puolilta Suomea.

Lisäksi kirjoitetussa muodossa olevat riittävät etukäteismateriaalit edistävät saavutettavuutta huonokuuloisille ja ikäkuuloisille, jotka eivät käytä suomalaista viittomakieltä.

Suomalaisen viittomakielen tulkkauksen rinnalle saavutettavuutta edistää kirjoitustulkkauksen järjestäminen, jolloin kaikki puhuttu materiaali näkyisi myös tekstinä. Kirjoitustulkkaus voidaan toteuttaa 3 tulkin vuorottelulla.

Puoluehallituksen lausunto:

Suomessa on arviolta 4 000 äidinkieleltään viittomakielistä henkilöä. Lisäksi viittomakielinen tulkkaus voi hyödyttää muitakin ihmisiä.

Viittomakielisen tulkkauksen järjestämisessä kokoukseen voi nähdä kaksi vaihtoehtoa:

1. Tulkkaus pyynnöstä. Viittomakielinen henkilö voi ilmoittautua etukäteen kokoukseen ja ilmoittaa tulkkaustarpeestaan. Tällöin puoluetoimisto voi varata tulkkaukselle sopivat tilat osallistujalle ja tulkeille kokouspaikalta.

2. Tulkkaus pysyvänä käytäntönä. Kokouksiin voidaan aina järjestää viittomakielen tulkkaus ja se voidaan sisällyttää ns. tulkkiruutuna kokouksen verkkolähetykseen. Teknisesti tulkkiruudun järjestäminen ei ole ongelma, mutta vaatii usein lisäkameran.

Edellä mainituista vaihtoehdoista ensin mainittu on siinä mielessä parempi, että tällöin tulkkaus tuotetaan vain tarpeeseen. Kakkosvaihtoehdon ongelmana on, että viittomakielen tulkkaus saattaa olla palvelu, jota kukaan ei hyödynnä, vaikka se on tarjolla. Pahimmassa tapauksessa Vihreiden käytössä on tulkki, jolle olisi todellinen tarve toisaalla samaan aikaan.

Viittomakielen tulkkauksen järjestäminen koko puoluekokouksen ajaksi maksaisi ehkä 3 000–4 000 euroa (60–80 euroa / tunti / tulkki, 2–3 tulkkia; kokouksen tyypillinen kesto + lauantai- ja pyhälisät; mahdolliset matka- ja majoituskustannukset, ellei kokouspaikkakunnalla ole tulkkeja).

Kokousten saavutettavuutta voidaan jatkossa mahdollisesti edistää myös verkkolähetysten tekstityksellä. Puheentunnistus kehittyy nopeasti ja kokouslähetykseen voidaan tuottaa automaattinen tekstitys. On kuitenkin syytä huomata, että tämä ei välttämättä auta viittomakielisiä, joille suomenkieli ei ole äidinkieli. Osalle tekstityksestä voisi kuitenkin olla hyötyä.

Puoluehallitus näkee vaihtoehto 1:n parempana: tällöin tuotettaisiin viittomakielen tulkkaus puolueen jäsenelle pyynnöstä. Normaalisti jäsen tietää hyvissä ajoin ennen puoluekokousta osallistuvansa kokoukseen, joten tulkkauksen järjestämiselle jää riittävästi aikaa.

Jos taasen halutaan vaihtoehto 2:n mukaisesti järjestää viittomakielen tulkkaus joka tapauksessa, voisi ensi vaiheessa kokeilla kokouksen tärkeimpien osien tulkkaamista. Käytännössä kiinnostavinta antia satunnaiselle politiikasta kiinnostuneelle ovat avauspuheet sekä poliittinen yleiskeskustelu.

Päätösesitys: Puoluekokous katsoo, että viittomakielisille puolueen jäsenille tulee pyynnöstä järjestää kokousten tulkkaus viittomakielelle. Tämä edellyttää riittävää budjettivarausta puoluekokouksen toteuttamiselle puoluevaltuuskunnan hyväksymässä talousarviossa.

Vihreän liiton vesipoliittinen linjapaperi on hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa 19.4.2009.

