27.10.2010 ed. Ville Niinistö Arvoisa puhemies, Viime vuosien talouskriisi on osoittanut koko kansainvälisen talousjärjestelmän haavoittuvuuden. Kriisin taustalla on riskiarvioinnin täydellinen pettäminen ja riskien järjestelmällinen peittäminen. Markkinat eivät voi toteuttaa tehtäväänsä, jos riskit eivät ole näkyvästi arvioitavissa. Makrotalouden epävakaus heijastui julkisiin talouksiin ja yksittäisten maiden valuuttakursseihin. Pienille maille tällaisessa tilanteessa voi käydä huonosti. Näin kävi Islannille. Ruotsin kansantalous oli riittävän iso ja vakaa selvitäkseen oman valuuttansa turvin. On vaikea arvioida, olisiko Suomi pienempänä ja viennistä riippuvaisempana selvinnyt markan kanssa yhtä hyvin valuuttakeinottelulta. Tavallisen suomalaisen työntekijän kannalta lopputulos olisi voinut olla huomattavasti vaikeampi. Ne, jotka kritisoivat euroa, eivät joko ymmärrä, tai ottavat itsestäänselvyyksinä, sen tuomat suuret hyödyt. Yhteisvaluutta euro pelasti meidät pienen reuna-alueen ongelmilta mutta toi tilalle uusia. Euroalueella yhteinen rahapolitiikka ja kansallisesti toteutettu finanssipolitiikka ovat poikkeuksellisen kaukana toisistaan. Ongelmat eivät olleet ennakoimattomia. Kasvu- ja vakaussopimuksen tarkoituksena oli varmistaa euroalueen maiden julkisten talouksien vastuullinen hoito. Tästä vain lipsuttiin jo hyvinä aikoina. Minimitavoitteesta, valtion talouden kolmen prosentin alijäämästä, tuli monille maille maksimitavoite. Sopimus lähtee myös siitä, että jokainen vastaa oman finanssipolitiikkansa riskeistä viime kädessä itse. Euroalueella ei voi olla yhteistä solidaarisuutta, jolla luvataan pelastaa taloutensa sotkevat pinteestä. Tämän korostamisessa puhemies Niinistö on ollut aivan oikeassa. Se merkitsisi riskivastuun siirtämistä tuhlaajavaltioilta ja korkeita korkoja etsiviltä finanssilaitoksilta asiansa hyvin hoitaville. Vastuu riskeistä tai laiminlyönneistä kuuluu riskin ottajille. Viimekeväisessä tilanteessa ei ollut kuitenkaan tästä kyse. Kreikan-paketti ja laajempi vakausrahastoratkaisu olivat luova hätäratkaisu tilanteessa, jossa vaarana oli koko eurooppalaisen rahoitusjärjestelmän kaatuminen. Lehman Brothersin kaatumisen jäljet osoittivat, minkälaisia järjestelmäriskejä seuraa liian suuren pankin kaatumisesta. Pelastusoperaatio johtui viime kädessä koko makrotalouden kontrollien pettämisestä, ei vain Kreikan tai muiden alijäämään ajautuneiden maiden julkisesta taloudesta. Euroopan päättäjät tekivät silloin oikeat ratkaisut niin euroalueen vakauden kuin rahoitusjärjestelmän pelastamisen kannalta. Tavallisen suomalaisen ja eurooppalaisen työtä tekevän ihmisen kannalta se, että järjestelmän olisi annettu romahtaa, kuten oppositiosta ehdotettiin, olisi johtanut paljon pahempaan tilanteeseen. Sen sijaan varojärjestelmien pitää olla jo etukäteen kunnossa, jotta tällaiseen hätäoperaation ei jouduta. Ja juuri siitä tämänpäiväisessä asiassa on kyse. Meidän on laitettava kuntoon niin kansainvälisen talousjärjestelmän pelisäännöt kuin euroalueen talouspolitiikan koordinaatiokin. Kreikka-pakettiin kielteisesti suhtautuneiden luulisikin nyt innokkaasti kannattavan näiden rakenteellisten ongelmien korjaamista. Arvoisa puhemies, Vihreä eduskuntaryhmä pitää valtioneuvoston tavoin Euroopan komission tavoitetta talouspolitiikan koordinaation tehostamisesta perusteltuna ja välttämättömänä. Komission ehdotus lähtee varovaisen finanssipolitiikan periaatteesta. Aiemmasta poiketen julkiset menot, ilman verojen kiristämistä, eivät voisi kasvaa enempää kuin BKT keskimäärin. Poikkeama sallittaisiin taantuman