Toivoa, turvaa ja tasa-arvoa – ratkaisuja väestörakenteen mullistukseen

Suomen väestörakenne on mullistumassa. Syntyvyys laskee eri puolilla maailmaa, mutta Suomessa lasku on ollut vuodesta 2010 alkaen poikkeuksellisen nopeaa. Kokonaishedelmällisyysluku – eli se, kuinka monta lasta naiset keskimäärin saavat – on Suomessa 1,26.

Jos kehitys jatkuu samaa latua, Suomen väkiluku romahtaa yhdessä sukupolvessa 40 % ja kahdessa sukupolvessa peräti 65 %. Esimerkiksi maahanmuutto ei pysty tätä mullistusta paikkaamaan.

Väestörakenteen muutos haastaa hyvinvointivaltion tulevaisuuden. Syntyvyyden romahdus vaikuttaa talouteen, hoivaan, kulttuuriin – koko yhteiskuntaan. Samaan aikaan väestö ikääntyy ja eliniänodote kasvaa. Väestömäärän vähenemiseen ja väestörakenteen muutokseen tulee varautua huomattavasti nykyistä paremmin.

Syntyvyyden lasku ei tule kääntymään yksittäisillä politiikkatoimilla. Hyvinvointivaltion kannalta olisi kuitenkin hitusen helpompaa, jos lasku olisi nykyistä hitaampaa. Siksi yhteiskunnallinen keskustelu syntyvyydestä ei ole tarpeetonta.

Keskustelua syntyvyydestä ja väestörakenteen muutoksesta ei kuitenkaan voida jättää vain esimerkiksi niiden konservatiivisten voimien käsiin, jotka ovat valmiita kaventamaan naisten oikeuksia.

Vihreän politiikan lähtökohta on se, että jokaisella on vapaus elää oman näköistään elämää. Emme hyväksy ihmisten painostamista perheenlisäykseen, emmekä usko, että sellainen olisi myöskään lasten edun mukaista.

Sen sijaan pidämme erittäin tärkeänä, että ihmisten lapsitoiveet toteutuvat ja että Suomi on maa, jossa ihmiset uskaltavat toivoa lapsia.

Ehdotan neljää keinopakettia, joilla väestörakenteen murrokseen voidaan vastata:

1. Lapsitoiveet todeksi
2. Priorisoidaan lapsia ja perheitä
3. Tasa-arvoinen vanhemmuus ja työelämä
4. Pitkien elinkaarien Suomi

1. Lapsitoiveet todeksi

Moni suomalainen haaveilee perheestä, mutta kaikkien lapsitoiveet eivät syystä tai toisesta toteudu. Syynä voi olla esimerkiksi epävarmuus tulevaisuudesta, heikko taloudellinen tilanne, kumppanin tai parisuhteen puuttuminen, terveydentila tai muu itsestä riippumaton syy.