Vesipoliittinen linjapaperi

Ohjelmaan vuonna 2009 kirjatut perustelut pitävät edelleen monin kohdin paikkansa, mutta vaativat tarkennuksia ja päivitystä. Vesistöjen, ja erityisesti Itämeren tila on hyvin huolestuttava ja asia koskettaa konkreettisesti rannikkoseutujen asukkaita, joten on hyvä päivittää tämä linjapaperi ajan tasalle. Osa linjapaperin tavoitteista on jo toteutunut. Itämeren tila on kuitenkin edelleen huono, ja ilmastonmuutos uhkaa pahentaa tilannetta. Sen vuoksi toimia Itämeren tilan parantamiseksi on syytä tehostaa. Olisi hyvä myös nostaa sana “Itämeri” jo linjapaperin otsikkoon, jotta se olisi helpommin löydettävissä, ja korostaisi Itämeren tilan kriittisyyttä.

Muun muassa seuraaviin asioihin tulee kiinnittää huomiota ohjelmaa päivitettäessä:

• Itämeren tila on huono, eikä päästöjä ole saatu riittävästi vähennettyä. Tehdyt toimenpiteet ovat olleet riittämättömiä. Tilanne uhkaa merkittävästi heikentyä ilmastonmuutoksesta johtuvan lämpenemisen seurauksena.

• Vuoden 2009 jälkeen on tehty uutta tutkimusta, ja esim maanparannustoimille kipsillä, rakennekalkilla ja kuitulietteellä on saatu hyviä tuloksia. Toisaalta osa vuonna 2009 asetetuista tavoitteista on jo täyttynyt.

• Olisi etsittävä uusia keinoja laivaliikenteen päästöjen vähentämiseen

• Eläintuotannon lanta aiheuttaa edelleen päästöjä vesistöihin. Keinoja näiden päästöjen vähentämiseksi on syytä tarkastella uudelleen, jotta ehdotetut toimenpiteet olisivat sellaisia, että niillä eläintuotannon päästöt saadaan oikeasti loppumaan

• Metsätalouden päästöjen hillitsemiseen ehdotettava keinoja niillekin alueille, joilla on jo epäonnistuttu ja päästöjä jo syntyy.

• Olisi hyvä olla lista konkreettisista keinoista, joilla lämpenemisen aiheuttamia ongelmia vesistöissä voidaan estää.

• Linjapaperia päivitettäessä on hyvä verrata tavoitteita nyt lausuntokierroksella olevaan merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmaan: https://www.ymparisto.fi/vaikutavesiin/merenhoito

• Myös ympäristöjärjestöjen kannat on hyvä käydä läpi: https://johnnurmisensaatio.fi/suojelujarjestojen-yhteinen-cap-kannanotto/

Puoluehallituksen lausunto:

Aloitteen huomio siitä, että vesipoliittinen ohjelma kaipaa monin osin päivitystä on oikea. Ongelma koskee kaikkia useita vuosia sitten hyväksyttyjä puolueen ohjelmapapereita.

Ohjelmapaperien vanhenemisesta yleisesti

Puolueella ei ole aiemmin ollut vakiintunutta käytäntöä sen osalta, milloin ohjelmapaperit katsotaan vanhentuneiksi. Tästä on aiheutunut käytännön ongelmia, kun puolueen nettisivuilta on haettu julkisuuteen vanhojen ohjelmapapereiden yksittäisiä linjauksia, jotka eivät välttämättä enää ole voimassa, vaikka kyseistä ohjelmapaperia ei kokonaisuudessaan olekaan todettu vanhentuneeksi. Aiempi ohjelmassa oleva linjaus on saatettu kirjata uusiksi esimerkiksi puoluekokouksen aloitepäätöksen muodossa. Lisäksi osa vanhojen ohjelmapaperien linjauksista ovat auttamatta ajastaan jäljessä, vaikka asiasta ei olekaan tehty uutta päätöstä.

Puoluehallitus onkin kokouksessaan 31.10.2020 käynnistänyt työn ohjelmien ja linjapaperien voimassaolon ja vanhentumisen selkeyttämiseksi alla kuvattujen toimenpiteiden avulla.

Toimenpiteet:

1. Kaikkiin ohjelmiin lisätään alkuun selkeyttävät kontekstitiedot: kuka ohjelman on hyväksynyt, milloin ohjelma on hyväksytty, mitkä aiemmat paperit ohjelma korvaa, ja mitkä uudemmat paperit ovat korvanneet ohjelman osin tai kokonaan.

