Ville Niinistön puhe puoluevaltuustolle 20.9.2025

Rakkaat vihreät ystävät

 

Kun kokoonnumme täällä Kotkassa,

emme ole kaukana aikamme

geopoliittisen epävakauden ääreltä.

 

Eilen vain noin 70 kilometrin päästä täältä

Kotkan Seurahuoneelta,

kolme venäläistä Mig-31 hävittäjää

loukkasi Viron ilmatilaa 12 minuutin ajan.

Se on lähes puolet lähempänä täältä kuin Helsinki.

Tällaista ei tapahdu vahingossa.

Se oli yksi toimi jatkumossa, jossa
Venäjä yhä räikeämmin testaa meitä.

Droonien rajaloukkauksia, merikaapeleiden rikkomisia,

Euroopan äärioikeiston rahoittamista, trollitehtaita,

palvelunestohyökkäyksiä, disinformaatiota,

rajalle organisoituja turvapaikanhakijoita.

 

Venäjän operaatioita riittää.

Venäjä testaa Euroopan unionin ja Naton jäsenmaita

hybridioperaatioillaan.

Se haluaa meidät epävarmoiksi, pelokkaiksi,

keskenään riiteleviksi.

Pohjimmiltaan kyse on demokratian ja autoritäärisen vallan

välisestä taistelusta.

 

Venäjä haluaa nujertaa eurooppalaisen demokratian:
se tekee sitä hyökkäämällä Ukrainaan, se tekee sitä rahoittamalla

hajottavia voimia Euroopan unionin jäsenmaiden sisällä.

 

Sillä se mitä Putin pelkää on demokratian voima:

siksi hän sitä jatkuvasti mollaa.

 

Euroopan unioni ja sen yhteistyö on suurin este Putinin tavoitteelle

palauttaa Venäjän imperiumi: ajatus siitä, että Venäjällä olisi

ikiaikainen oikeus hallita ja määritellä etupiirikseen määrittelevien maiden

kohtaloa ja ratkaisuja.

 

Euroopan demokratia ja kansojen itsemääräämisoikeus

ovat toinen este Putinille, sillä autoritäärisen vallan suurin este

on ilmiselvästi ihmisten kaipuu vapauteen.

 

Putin tekee kaikkensa saadakseen demokratian näyttämään heikolta,

mutta viime kädessä hän itse on heikko:
hän pelkää Venäjän kansan nousevan lopulta autoritäärisyyttä vastaan.

Venäjä ei ole kasvanut ulos imperialismistaan.

Se muistaa Wienin tanssivan kongressin vuodelta 1815, jossa
suurvallat määrittelivät kaikki rajat ja pelisäännöt keskenään.

 

Se muistaa Jaltan konferenssin helmikuulta 1945, jossa Neuvostoliitto

pääsi määrittelemään Yhdysvaltain kanssa Euroopan tulevat rajat.

Se muistaa kylmän sodan kahden supervallan ajan,

jolloin Neuvostoliitto oli pariteetissa Yhdysvaltain kanssa.

Sen ajan se haluaa takaisin.

Jos Euroopan unionia ei olisi, Venäjän olisi helppo pelata yksi kerrallaan

Euroopan maita toisiaan vastaan, poimimalla osasta kavereita geopoliittisin

kytkykaupoin ja kääntämällä ne muita vastaan.

 

Ei ole sattumaa, että eurooppalaisen äärioikeiston ja fasismin

näkemys Euroopan tilasta on samanlainen kuin Putinin lausuntojen kuva.

 

Molemmat maalaavat Euroopasta kuvaa heikkona,

feminiinisenä paikkana, jossa vähemmistöt pyörittävät enemmistöjä.

 

Muistatteko Jussi Halla-ahon Scriptan? Kirjoituksia uppoutuvasta lännestä.

Mielikuvilla mässäilyä siitä kuinka liberalismi on degeneroivaa ja

ihmisten yhdenvertaisuus on lopulta turhaa haihattelua.

 

Putinin maailmankuva on sama.

 

Ei ole siksi sattumaa, että äärioikeistolaisen Italian Legan johtaja Salvini ihailee Putinia.

Rakkaat ystävät,

 

Kun me Suomessa ja Euroopassa mietimme sitä

miten toimia parhaiten Venäjän uhkaa vastaan,

on meidän muistettava se mitä me edustamme –

ja mitä Putinin Venäjä edustaa.

 

Demokratian voima on juuri ihmisten yhdenvertaisuudessa,

yksilönvapauksien kunnioittamisessa,

sananvapaudessa,

ihmisoikeuksissa ja oikeusvaltiossa.

