Ajatuksiani Ottawan sopimuksen irtisanomisesta

Kun jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen 2012 liityttiin, olin käsittelemässä päätöstä eduskunnassa ja sen kahdessa valiokunnassa – ulkoasiainvaliokunnassa ja puolustusvaliokunnassa. Puolustushallinto piti silloin tärkeänä, että varataan rahat korvaavien asejärjestelmien kehittämiseen. Näin tehtiin.

Muistan kysyneeni myös puolustusvoimien edustajalta, kuinka nopeasti miinatuotanto saataisiin käyntiin tilanteessa, jossa Suomen puolustuksen viimeiseksi kulmakiveksi osoittautuisivat jalkaväkimiinat. Vastaus kuului: ”Yhdessä päivässä. Miinat eivät ole rakettitiedettä.”

Olen nukkunut yöni hyvin tehdyn päätöksen jälkeen. Ehkä ajatellen myös sitä, että jos maailma ja Suomen turvallisuustilanne kovasti muuttuu, asioihin palataan hyvässä järjestyksessä.

Nyt asioihin on palattu, mutta ei siinä järjestyksessä kuin normaalisti toimitaan. Jalkaväkimiinakeskustelu avautui ilman Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikalle perinteistä parlamentaarista valmistelua. Tästä hallitukselle pitkä miinus. Mahdollisuuksia parlamentaariseen käsittelyyn olisi ollut sekä ulko- ja turvallisuuspoliittisen että puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä.

Asian käsittelyyn liittyy myös ikävä salailun piirre. Jopa eduskunnalla ja sen valiokunnilla on ollut vaikea saada käsiinsä dokumentteja, joita hallinnossa on tämän asian ympärillä valmisteltu. Tämä ei ole hyvää demokraattista päätöksentekoa. Sota-ajan päätöksenteko ei istu rauhanajan Suomeen.

Hallitus on nyt antanut esityksensä Ottawan sopimuksen irtisanomisesta. Se on huono uutinen monella tapaa: se heikentää jalkaväkimiinojen globaalia rajoittamista. Ottawan sopimus on jo vaikuttanut tämän asetyypin kansainvälisiin markkinoihin. Aserajoitussopimuksesta irtautuminen on myös vastoin sitä pyrkimystä, joka Suomella on ollut aserajoitussopimusten edistämisessä ja kansainvälisen, sopimuspohjaisen järjestelmän tukemisessa. Sopimuksesta irtautuminen veisi osan ulkopoliittisesta puhevallastamme.

Kansainväliset sopimukset turvaavat ennen kaikkea siviilien ja pienten maiden oikeuksia, samoin Ottawan sopimus. Jalkaväkimiinojen globaaleista uhreista valtaosa on siviilejä ja suuri osa lapsia, eikä miina erottele sotilasta siviilistä. Vaikka maailma ja sodankäynnin tavat ovat erilaisia kuin sopimuksen solmimisen ja Suomen ratifioinnin aikaan, eivät sopimuksen tavoitteet ole kadonneet minnekään. On yhä arvokasta suojella siviilejä sodan kärsimyksiltä.

Hyviä syitä sopimuksesta irtautumiselle tulisi siis etsiä muualta. Ensimmäinen argumentti on – yllättävää kyllä – kansainvälisten sopimusten kunnioittaminen. Ottawan sopimus ei anna mahdollisuutta konfliktin jo alettua irtautua siitä. Jos ajatellaan, että konfliktin tapahtuessa joka tapauksessa olisi tarpeen ottaa myös jalkaväkimiinat käyttöön, juridisesti oikea tapa on irtautua sopimuksesta ”hyvän sään aikana”. Tämän argumentin vahvuutta voi pohtia.

Toinen syy voisi olla sellainen sodan kuvan muuttuminen, joka ei ollut tiedossa Ottawan sopimusta tehtäessä. Katseet kääntyvät erityisesti Ukrainaan. Panssaroidut ajoneuvot ovat joutuneet droonihyökkäysten kohteeksi, ja jalkaväkeä – ja moottoripyöriä – näyttää olevan liikkeellä leveällä rintamalla osin droonikauhun vuoksi. Jalkaväkimiinoja käytetään tällaisia hyökkääjiä vastaan.

Uusi tekijä, joka jalkaväkimiinakeskustelusta näyttää puuttuvan, ovat integroidut puolustusjärjestelmät tai ”älymiinat”, jolloin puolustuksen eri komponentit toimivat integroidusti. Nämä ovat kalliita järjestelmiä perinteisiin jalkaväkimiinoihin verrattuina, mutta ainakin osa niistä näyttäisi olevan yhteensopivia myös Ottawan sopimuksen kanssa.

Eduskunta on nyt vaikean paikan edessä. Pitäisi yhtaikaa huolehtia Suomen parhaasta mahdollisesta puolustamisesta, ja samaan aikaan toimia siten, että Suomi säilyy myös keskeisenä toimijana ja puolestapuhujana kansainvälisissä aserajoituskeskusteluissa. Lisäksi pitäisi löytää sellainen yksimielisyys, joka antaisi vahvan moraalisen tuen kaikille niille suomalaisille, jotka vuosittain suorittavat asepalveluksensa niillä välineillä ja järjestelmillä, joista eduskunta päättää.