2. Kaikki yli kuusi vuotta vanhat ohjelmat käydään pintapuolisesti läpi, ja vähänkin vanhentunutta asiasisältöä sisältäviin ohjelmiin kirjoitetaan kontekstitietoihin myös vanhuusvaroitus: “Ohjelma on vuodelta XXXX ja voi sisältää vanhentunutta asiasisältöä.”

3. Yli 12 vuotta vanhemmat ohjelmat siirretään verkkosivuilta erilliseen arkistoon, johon tehdään verkkosivuille selkeä linkki. Mikäli ohjelmia läpikäydessä todetaan, että jokin yli 12 vuotta vanha ohjelma on sisällöltään sellainen, että se on perusteltua pitää esillä tuoreempien ohjelmien rinnalla, tällainen ohjelma voidaan nostaa verkkosivuille. Vastaavasti, mikäli ohjelmia läpikäydessä todetaan, että jokin uudempi ohjelma on korvattu uudella ohjelmalla, voidaan sellainen ohjelmapaperi siirtää arkistoon.

4. Jatkossa uusille hyväksyttäville ohjelmille esitetään myös tarkastusvuosi, jonka aikoihin puoluevaltuuskunta linjaa, onko tarvetta uudelle ohjelmalle, ohjelman hienovaraisemmalle päivitykselle tai ohjelman linjaamiselle vanhentuneeksi.

5. Lisäksi ajatuspaja Visiota pyydetään selvittämään mahdollisia jatkotoimenpiteitä ohjelmien käytettävyyden parantamiseen esimerkiksi avoimen datan periaatteiden pohjalta.

6. Valtuuskunnan ja puoluehallituksen käyttöön tehdään lista puolueen ohjelmista, niiden hyväksymisajankohdista ja sisällön ajantasaisuuden tilanteesta. Tämän listan avulla pystytään hahmottamaan ohjelmien päivitystarpeita ja suunnittelemaan puolueen ohjelmatyötä.

Näillä toimilla on tarkoitus siirtyä ohjelmien vanhentumisen seurannassa eräänlaiseen liikennevalomalliin: vihreään kategoriaan kuuluvat ajantasaiset ja voimassa olevat ohjelmat; keltaiseen kategoriaan ohjelmat, jotka ovat voimassa, mutta joihin on lisätty varoitusmerkintä mahdollisesti vanhentuneesta asiasisällöstä; ja punaiseen kategoriaan ohjelmat, jotka valtuuskunta on todennut korvautuneiksi tai vanhentuneiksi. Kunkin ohjelman status näkyy siihen lisätyistä kontekstitiedoista ohjelman alussa. Päätöksen ohjelmien voimassaolosta on tehnyt puoluevaltuuskunta kokouksessaan 16.5.2021, mutta kevään vaalikiireiden ja seuranneiden kesälomien takia päätettyjä toimia ei ole vielä ehditty toteuttaa. Varoitusmerkinnän mahdollisista vanhentuneista asiasisällöistä voi asettaa puoluehallitus tai sen valtuuttama työntekijä.

Vesipoliittisen linjapaperin päivitystarpeesta

Puolueen erityisohjelmien laatimisesta vastaa puolueen sääntöjen mukaan pääsääntöisesti puoluevaltuuskunta tai sen valtuuttamana puoluehallitus. Tapana on ollut antaa valtuuskunnan itsensä hyväksyä, mitä ohjelmia se haluaa ottaa käsiteltäväkseen. Sen lisäksi nyt päättyvä valtuuskunta on valtuuskunnan toimintaa tehostaakseen päättänyt ”ylikautisesta ohjelmavalmistelusta”, toisin sanoen ohjelman pohjan on käsitellyt päättävä valtuuskunta evästyskeskustelun muodossa ja hyväksyminen on seuraavan valtuuskunnan tehtävä. Näin saadaan tehostettua ohjelmatyötä, kun uuden valtuuskunnan ensimmäisessä ja toisessa kokouksessa voidaan hyväksyä ohjelmapaperi, jonka valmistelu on ollut kattava. Tässä kokouksessa valittavan uuden puoluevaltuuskunnan hyväksyttäväksi onkin tulossa jo edellisen valtuuskunnan aloittaman työn pohjalta sosiaaliturva- ja Eurooppapolitiikka-aiheiset ohjelmat sekä aluevaalien vaaliohjelma. Päättävän valtuuskunnan työsuunnitelmassa mainitaan lisäksi liikennepoliittisen ja tiedepoliittisen ohjelman valmistelutarpeet, mutta näiden osalta päätös on uuden valtuuskunnan käsissä. Lopettavan valtuuskunnan palautekyselyssä nähtiin myös lukuisia muita ohjelmatoiveita.