• Tarjotaan 25-vuotiaille hedelmällisyysseulonta. Tämä olisi luonteva jatkumo maksuttomalle ehkäisylle. Maksuton hedelmällisyysseulonta olisi keino lisätä tietoa ja tietoisuutta omasta terveydestä ja mahdollisuudesta saada lapsia. Samalla voidaan tunnistaa ajoissa tilanteet, joissa tuen tai hoitojen tarve voi tulla eteen tulevaisuudessa.
• Parannetaan keskenmenojen hoitoa. Puutteellinen hoito, pelko tai kohtaamattomuus terveydenhuollossa voivat johtaa lapsitoiveista luopumiseen. Lapsettomien yhdistys Simpukan vuonna 2023 toteutettuun kyselyyn vastanneista peräti viidennes (21%) kertoi keskenmenon ja sen puutteellisen hoidon vaikuttaneen negatiivisesti heidän lapsilukutoiveeseensa tai toteutuneeseen lapsilukuun.
• Parannetaan hedelmöityshoitojen saatavuutta ja laajennetaan kela-korvauksia. Suomessa on Pohjoismaiden matalin syntyvyys ja samalla vähiten hedelmöityshoitoja suhteessa väestöön. Lisäksi tällä hetkellä itselliset naiset ja naisparit on käytännössä rajattu kela-korvauksien ulkopuolelle.
• Mahdollistetaan ei-kaupalliset sijaissynnytykset. Tämä mahdollistaisi lapsen saamisen esimerkiksi ilman kohtua syntyneille tai kohdun menettäneille, itsellisille miehille, miespareille ja toistuvia keskenmenoja kokeville.
• Poistetaan esteitä parisuhteiden syntymisen tieltä. Yhä useampi kokee yksinäisyyttä ja moni on toiveistaan huolimatta ilman kumppania. Parisuhteiden syntymistä ja säilymistä voidaan tukea esimerkiksi vahvistamalla lasten ja nuorten tunne-, vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaitoja. Ruutujen ja algoritmien haitallisia vaikutuksia ihmissuhteisiin tulee suitsia
• Selvitetään erillistä kannustinta alle 30-vuotiaille vanhemmille. Opiskeluajat ovat pitkiä, asuminen kallista ja työelämä epävarmaa, jolloin lapsihaaveiden toteuttaminen lykkääntyy. Kun ensimmäinen lapsi syntyy yhä myöhemmin, aikaa toisille ja kolmansille ei välttämättä enää olekaan. Alle kolmekymppisten kannustin voisi herättää pohtimaan perheellistymistä jo aiemmin. Tähän keinoon liittyy kuitenkin myös ilmeisiä ongelmia, sillä läheskään aina lapsen saamisen ajankohta ei ole omissa käsissä, minkä lisäksi taloudellisten kannustimien vaikutus syntyvyyteen voi jäädä lyhytaikaiseksi.

2. Priorisoidaan lapsia ja perheitä

Lapset ja lapsiperheet ovat juhlapuheiden vakiovieraita, mutta jäävät päätöksenteossa liian usein jalkoihin. Kun priorisoimme lapsia ja lapsiperheitä niin julkisessa taloudessa kuin yhteiskunnassa laajemmin, luomme tilaa yhä useammalle toivoa lapsia elämäänsä. Sellaisessa yhteiskunnassa on helpompi nähdä itsensä vanhempana, jossa lapsiperheiden arki sujuu, vanhempia tuetaan ja jokainen lapsi on yhtä arvokas. Tarvitaan myös ajattelutavan muutosta, jotta lapset saavat näkyä, kuulua, osallistua ja kulkea mukana yhteiskunnassa.

• Käynnistetään pienten koululaisten kesähoito. Pienten koululaisten kesät ovat pitkiä, mutta vanhempien lomat lyhyitä. Aamu- ja iltapäivätoimintaa tulisi laajentaa 3.-4.-luokkalaisille ja koulujen loma-aikoihin. Mallia voidaan ottaa Ruotsin fritidshem-toiminnasta, jossa jokaiselle lapselle taataan paikka aamuisin, iltapäivisin ja loma-aikoina aina kuudenteen luokkaan asti.
• Tarjotaan synnytysvalmennusta, perhevalmennusta sekä fysioterapiaa synnyttäneille. Vanhempien tukeminen synnytykseen ja vanhemmuuteen valmistautumisessa sekä synnytyksestä toipumisessa ovat paitsi konkreettisia keinoja tukea lapsiperheitä, myös vahva viesti välittämisestä.
• Tuetaan vanhempien jaksamista neuvolassa, päiväkodeissa, kouluissa ja teinineuvolassa. Niille vanhemmille, joilla on jo lapsi, huoli vanhempana jaksamisesta on taloutta merkittävämpi este lapsenhankinnalle. Varmistetaan, että vanhempien vertaistuki, kannattelu ja tukipalvelut toimivat kaikissa elämänvaiheissa.
• Helpotetaan perheenyhdistämistä. Nykyinen hallitus on vaikeuttanut perheenyhdistämistä palauttamalla toimeentuloedellytyksen jopa alaikäisten turvapaikan saaneiden perheisiin ja kiristämällä hakuaikoja. Oikeus perheeseen ei saa riippua tulotasosta tai passijonoista.

3. Tasa-arvoinen vanhemmuus ja työelämä

Vanhemmuuden vastuut ja ilot eivät vieläkään jakaudu kahden vanhemman perheissä tasa-arvoisesti. Naisten kannalta sillä on kielteinen vaikutus työmarkkina-asemaan, tuloihin ja eläkekertymään. Lisäksi suomalaiset vanhemmat ovat kansainvälisesti vertailtuna maailman uupuneimpien joukossa ja erityisesti töiden ohella kotona päävastuuta kantavien äitien uupumus korostuu.