hoidon takia. Raportointia velkataakan rajoittamisesta alle 60 prosenttiin BKT:sta tiukennetaan. Tilastoseurantaa ja budjettimenettelyjä yhdenmukaistetaan. Euromaihin voitaisiin soveltaa sanktioita menettelyjen rikkomisesta. Komission ehdotukset ovat pääosin hyväksyttäviä. Vihreä eduskuntaryhmä haluaa muistuttaa, että kaiken EU-tason sääntelyn on perustuttava hyväksytylle oikeusperustalle. Kansalliseen budjettivaltaan puuttuminen on sovitettava perussopimusten mahdollistamaan oikeustilaan. Sanktioille on määriteltävä selkeästi objektiiviset kriteerit poikkeustilanteiden edellyttämän elvyttävän talouspolitiikan sallimiseksi. Tärkeintä on keynesiläisten oppien mukaisesti edellyttää vastuullista talouspolitiikkaa erityisesti hyvinä, ei vain huonoina aikoina. Ranska ja Saksa ovat yhteisessä julistuksessaan asettaneet ehtoja komission ehdotukselle. Maiden linjaukset ovat pääosin komission ehdotuksia hyvällä tavalla täsmentäviä. Aloite pysyvästä kriisimekanismista, jossa myös yksityiset rahoittajat osallistuvat kriisin selvittämisen kustannuksiin, on tervetullut. Toisessa tilanteessa Kreikan kaltaisen valtion voisi päästää hallittuun velkasaneeraukseen, jossa myös rahoituslaitokset kantavat vastuunsa. Vihreä eduskuntaryhmä haluaa korostaa, että toimet EU:n talouspolitiikan koordinaation tehostamisesta liittyvät laajempien makrotaloutta vakauttavien ratkaisujen edistämiseen. Riskien on oltava läpinäkyviä ja finanssilaitoksilta on edellytettävä suurempaa vakavaraisuutta. Finanssisektorin on osallistuttava aiheuttamiensa sotkujen kustannuksiin. Pankkien taseesta perittävä EU:n yhteinen vakausmaksu on hyvä tapa puskuroida pääomia tulevien kriisien hoidon rahoittamiseksi. Vihreä eduskuntaryhmä kannattaa finanssisektorin veronalaisuutta. Kansainvälisellä transaktioverolla voitaisiin vähentää lyhytaikaista spekulatiivista rahaliikennettä. Myös pankkien voitosta perittävä vero on harkinnan arvoinen. Suomen on edistettävä yhteisiä EU-tason finanssialan veroratkaisuja. Veroparatiisien toimintaan on puututtava kovalla kädellä. Tiedonvaihtosopimuksissa on päästävä automaattiseen tiedonvaihtoon, jotta veronkierto ja riskien peittely loppuisi. Veroparatiisien toiminta uhkaa jo vapaiden demokratioiden hyvinvointia ja oikeudenmukaista verotusta. (Esimerkiksi Tanskan ja veroparatiisien välillä on arvioitu seilanneen vähintään 130-140 miljardia euroa viimeisen viiden vuoden aikana. Banaanilasti Ecuadorista Eurooppaan tulee suoraan määränpäähänsä, mutta rahat kiertävät usein matkan varrella viiden veroparatiisin kautta verojen kiertämiseksi.) (Myös Euroopan Keskuspankin olisi syytä vahvistaa kriisivalmiuttaan. Valtioiden pelastuskapasiteetin rajat tulivat vastaan viime kevään ratkaisuissa. Sen jälkeen paukkuja olisi ollut jäljellä vain keskuspankilla. EKP ostikin kriisiin ajautuneiden maiden joukkovelkakirjoja. Tämä oli epäsuora tapa turvautua setelipainatukseen. EKP:n valinta oli oikea, ja tällainen valmius on oltava jatkossakin. Järkevintä olisi kuitenkin ostaa kaikkien euromaiden velkakirjoja, ei vain kriisiin ajautuneiden. Näin huonosta taloudenpidosta ei palkittaisi ja setelipainatuksen hyödyt ja haitat jakautuisivat tasapuolisesti.) Arvoisa puhemies, Suomi on hoitanut julkista talouttaan kansainvälisessä vertailussa mallikkaasti. Senkin ansiosta meillä on poliittista painoarvoa vaatia reilumpia pelisääntöjä finanssimarkkinoille ja EU-maiden julkisen taloudenpidolle. Tätä painoarvoa on nyt käytettävä. Talousjärjestelmän pelisääntöjen on vastattava ihmisten oikeudentajua.
Jaa sivu:
Tilaa upeasti uudistunut Vihreä Lanka!