Siten puoluehallitus esittää, että puoluekokous ei velvoittaisi valtuuskuntaa esitetyn ohjelmapaperin tekoon, vaan asia jätettäisiin valtuuskunnan itsensä harkintaan.

Vähäisemmät päivitykset ohjelmapereihin

Riippumatta siitä, mitä ohjelmia uusi puoluevaltuuskunta päättää oma-aloitteisesti ottaa käsiteltäväkseen, aktiivisilla jäsenillä on mahdollisuus tehdä suoraan puoluevaltuuskunnalle esityksiä olemassa olevien ohjelmien päivittämiseksi: https://www.vihreat.fi/ohjelmat/henkilojasenten-oikeus-ehdottaa-muutoksia-puolueen-ohjelmiin-ja-linjapapereihin/ Tämä mahdollisuus on luotu juuri sitä varten, että osin vanhentuneisiin ohjelmiin voitaisiin tehdä päivityksiä kevyemmällä menettelyllä kuin käynnistämällä kokonainen uusi ohjelmaprosessi. Tätä mahdollisuutta puoluehallitus kehottaa aktiivisesti käyttämään. Menettely ei kuitenkaan sovellu ohjelmapapereihin, jotka kaipaavat vähäistä suurempaa päivitystä, vaan pikemminkin yksittäisten vanhentuneiden linjausten päivittämiseen.

Päätösesitys: Puoluekokous toteaa että vesipoliittinen ohjelma on osin vanhentunut, mutta jättää sen uudistamisen ja muiden erillisohjelmien laatimisen puoluevaltuuskunnan harkintaan. Ohjelmaan tullaan lisäämään varoitusteksti sen vanhuudesta. Puoluekokous kannustaa jäseniä käyttämään oikeuttaan tehdä puoluevaltuuskunnalle esityksiä nykyisten ohjelmien päivittämiseksi.

Vihreän liiton puoluehallituksessa on 12 varsinaista ja 8 varajäsentä. Vaikka (meistä) on hienoa, että hallitukseen kuuluu sekä varsinaisiksi että varajäseniksi valittuja valtakunnallisten järjestöjen/järjestökokonaisuuksien edustajia (Vihreät nuoret, Vihreät naiset, Viite ja valtakunnalliset henkilöjäsenyhdistykset), niin alueiden äänen pitäisi päästä nykyistä paremmin esille hallituksen kautta puoluetoimistoon saakka. Jäsenmäärämme on kasvanut, mutta kun puolueen päättävien elinten kokoa ei ole kasvatettu samassa suhteessa on se kaventanut demokratiaa ja erityisesti alueellista vaikuttavuutta. Koska piirijärjestöjen edustajien määrä on vähentynyt, se vaikeuttaa kaikkia puhuttelevan politiikan tekemistä.

Näkemyksemme mukaan Vihreillä on tällä hetkellä erityinen mahdollisuus kasvattaa kannatustaan juuri alueilla eli pääkaupunkiseudun ja muutaman suurimman yliopistokaupungin (Tampere, Turku, Jyväskylä ja Oulu) ulkopuolella. Tätä mahdollisuutta ei mielestämme tarpeeksi tueta puolueen toiminnassa. Joudumme alueilla aivan liian paljon vastaamaan joko todelliseen tai lehdistön masinoimaan vastakkainasetteluun pääkaupunkiseutu vastaan muu maa. Nykyisessä tilanteessa alueiden edustajat eivät ole saaneet painotuksiaan lävitse puoluehallituksessa. Yleensä meitä kuunnellaan kauniisti ja sitten toimitaan kuten ennenkin pääkaupunkiseutu kärkipisteenä. Tätä ei kannata mielestämme jatkaa. Vihreän liikkeen ja koko maamme tulevaisuus riippuu myös siitä, miten vahvasti voimme edistää vihreitä näkemyksiä koko maassa eikä pelkästään suurissa keskuksissa.

