Vihreiden 10 teesiä: kestävä vihreä siirtymä

Vihreä siirtymä on välttämättömyys sekä ilmastokriisin että luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi. Fossiilisista polttoaineista on luovuttava nopealla aikataululla, mikä edellyttää muun muassa yhteiskunnan pikaista sähköistämistä sekä uusien teknologioiden käyttöönottoa. 

Vihreä siirtymä on kuitenkin oikeasti vihreää vain, jos samaan aikaan minimoidaan sen luonto- ja ympäristövaikutukset. Yhteiskunnan sähköistyminen vaatii esimerkiksi mineraalien tuotantoa ja jalostusta, jolla voi olla haitallisia vaikutuksia ympäröivälle luonnolle. Näitä vaikutuksia onkin määrätietoisesti torjuttava, jotta varmistetaan, että vihreän siirtymän varjolla ei kiihdytetä luontokatoa ja saastumista. 

Vihreä siirtymä tarvitsee toimivat reunaehdot. Vihreiden 10 teesiä auttavat varmistamaan, että vihreä siirtymä on todella vihreää.

Kohtuus kunniaan — kulutusta on vähennettävä

Luonnonvarojen käyttö on tällä hetkellä kestämättömällä tasolla. Niin kutsutuista planetaarisista rajoista, eli elämän edellyksiä kuvaavista mittareista kuusi yhdeksästä on ylitetty. Yksi keskeinen syy planetaaristen rajojen ylittymisessä on se, että ihmiskunta käyttää maapallon luonnonvaroja enemmän kuin ne uusiutuvat. Siksi kohtuuden täytyy olla osa vihreää siirtymää. Vaikka energiantuotannosta saadaan päästötöntä, eivät maapallon luonnonvarat ole loputtomat. Kulutuskaan ei voi kasvaa loputtomasti.

Kaikella energiantuotannolla  – myös vihreällä – on ympäristövaikutuksia. Sähköistymisen myötä sinänsä perustellun sähkön kulutuksen kasvun rinnalla tulee jatkuvasti parantaa energiatehokkuutta, säästää energiaa ja lisätä järjestelmän joustoja. Samoin luonnonvarojen käytön pitää olla tehokasta. Suomi on yksi Euroopan tehottomimmista maista mitä tulee luonnonvarojen käyttöön. Materiaalien kierrätystä tulee lisätä ja tehostaa ja materiaaleja käyttää säästeliäämmin.

Tuottavuutta ja jalostusarvoa on kasvatettava

Tuottavuuden kasvattaminen tarkoittaa sitä, että käytetyistä luonnonvaroista saadaan yhä enemmän arvonlisää irti. Suomen ei tule jäädä ainoastaan vihreän sähkön tai vedyn tuottajaksi, vaan on pyrittävä tuottamaan korkeamman jalostusarvon tuotteita. Tuottavuuden kasvattamisessa on keskeistä myös kiertotalousasteen parantaminen. Suomen on siirryttävä krääsätaloudesta kiertotalouteen. 

Luontohaitat on minimoitava

Kaiken toiminnan keskiössä tulee olla luontohaittojen minimointi. Vihreän siirtymän hankkeilla ei saa kiihdyttää luonnon köyhtymistä. Merkittävien haittojen aiheuttaminen luonnon monimuotoisuudelle on kiellettävä kokonaan ja haittojen aiheuttaminen on sallittava ainoastaan tilanteissa, joissa muuta vaihtoehtoa ei ole. Arvokkaaksi tunnistettujen suojelukohteiden kuten luonnonsuojelualueiden tulee olla turvassa myös vihreän siirtymän hankkeilta. 

Aiheutetut haitat tulee kompensoida

Jos luonnolle joudutaan aiheuttamaan haittaa, haitat tulee kaikissa tilanteissa kompensoida, eli parantaa luonnon tilaa toisaalla vastaavanlaisella luontotyypillä. Ekologisessa kompensoinnissa tulee varovaisuusperiaatteen mukaisesti ylikompensoida aiheutetut haitat. Jo aiemmin aiheutettuja haittoja tulee lieventää tai poistaa, esimerkiksi ennallistamalla, purkamalla patoja ja maisemoimalla. Kaikissa hankkeissa tulee pyrkiä luontopositiviisuuteen, jossa ihmisten toiminnan aiheuttamat hyödyt luonnolle ovat suuremmat kuin sen haitat. Maailmalla on jo paljon esimerkkejä luontopositiivisesta liiketoiminnasta. 

Vesien tilaa ei saa heikentää

Elinvoimaiset vesistöt ovat keskeinen osa luonnon monimuotoisuutta. Vihreällä siirtymällä voi olla monia haitallisia vaikutuksia vesiekosysteemeille. Uhkaa aiheuttavat esimerkiksi teollisuuslaitoksista aiheutuvat päästöt sekä maankäytön muutokset, kuten metsähakkuut, jotka voivat lisätä sedimentin valumista vesistöihin. Kaikissa vihreän siirtymän hankkeissa on huolehdittava, että vesistövaikutukset minimoidaan ja että vesipuitedirektiivin mukaisista vesien hyvän tilan tavoitteista tai heikentämiskiellosta ei poiketa. Muun muassa akkuteollisuuden tuottamille sulfaattipäästöille on asetettava sitovat raja-arvot.

