Taloutta on vahvistettava, jotta meillä on hyvinvointivaltio huomennakin

Suomen vaikea taloustilanne ei anna aihetta panikoida, mutta selvää on, että toimia tarvitaan. Taloutta on vahvistettava, jotta meillä on hyvinvointivaltio huomennakin. Lääke ei kuitenkaan saa olla tautia pahempi. On taloudenkin kannalta viisainta, että taloutta vahvistavat toimet valitaan ihmisten hyvinvoinnin ja ympäristön kannalta kestävällä tavalla.

Eduskunnassa olemme sopineet finanssipoliittisista tavoitteista tuleville vaalikausille. Vihreät on mukana eduskuntaryhmien sovussa, koska kannamme huolta hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. Meille on ollut tärkeää vaikuttaa työryhmän lopputulokseen. Politiikassa asiat etenevät neuvottelemalla. Ei ole yhdentekevää, että jakautuneina aikoina Suomessa kyetään sopimaan asioista yli puoluerajojen.

Puolueiden välillä on tietenkin erilaisia näkemyksiä siitä, miten nopeasti ja jyrkästi tämä savotta pitäisi hoitaa. Vihreille oli tärkeää torjua täysin ylikireät tavoitteet ja asettaa EU-sääntöjen puitteissa joustava tavoite, joka antaa tilaa fiksulle ja pitkäjänteiselle talouspolitiikalle.

Toisin kuin julkisuudessa olleista tiedoista voisi päätellä, keinoista tai edes sopeutuksen mittaluokasta eli miljardeista ei ole päätetty. Tulevalla hallituksella on kaikissa tilanteissa sekä mahdollisuus että velvollisuus käyttää järkeä, ja sydäntäkin, kun se rakentaa omaa talouspoliittista linjaansa.

Talouden vahvistaminen ei ole synonyymi leikkauksille, vaan tämän urakan hoitamiseen tarvitaan huomattavasti laajempi keinovalikoima – verotus ja muut uudistukset mukaan lukien. Viime vuodet osoittavat, että väärin kohdennetut ja ajoitetut leikkaukset voivat tulla Suomelle kalliiksi.

Työryhmän raportissa tunnistetaan puolustusmenojen kasvupaineiden rinnalla myös ympäristö- ja ilmastoriskien ja -velvoitteiden taloudelliset vaikutukset sekä koulutuksen laadun merkitys ja koulutuksen yhteys työllisyyteen ja tuottavuuteen. On hyvä, että yhteinen tilannekuva on myös tältä osin vahvistunut.

Parhaimmillaan sopeutustoimet voivat toteuttaa useampaakin eri tavoitetta. On välttämätöntä, että ymmärrys talouden vaikeasta tilanteesta vauhdittaa myös ymmärrystä siitä, että saastuttamiselle todella kannattaa asettaa hintalappu.

KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA:

Miksi näitä päätöksiä tarvitaan?

Suomen velkaantumisen tahti on tällä hetkellä liian kova. Suomen talouskehitys on ollut pitkään vaisua ja tuottavuuden kehitys heikkoa. Väestön ikääntyminen haastaa taloutta niin menopaineiden kuin työikäisen väestön hupenemisen muodossa. Suomi on sitoutunut EU:n finanssipoliittisiin sääntöihin, jotka ohjaavat jäsenvaltioita tasapainottamaan taloutta. Nyt tehtävät linjaukset pohjautuvat EU-sääntöihin – kansalliset velkajarrusäännöt eivät ole vielä voimassa.

Lisähaastetta esimerkiksi viime syksyyn nähden tuo se, että Suomi päätyi liiallisen alijäämän menettelyyn eli ns. EU:n tarkkailuluokalle ja velkasuhteemme ylitti 90% rajapyykin. Nämä tuovat EU:sta lisävaateita tavanomaisten finanssipoliittisten sääntöjen päälle ja toisaalta myös alleviivaavat sen merkitystä, että Suomi viestittää kansainvälisille luottoluokittajille, että otamme tilanteen vakavasti. Näin pystytään myös hillitsemään riskiä nyt jo vuosittain yli kolme miljardia haukkaavien korkomenojen jyrkemmästä kasvusta.

Mistä oikeastaan päätettiin? Onko tavoite tiukempi kuin olisi pakko?

Parlamentaarisessa työryhmässä päätimme, että Suomi hakee EU:lta sopeutuskauden pidennystä neljästä seitsemään vuoteen. Tämä tuo liikkumavaraa talouden tasapainotukseen. Lisäksi linjasimme alijäämätavoitteista (keskimääräinen ylivaalikautinen vuosille 2027-2033 ja alustava tavoite vuodelle 2031). Alustava vuoden 2031 tavoitehaarukka asetettiin kutakuinkin EU-sääntöjen mahdollistamiin rajoihin. Tavoite ei siis ole olennaisesti EU:n vaatimuksia kireämpi. Sitä myös täsmännetään joulukuussa tuoreimpien tietojen ja ennusteiden pohjalta.