Vaalituloksesta voi jo huomata, että kasvupotentiaalimme on paitsi maakunnissa ja niiden keskuskaupungeissa, myös pienillä paikkakunnilla. Vasta käydyissä kuntavaaleissa pienillä paikkakuntilla menestyttiin aika hyvin, vaikka muualla paikat vähenivät.

Tämän takia me Kaakkois-Suomen vihreät ehdotamme, että puoluehallituksessa luovuttaisiin läsnäolevista varajäsenistä ja puoluehallituksessa olisi jäsen ja varajäsen jokaiselta hyvinvointialueelta ja valtakunnallisista järjestökokonaisuuksista. Puoluevaltuuskunnassa samoin, mutta siellä olisi lisäksi 15 jäsentä jäsenmäärien suhteessa. Eli hallituksen koko olisi 28 jäsentä (25 varajäsentä) ja puoluevaltuuskunnan koko 40 jäsentä.

Puoluehallituksen lausunto:

Puoluehallituksen ja puoluevaltuuskunnan jäsenten ja varajäsenten lukumäärä sekä valittavien muut kriteerit määritellään puolueen säännöissä. Siten Kaakkois-Suomen Vihreät ry:n aloite on käytännössä esitys puolueen sääntöjen muutokseksi.

Puoluehallituksessa on puheenjohtaja ja kolme varapuheenjohtajaa, joilla ei ole varajäseniä. Lisäksi on 8 muuta jäsentä, joilla on henkilökohtaiset varajäsenet. Säännöissä (§ 13) ei määritellä mitään piirijärjestö- tms. -kohtaisia kiintiöitä valittaville. Ainoa yksittäistä jäsentä koskeva rajaus on, että hallituksen jäsen tai varajäsen ei voi olla samaan aikaan puoluevaltuuskunnan jäsen sekä perättäisiä toimikausia koskevat ns. rotaatiorajoitukset.

Puoluevaltuuskunnassa on puheenjohtaja ja kaksi varapuheenjohtajaa, joilla ei ole varajäseniä. Lisäksi on 40 muuta jäsentä, joilla on henkilökohtaiset varajäsenet. Näidenkään osalla ei ole määritelty kiintiöitä (säännöt, 16 §).

Piiri- ja liittojärjestöt sekä valtakunnalliset henkilöjäsenyhdistykset ovat sopineet keskenään menettelytavoista puolue-elinten valinnoissa. Käytössä on pisteytysjärjestelmä, jossa järjestöt saavat pisteitä niiden puoluekokousedustajien lukumäärän suhteessa ja edelleen pisteiden mukaisen määrän paikkoja puoluehallituksesta ja valtuuskunnasta. Näin puolueen toimielinten paikkajako heijastaa eri alueiden ja järjestöjen jäsenmääriä. Lisäksi valtuuskunnassa taataan jokaiselle piirijärjestölle jäsenen ja varajäsenen paikka sekä vähemmistöjä edustaville Vihreät Vaivaiset ry:lle sekä Finlands svenska gröna rf:lle kummallekin yksi puoluevaltuuskunnan jäsenpaikka. Puoluehallitus katsoo, että tämä piiri- ja liittojärjestöjen sekä valtakunnallisten henkilöjäsenyhdistysten keskenään sopima menettely on oikeudenmukainen tapa jakaa luottamustehtäviä.

Puoluehallituksella on käytäntö, jossa myös varajäsenet kutsutaan kokouksiin siten, että matkakulut korvataan. Tällä on haluttu taata tiedonkulku kaikkiin piiri- ja liittojärjestöihin: osalla näistä on vain varajäsenen paikka hallituksessa. Hallitus vastaa muun muassa järjestötoiminnan toteuttamisesta ja on oleellista, että tieto kulkee piirien ja puolueen välillä molempiin suuntiin.