Nykyisten vesivoimaloiden luvat tulee päivittää vastaamaan vesien hyvän tilan tavoitteita eikä uusille pumppuvoimalaitoksille tule myöntää poikkeuksia näistä tavoitteista. Muita uusia vesivoimaloita ei tule rakentaa.

Kaivostoiminnalle on asetettava rajat

Sähköistyminen kasvattaa maamineraalien tarvetta, ja siitä seuraa paine lisätä kaivostoimintaa. Kaivostoiminnalle onkin asetettava luonnon kannalta kestävä rajat. Kaivostoiminta ja malminetsintä on kiellettävä luonnonsuojelualueilla, kaivannaisjätteiden käsittelyyn tarvitaan tiukemmat standardit, kaivosten päästöille on kaikilta osin asetettava tiukat rajat sekä kaivosten jälkien siivoukseen tulee velvoittaa vahvemmin ja valvontaa on tehostettava. Myös kaivosveroa tulee nostaa.

Kiertotaloutta on vauhditettava, jotta vähennetään tarvetta louhia neitseellisiä raaka-aineita. Kaivokset tulee suunnitella niin, että päätuotteen lisäksi sivutuotteena saatavat raaka-aineet voidaan ottaa talteen. Erityisesti harvinaisten maametallien ja muiden kriittisten raaka-aineiden kierrätystä tulee lisätä. Kaivoksille tulee asettaa konkreettiset vaatimukset koskien kriittisten raaka-aineiden kierrätystä. 

Lue tarkemmin vihreiden keinoista kaivospolitiikan korjaamiseksi.

Vihreä energia on sijoitettava kestävästi

Kun tuuli- ja aurinkovoimaloiden alta raivataan maa-alaa, voi sillä olla kielteisiä vaikutuksia luonnolle. Sijoittelussa täytyy suosia jo rakennettuja ympäristöjä. Esimerkiksi tuulivoimaa on pyrittävä sijoittamaan teollisuusalueiden tai suurten teiden läheisyyteen, jotta luontohaitta olisi mahdollisimman pieni. Energiantuotanto tulee myös pyrkiä sijoittamaan mahdollisimman lähelle sen käyttöä, jolloin minimoidaan siirtolinjojen haitalliset luontovaikutukset. Lisäksi tulee välttää elinympäristöjen pirstoutumista, minkä varmistamiseksi tarvitaan alueellista, kansallista ja myös monikansallista suunnittelua. Aurinkovoiman sijoittelulla ei saa heikentää alueen luontoarvoja, kuten aiheuttaa metsäkatoa. Aurinkovoima on sijoitettava esimerkiksi rakennusten katoille, asutusten ja teollisuuden yhteyteen, joutomaille, vanhoille turvetuotantoalueille ja muille jo luontoarvonsa menettäneille alueille.  

Saamelaisten oikeudet on turvattava

Vihreä siirtymän hankkeista kohdistuu paljon paineita pohjoiseen Suomeen. Saamelaisten oikeudet on turvattava nykyistä paremmin. Yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoitteessa pelkästään yksimielisyyteen tai suostumukseen pyrkimistä ei tulisi pitää riittävänä vaan kaikista hankkeista, joilla on erityisiä vaikutuksia saamelaisten elämään, kulttuuriin ja elinkeinoihin, tulisi saada neuvotteluilla saamelaisilta etukäteinen ja riittävään informaatioon perustuva suostumus. Pohjoisessa on myös jäljellä merkittävästi arvokasta luontoa, jota tulee suojella. 

Vihreän siirtymän tulee olla sosiaalisesti oikeudenmukainen

Reilun vihreän siirtymän avulla varmistetaan, että kaikki pysyvät muutoksessa mukana. Vihreän siirtymän aiheuttaman kustannukset tulee jakaa reilusti, eivätkä ne saa kasautua tiettyjen alueiden tai ryhmien niskaan. Oikeudenmukainen siirtymä edellyttää, että päätöksissä otetaan huomioon erityisesti ryhmät, joihin päätökset vaikuttavat suorimmin.

Haittoja on minimoitava myös kansainvälisesti

Vaikka vihreä siirtymä tuo energiatuotannon näkyvämmäksi ja lähemmäs suomalaisia, on sillä yhä vaikutuksia myös Suomen rajojen ulkopuolella. Paikallisten luontovaikutusten lisäksi tulee minimoida vihreän siirtymän haitalliset vaikutukset myös kansainvälisesti. Suomen täytyy edistää kansainvälisesti kulttuuria, jossa ympäristölle erittäin haitalliset uudet toimintatavat, kuten syvänmeren kaivostoiminta kielletään. Samoin tulee edistää läpinäkyvyyttä suomalaisen toiminnan ja kulutuksen vaikutuksista ympäri maailman.