 

Vapaudessa. Ihmisten ja kansakuntien.

 

Nämä ovat ne asiat, jotka lopulta kaatoivat myös Neuvostoliiton.

 

Se ei silti riitä.

 

Meidän on myös tunnistettava se,

mikä saa ihmiset puolustamaan demokratiaa – aikana,

jolloin sitä uhataan sisältä ja ulkoa.

 

Ihmiset haluavat puolustaa sellaista maata,

jossa he kokevat toivoa ja luottamusta.

Toivoa omasta ja läheistensä tulevaisuudesta,

osallisuutta yhteiskuntaan.

 

Luottamusta siihen, että heitä ja heidän läheisiään

kohdellaan hyvin ja yhdenvertaisesti kaikkien muiden kanssa.

 

Viime kädessä hyvinvointivaltio on se,

joka varmistaa maanpuolustustahdon.

 

Siksi haluan sanoa tämän teille tänään:
puolustautuminen Venäjän uhkaa vastaan tarkoittaa kaikkea tätä.

 

Toki se tarkoittaa myös sitä, että meidän on Suomessa ja Euroopassa

panostettava puolustukseen ja strategiseen autonomiaan.

 

Vihreät Euroopassa ovat tehneet selkeän valinnan:

me näemme demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeudet

asioina, joita on tarvittaessa puolustettava myös sotilaallisesti.

Ukrainassa ja täällä kotona.

 

Mutta ennen kaikkea puolustautuminen Venäjän uhkaa vastaan

tarkoittaa arvojemme puolustamista.

 

Demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion sekä

hyvinvointivaltion ja ihmisten osallisuuden puolustamista.

 

Se on se yhteiskuntamalli ja nämä ovat ne arvot,

jotka ovat nyt uhattuina niin sisältä kuin ulkoa.

 

Viime kädessä kyse on demokratian ja autoritäärisyyden taistelusta.

Ja tämä on se taistelu, jota me emme voi hävitä.

 

Rakkaat vihreät ystävät,

 

Eilen osallistuin eduskunnan suuren valiokunnan

ja EU-nuorisodelegaattien järjestämään keskusteluun

nuorten näkemyksistä Euroopan tulevaisuudesta.

 

Nuorten ajatukset tulevaisuudesta olivat herättäviä.

Tämän päivän 20-vuotiaat elävät maailmassa,

joka on täynnä uhkia.

 

Autoritäärisyyden ja Venäjän uhan rinnalla korostuvat

ilmastokriisi ja luontokato,

tekoälyn ja digitalisaation uhat ja mahdollisuudet työmarkkinoille,

globaali kilpailu resursseista ja vallasta Kiinan ja Yhdysvaltain kanssa.

 

On tärkeää, että tänä päivänä päätöksiä tekevät

ymmärtävät nuorten perspektiiviä tulevaisuudesta.

 

Yksi asia, joka tapaamisessa nousi esille,

on se kuinka tärkeää on että

Suomi ja Euroopan unioni puolustavat arvojaan johdonmukaisesti.

Kansainvälinen oikeus velvoittaa.

Miten me voimme odottaa muuta maailmaa apuun

sen puolustamisessa Ukrainassa

jos emme itse puolusta sitä Gazassa?

 

Gazassa on käynnissä parhaillaan Israelin toteuttama

kansanmurha ja etninen puhdistus.
Tähän tulokseen päätyi myös YK:n tutkintakomissio,

jonka tuore raportti on kylmäävää luettavaa.

 

Israel tuhoaa talolta Gazan kaupunkia parhaillaan.
Palestiinalaisia on siirretty keskitysleirimäisiin olosuhteisiin

etelä-Gazaan, jossa heitä näännytetään nälkään

ja jopa ammutaan ruokajonoihin ja

jonne humanitaarista apua ei päästetä perille.

 

On ilmiselvää, että Euroopan ja Suomen on tuomittava

Israelin sotarikokset ja julma miehitys.
Europarlamentin vihreä ryhmä on vaatinut tiukkoja pakotteita Israelia vastaan,

mukaan lukien kauppapakotteita ja henkilöpakotteita.

Olemme vaatineet koko EU-Israel yhteistyösopimuksen sekä asekaupan jäädyttämistä.

 

Myös Suomen on tunnustettava Palestiina välittömästi.

Yhä äärioikeistolaisemman Netanjahun ja hänen hallituksensa tavoite on etnisellä puhdistuksella estää Palestiinan valtion synty.

 

Palestiinan tunnustaminen on osoitus siitä,

että emme sitä salli ja että kahden valtion malli tulee toteutumaan.