Järjestöjen sopiman paikkajakomallin seurauksena jäsenmääriltään vähäisimmät piiri- ja liittojärjestöt ovat jääneet ilman edustusta puoluehallituksessa: pistemäärä ei ole riittänyt edes hallituksen varajäsenen paikkaan. Puoluehallitus onkin aikanaan tiedonkulun edistämiseksi päättänyt käytännöstä, jossa ilman edustusta olevat piirijärjestöt voivat nimetä edustajansa, joka kutsutaan puoluehallituksen kokouksiin ja puolue korvaa heidän osallistumisensa (matka- ja tarvittaessa majoituskulut) kuten muidenkin jäsenten kohdalla. Piiri- ja liittojärjestöjen sekä valtakunnallisten henkilöjäsenyhdistysten neuvotteluissa tämän on katsottu olevan toimiva tapa jatkossakin taata kaikkien piirin edustus puoluehallituksen kokouspöydän ääressä. Käytännössä päättyvällä puoluehallituskaudella tämä edustusoikeus on ollut Lapin, Satakunnan ja Vaasan vaalipiireillä.

Järjestöjen keskinäisissä neuvotteluissa ei ole esitetty tarvetta lisätä puoluehallituksen tai valtuuskunnan jäsenmäärää tai edustuksen jakautumisen perusteita. Aloite esittää hallituksen jäsenmäärän kasvattamista 12:sta 28:aan. Vaikka varajäsenten (aloitteessa esitetty 25) matkakorvauksista luovuttaisiinkin, olisi kuitenkin luontevaa tarjota heille halutessaan osallistumismahdollisuus, paikan päällä tai etäkokouksen kautta. Käytännössä hallitusten kokousten osallistujamäärä työntekijöineen kasvaisi niin suureksi, että se voisi hankaloittaa kokousten toimivuutta.

Puoluehallitus katsoo, että puoluehallituksen ja valtuuskunnan nykyinen jäsenmäärä sekä jäsenten valintamenettely sääntöjen ja järjestöjen keskinäisen sopimuksen pohjalta ovat toimivat.

Päätösesitys: Aloite hylätään.

Puoluevaltuuskunnassa tehdään puolueen ohjelmatyötä. Ohjelmat ovat hyvin valmisteltuja, mutta usein niissä on kohtia, joita katsotaan hiomisen arvoiseksi. Samoin joskus saattaa jokin asia unohtua kokonaan. 

Puoluevaltuuskunnassa on 40 varajäsentä. Osa heistä on todella aktiivisia, vaikka eivät äänioikeudellisia kokouksessa olisikaan. Heillä on usein ideoita, jotka monipuolistavat ohjelmaa. Kuitenkin, mikäli he haluavat tehdä muutosesityksen, eikä äänioikeutta ole, joutuvat he etsimään muutosesitysoikeudellisen läsnäolijan. Tämä nykyinen toimintatapa hankaloittaa sekä varajäsenen että yhteydenoton saavien jäsenten muuta valtuuskuntatyöskentelyä. Äänioikeudellinen läsnäolija voi haluta keskustella esityksestä enemmän tai vastaavasti viesti ei saavutakaan äänioikeutettua, jolloin tehty valmistelutyö voi turhauttaa varajäsentä. 

Muutosesitysoikeus voisi motivoida varajäsentä entistä paremmin valtuuskuntatyöskentelyyn. Tällöin varajäsenelle tulisi vahvempi vaikuttamisen mahdollisuuden tunne. Keskusteluun voi toki varajäsen nykyisinkin osallistua, mutta muutosesityksellä mennessään läpi on suurempi vaikutus. Tämän vuoksi olisi järkevää laajentaa muutosesitysoikeutta puoluevaltuuskunnan varajäseniin.

Puoluehallituksen lausunto:

Puoluevaltuuskunnan kokoukset ovat pääsääntöisesti avoimia yleisölle: kuka tahansa voi halutessaan tulla niitä seuraamaan. Tämän periaatteen pohjalta on ollut tapana myös kutsua valtuuskunnan varajäsenet kokouksiin: he voivat halutessaan seurata kokousta. Myös puheenvuoroja on aikataulun salliessa jaettu varajäsenille.