• Kitketään raskaus- ja perhevapaasyrjintä. Tilastokeskuksen mukaan raskaussyrjintää kokee Suomessa joka neljäs raskaana oleva ja kielteisiä kokemuksia työelämässä on jopa puolella raskaana olleista. Tämä edellyttää muutoksia niin lainsäädäntöön kuin työpaikkojen asenteisiin ja toimintakulttuureihin.
• Lisätään kannustimia jakaa vanhempainvapaita tasa-arvoisesti. Viime kaudella toteuttamamme perhevapaauudistus oli harppaus oikeaan suuntaan, sillä se lähes kaksinkertaisti isien vanhempainvapaiden käytön. Isät käyttävät kuitenkin yhä vain noin 20 prosenttia kaikista vanhempainrahapäivistä. Kotihoidontuen käyttäjistä miehiä on vain noin 9 prosenttia.
• Patistetaan työpaikkoja perheystävällisyyteen. Perheystävällisten käytäntöjen kehittäminen tukee työkykyä ja työssä jaksamista, työn tuloksellisuutta, tasa-arvoa sekä eri-ikäisten työntekijöiden johtamista.
• Helpotetaan perheen, työn ja muun elämän yhteensovittamista. Kevennetään lapsiperheiden kokonaiskuormitusta lisäämällä työelämän joustoja sekä madaltamalla kynnystä saada kotipalvelua ja muita kotiin vietäviä tukipalveluita. Järjestetään lapsiparkkeja työpaikoille ja erilaisiin tapahtumiin.
• Otetaan käyttöön isovanhemmanvapaa. Mahdollisuus siirtää osa vanhempainrahapäivistä isovanhemmalle vahvistaisi lapsen ja isovanhemman suhdetta, toisi arkeen tuttuja ja turvallisia aikuisia sekä keventäisi perheiden kuormitusta.

4. Pitkien elinkaarien Suomi

Väestön ikääntymistä ja eliniänodotteen pitenemistä ei kannata jäädä voivottelemaan, vaan pohtia, mitä se meiltä yhteiskuntana edellyttää. Parhaimmillaan edessä on iso kulttuurinmuutos, joka synnyttää uutta sukupolvirajat ylittävää yhteisöllisyyttä. Pitkien elinkaarien Suomessa toimintakykyiset ja kokeneet ikääntyneet toimivat luontevasti voimavarana yhteiskunnassa ja aktiivisena osana työmarkkinoita.

• Nostetaan yli 65-vuotiaiden ja yli 70-vuotiaiden työllisyysastetta. Suomessa 65-69-vuotiaiden työllisyysaste oli viime vuonna 19 prosenttia ja 70-74-vuotiaiden vain 9 prosenttia. Esimerkiksi Ruotsissa vastaavat luvut ovat 29 prosenttiaja 11 prosenttia. Japanissa yli 30 prosenttia 70-74-vuotiaista on mukana työelämässä.
• Siirretään terveydenhuollon painopiste toimintakyvyn tukemiseen ja ennaltaehkäisyyn. Ikääntyminen ja kroonisten sairauksien haasteet lisäävät hoidon ja tuen tarvetta sekä kustannuksia tulevaisuudessa. Tällä hetkellä rahoitusmallit suosivat reaktiivista toimintaa ennakoivan sijasta. Miljardien sote-potista vain pikkuruinen siivu käytetään ennaltaehkäisevään ja toimintakykyä vahvistavaan työhön.
• Mahdollistetaan kouluttautuminen läpi elämän. Työelämän murroksen myötä yhä useampi tarvitsee uutta osaamista työuransa aikana. Jatkuvan ja elinikäisen oppimisen ansiosta tuottavuus paranee ja kukaan ei jää tyhjän päälle.
• Helpotetaan keventämistä työuran loppupuolella. Esimerkiksi subjektiivinen oikeus lyhentää työviikkoa työelämän loppuaikoina voi osaltaan pidentää työuria ja keventää kokonaiskuormitusta.