— Noora Koponen

Hoitaja, saisinko laittaa kengät itse jalkaani?

Harvassa ovat ne ihmiset, jotka eivät ole huolissaan ikääntyneen väestön hoivan tasosta. Huoli oman, vanhempien tai isovanhempien elämän laadusta silloin, kun toimintakyky ja kotona pärjääminen ovat heikenneet, on valitettavan aiheellinen.

Koko Suomea järkyttäviä tapauksia vanhusten hoivapalveluista on noussut esiin viime vuosien aikana. Eikä se ole sattumaa.

Vaikka terveydenhoitoalalla usein taivutaan ihmeisiin, on ymmärrettävä, että liikaa on liikaa. Yhden työntekijän kuorma, on oltava sellainen, jonka hän voi kantaa. Työnkuvan tulee olla selkeä ja sisällöltään sovittu. Työtehtävät sellaisia, että työntekijä saa antaa täyden hyödyn osaamisestaan ja koulutuksestaan.

Oman elämän hallintaan kuuluu aktiivinen toimijuus. Avun tarve ei tarkoita passiivisuutta, vaikka helposti sille tielle lähdetäänkin, etenkin kiireessä. Moniammatillisuuden hyödyntäminen ja kuntouttava hoitotyö luovat monipuolisuutta ja -ulotteisuutta aktiivisuuteen. Voimme tukea ikääntyneen kognitiivista, fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä lukemattomin arkeen sisällytettävin tavoin. Mutta sitä varten on annettava aikaa, jolla mahdollistetaan itse tekeminen. Tietenkin hoitaja sujauttaa kengät nopeammin jalkaan kuin ikääntynyt itse, mutta sillä ei pitäisi olla merkitystä. 

Vanhustenpalveluiden henkilöstömitoituksen muuttaminen suosituksesta sitovaan vie meitä kohti laadukkaampaa ja inhimillisempää yhteiskuntaa, jossa kaikista pidetään huolta loppuun saakka. Ensimmäinen askel muutoksessa otetaan lokakuussa, jolloin astuu voimaan sitova 0,5 henkilöstömäärä. Portaittain nouseva mitoitus tähtää 0,7:ään, joka tulee voimaan vuonna 2023. Samalla otetaan käyttöön valtakunnallinen palvelutarpeen arviointijärjestelmä yhtenäistämään hoitoon liittyviä käytänteitä. Koko muutoksen tavoitteena on varmistaa ympärivuorokautisissa hoivapalveluissa asuvien ikääntyneiden elämänlaatu ja turvallisuus.  

Portaittainen voimaantulo turvaa osaavan henkilöstön riittävyyden ja rahoituksen järjestämisen, jotta muutoksen reiluus ja kestävyys voidaan taata. Samalla arvopohjalla meidän täytyy pitää huolta myös muiden apua ja tukea tarvitsevien ryhmien palveluista.