Yhdistystoiminnassa on yleinen periaate, että varajäsen saa varsinaisen jäsenen oikeudet vain silloin, kun varsinainen jäsen on estynyt osallistumasta kokoukseen. Näihin sisältyy esitys- ja äänioikeus. Vihreiden puoluevaltuuskunta ei toimielimenä pohjimmiltaan eroa minkä tahansa yhdistyksen hallituksesta tai valtuustosta. Puoluehallitus ei siten näe perusteita yleisen yhdistyskäytännön vastaisesti laajentaa esitysoikeutta varajäseniin. Jos näin toimittaisiin, tulisi eteen kysymys, pitääkö vastaava muutos tehdä myös puoluehallituksen varajäsenten osalta.

Joissakin yhdistyksissä esitysoikeus on sääntöjen perusteella saatettu antaa myös muille kuin äänivaltaisille. Esitysoikeudelliseksi voi olla nimetty yhdistyksen toimihenkilö (Vihreiden säännöissä tässä asemassa on puoluesihteeri) tai järjestössä merkittävässä asemassa oleva henkilö (Vihreiden säännöissä kansanedustajat, puoluehallituksen puheenjohtajisto ja mepit). Varajäsenten yleinen esitysoikeus kuitenkin poikkeaisi yleisestä yhdistyskäytännöstä.

Puoluevaltuuskunnan kokousten esityslistat ja aineisto toimitetaan jäsenille ja varajäsenille tavallisesti hyvissä ajoin ennen kokousta. Oletuksena on, että varsinaisilla ja varajäsenillä on hyvin aikaa keskustella päätösasioista ennen kokousta ja tarvittaessa sopia äänivaltaisista esitysten tekijöistä. Kokouksissa normaalina toimintatapana on, että ilman äänioikeutta oleva henkilö voi tehdä esityksen ja kysyä, ottaako joku äänioikeudellinen sen nimiinsä. Mikäli esitykselle on salissa kannatusta, sille on tavallisesti löytynyt nimiinsäottajakin. Mikäli kannatusta ei ole, esitykselle ei myöskään voi povata hyvää menestystä kokouskäsittelyssä. Koronaolosuhteissa pidetyissä etäkokouksissa esittäjien löytäminen kokouksen aikana on oletettavasti tavallista kömpelömpää, mutta kuitenkin järjestettävissä, eikä ongelman ratkaiseminen varmaankaan vaadi merkittävää sääntömuutosta esitysoikeuksien osalta.

Päätösesitys: Aloite hylätään.

Puoluekokous edellyttää, että jatkossa puoluevaltuuskunta mahdollistaa varajäsenilleen tasavertaiset rahalliset ja rahanarvoiset korvaukset kuin mitä on tarjolla varsinaisillekin jäsenille. Nykyään varsinaiset jäsenet voivat saada korvauksia esimerkiksi matka- ja majoituskuluista.

Perustelut:

Puolueen periaateohjelmassa on määritelty: ”Huomioimme kaikessa toiminnassamme yhdenvertaisuuden ja turvallisen tilan periaatteet. Huolehdimme, että vamma tai vähävaraisuus ei muodostu esteeksi toimintaamme osallistumiselle.”.

Nykyinen käytäntö jossa matka- ja majoituskorvauksia maksetaan vain puoluevaltuuskunnan varsinaisille jäsenille, käytännössä ylläpitää taloudellista eriarvoisuutta puoluevaltuuskunnan työskentelyyn osallistuvien kesken. Joillekin varajäsenille ei ole ongelma kustantaa matka- ja majoituskustannuksia omasta pussista, toisille taas vähävaraisuus muodostuu esteeksi kokouksiin osallistumiselle. Ei ole suotavaa, että vihreiden toiminnassa vähävaraiset joutuvat jättäytymään pois rahallisen kynnyksen takia, etenkin kun toiminta koskettaa poliittisten ohjelmien ja linjojen muodostusta, joihin tarvitaan jo lähtökohtaisesti myös vähävaraisten ääntä. 

Puoluevaltuuskunnassa varajäsenet voivat olla erittäin aktiivisia niin poliittisen keskustelun kuin ohjelmatyönkin saralla. Varajäsenillä on aina oikeus osallistua samoihin kokouksiin ja iltatyöryhmiin kuin varsinaisilla jäsenillä. On puolueen kannalta hyvä asia, että mahdollisimman moni varajäsen osallistuu aktiivisesti puoluevaltuuskunnan toimintaan. Ei ole järkevää suureksi poliittiseksi voimaksi tavoittelevan puolueen kannalta ylläpitää osallistumisen kynnyksiä, jotka sulkevat osan puolueen potentiaalista pois. Etäyhteydet eivät myöskään täysin korvaa ja vastaa kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia. Kokoustauot voivat olla yhtä arvokkaita vaikuttamisen paikkoja, kuin itse kokouksetkin.