 

Orpon hallituksen valinta on joko puolustaa ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta tai seisoa hiljaa kansanmurhan edessä.

 

Hiljaa seisominen on osasyyllisyyttä.

 

Rakkaat vihreät ystävät,

 

On täysin toisenlaista kasvaa aikuiseksi

tässä ajassa kuin nuoruudessani

1990-luvulla, jolloin raskaan laman jälkeen

asiat etenivät kohti parempaa.

 

Olennaista on kyetä tekemään politiikkaa, jossa

rakennetaan tuleville sukupolville valmiuksia pärjätä

ja kykyjä ratkaista tulevaisuutemme isoja kohtalonkysymyksiä.

 

Viime kädessä kyse on toivosta ja luottamuksesta.

 

Nämä ovat sanoja, joista on helppo puhua,

mutta jotka voidaan lunastaa vain teoilla ja päätöksillä.

 

Käsi sydämellä, kuinka monen mielestä tässä huoneessa

Orpon hallituksen ja eduskunnan päätökset luovat teille toivoa tulevaisuudesta?

 

Vähäistä luottamusta heijastavat myös kansalaiskyselyt.

Alle 30% suomalaisista luottaa Orpon hallitukseen.

Orpon hallituksen puolueiden suosio on myös alhaista gallupeissa.

Uusimman HS-gallupin mukaan vain 36,9% äänestäisi nyt hallituspuolueita,

loput oppositiopuolueita.

 

Kun katson asiaa europarlamentin suunnalta,

suurin ongelma Orpon hallituksen politiikassa on sen

näköalattomuus, kyynisyys, lyhytnäköisyys.

 

Ainoat asiat, mitkä sille merkitsevät jotain,

ovat kamreerimaiset leikkaukset valtion menoihin yhdistettynä

suomalaisen hyvinvointivaltion systemaattiseen alasajoon ja

perussuomalaisen puolueen ajamaan ihmisiä eriarvoistavaan kohteluun.

 

Kokoomus yrittää sementoida tätä omaa laitaoikeistolaiseen ideologiaan

nojaavaa kamreeripolitiikkansa ajamalla valtiotalouden kireää velkajarrua lainsäädäntöön.

Siinä ei ole kyse mistään muusta kuin pyrkimyksestä tietoisesti ja pysyvästi

supistaa julkisen talouden kokoa ja ajaa alas hyvinvointivaltiota.

 

Se on älyvapainta mitä olen kuullut pitkään aikaan.

 

Eurooppa menee toiseen suuntaan.

Euroopan johtava velkapelkomaa Saksa on juuri luopunut

omasta perustuslaillisesta velkajarrustaan.

 

Se tajusi sen johtaneen viimeisen 20 vuoden aikana

syvään investointivajeeseen maan teollisuuden kilpailukyvyn,

digitalisaation ja teknologisen kehityksen edistämisessä.

Vuoden 2008 finanssikriisin aikoihin Euroopan unionin talous

oli yhä niukasti suurempi kuin Yhdysvaltain talous.

 

Sen jälkeen Yhdysvaltain talous on kasvanut noin 85 prosenttia

ja Euroopan unionin ja Ison-Britannian vain noin 15 prosenttia.

Olemme jo neljänneksen Yhdysvaltoja talouden koossa jäljessä.

 

Samaan aikaan Yhdysvaltain liittovaltion velka on kasvanut

jo yli 120 prosenttiin BKT.sta, kun

velkajarrua finanssikriisissä soveltanut Eurooppa on noin

80 prosentin velkaantumisen tasolla.

 

Yhdysvallat on ollut nopeampi ja tehokkaampi ottamaan käyttöön digitaloutta,

mutta se ei selitä kaikkea.

 

Jos julkisen velan välttäminen olisi kansantalouden menestyksen mittari,

Eurooppa olisi jo nyt pärjännyt paljon Yhdysvaltoja paremmin.

 

Mutta se ei ole.

 

Kansantaloudelle paljon olennaisempaa on se miten se rakentaa tulevaisuutta:

panostetaanko tuottavuuden lisäämiseen, jalostusarvon nostamiseen

ja uuden teknologian käyttöönottoon.

 

Kaikesta tästä Suomi ja Eurooppa on säästänyt jo aivan liikaa.

 

Tuottavuuden lisäämisen kaksi avainasiaa ovat koulutus ja tutkimus.

 

Panostukset koulutukseen ovat avainasemassa niin nuorten tulevaisuudenuskon kuin julkisen talouden tulevaisuudenkin kannalta.

 

Orpon hallitus on tässä pettänyt kaikki lupauksensa.

