— Satu Hassi

Kysy Satulta ilmastokokouksesta

Satu vastaa

Pyysimme Facebookissa ja Twitterissä kysymyksiä neuvottelujen kiemuroista ja ilmastonmuutoksen torjunnasta. Vihreiden kansanedustaja, ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Satu Hassi vastaa kysymyksiin paikan päältä Katowicesta.

Maailman katseet ovat kääntyneet Puolaan. Katowicessa on viime metreillä käynnissä YK:n ilmastokokous, jossa on päätettävä miten Pariisin ilmastosopimusta aletaan toteuttaa.

Ratkaisujen löytäminen on tärkeämpää kuin koskaan. Tutkijoiden raportit ovat yhä hälyttävämpiä, meillä on entistä vähemmän aikaa saada päästöt laskuun ja hiilinielut ylös. Toisaalta ne vahvistavat, että toivoa on, jos ryhdymme heti päättäväisiin toimiin.

 

Kysymys: Saammeko jo enemmän tekoja kuin puhetta? Mikä tai mitkä asiat koetaan neuvotteluissa haastavimpina?

Satu vastaa: Katowicessa tarkoitus on päättää sääntökirjasta, jonka mukaisesti Pariisin sopimusta toteutetaan. Tämä tarkoittaa vaatimuksia sille, millä tavoin odotetaan, että maat määrittävät ja raportoivat kansallisia panoksiaan. Haastavinta on kuroa umpeen valtava päästökuilu, joka toistaiseksi vallitsee annettujen lupausten ja Pariisin tavoitteiden saavuttamisen välillä.

 

Kysymys: Onko neuvotteluissa ollut puhetta mekanismeista, kuten hiilitulleista, joilla päästövähennyksiä vastustavat maat saataisiin mukaan? Olisiko reilua ja neuvoteltavissa, että maille asetettaisiin yhtäläinen CO2/capita -päästötavoite eli asukaskohtainen päästötavoite, joka kaikkien maiden tulisi saavuttaa tietyn ajan sisällä?

Satu vastaa: Yhtenäisestä asukaskohtaisesta tavoitteesta on keskusteltu kauan, mutta ei virallisissa hallitustenvälisissä ilmastokokouksissa, vaan tutkijoiden ja kansalaisjärjestöjen keskuudessa. Se olisi teollisuusmaille varsin rankka vaatimus, joten on epätodennäköistä, että se menisi läpi.

Hiilitulleista on parempi neuvotella esimerkiksi EU-tasolla tai vaikka Pohjoismaiden kesken.

Kaikki maat ovat mukana Pariisin sopimuksessa (Yhdysvallatkin vielä 2020 asti), joten hiilitulleista ei keskustella YK-neuvotteluissa. Jos useampia maita alkaa irtautua, hiilitulli voi tulla ajankohtaiseksi.

 

Kysymys: Miksi puhutaan vain liikenteen päästöistä, jotka ovat vain viidennes kaikista päästöistä? Miten haja-asutusalueilla liikutaan töihin ja palveluihin, jos autolla liikkumista koko ajan veroilla rangaistaan? Julkista liikennettä ei ole kuin vähän ja sitäkin supistetaan. Sähköautoihin on harvoilla varaa, eikä niiden toimintamatka nykyisellään riitä.

Satu vastaa: Viidennes päästöistä ei ole mikään mitätön osuus. Ilmastoystävällinen liikenne on mahdollinen, mutta vaatii tukun erilaisia toimia liikenteen sähköistämisestä ja biopolttoaineista palveluistamiseen sekä kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen. Liikenneministeriön asiantuntijaryhmä selvitti vastikään, miten Suomen liikennesektori saataisiin päästöttömäksi 2045 mennessä.

Kyse on siitä, millaisia autoja ostetaan, kun ostetaan uusia. Sähkömoottorin hyötysuhde on erittäin paljon parempi kuin polttomoottorin, ja yhdessä sähköntuotannon puhdistamisen kanssa vähentää päästöjä. Mutta sähköautojen lisäksi tarvitaan myös joukkoliikenteen ja pyöräilyn osuuden kasvattamista ja etenkin raskaassa liikenteessä biopolttoaineita.

Pyöräilyn osuuden nosto ei ole sama asia kuin kaikkien pakottaminen pyöräilemään kaikki matkat. Suurin osa päivittäisistä automatkoista on alle kuusi kilometriä. Paremmat pyörätiet mahdollistaisivat sen, että useampi voisi useammin valita pyörän.

Haja-asutusalueilla oma auto on usein ainoa tapa liikkua pidempiä matkoja tai saada kauppaostokset kotiin. Kaikille alueille eivät sovi samat toimet, vaan niitä pitää räätälöidä tilanteen mukaan.

 

Kysymys: Mitä uusiutuvia raaka-aineita meidän tulisi käyttää? Miten ja missä ne tulisi tuottaa?

Satu vastaa: Olennaista on, onko uusiutuva raaka-aine tuotettu kestävästi, siis siten että se uusiutuu jatkossakin ja tuotannossa huolehditaan luonnon monimuotoisuuden säilymisestä sekä maan ja kasvillisuuden hiilinieluista.

On tutkijoiden eikä poliitikkojen tehtävä analysoida mitkä raaka-aineet täyttävät nämä ehdot. Selvää on, että energiajärjestelmästä tulee nykyistä hajautetumpi ja tarvitaan useita eri tuotantomuotoja tuuli- ja aurinkovoimasta lämpöpumppuihin ja kestävästi tuotettuihin biopolttoaineisiin.

 

Kysymys: Onko keinoja laskea hiilidioksidipäästöjä riittävästi muuttamatta nykyistä elämäntapaamme radikaalisti? Voimmeko jatkaa entiseen malliin uudella teknologialla vai onko meidän muutettava koko järjestelmää? Miten tämä voidaan toteuttaa Suomessa?

Satu vastaa: Jos ilmastonmuutosta ei hillitä, elämämme muuttuu joka tapauksessa rajusti. Kyse on siitä, odotammeko katastrofeja vai teemmekö asteittaisen muutoksen. Tarvitaan sekä uutta teknologiaa että muutoksia toimintatapoihimme, kuten lihansyönnin vähentämistä. Esimerkiksi tuoreessa Sitran selvityksessä on tarkasteltu, miten Suomi voi vähentää päästöjään kustannustehokkaasti.

 

(Kysymyksiä on editoitu selvyyden parantamiseksi ja samansisältöisiä kysymyksiä on yhdistetty.)