Karkeasti voisi sanoa, että EU-sääntöjen mukainen vuoden 2031 alijäämätavoite seitsemän vuoden sopeutuskaudella olisi voinut tämän hetken laskelmien perusteella asettua enimmillään -2,6 prosenttiin. Neuvottelujen myötä tavoite asetettiin haarukkana -2 prosentista -2,5 prosenttiin. Tuo 0,1 prosenttiyksikön ero “löysimmästä” mahdollisesta tavoitteesta (lainausmerkit, koska vaativia nämä ovat kaikki) on käytännössä merkityksetön, kun laskelmiin liittyy huomattavia epävarmuuksia. Varsinaisten sopeutustarpeiden osalta -2,5 % polku ja -2,6 % polku johtavat samankokoiseen vähän yli 8 miljardin sopeutukseen.

Julkisuudessa on väitetty, että työryhmä olisi voinut valita 8-11 miljardin sopeutusten sijaan 7-8 miljardin sopeutukset. Tässä sekoitetaan useampia asioita. Työryhmä ei ole päättänyt toteuttaa 8-11 miljardin sopeutuksia. Työryhmä on päättänyt alijäämätavoitteista. Näiden tavoitteiden pohjalta on haarukoitu tarvittavien toimien mahdollista mittaluokkaa miljardeissa, koska lukujen arveltiin kiinnostavan ihmisiä ja konkretisoivan keskustelua. Mainitulla 7-8 miljardin arviolla saatetaan viitata työryhmän aiemmissa vaiheissa käsittelemiin laskelmiin vuosien 2028-2031 sopeutustarpeesta. Työryhmän raportissa mainittu 8-11 miljardin mittaluokka puolestaan kuvastaa pitempää aikajännettä tästä hetkestä vuoteen 2031 asti. Ymmärrettävästi luvut ovat erilaiset, jos aikajänne muuttuu.

Miten Vihreiden kädenjälki näkyy lopputuloksessa?

Ei ole mikään salaisuus, että puolueiden talouspoliittisissa linjoissa on paikoin isojakin eroja. Prioriteettimme neuvotteluissa oli torjua ylikireät tavoitteet ja raivata mahdollisimman paljon tilaa pitkäjänteiselle talouspolitiikalle. Kovin isoa liikkumavaraa EU-säännöt eivät tarjoa, mutta aina kun sitä on ollut tarjolla, olemme pyrkineet pitämään siitä kiinni. Sen myötä Suomi hakee sopeutuskauden pidennystä neljästä seitsemään vuoteen ja työryhmä asetti joustavan tavoitehaarukan.

Nyt tehdyt linjaukset koskevat julkisen talouden vahvistamista – ei siis yksinomaan suoria sopeutuksia. Nyt ei siis ole päätetty leikkauslistoista tai edes niiden koosta, vaan alustavasta tavoitteesta, jota kohti kulloinenkin hallitus kulkee valitsemallaan keinovalikoimalla (menosopeutukset, verotoimet, muut reformit).

Niin ympäristön kuin sosiaalisen oikeudenmukaisuudenkin kannalta on kriittistä, että tulevat sopeutustoimet valitaan vastuullisesti siten, että ne haittaavat kestävää yhteiskuntakehitystä mahdollisimman vähän. Työryhmä hyväksyi tätä tukevan linjauksen. Vihreille on myös ollut tärkeää, että tiedontuotannon kannalta merkittävässä roolissa olevan valtiovarainministeriön kykyä laaja-alaisiin vaikutusarvioihin kehitetään.

Työskentelyn varsinainen pihvi on tavoitteiden asettaminen, mutta työn kuluessa rakennettiin myös yhteistä talouden tilannekuvaa. Sen myötä raportissa tunnistetaan ympäristö- ja ilmastoriskien ja -velvoitteiden taloudelliset vaikutukset sekä koulutukseen liittyvät tavoitteet ja koulutuksen yhteys työllisyyteen ja tuottavuuteen. Näiden kiistattomien tosiasioiden soisi ohjaavan talouden tasapainotukseen liittyvää valmistelua ja päätöksentekoa.

Päättikö työryhmä leikata 10 miljardia?

Ei päättänyt.
Ensinnäkin: Talouden vahvistaminen ei ole synonyymi leikkauksille. Talouden tasapainottamiseen tarvitaan huomattavasti laajempi keinovalikoima. Talouden tasapainotus ei myöskään ole kestävää, jos valitut toimet todellisuudessa kasvattavat menoja toisaalla.

Toiseksi: Kyse on alustavista arvioista, joita on valtiovarainministeriössä johdettu EU-säännöistä. Kyseisiin laskelmiin liittyy huomattavia epävarmuuksia ja ne tulevat päivittymään vielä moneen kertaan. Lopullisesta sopeutuspolusta käydään myös EU-komission kanssa neuvotteluita.

Kolmanneksi: Jokaisella hallituksella on kaikissa tilanteissa sekä mahdollisuus että velvollisuus käyttää harkintaa talouspoliittisissa kysymyksissä. EU-säännöissä ja kansallisessa lainsäädännössä pätee ns. noudata tai selitä -periaate. Mikäli hallitus poikkeaa yhdessä sovitulta polulta, sen tulee perustella ratkaisunsa.

En silti halua vähätellä edessä olevaa urakkaa. Tämän hetken laskelmien ja ennusteiden perusteella EU-sääntöjen mukaisella polulla kulkeminen tarkoittaisi talouden vahvistamista vähintään 8 miljardilla tästä hetkestä vuoteen 2031 mennessä. Mittaluokka on valtava ja se vaatii varmasti kaikilta puolueilta uuttakin ajattelua.