— Elo Tiina

Metson metsät hupenevat – Etelä-Suomen viimeiset arvokkaat metsäalueet suojeltava

Kuluva vuosi on luonnon monimuotoisuuden supervuosi, ja tällä viikolla vietetään kansainvälistä luonnon monimuotoisuuden viikkoa. Nyt on oikea hetki korostaa luonnon monimuotoisuuden merkitystä niin luonnon kuin ihmisen hyvinvoinnille.

Tämä hallitus panostaa luonnonsuojeluun vuosittain historialliset 100 miljoonaa euroa. Me vihreät teemme  hartiavoimin töitä sen eteen, että suomalaisen metsäluonto säilyy monimuotoisena myös tuleville sukupolville. 

Metsä on monen suomalaisen sielunmaisema. Syvänvihreä aarnikuusikko, jossa maapuut vähitellen lahoavat sammalmaton alle. Valoisa kallioinen mäntykangas, jossa kulorastas lurittelee laulujaan kelon latvassa. Luonnontilaisessa metsässä aika pysähtyy. Palokoro saa miettimään, koska metsäpalo on viimeksi riehunut täällä. Kolohaapa arvuuttelemaan, kuka sen koloissa asustaa. 

Hienoimmat luontoelämykset olen kokenut luonnontilaisen kaltaisissa metsissä. Niissä, joissa luonto on monimuotoista ja lajisto runsasta. Tällaisia metsiä löytyy Etelä-Suomesta valitettavan vähän, ja uusien kehittyminen kestää vuosikymmeniä. Nyt on käsillä viimeiset hetket pelastaa se, mitä pelastettavissa on. 

Reilu vuosi sitten valmistuneen uhanalaisuusarvioinnin mukaan joka yhdeksäs Suomen eliölajeista on uhanalainen. Yli kolmasosa Suomen uhanalaisista lajeista on metsälajeja. 

Metsäluonnon monimuotoisuutta heikentää voimakkaimmin metsätalous, joka on vähentänyt selvästi muun muassa vanhojen puiden ja lahopuiden määrää metsissämme. Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitsemme sekä uusia suojelualueita että luonnon monimuotoisuuden parempaa huomioimista talousmetsissä.

Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa. Eliölajien sopeutuminen ilmastonmuutokseen edellyttää tutkimusten mukaan laajoja suojelualueita sekä niiden välistä kytkeytyneisyyttä, jotta lajiston siirtyminen sopiville ilmastoalueille olisi tulevaisuudessa mahdollista. Kattavan viherverkoston ja ekologisten yhteyksien säilyminen on siis entistäkin tärkeämpää.  Tämä on otettava yhdeksi maankäyttö- ja rakennuslain keskeiseksi lähtökohdaksi.

Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomella on nyt ensimmäistä kertaa tällä vuosikymmenellä realistinen mahdollisuus muuttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden kehityssuuntaa. Tämä on lohdullinen uutinen, mutta suunnan muuttaminen vaatii paljon työtä. Tähän työhön tarvitsemme kaikki mukaan!

Yksi toimivaksi osoittautunut keino arvokkaan metsäluonnon suojeluun on Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSO, joka on suunnattu yksityisille metsänomistajille, kunnille ja seurakunnille. Sen kautta omistaja voi vapaaehtoisesti suojella ja hoitaa metsiensä luontoarvoja ja saada siitä valtiolta korvauksen. Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkosen johdolla METSO-ohjelman toteutuksen rahoitus on turvattu. Nyt on varmistettava, että suojelun piiriin saadaan metsäluonnon kannalta arvokkaimmat ja tärkeimmät kohteet.

METSO-ohjelma on yksi harvoja työkaluja, joilla valtio tukee kuntien luonnonsuojelutyötä. Koronakevät on osoittanut, miten tärkeitä lähimetsät ja luontokohteet ihmisille ovat. Kun on pitänyt välttää sosiaalisia kontakteja, ihmiset ovat lähteneet sankoin joukoin luontoon. Luonnoltaan monimuotoiset metsät toimivat niin luonnon monimuotoisuuden kuin ihmisen virkistyksen lähteenä. 

Kuntien METSO-rahoituksen riittävyydestä on nyt huolehdittava ja kuntia kannustettava aktiivisesti suojelutoimiin, jotta arvokkaat lähi- ja virkistysmetsät saadaan varjeltua kuntien koronakriisin aiheuttamasta talousahdingosta huolimatta. 

Suurimman metsäkanalintumme metson esiintyminen on tärkeä indikaattori riittävän laajoille luonnontilaisille metsäalueille. Etelä-Suomessa metso alkaa olla ahdingossa metsien pirstoutuessa ja retkeilijöiden määrän kasvaessa. Nuuksiossa samoillessa tuoreiden jätösten löytäminen on aina yhtä suuri ilo. On meidän vastuumme huolehtia, että metson elintila säilyy myös Etelä-Suomen metsissä.