— Olli-Poika Parviainen

Isienkin kannattaa pitää perhevapaata

Tarkalleen vuosi sitten olin uuden äärellä: aloittamassa isyysvapaata. Lasten tulo oli mullistanut maailmani jo aiemmin, mutta varsinaista perhevapaata en ollut koskaan ennen pitänyt. Kiireinen työ ensin apulaispormestarina ja sitten kansanedustajana oli kasannut hoivavastuuta puolisolleni, ja lapsemme kasvoivat vauhdilla. 

Kuopuksemme ollessa runsaan vuoden ikäinen ja puolisoni aloittaessa opiskelut päätin jäädä perhevapaalle. Minua harmitti edelleen, etten ollut pitänyt perhevapaita muutamaa vuotta aiemmin esikoisemme kanssa kuin muutaman viikon. Silloin tosin tein töitä kotipaikkakunnallamme, kun taas kuopuksemme syntyi vain vähän sen jälkeen kun aloitin työt eduskunnassa.

Olin kuullut perhevapaalle jääneiltä kavereiltani paljon hyvää asiasta, ja etenkin moni isäkaverini suositteli perhevapaan pitämistä. Isien aktiivinen läsnäolo pikkulapsiarjessa ja osallistuminen perhevapaisiin toi myös parisuhteita enemmän samalle viivalle ymmärryksessä lastenhoidon vaatimuksista. Samalla, kun miesten rooli kotona vahvistuu, myös naisten asema työelämässä paranee.

Olin jo aiemmin huomannut, että vaikkapa viikon työmatkan jälkeen lapsi tuntui kasvaneen ja oppineen aina jotain uutta. Arvelin, että perhevapaa antaisi varmasti paljon mahdollisuuksia olla läsnä ja seurata lapsen kehitystä. Ja näinhän siinä kävikin. Teimme paljon ja silloinkin kun emme tehneet mitään, opimme. Perhevapaan pitäminen oli elämäni parhaita päätöksiä.

Pidin perhevapaani kahdessa jaksossa. Ensin pari kuukautta talvella, ja kesällä vielä kuukausi. Ei se aina helppoa ollut ja jouduin kohtaamaan pienen lapsen kanssa myös oman haavoittuvaisuuteni, mutta etenkin nyt jälkikäteen muistellen ymmärrän hyvin miksi monet sanovat perhevapaan olevan elämän parasta aikaa. Side välillämme on kasvanut ja olemme entistä läheisempiä toisillemme. Opin uusia asioita lastenhoidosta ja läsnäolosta. Opin myös arvostamaan ja ymmärtämään sitä työmäärää ja kuormitusta, jonka kotona lasten kanssa pitempään olevat kohtaavat. Perhevapaan päätyttyä kuopus jatkoi päiväkotiin missä hän viihtyy hyvin, mutta olen varma että yhteinen aika jätti meihin molempiin pysyvän, entistä tiiviimmän sidoksen ja yhteyden. 

Kolme kuukautta meni nopeasti. Vihreiden perhevapaamallissa esitämme että isille korvamerkitty perhevapaa pidennettäisiin viiteen kuukauteen. Sama määrä olisi lähtökohtaisesti tarjolla myös äidille, ja näiden lisäksi puolisot voisivat jakaa kolmannen viiden kuukauden jakson parhaaksi katsomallaan tavalla. Malli ottaa huomioon sen, että joustavuuden tulee ulottua monenlaisiin perheisiin ja elämäntilanteisiin.

Jakamalla hoivavastuuta tasaisemmin teemme myös tietä tasa-arvoisemmille työmarkkinoille. Tarvitsemme lisäksi toimia lapsiystävällisen työelämän edistämiseksi, jotta tasapainoilu ruuhkavuosien ja vanhemmuuden keskellä olisi helpompaa.