Takaisin vihreään kirjeeseen

Veropohdintaa: pitäisikö osinkojen nollaverokannasta luopua?

Vihreät ehdotti tammikuun puolivälissä osinkojen nollaverokannasta luopumista. Esitys on saanut osakseen sekä kiitosta että kritiikkiä.

Esityksen tausta-ajatuksena on, että osinkojen nollaverokannasta luopuminen paitsi vähentäisi tuloeroja, myös takaisi yrityksille terveet kasvuedellytykset. Käytäntö on tavallinen muualla Euroopassa. Keskustelua herättäneestä esityksestä ja taustoista lisää täällä.

Yrittäjyyden, erityisesti pk-yrittäjyyden, toimintaedellytysten parantaminen on Suomen tulevaisuuden kannalta keskeinen asia. Vihreiden tavoitteena on tehdä pk-yrittäjyys nykyistä helpommaksi muun muassa vahvistamalla ns. yhden luukun periaatetta, parantamalla perusturvaa ja helpotettava ensimmäisen työntekijän palkkausta.

Samaan aikaan on kuitenkin vahvistettava yhteiskunnan veropohjaa sekä puututtava tuloerojen kasvuun.

Esitys nollaverokannasta luopumiselle on yksi osa verokannan vahvistamista - ei kokonaisratkaisu. Pääministerin arvion mukaan veroja on kiristettävä kahden miljardin euron edestä. Nollaverokannasta luopumisella saataisiin kerättyä 300-400 miljoonaa euroa. Se on siis vain palanen ratkaisua, mutta taakanjaon kannalta tarpeen.

Hyvää yrityspolitiikkaa on yrityksen kannattavuuden ja menestyksen tukeminen. Nollaverokannasta kiinni pitäminen ei kuitenkaan ole paras tapa tukea yrittäjyyttä: on tärkeää huomata, että muissa Euroopan maissa yrittäjiä on paljon enemmän kuin meillä, vaikka käytössä ei ole suomalaista veroporkkanaa.

Yrittämisen ja verottamisen haasteista

Moni esitystä kritisoinut tuntuu ajattelevan, että yrityksen voiton verottamisessa on jo riittämiin ja että pienyrittäjyydessä on muutenkin tarpeeksi haasteita. On totta, että yrittäjyydessä on paljon haasteita. Niitä on myös nykyisessä verojärjestelmässä - siinä on kaksi isoa ongelmaa, jotka on ratkaistava.

Ensinnäkin ei-pörssiyhtiöiden maksamien osinkojen osittainen verovapaus on johtanut siihen, että yrittäjyyden vetovoima on verotuksellisesta näkökulmasta kasvanut "ylisuureksi" palkkatyöhön verrattuna.

Monelle toimeentulonsa kanssa painivalle pienyrittäjälle yllä esitetty ajatus on absurdi. Mutta suurituloisten joukossa ilmiö on niin laaja, että se näkyy tilastoissa tuloeroja kasvattavana tekijänä. Nykyisestä nettovarallisuuteen sidotusta vapautuksesta kun hyötyy eniten se pieni joukko yrittäjiä, joka yltää 90 000 euron osinkoihin.

Toisekseen verovapauden sitominen yrityksen nettovarallisuuteen on syrjinyt tutkimuksen ja tuotekehittelyyn tehtäviä investointeja. Verovapaus on nostanut kynnystä listautua pörssiin, sillä pörssiyhtiöiden osinkoja verotetaan ensimmäisestä eurosta alkaen. Siis: pörssiin listautumista viivytellään osinkojen tähden. Tämä ei ole toivottava ilmiö yritysten kehittymisen kannalta: mikäli tavoitteena on saada Suomeen vahvaa kasvuyrittäjyyttä, ei verovapauden sitominen yrityksen nettovarallisuuteen ole siihen oikea keino.

Yrittäjyyttä tarvitaan työllisyyden ja hyvinvoinnin tuojana. Samalla yrittäjyys tarvitsee erityisiä kannustimia. Esimerkiksi verotuksessa voidaan huomioida yrittäjäriski ja osinkoja voidaan verottaa muita pääomatuloja kevyemmin: Vihreiden ehdotus nollaverokannasta luopumisesta pitää sisällään, että yhtiön maksama vero ja osinkovero ovat yhteensä alemmalla tasolla kuin ylin marginaalivero.

Julkinen talous on kuralla ja sen vahvistaminen edellyttää monien verojen merkittävää korottamista lähivuosina. Veronkorotuspäätökset eivät varmastikaan tule olemaan suosittuja, mutta niiden tekemiseen täytyy silti löytyä rohkeutta. Yritysten ja työn verotusta ei tule kiristää, koska se olisi yritysten kannattavuuden ja työllisyyden kannalta haitallista. Mutta osinkoja mielestämme voidaan verottaa, talouden tervehdyttämiseksi, tuloerojen hillitsemiseksi - ja siksi, että verovapaat osingot eivät ole likimainkaan tehokkain mahdollinen porkkana yrittäjälle.

Lue Ville Niinistön blogikirjoitus aiheesta >

Jaa sivu: