Velkasopu syntyi – mitä se oikein merkitsee?

Parlamentaarinen työryhmä hyväksyi sovun kansallisista finanssipolitiikan säännöistä. Mistä niissä on kyse – ja mitä vahvuuksia ja heikkouksia sopuun liittyy?

Mihin päätöstä tarvitaan?

EU:ssa hyväksyttiin aiemmin yhteiset finanssipoliittiset säännöt, jotka jäsenmaiden – mukaan lukien Suomen – pitää panna toimeen. Tätä varten pitää joka tapauksessa säätää kansallisesti laki. Työryhmän sopu linjaa nyt sen sisällön.

Sopuun sisältyy kuitenkin myös puolueiden yhdessä sopimia linjauksia, jotka menevät EU-sääntöjä pitemmälle. Niistä tarkemmin alla.

Onko tämä nyt se hallituksen velkajarru?

Ei. Työryhmässä mallia työstettiin paljon järkevämmäksi – pitkälle Vihreiden vaatimuksesta. Parlamentaarinen sopu poikkeaa monessa olennaisessa suhteessa alkuperäisestä esityksestä. Velkajarrun sijaan voisi pikemminkin puhua talouden turvavyöstä.

Miten sopu on parempi kuin hallituksen esitys?

Monessa suhteessa – mm.:

• Ensisijainen tavoite velkasuhteelle saatiin epärealistisesta 40 prosentista tolkullisempaan 60 prosenttiin. 40 prosenttia säilyy yhä pitkän aikavälin tavoitteena.
• Velkasuhteen alentamista koskeva keskimääräinen tavoite saatiin kohtuullistettua 1:stä 0,75 prosenttiyksikköön vuodessa. Tämä jättää alkuperäistä enemmän pelivaraa toimien mitoitukseen, eikä myöskään suoraan lukitse vielä sopeutuksen tasoa.
• Velkasuhteen alentamista tarkastellaan neljän vuoden sijaan kahdeksan vuoden jaksoissa. Tämä antaa enemmän pelivaraa toimien ajoitukseen.
• Kansallinen ratkaisu alkaa vaikuttaa vuonna 2031. Ensimmäinen kahdeksan vuoden tavoite asetetaan vasta vuodesta 2033 eteenpäin.
• Poikkeuksellisissa kriiseissä säännöistä voidaan joustaa. Näin vaikkapa uuden pandemian tai ympäristökatastrofin oloissa pystytään paremmin vastaamaan kriisiin taloudellisesti.
• Isoista linjoista sovitaan lähtökohtaisesti yhdessä kaikkien eduskuntapuolueiden kesken. Aiemmin hallituspuolueet – nyt Orpon hallitus – ovat voineet linjata yksin.
• Finanssipoliittisen valvojan riippumattomuus varmistetaan lainsäädännössä. Alun perin hallitus olisi rapauttanut riippumattomuutta.
• Parlamentaarisen työryhmän tehtäviin kirjataan myös muiden velvoitteiden ottaminen huomioon. Näin esimerkiksi myös ilmastolain velvoitteet saadaan työryhmän pöydälle.

Vihreät ajoivat malliin toki muitakin korjauksia. Kun on 6,5 prosenttia kansanedustajista, näitäkin parannuksia voi kuitenkin pitää varsin suurina.

Kuinka paljon EU-sääntöjä tiukempi sopu on?

Se riippuu. Joissakin tilanteissa kansallinen ratkaisu on tiukempi, joissakin tilanteissa löysempi ja joissakin puolestaan samaa tasoa. Koska yhtälössä on monta muuttujaa, yksiselitteistä ja tiivistä vastausta on vaikea antaa.

Vihreät vaativat läpi neuvottelujen perusteellisempia laskelmia mallin vaikutuksista ei tilanteissa. Jatkokäsittelyssä on vaikutusarvioita syytä tarkentaa vielä olennaisesti.

Sovun vaikutuksia arvioidessa on kuitenkin hyvä muistaa pari asiaa:

• sääntöihin pätee noudata tai selitä -periaate – niistä poikkeaminen on siis mahdollista, kunhan perustelee poikkeaman
• kriisitilanteissa sääntöihin voidaan soveltaa joustoja
• sääntöjä tulkitaan parlamentaarisessa työssä, jossa kaikki eduskuntapuolueet ovat mukana

Järjenkäyttö on siis vastedeskin sallittua. Päätökset riippuvat poliitikoista – ja siksi sillä on väliä, keitä seuraavaan eduskuntaan ja hallitukseen valitaan.

Mutta luin, että velkajarru…

Se ei välttämättä pidä paikkaansa. Osa kritiikistä ratkaisua kohtaan perustuu hallituksen alkuperäiseen esitykseen, joka oli surkea – ja jonka vihreät siksi yksiselitteisesti torjuivat. Osa arvostelusta taas pätee yhtä lailla EU:n voimassa oleviin sääntöihin, jotka sitovat Suomea joka tapauksessa.

Työryhmän sopuun saa ja kannattaakin suhtautua kriittisesti – itsekin teen niin. On kuitenkin hyvä ensin tarkistaa, että arvostelu koskee nimenomaan nyt hyväksyttyä sopua, ei hallituksen huonoa esitystä tai EU:n sääntöjä.

Pakottaako sopu nyt…

Sopu linjaa yleiset puitteet sille, millä tahdilla ja kuinka paljon velkasuhdetta lasketaan. Se ei lukitse jäykkää ja sitovaa vuosittaista sopeutustahtia – eikä sitä, millä keinoin tavoitteeseen päästään. Sopeuttaminen ei myöskään tarkoita vain leikkaamista, vaan se kattaa myös tulojen lisäämisen verotuksella.

Sovun puitteissa on mahdollista esimerkiksi satsata koulutukseen ja ilmastotoimiin tai korottaa suurituloisten veroja, jos siihen vain on poliittista tahtoa. Kaikkia satsauksia taas rajoittaa nyt sovittujen sääntöjen lisäksi vaikea talouden tilanne ja tarve hillitä velkaantumista joka tapauksessa.

Mitkä ovat sovun vahvuuksia?

Se, että kaikki eduskuntapuolueet yhtä lukuun ottamatta pystyvät sopimaan finanssipolitiikan isoista puitteista, tuo selvyyttä ja vakautta. Siitä on talouspolitiikassa etua näinä epävakaina aikoina.

Sopu on rakennettu niin, että tavoitteiden saavuttamisessa otetaan huomioon sekä menot että tulot. Tämä toivottavasti ohjaa vastaisuudessa tarkastelemaan talouden tasapainottamisessa menoleikkausten rinnalla enemmän myös lisätuloja – ja hillitsee tekemästä yhtä kestämättömiä veronkevennyksiä suurituloisille ja fossiilisille tuontipolttoaineille kuin Orpon hallitus. Samoin kielletään talouden tunnuslukujen keinotekoinen parantaminen kikkailemalla omaisuuden myyntituloilla tai rahastosiirroilla.

Entäs heikkouksia?

Suurin heikkous on EU:n sääntöjä kireämpi sääntely, erityisesti keskimääräinen 0,75 prosentin velkasuhteen leikkaus vuodessa. Se voi joissakin tilanteissa johtaa siihen, että valtiontaloutta sopeutetaan enemmän kuin olisi suhdanteen kannalta perusteltua tai pitkällä aikavälillä kestävää. Siksi ajoimme – ja saimme läpi – sopuun useita tärkeitä joustoja.

Mitä jos malli ei toimi?

Sitten sitä pitää muuttaa. Vihreät kritisoivat koko prosessin ajan sitä, että isoja ja kauaskantoisia päätöksiä yritettiin survoa liian kireässä aikataulussa ja liian niukoin tiedoin. Jos lakiesityksen valiokuntakäsittelyssä tai myöhemmillä hallituskausilla sitä sovellettaessa tunnistetaan olennaisia korjaustarpeita, mallia pitää muuttaa.

Mihin tarvitaan kansallisesti EU-sääntöjä tiukempaa velkajarrua?

Ei välttämättä mihinkään. EU:n velkajarru turvaa jo sen, että Suomen taloutta vakautetaan ja velkasuhde käännetään laskuun.

Hetkinen, miksi sitten olette mukana?

Oli selvää, että kansallinen velkajarru tulee hallituspuolueiden, keskustan ja demarien voimin joka tapauksessa, olivat vihreät mukana tai eivät. Silloin valittavana oli kaksi vaihtoehtoa:

• jäädä pois ja antaa muiden ryhmien päättää mallista, joka ohjaisi Suomen talouspolitiikkaa joka tapauksessa
• neuvotella viimeiseen asti, jotta hyväksyttävä malli olisi mahdollisimman hyvä – tai ainakin mahdollisimman vähän huono

Valitsimme olla mukana ja vaikuttaa. Sen ansiosta lopputulos on nyt aivan olennaisesti parempi kuin alkuperäinen esitys.

Puolueilla on erilaisia muutosteorioita, ja johtopäätös riippuu myös tilanteesta. Vihreille on perinteisesti ollut tärkeämpää muuttaa maailmaa – välillä vähänkin kerrallaan – kuin julistaa sivussa, miten me olemme oikeassa ja muut väärässä.