Se leikkaa yli puoli miljardia vuositasolla koulutuksesta,

jonka piti olla kokoomuksen “erityissuojeluksessa”.

 

Tämä on sitä pahinta mahdollista kamreeripolitiikkaa,

jossa sahataan vain omaa oksaamme.

 

Koulutukseen on panostettava lisää monesta eri syystä:

varhainen osallistuminen varhaiskasvatukseen ja laadukas peruskoulu ovat

keskeisin välineemme lasten yhdenvertaisten mahdollisuuksien

ja myös maahanmuuttajien integroinnin onnistumiseen.

 

Koulutus on myös yhteiskuntamme resilienssiä:

se on kykyä torjua disinformaatiota

ja valmiuksia sopeutua tekoälyn ja digitalisaation

muokkaamaan tulevaisuuden työelämään.

 

Koulutuksen tasoa on nostettava joka koulutusasteella ja

korkeakoulutettujen määrää on nostettava merkittävästi.

 

Suomi on jäänyt OECD-maiden vertailussa

keskitason alle nuorten koulutustasossa.

 

On surullista sanoa tätä ääneen,

mutta oma ikäluokkani – 1970-luvun lopulla syntyneet –

on Suomen suhteellisesti parhaiten koulutettu ikäluokka.

 

Eikä kyse ole vain rahasta, vaan myös siitä

millä arvovalinnoilla koulutusta kehitetään.

 

On kansantaloudellekin järkevintä kouluttaa nuoret

joustavasti niin, että jokaiselle on aikaa ja tilaa löytää oma juttunsa.

Hyvä koulutusjärjestelmä ei ohjaa umpiperiin.

Aina on oltava mahdollisuus korjata valintojaan.

 

Yleissivistävä koulutus on palautettava kunniaan,

sillä yleissivistys ja kyky soveltaa oppimaansa on se missä

ihminen voi tuoda työmarkkinoille jotain mitä tekoäly ei osaa.

 

Lapsilla ja nuorilla on oltava aikaa ja tilaa ajatella,

kehittää mielikuvitustaan.

 

Vapaana stressistä, älylaitteista, ärsykkeistä.

 

Suunnan on muututtava.

Nuorten koulutuslupaus on nostettava taas politiikan kärkitavoitteeksi.

Tätä meillä ei ole varaa mokata.

Sitten tutkimuksesta ja innovaatioista.

 

Yhdysvallat ja Kiina panostavat jo nyt yli 4% BKT:sta tutkimukseen ja innovaatioihin.
EU-maiden keskiarvo on 2,3% ja Suomikin on vasta siellä 3% paikkeilla.

 

Suurin potentiaali Suomen teollisuuden investoinneille on vihreässä siirtymässä.

Elinkeinoelämän keskusliiton dataikkunassa on yli 300 miljardin euron valmistelussa olevat investoinnit vihreään siirtymään.

 

Iso osa näistä hankkeista ei kuitenkaan toteudu,

jos Suomen hallitus ei itse omilla toimillaan vauhdita

ilmastopäästöjen vähentämistä,

energiainvestointien luvitusten helpottamista,

energian jakelu- ja kantaverkkojen investointeja sekä

muuta digitalisaatiota, palvelutaloutta ja yhteiskunnan sähköistämistä.

 

Europarlamentin teollisuusvaliokunnan vihreiden ryhmävastaavana

tapaan paljon Euroopan johtavia teknologia- ja teollisuusyrityksiä ja huippututkijoita.

Sieltä näen sen, että Suomella on valtava tilaisuus käsissään,

joka on valumassa Orpon hallituksen toimettomuuden ja näköalattomuuden takia

käsistämme parhaillaan.

 

Nämä ovat niitä kysymyksiä, jotka ratkaisevat Suomen julkisen talouden tulevaisuuden.

 

Julkisen talouden tasapainolla on merkitystä, mutta vain pitkällä aikavälillä.

Suomessa tulisi muuttaa aikaperspektiiviä ja ajattelutapaa

siinä miten velkaantumista hillitään järkevästi.

 

Onko Suomi koulutukseen, osaamiseen ja innovaatioihin panostava maa,

joka on avoin maailmalle..

 

Vai olemmeko me sisäänpäin käpertynyt, toisiamme kyräilevä maa,

joka vain vahtii sitä että mitään uutta ei ainakaan saa tehdä ja kaikesta pitää leikata.

 

Vihreiden valinta on selvä.

Me haluamme panostaa kestävään tulevaisuuteen.

 

Nyt meidän tehtävämme on tuoda tätä viestiä suomalaisille,

jotta voimme luoda tulevaisuudenuskoa ja toivoa rakkaaseen kotimaahamme.