— Silja Keränen

Ilmastokestävää aluepolitiikkaa

Ilmastonmuutos – yksi ihmiskunnan tämän hetken suurimmista haasteista – on välttämätöntä pysäyttää siedettävälle tasolle. Onneksi se on tehtävissä, koska osaamista on jo ja sitä myös kehitetään koko ajan lisää. Itsestään haaste ei kuitenkaan ratkea, koska fossiilitalouteen liittyvät toimintamallit ovat vakiintuneet ja taloudelliset intressit valtavan suuret. Toisaalta liiketoimintamahdollisuudet ovat merkittävät vähähiiliseen maailmaan siirtymisessä.

Ilmastonmuutoksen hillintää ja vähähiiliseen maailmaan siirtymistä pitää tarkastella lukuisista näkökulmista. Tärkeitä näkökulmia ovat maakuntien tekemä elinvoimapolitiikka, maakuntien itse valitsemat kehityksen kärkialat sekä valtion harjoittama aluepolitiikka. Ovatko nämä kaikki kestävällä pohjalla? Millä lailla nykyistä elinkeinotoimintaa tulee kehittää ja muuttaa, jotta päästövähennystavoitteet saavutetaan? Hoksataanhan hyödyntää maksimaalisesti vähähiiliseen maailmaan siirtymisessä avautuvat bisnesmahdollisuudet? 

Olen Vihreiden puoluevaltuuskunnan puheenjohtaja ja toimin myös Kainuun maakuntavaltuuston jäsenenä sekä Kajaanissa kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa. Koulutukseltani olen diplomi-insinööri ja päivätyöni teen kehittämishankkeiden parissa. Tätä taustaa vasten kirjoitin Vihreiden ajatuspaja Visiolle analyysin ilmastokestävästä aluepolitiikasta. Analyysi kokonaisuudessaan löytyy Vision nettisivuilta. Siinä tarkastellaan valtion ja EU:n harjoittamaa aluepolitiikkaa sekä Suomen maakuntien elinkeinopoliittisia linjauksia suhteessa ilmastonmuutoksen hillintään. 

Analyysin perusteella totean, että paljon hyviä asioita jo tapahtuu ja osa maakuntien kärjistä on vähähiilisen maailman kannalta oikeinkin fiksuja valintoja. Mutta iso, tarvittava rakenteellinen muutos on vielä tekemättä. Maakuntastrategiatyön, elinkeinopoliittisten valintojen ja älykkään erikoistumisen kärkialavalintojen pitää kaikkien olla kestävällä pohjalla ja niiden tulee tukea siirtymää kohti vähähiilistä maailmaa. Nyt näin ei vielä ole, vaan ilmastonmuutokseen liittyvät asiat ovat turhan usein elinkeinopolitiikan sivulauseissa ja lisähuomioina. Niiden kuuluu olla strategioiden ytimessä.  

Parhaillaan maakuntien liitoissa valmistellaan nelivuotisten maakuntaohjelmien päivittämistä. Samalla päivitetään älykkään erikoistumisen kärkialavalinnat. Näiden päivitys kannattaa tehdä tämän tsekkauslistan kanssa:

  1. Maakunnan itse valitsemat elinkeinopoliittiset kärkitoimialat ovat lähtökohtaisesti kestävällä pohjalla, 

  2. näitä kärkialavalintoja tarkastellaan uudelleen ekologisen rakennemuutoksen näkökulmasta,

  3. maakunnan kaikkien elinkeinojen muutostarve käydään läpi ja sitä tuetaan sekä 

  4. maakunnan elinkeinopoliittisilla valinnoilla on globaalia vientipotentiaalia vähähiiliseen maailmaan siirtymisen markkinoilla. 

Maakuntien strategioilla on väliä, koska ne ohjaavat maakuntien elinkeinopoliittisia toimia ja panostuksia sekä rakennerahastovarojen jakamista. Strategioiden tulokset eivät näy heti ja selvästi, mutta niillä on pitkän tähtäimen merkittävää rakenteellista vaikutusta. Niiden myötä voidaan saada aikaan päästövähennyksiä ja etenkin kyetään valjastamaan osaamista sekä resursseja ilmastonmuutoksen hillintään. 

Kokonaisuudessa on monta olennaista kulmaa, jotka eivät tähän blogikirjoitukseen mahtuneet. Kannattaa siis lukea koko analyysi, jonka perimmäinen tavoite on kaksiosainen. Ensinnäkin varmistaa se, että Suomi vähentää kasvihuonekaasupäästöjään riittävästi ja tarpeeksi nopeasti, jotta globaali ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä ja maapallo säilytettyä elinkelpoisena. Toisaalta se, että Suomen eri alueilla on elinvoimaa, työpaikkoja ja hyvän elämän elämisen mahdollisuuksia.