Puoluehallituksen lausunto:

Aloitteen 18 kohdalla on jo taustoitettu asiaa: puoluevaltuuskunnan kokoukset ovat pääsääntöisesti avoimia yleisölle eli kuka tahansa voi tulla niitä seuraamaan. Tämän periaatteen pohjalta myös valtuuskunnan varajäsenet ovat halutessaan voineet osallistua kokouksiin. Puolueen periaateohjelman maininta siitä, että vähävaraisuus ei ole este osallistua vihreiden toimintaan, näkyy käytännössä siinä, että suurin osa puolueen toiminnasta ja tapahtumista ovat maksuttomia. Siellä, missä maksuja peritään, pyritään tarjoamaan myös alennettuja osallistumismaksuja vähävaraisille. Puoluevaltuuskunnan äänivaltaisten jäsenten matkakulut korvataan kaikille tulotasoon katsomatta. Puolueella on myös matkantasausrahasto, jonka avulla tuetaan toimijoiden mahdollisuuksia osallistua tilaisuuksiin alueilla, joilla maantieteelliset etäisyydet ovat pitkät ja toiminnan resurssit vähäiset.

Valtuuskunnan koko on 43 jäsentä. Puoluehallituksen mielestä tämän kokoinen joukko edustaa riittävästi erilaisia näkemyksiä puolueen kentältä. Kokousten ulkopuolella varajäsenet ovat mukana samoissa sähköisissä kanavissa (sähköpostilista, Facebook-ryhmä) kuin varsinaisetkin ja voivat tätä kautta tuoda esille kantojaan milloin tahansa, myös kokousten aikana. Ohjelmatyössä valtuuskunnan varajäsenet voivat antaa palautetta valmistelevalle työryhmälle yhtä lailla varsinaisten jäsenten kanssa.

Aloitteen mukainen esitys kasvattaisi valtuuskunnan kokousten kustannuksia. Aloitteessa esitetään, että varajäsenten osallistuminen (matkat, majoitus) korvattaisiin aina. On vaikea arvioida, kuinka moni varajäsen käyttäisi tätä mahdollisuutta, mutta päätös merkitsisi käytännössä valtuuskunnan kokoustyöskentelyyn osallistuvan kokoonpanon kasvattamista jopa 80 henkeen. Kaikkien kokousten järjestelyissä pitäisi jatkossa varautua nykyistä suurempiin kokoustiloihin, mikä jonkin verran vähentäisi käytettävissä olevia kokous- ja majoituspaikkoja ja kasvattaisi valtuuskunnan matka- ja majoituskuluja vaikeasti ennakoitavalla tavalla.

Valtuuskunnan varajäsenten osallisuutta ja mahdollisuuksia kohtaamisiin voitaisiin vahvistaa esimerkiksi aiempaa laajemmalla kokoonpanolla järjestettävillä kauden aloituskokouksilla tai starttitilaisuuksilla, joissa on aikaa tutustua valtuuskuntakollegoihin. Tällaisten yksittäisten tilaisuuksien organisoinnista voisi tehdä päätöksen kunkin kauden valtuuskunnan puheenjohtajisto yhteistyössä puoluehallituksen ja puoluetoimiston kanssa. Lisäksi valtuuskunnan kokouksiin osallistumisesta kiinnostuneet varajäsenet voisivat perustellusta syystä (esimerkiksi matkustamisen vaikeuden tai käsiteltäviin asioihin liittyvän oman erityisosaamisensa tai osallisuutensa vuoksi) hakea kokouskohtaisesti tukea matkustamiseen puolueen matkantasausrahastosta.

Päätösesitys: Aloite hylätään. Puoluekokous kannustaa puoluevaltuuskunnan varajäseniä hyödyntämään tarvittaessa puolueen matkantasausrahastoa osallistumisen kynnysten alentamiseksi ja puoluevaltuuskuntaa kokeilemaan erilaisia keinoja varajäsenten osallisuuden tukemiseksi.