Talouspoliittinen ohjelma

Talous planeetan rajoihin – Vihreiden talouspoliittinen ohjelma

Hyväksytty puoluevaltuuston kokouksessa 1.12.2024 (luvut 1 – 5) sekä kokouksessa 23.11.2025 (luku 6)

Tämä talouspoliittinen ohjelma kuvaa Vihreän talouspolitiikan päämääriä, finanssipoliittista linjaa, veropolitiikkaa sekä suhtautumista valtion ja markkinoiden rooliin. Talouspoliittisen ohjelman lopussa esitellään keskustelunavauksia, jotka vastaavat joihinkin ajankohtaisiin talouspolitiikan kysymyksiin ja toimivat esimerkkeinä siitä, miten vihreää talouspolitiikkaa toteutettaisiin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.

Ohjelma käsittelee kotimaan talouspolitiikkaa, johon vaaleilla valitut kansalliset päättäjät voivat vaikuttaa. Tämän lisäksi ohjelma käsittelee kansainvälisestä näkökulmasta verotusta ja verovälttelyyn puuttumista. Ohjelmassa ei käsitellä esimerkiksi rahapolitiikkaan, globaaliin kauppaan tai kansainväliseen talousjärjestelmään liittyviä kysymyksiä. Vihreän talouspolitiikan eri näkökulmia on kuvattu myös mm. elinkeinopolitiikkaan, työmarkkinoihin, asuntopolitiikkaan, sosiaaliturvaan, sosiaali- ja terveyspolitiikkaan, työhön johtavaan maahanmuuttoon sekä reiluun muutokseen liittyvissä ohjelmissa. Vihreän talouspolitiikan lähtökohdista keskeisimmät ja pisimmälle kurottavat linjaukset löytyvät poliittisesta ohjelmasta sekä periaateohjelmasta.

Sisällys

Vihreä talouspolitiikka

Vihreän talouspolitiikan päämäärä
Talouspolitiikan periaatteet
Suhtautuminen valtioon ja markkinoihin
Finanssipolitiikan linja
Ratkaisuja ajankohtaisiin haasteisiin
1. Kiertotalouden edistäminen suitsii luonnonvarojen ylikulutusta ja rakentaa kestävää taloutta.
2. Luonnonsuojelun kehittämisrahasto turvaa luonnonsuojelun rahoituksen vaikeinakin taloudellisina aikoina.
3. Suuriin eläkkeisiin puuttuminen mahdollistaa panostukset lapsiin ja nuoriin
4. Ihmislähtöinen maahanmuuttopolitiikka vastaa työvoimapulaan
5. Uudet talouspolitiikan mittarit ja työkalut tukevat ympäristöä, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.

Vihreä veropolitiikka

Vihreän veropolitiikan kulmakivet
Ympäristöverotus on tehokas keino ympäristöhaittojen hinnoitteluun
Reilu, johdonmukainen ja yhtenäinen tuloverotus
Yritysverotus ja itsensä työllistäminen
Varallisuuden verot ovat tasa-arvon turva
Kansainvälinen verotus ja verovälttelyyn puuttuminen
Kestäviin valintoihin kannustava kulutusverotus
Liikenteen verotuksen uudistus
Kunnat ja hyvinvointialueet
Harmaan talouden torjunta

1. Vihreän talouspolitiikan päämäärä

Vihreän talouspolitiikan päämäärä on samanaikaisesti kohentaa ihmisten hyvinvointia ja ympäristön tilaa. Se asettaa taloudelliselle toiminnalle planetaariset rajat. Vihreät on vastavoima ja vaihtoehto luontoa kurjistavalle ja ihmisiä kurittavalle talouspolitiikalle.

Menneiden aikojen fossiilikapitalistisen teollisuuspolitiikan sivutuotteena luonto on köyhtynyt vuosikymmeniä. Olemassa olevien yritysten etuihin keskittynyt talouspolitiikka taas on ummistanut silmänsä yritysten aiheuttamilta ympäristöongelmilta. Nyt ilmastohätätilaan vastaamisella, fossiiliriippuvuudesta irtautumisella ja luontokadon pysäyttämisellä on tulipalokiire. Se voidaan tehdä tavalla, joka uudistaa Suomen taloutta ja vahvistaa hyvinvointiamme.

Hyvinvointivaltio on päästetty rispaantumaan, kun tarvittavia uudistuksia sen tulevaisuuden turvaamiseksi on laiminlyöty. Tästä kärsivät erityisesti lapset, nuoret, ikäihmiset ja kaikki, jotka syystä tai toisesta tarvitsevat yhteiskunnan palveluita ja turvaverkkoja. Ei ole kenenkään etu, että luottamus hyvinvointivaltioon kärsii.

Hyvinvointivaltion pelastaminen vaatii vahvaa julkista taloutta, jonka moottoreita ovat luonnon ja ihmisten kantokykyä parantavat liiketoimintamallit, ekologiset innovaatiot ja osaava työvoima.

Vihreässä taloudessa ilmastokriisi ja luontokato pysäytetään julkisen vallan määrätietoisella ohjauksella ja fiksulla sääntelyllä, markkinataloutta hyödyntävillä ratkaisuilla sekä kestävyyttä edistävillä välttämättömillä investoinneilla. Tämä on kansalaisten, yritysten ja valtion yhteinen tehtävä, jossa onnistuminen mahdollistaa paremman tulevaisuuden. Ympäristön tärvelemistä ehkäistään ja edelläkävijyyteen kannustetaan sääntelyllä ja haittojen hinnoittelulla. Yritykset ja kuluttajat ohjataan kannustimilla pois luonnonvarojen ylikulutuksesta.

Vihreässä taloudessa kannetaan huolta osaamisesta, ihmisistä ja hyvän elämän edellytyksistä. Koulutukseen panostetaan, tasa-arvoa vahvistetaan ja ihmisoikeuksia puolustetaan. Koulutus ja hyvinvointivaltio antavat jokaiselle mahdollisuuksia elää oman näköistään hyvää elämää, tavoitella merkityksellistä elämää ja vaihtaa elämän suuntaa tietäen, että yhteiskunnan turvaverkko kannattelee. Tiukassakaan taloudellisessa tilanteessa emme tingi hyvinvointivaltion perustasta emmekä turvallisen lapsuuden ja ehjän nuoruuden puolustamisesta.

Vihreässä taloudessa köyhyyttä vähennetään, tulo- ja varallisuuseroja kavennetaan ja kannustinloukkuja puretaan. Byrokraattisesta sosiaaliturvasta siirrytään kannustavaan ja muutoksissa tukevaan sosiaaliturvaan sekä perustuloon.

Vihreässä taloudessa koulutustasoa nostetaan ja työvoimapulaan vastataan jämäkästi. Myös muualla syntyneillä on mahdollisuus muuttaa Suomeen, tehdä töitä, yrittää ja rakentaa hyvää elämää. Yrityksillä on mahdollisuuksia kukoistaa, kasvaa ja kansainvälistyä. Markkinoilla on tervettä kilpailua, jossa kaiken kokoiset, vastuullisesti toimivat yritykset menestyvät.

Vihreässä taloudessa kaikki taloudellinen toiminta ja talouden kasvu tapahtuu ekologisten reunaehtojen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden asettamissa rajoissa. Taloutta uudistetaan reilusti ja rohkeasti roikkumatta vanhentuneissa rakenteissa. Vahva ja iskunkestävä julkinen talous auttaa Suomea kukoistamaan ja selviytymään kriiseistä.

2. Talouspolitiikan periaatteet

Vihreille talous ei ole itseisarvo vaan väline. Vihreä talouspolitiikka on tavoitelähtöistä ja nojaa avoimen, demokraattisen ja vapaan yhteiskunnan vahvuuksiin. Taloudellista toimintaa kehitetään kestävään ja nykyistä tuottavampaan suuntaan tiedettä ja teknologiaa hyödyntäen. Ylikulutuksen sijasta vihreä talous tavoittelee kohtuutta, jolla luonnon ja ihmisten hyvinvointi voidaan turvata.

Tavoitelähtöisyys. Vihreän talouspolitiikan päämääränä on hyvän elämän edellytysten luominen ja turvaaminen – elinkelpoinen maapallo sekä tasa-arvoinen ja yhdenvertainen yhteiskunta, jossa jokaisella on mahdollisuus parhaimpaansa. Vihreällä talouspolitiikalla turvataan hyvinvointivaltion tulevaisuus.

Avoin, demokraattinen ja vapaa yhteiskunta. Ihmisten välisellä luottamuksella on valtava vaikutus talouden toimivuuteen. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen, demokratia ja luottamus julkiseen hallintoon luovat puitteet, joissa talous kehittyy. Yhteiskunnan instituutioiden on oltava sellaisia, että ne kannustavat taloudelliseen toimeliaisuuteen ja antavat riittävät edellytykset kestävälle talouspolitiikalle. Siellä missä kansalaisten perusoikeuksia poljetaan, julkisen hallinnon rakenteet ovat heikkoja tai toimivaa oikeusjärjestelmää ei ole, talous yskii ja korruptio kukoistaa.

Tiede ja teknologia. Talouden asettaminen ympäristön kantokyvyn rajoihin ja aikamme muiden suurten ongelmien ratkaiseminen edellyttää uusia ajatuksia, kokeiluja ja tuottavuuden parantamista. Vastuullisesti hyödynnetty teknologia sekä erilaisten ratkaisujen kriittinen tarkastelu tieteen tarjoamilla menetelmillä ovat tarpeen, kun taloutta uudistetaan.

Vihreä talouspolitiikka pohjautuu seuraaviin periaatteisiin, jotka ohjaavat kaikkea päätöksentekoa:

Talouspolitiikan tulee kokonaisuutena

mahtua planetaarisiin rajoihin, ratkaista ilmastokriisiä ja suojella luontoa
edistää ihmisten ja eläinten hyvinvointia
lisätä sukupolvien ja sukupuolten välistä oikeudenmukaisuutta
vähentää köyhyyttä ja varallisuuseroja sekä edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta
lisätä sivistystä ja osaamista
edistää jokaisen mahdollisuutta vaikuttaa omaan talouteensa ja luoda edellytyksiä taloudelliselle toimeliaisuudelle
turvata yhteiskunnan vakautta ja julkisen talouden iskunkestävyyttä
nojata tutkittuun tietoon
tukea avointa, demokraattista ja vapaata yhteiskuntaa.

3. Suhtautuminen valtioon ja markkinoihin

Julkinen valta voi myötävaikuttaa yhteiskunnan ja talouden kehitykseen monella tapaa mutta ei rajattomasti. Poliitikkojen tehtävänä on luoda edellytykset kestävälle taloudelle sekä valvonta- ja ohjausmekanismit sen kriittiseen seurantaan. Vähäinen korruptio, yksilönvapaudet, korkea koulutustaso, avoimuus ympäröivään maailmaan sekä vakaat talouden pelisäännöt yhdistävät valtaosaa maailman menestyneistä talouksista.

Työnjako ja julkisen sektorin koko. Vihreässä talouspolitiikassa olennaista on yhteiskunnallisten tavoitteiden toteutuminen – ei se, kuka tai mikä taho tavoitteen täyttää. Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin työnjako sekä julkisen sektorin koko ovat vihreille ennen kaikkea käytännöllisiä kysymyksiä. Keinot on aina valittava tavoitteiden mukaan, ja monesti yhteistyö eri sektoreiden kesken on tavoitteiden saavuttamisen kannalta hyödyllistä. Julkisen sektorin on oltava sen kokoinen, mitä yhteiskunnallisten tavoitteiden täyttäminen tehokkaasti edellyttää. Esimerkiksi laadukas koulutus ja toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kriittisen tärkeitä niin ihmisten hyvinvoinnin kuin talouden kehityksenkin kannalta.

Kansantalouden kokonaiskuva. Julkinen talous ei ole talouden koko kuva. Kansantaloutta pyörittävät kotitalouksien ja yritysten päätökset kulutuksesta, tuotannosta ja investoinneista, jotka pitkällä aikavälillä luovat perustan vahvalle kestävälle taloudelle. Myös esimerkiksi kodeissa tehtävä hoiva ja muu näkymätön työ luovat kansantaloudellista arvoa. Näin ollen jokin julkisen vallan toimi voi olla julkista taloutta vahvistava mutta heikentää kansantalouden toimintakykyä ja toisinpäin. Jos julkista valtaa käytetään harkitsemattomasti, voi valtio aiheuttaa suurta vahinkoa, murentaa talouden toimintaedellytyksiä ja heikentää yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamista. Valtion tehtävänä on asettaa raamit markkinoiden toiminnalle mutta myös pidättäytyä puuttumasta silloin, kun se ei ole hyödyllistä. Julkinen talous on yhteisistä taloudellisista, inhimillisistä ja ekologisista resursseista huolehtimista.

Talouskasvu. Valtio ei voi päättää talouskasvusta, mutta poliittisilla päätöksillä voidaan luoda puitteita talouskasvulle ja uudistaa talouden rakenteita kestävää hyvinvointia tukevalla tavalla. Talouden tulee kasvaa aloilla, jotka vähentävät resurssien kulutusta ja päästöjä tai pohjautuvat hyvinvointia lisäävään aineettomaan arvonluontiin. Talouden tulee kutistua aloilla, jotka tuhoavat luontoa, lisäävät päästöjä ja haaskaavat voimavaroja. On kuitenkin epäselvää, missä määrin talouskasvua on mahdollista ylläpitää planetaarisissa rajoissa. Talouspolitiikassa tätä kysymystä tulee tutkia kiireellisesti, jotta hyvinvointivaltion tulevaisuus turvataan kasvusta riippumatta.

Tuottavuus. Heikko tuottavuuskehitys jarruttaa Suomen talouden kehitystä. Erotumme verrokkimaistamme selkeästi niin luonnonvarojen kuin työn tuottavuuden osalta. Suomessa käytetään muihin EU-maihin verrattuna huomattavan paljon raaka-aineita henkeä kohden. Työn tuottavuuden osalta emme ole onnistuneet kirimään kiinni vuoden 2008 negatiivisen tuottavuusshokin aiheuttamaa takamatkaa. Erityisen kehnossa jamassa on yksityisten palveluiden tuottavuus. Suomessa on satsattava työn tuottavuuteen sekä luonnonvarojen arvokkaampaan ja kestävämpään hyödyntämiseen. Julkisen vallan tulee luoda järkevät kannustimet tuottavuuden kasvattamiselle, kiertotaloudelle, uuden teknologian käyttöönotolle ja riittävän työvoiman houkuttelemiselle.

Kannustimet ja kilpailu. Talouden kehittyminen edellyttää toimivia kannustimia sekä tehokasta ja reilua kilpailua. Julkisen vallan tulee luoda yksilöille ja yrityksille selkeät säännöt ja reilut kannustimet taloudelliseen toimeliaisuuteen, uudistumiseen ja kestäviin valintoihin. Julkisen vallan tulee estää uusien monopolien syntyminen, liiallinen markkinoiden keskittäminen ja luonnollisten monopolien siirtyminen yksityiseen omistukseen.

Teollisuuspolitiikka. Vihreä siirtymä vaatii teollisen murroksen, jossa voivat voittaa niin ympäristö, ihmisten hyvinvointin kuin Suomen talouskin. Ihannetilanteessa murros tapahtuisi julkisen sääntelyn vauhdittamana markkinaehtoisesti ja ilman yritystukia. Koska ilmaston kuumeneminen ja luontokato ovat nopeasti eteneviä ja elämää uhkaavia kriisejä, on käytettävä kaikkia mahdollisia työkaluja niiden ratkaisemiseksi. Lisäksi, tällä hetkellä valtiot kilpailevat vihreistä investoinneista tarjoamalla avokätisiä valtiontukia. Suomella ja Euroopalla ei ole varaa jäädä tämän kehityksen jalkoihin. Vihreä teollisuuspolitiikka lähtee pro market -periaatteesta, eli toimet hyödyttävät uusien arvoketjujen ja teollisuudenalojen syntyä eivätkä yksittäisiä yrityksiä. Valtio voi kuitenkin harkitusti lähteä mukaan strategisiin vihreän siirtymän hankkeisiin jakamaan riskejä – ja toisaalta voittoja hankkeiden onnistuessa. Vihreiden tavoitteena on, että EU toteuttaa kunnianhimoista, läpinäkyvää ja laadulla kilpailuun perustuvaa teollisuuspolitiikkaa, joka tähtää talouden uudistumiseen eikä vanhojen toimijoiden aseman sementointiin.

Riskit. Taloudelliseen toimintaan liittyy aina epävarmuuksia. Niin valtio, markkinat kuin yksittäiset toimijatkin voivat epäonnistua. Lähtökohtaisesti kukin kantaa itse seuraukset omista valinnoistaan. Julkinen valta voi tietyissä tilanteissa pehmentää iskuja. Ensisijaista on kuitenkin asettaa raamit ja kannustimet, joiden avulla eri toimijat voivat tehdä kestäviä ratkaisuja. Talouspolitiikan tulee kannustaa toimeliaisuuteen, mutta myös vaatia vastuuta haitoista.

Se joka sotkee, maksaa. Yhteisen hyvän edistämisestä ja vastuullisesta toiminnasta palkitaan. Apua kaipaavaa kannatellaan.

4. Finanssipolitiikan linja

Finanssipolitiikka on yksi kansallisen talouspolitiikan keskeisimmistä kysymyksistä. Finanssipolitiikkaa toteutetaan muuttamalla julkisten menojen määrää ja verotuksen tasoa. Tuloja ja menoja koskevat ratkaisut toimivat yhdessä muun valtion toteuttaman talouspolitiikan kanssa.

Vihreässä talouspolitiikassa verojen korottaminen tai menojen leikkaaminen eivät ole itsetarkoituksellisia lähtökohtia. Jos veroja päädytään korottamaan tai menoja lisäämään, tulee se tehdä yhteiskunnallisten tavoitteiden täyttämiseksi, oikea-aikaisesti ja parasta mahdollista tietoa seuraten.

Vihreä finanssipolitiikka on vastasyklistä eli suhdanteita tasaavaa.

Finanssipolitiikassa politiikkatoimien ajoituksella on erityinen merkitys. Vastasyklisellä finanssipolitiikalla tarkoitetaan sitä, että nousu- ja korkeasuhdanteessa finanssipolitiikan tulisi olla kiristävää ja lasku- tai matalasuhdanteessa vastaavasti elvyttävää. Toisin sanoen talouden kasvaessa julkisia menoja vähennetään ja veroja korotetaan talouden ylikuumenemisen ehkäisemiseksi, kun taas taantumassa menoja lisätään ja veroja lasketaan talouden elvyttämiseksi sekä talouden toimeliaisuuden tukemiseksi.

Jatkuvaan kiristämiseen taipuvainen tai jatkuvaan elvytykseen taipuvainen finanssipolitiikka eivät kumpikaan ratkaise Suomen ongelmia.

Vihreille julkisen talouden vahvistamisessa on kyse sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta.

Suomi on itse itseään ruokkivien alijäämien kierteessä, mikä vaarantaa hyvinvointivaltion keskeisten tehtävien toteuttamisen, ilmasto- ja luontopolitiikan sekä yhteiskunnan uudistumisen.

Kroonisesti alijäämäinen budjettipolitiikka on riskialtista, koska se siirtää ongelmat tuleville sukupolville ja pakottaa lopulta kiristämään finanssipolitiikkaa epätarkoituksenmukaisella tavalla, jotta kasvavat korkomenot voidaan rahoittaa ja rahoitusmarkkinoiden luottamus palauttaa. Huonosti ajoitettu talouden kiristys voi tulla kalliiksi. Helposti päädytään päätöksiin, jotka pienentävät alijäämää vain väliaikaisesti ja kääntyvät tarkoitustaan vastaan pitkällä aikavälillä.

Suomeen tarvitaan selkeä ohjelma julkisen talouden vakauttamiseksi, mutta samalla ymmärrys siitä, että heikon taloudellisen suhdanteen aikana toteutetut laajamittaiset leikkaukset ovat virhe. Niiden budjettivajetta pienentävä vaikutus jää vähäiseksi, koska kiristävät toimet vähentävät kotimaista kysyntää ja sitä kautta myös verokertymiä. Epäonnistuneet leikkaukset voivat myös hidastaa vihreää siirtymää ja heikentää hyvinvointia. Kiristäviä toimenpiteitä tulisi lykätä, kunnes talous on kääntynyt kasvuun.

Krooninen alijäämä ei myöskään taitu ilman rakenteellisia uudistuksia, jotka lisäävät talouden tehokkuutta ja iskunkestävyyttä. Suomea johtaneet puolueet eivät ole kyenneet sellaisia tarjoamaan ja toteuttamaan.

Heikko julkinen talous rajoittaa talouspolitiikan mahdollisuuksia. Vahva julkinen talous sen sijaan tarjoaa suojaa talouden häiriöitä vastaan ja mahdollistaa vastasyklisen finanssipolitiikan. Siksi Vihreät tavoittelee julkisen talouden vahvistamista.

Vihreän talouspolitiikan finanssipoliittinen tavoite: Julkisen talouden kestävyyden tulee olla jatkuvasti siinä määrin vahva, ettei finanssipolitiikkaa jouduta kiristämään kriiseihin vastatessa.

Vihreät tähtää siihen, että Suomella on mahdollisuus toteuttaa tavoitteiden mukaista talouspolitiikkaa kaikkina aikoina. Aikamme suurimpiin yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen sekä vakaa ennustettava yhteiskunnallinen kehitys edellyttävät finanssipoliittista liikkumavaraa. Esimerkiksi ilmaston kuumeneminen ja luontokato ovat kyettävä pysäyttämään ennen kuin on liian myöhäistä. Se vaatii mittavia investointeja, jotka on toteutettava suhdanteesta riippumatta.

Talouden liikkumavaran avulla kriiseistä voidaan selviytyä niin, että kukaan ei putoa kelkasta ja kansantalouden vakaus säilyy. Kansainvälisessä katsannossa Suomi on pieni ja avoin talous, jonka riippuvuus kansainvälisessä taloudessa tapahtuvista muutoksista on erityisen suuri. Suomen viennin pohja on kapea ja siksi haavoittuvainen kansainvälisessä taloudessa tapahtuville muutoksille. Talouteen liittyviin kriiseihin ja häiriöihin liittyy aina riski siitä, että häiriö kroonistuu ja jää pysyväksi.

Finanssipolitiikan riittävä liikkumatila on tärkeää myös, jotta niin sanotut automaattiset vakauttajat (esim. työttömyysturva) voivat tasoittaa suhdannevaihteluita tehokkaasti luottokelpoisuuden tai rahoitusmarkkinoiden luottamuksen vaarantumatta. Vaikuttavaan elvyttävään finanssipolitiikkaan ei ole mahdollisuuksia, jos rahoitusmarkkinoilla vallitsee luottamuspula julkisen talouden pitkän aikavälin kehitykseen.

Finanssipoliittista liikkumavaraa ei siis rajoita niinkään julkisen talouden velka ja alijäämä yhtenä vuotena, vaan pitkän aikavälin kestävyysvaje ja poliittinen kyvyttömyys rakenteiden uudistamiseksi.

Julkisen talouden vahvistaminen edellyttää rakenteellisia uudistuksia ja kestävää veropolitiikkaa.

Markkinoiden luottamusta voidaan vahvistaa ja finanssipolitiikan liikkumatilaa kasvattaa toteuttamalla sellaisia yhteiskuntaa uudistavia rakenteellisia toimia, joilla on uskottava potentiaali vaikuttaa positiivisesti julkisen talouden pitkän aikavälin näkymään.

Riittävä finanssipoliittinen tila on mahdollista saavuttaa lisäämällä työvoiman määrää, uudistamalla verotusta, lisäämällä kannusteita innovaatioihin, parantamalla tuottavuutta, kasvattamalla koulutetun väestön määrää ja tekemällä muita julkista taloutta vahvistavia toimia, kuten priorisoimalla menokohteita. Samanaikaisesti on huolehdittava, että suomalaisen yhteiskunnan perusrakenteet pysyvät vakaina, eikä huonoinakaan aikoina murenneta ihmisten välistä luottamusta ja hyvän elämän edellytyksiä.

Talouden sopeuttaminen ympäristön rajoihin, työmarkkinoiden muutokset, hyvinvointivaltion turvaaminen ja Suomen väestön ikääntyminen edellyttävät verotuksen uudistamista. Vihreän verouudistuksen tavoite on kannustaa kuluttajia ja yrityksiä vähäpäästöisiin ja ylikulutuksen pysäyttäviin ratkaisuihin sekä varmistaa hyvinvointivaltion rahoitus oikeudenmukaisella tavalla. Käytännössä se tarkoittaa verotuksen painopisteen siirtämistä työn verotuksesta haittojen ja kulutuksen verottamiseen. Lähtökohtana on sosiaalisesti oikeudenmukainen tulonjako, joka poistaa köyhyyttä ja vähentää tulo- ja varallisuuseroja. Ansio- ja pääomatuloverotuksen tasoa tuodaan lähemmäs toisiaan. Verotusta koskevat uudistukset on toteutettava siten, että veroaste on hyvinvointivaltion rahoituksen turvaamisen kannalta riittävällä tasolla.

Valtiontalouden kehysmenettelyä tulee uudistaa niin, että se ottaa huomioon myös päätösten aiheuttamat muutokset valtion tuloissa. Tällä hetkellä esimerkiksi verotuet eivät näy kehyksessä.

Puolueiden on sitouduttava asettamaan ekologiset reunaehdot talouden kehitykselle.

Vihreiden tavoitteena on tehdä Suomesta ilmasto- ja luontopositiivinen hyvinvointivaltio, jossa ihmiset ja eläimet voivat hyvin ja talous on tasapainossa. Sen saavuttamiseksi Suomeen tarvitaan parlamentaarinen ylivaalikautinen sitoumus ekologisten reunaehtojen asettamisesta talouden kehitykselle sekä talouden kestävyysvajeen taittamisesta. Talouden kestävyydestä ei voida uskottavasti sopia ilman parlamentaarista näkemystä Suomen ilmasto- ja luontopolitiikan kestävästä linjasta.

5. Ratkaisuja ajankohtaisiin haasteisiin

Talouspoliittista keskustelua leimaa Suomessa lähes yksinomaan huoli valtion velkaantumisesta. Se jättää varjoonsa nopeasti etenevät ja elämää uhkaavat ympäristökriisit, jotka vaativat akuutisti talouspoliittisia ratkaisuja. Ehdotamme tässä osiossa ratkaisuja luonnonsuojelun rahoituksen turvaamiseen vaikeinakin taloudellisina aikoina ja luonnonvarojen ylikulutuksen suitsimiseen kiertotalouden keinoin. Lisäksi esitämme veropoliittisessa osiossa (luku 6) muun muassa arvonlisäverotukseen ja liikenteen verotukseen uudistuksia, jotka ohjaisivat kulutusta ja liikennettä kestävämpään suuntaan.

Vihreät tavoittelee julkisen talouden tasapainoa ennen kaikkea sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden tähden. Suomessa nyt harjoitettava talouspolitiikka uhkaa jättää nimenomaan lapset ja nuoret jalkoihin. Lapset, nuoret ja tulevat sukupolvet eivät ole mukana päätöksenteossa, vaikka juuri heitä päätökset eniten ja pisimpään koskevat. On epäreilua, että lapset laitetaan ilmasto-, luonto-, hoiva- ja talousvelan maksajiksi.

Talouden kestävyyden kannalta kriittisiin kysymyksiin, kuten liikenteen verotuottojen romahtamiseen, työvoimapulaan, eläkejärjestelmän epäkohtiin tai osinkoverotuksen porsaanreikiin ei ole Suomessa tartuttu riittävän pontevasti. Ehdotamme seuraavassa osiossa ja veropoliittisessa osiossa (luku 6) ratkaisuja näihin kysymyksiin.

Vihreässä talouspolitiikassa asetetaan nuoret ja tulevat sukupolvet etusijalle, sillä se on Suomen pitkän aikavälin etu. Tämä tarkoittaa, että tarjoamme ratkaisuja ympäristökriiseihin ja kehitämme hyvinvointivaltiota vastaamaan niin tämän päivän kuin tulevaisuuden haasteisiin. Jotta nämä tavoitteet voidaan saavuttaa, talouspolitiikan tulee olla pitkäjänteistä ja kestävää. Tässä paperissa käsiteltyjen, tänä päivänä käyttökelpoisten keinojen lisäksi niin Suomessa, EU:ssa kuin globaalistikin on välttämätöntä varautua myös suurempiin yhteiskunnallisiin murroksiin, joita talouden ja elämän sovittaminen planetaarisiin rajoihin edellyttää. Ensi askeleena sitä kohti talouden mittarit on viritettävä huomioimaan nykyistä paremmin ympäristöön, tasa-arvoon ja hyvinvointiin liittyviä ulottuvuuksia.

Seuraavat keskustelunavaukset ovat esimerkkejä siitä, mihin suuntaan Suomi muuttuu, kun vihreää talouspolitiikkaa toimeenpannaan.

Kiertotalouden edistäminen suitsii luonnonvarojen ylikulutusta ja rakentaa kestävää kasvua
Luonnonsuojelun kehittämisrahasto turvaa luonnonsuojelun rahoituksen vaikeinakin taloudellisina aikoina
Suuriin eläkkeisiin puuttuminen mahdollistaa panostukset lapsiin ja nuoriin
Ihmislähtöinen maahanmuuttopolitiikka vastaa työvoimapulaan
Uudet talouspolitiikan mittarit ja työkalut tukevat ympäristöä, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.

1. Kiertotalouden edistäminen suitsii luonnonvarojen ylikulutusta ja rakentaa kestävää taloutta

Sata vuotta sitten Suomen talouden muutosvoimana oli kyky jalostamiseen. Vaurastumisen idea oli yksinkertainen: hiotaan puu paperiksi ja jalostetaan malmit metalleiksi. Jalostusarvon nousun myötä työn tuottavuus, palkat ja elintaso kasvoivat.

Tähänastinen talouskasvu on ollut luonnon ja ilmaston näkökulmasta turmiollista. Peräpeiliin ei kannata tuijottaa, koska kestävälle teknologialle ja jalostamiselle on markkinat, jotka antavat liiketoiminnalle kestävän pohjan luonnonvarojen häpeilemättömän ylikäytön sijaan.

Suomen ongelma on se, että emme ole kyenneet uudistumaan. Luonnonvarojemme käyttö on Euroopan suurinta ja jalostusarvomme Euroopan matalimpia. Kestävään kasvuun tähtäävät pääomat eivät virtaa Suomeen. Taloutta uudistamalla tilanne voisi olla toinen. Ympäristöongelmia ratkotaan ja uutta kestävää kasvua luodaan antamalla tilaa talouden uudistumiselle. Kun saamme kerran käyttöön otetusta luonnonvarasta enemmän irti, tuottavuutemme ja taloutemme vahvistuvat. Markkinoilla syntyy jatkuvasti uusia innovaatioita, jotka auttavat ympäristöongelmien ratkaisussa.

Siirtymä kiertotalouteen on välttämätön, jotta saamme luonnonvarojen kulutuksen yhden maapallon rajoihin. Se tarkoittaa neitseellisten luonnonvarojen käytön vähentämistä, kerran käyttöön otettujen luonnonvarojen uudelleenkäyttöä ja kierrättämistä sekä taloudellisen lisäarvon kasvattamista. Vähemmästä on mahdollista tehdä enemmän.

Keskeistä on saada luotua vahvat kiertotalousmarkkinat, jotta kestävyyteen tähtäävät toimet eivät ole pelkästään julkisen sektorin varassa. Tavoitteena on materiaalien vähäisempi ja tehokkaampi käyttö, tuotteiden uudelleen käyttäminen, kierrätysmateriaalien tarjonnan kasvu sekä jalostusarvon nosto teollisuudessa ja uusien innovaatioiden syntyminen palvelusektorilla. Tuotantoa ja kulutusta tulee ohjata laadukkaisiin ja korjattaviin tuotteisiin sekä tavaroiden sijasta palveluihin, kuten korjauspalveluihin ja jakamistalouden ratkaisuihin.

Jotta kiertotalouden ratkaisut olisivat kannattavia ja edelläkävijäyritykset saisivat ansaitsemansa hyödyn, on varmistettava, että neitseellisten luonnonvarojen käytöllä on hinta, joka kuvastaa sen ympäristövaikutuksia.

Luonnonvarojen hinnoittelemiseksi on otettava käyttöön kiertotalouden veropaketti: neitseellisiä maamassoja, kaivosten kaikkea louhintaa sekä jätteen ja puun teollisen mittakaavan polttamista on alettava hinnoitella. Samoin kertakäyttöpakkauksille on asetettava pakkausvero. Jäteveroa on laajennettava koskemaan kaikkea jätettä, ja sen tasoa on korotettava. Näin kierrätettyjen, uudelleen käytettyjen ja korkeamman jalostusasteen vaihtoehtojen kilpailukyky paranee. Samaan aikaan on tuettava kiertotalouden kannalta parempia ratkaisuja ja laskettava esimerkiksi korjauspalveluiden arvonlisäveroa.

Kierrätettyjen materiaalien markkinoita tulee jouduttaa myös sekoite- ja jakeluvelvoitteilla. Julkisen sektorin rakennushankkeissa on otettava käyttöön uusiomaa-ainesten sekoitevelvoite. Maamassat muodostavat suurimman osan Suomen neitseellisten luonnonvarojen käytöstä, ja sekoitevelvoitteen avulla luotaisiin markkinat sille, että kerran kaivettuja maa-aineksia käytettäisiin neitseellisten sijaan. Kierrätyslannoitteiden jakeluvelvoite taas ohjaisi lannoitteiden valmistajia ja myyjiä panostamaan ravinteiden kierrättämiseen. Tämä vahvistaisi myös monissa tapauksissa huoltovarmuutta, sillä iso osa lannoitevalmistuksesta nojaa yhä fossiilisiin polttoaineisiin ja Venäjältä tuotaviin raaka-aineisiin.

2. Luonnonsuojelun kehittämisrahasto turvaa luonnonsuojelun rahoituksen vaikeinakin taloudellisina aikoina

Suomi on sitoutunut pysäyttämään luontokadon vuoteen 2030 mennessä sekä olemaan hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen pian sen jälkeen. Työsarkaa riittää: luonnon ja sen tuottamien ekosysteemipalveluiden kato on nyt nopeampaa kuin koskaan, ja Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnin perusteella luonto köyhtyy edelleen myös meillä. Suomen tunnetuista lajeista noin 12 prosenttia ja luontotyypeistä liki puolet on arvioitu uhanalaisiksi.

Suomeen tulee perustaa luonnonsuojelun kehittämisrahasto. Sen tarkoituksena olisi vahvistaa luonnonsuojelun vaikuttavuutta, suojeluun liittyvien elinkeinojen edistämistä, luonnonsuojelun rahoituksen monipuolistamista sekä suojelualueiden hankkimista ja luontoalueiden ennallistamista.

Luonnonsuojelun kehittämisrahaston 500 miljoonan euron alkupääoma rahoitetaan valtion saastuttavan omaisuuden myynnillä. Valtion omistamilta yhtiöiltä tulee odottaa yritysvastuussa kunnianhimoa. Yhtiöiden liiketoiminnan kestävyyden, pitkän aikavälin arvonkehityksen ja kilpailukyvyn varmistamiseksi omistajan tulee edellyttää, että yhtiöt selvittävät ilmastokriisin ja luontokadon vaikutukset liiketoimintaansa ja huomioivat nämä strategiatyössään.

Yhtiöiden on tunnistettava oman toimintansa vaikutukset ilmastoon, ympäristöön ja luonnon monimuotoisuuteen sekä asetettava verrokkiyhtiöihin nähden kunnianhimoiset, mitattavat tavoitteet, jotka ovat linjassa ilmasto- ja luontokriisien pysäyttämisen kanssa. Luonnonsuojelurahaston alkupääoman kartuttamiseksi myydään 500 miljoonan euron edestä sellaista valtion omaisuutta, joka täyttää heikoimmin yllä olevat kriteerit.

Rahastoa kartutetaan saastuttaja maksaa -periaatetta seuraten ottamalla käyttöön maankäytön muutosmaksu rakentamiselle, pellonraivaukselle ja muille luontoarvoja heikentäville maankäytön muutoksille. Varoja luonnonsuojelurahastoon kerätään myös ekologisena kompensaationa kaikilta toimijoilta, jotka aiheuttavat haittaa luonnolle – esimerkiksi metsäyhtiöiltä mutta myös rakentamiselta.

Maksut määrittyvät esimerkiksi menetettyjen luontoarvojen, hakkuukuutioiden tai pinta-alan perusteella. Maankäytön muutosmaksun ja kompensaatioiden tavoitteena on yhteensä 50-100 miljoonan euron kertymä vuosittain.

Lisäksi valtion tulee sitoutua tuplaamaan yksityiset lahjoitukset, jotka rahastoon kohdistetaan. Luonnonsuojelun kehittämisrahastoon tehtävät yksityiset lahjoitukset ovat verovapaita. Rahaston keräystavoite yksityiselle rahoitukselle on 100 miljoonaa euroa vuoteen 2030 mennessä. Valtion vastinrahoitus kaksinkertaistaa summan.

Luonnonsuojelun kehittämisrahasto sijoitetaan ympäristöministeriön alaisuuteen, jolloin toimet pystytään suuntaamaan tehokkaasti eniten monimuotoisuushyötyjä tuottaviksi suojelu- ja ennallistamistoimiksi. Yksityisten haitan aiheuttajien vastuulle ei näin ollen jää esimerkiksi sopivien kompensaatiokohteiden etsintä tai toteutus.

Luonnonsuojelun kehittämisrahaston pääomasta osa rahastoidaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkea pääomaa ei jaeta eteenpäin, vaan rahaston jakamat avustukset rahoitetaan suurelta osin sijoitetun pääoman tuotolla sekä maksuilla kerätyillä varoilla.

3. Suuriin eläkkeisiin puuttuminen mahdollistaa panostukset lapsiin ja nuoriin

Vihreiden tavoitteena on rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella lapsella ja nuorella on unelmia, mahdollisuuksia ja uskoa tulevaisuuteen riippumatta siitä mihin perheeseen tai mille alueelle sattuu syntymään. Tiukassakaan taloudellisessa tilanteessa emme tingi turvallisen lapsuuden ja ehjän nuoruuden puolustamisesta. Lasten oikeuksiin, varhaiskasvatukseen, koulutukseen ja sivistykseen panostamalla Suomella on mahdollisuus olla myös tulevaisuudessa vahva ja kestävä yhteiskunta.

Tämä on lupaus, joka Suomessa on annettu lapsille ja nuorille, mutta jonka pitäminen on julkisen talouden nykytilanteen ja tulevaisuudennäkymien valossa vaikeaa.

Julkisen talouden suurimmat kokonaisuudet ovat eläkkeet ja terveydenhoitoon liittyvät menot. Joka neljäs (25,2 %) julkisen talouden euro on eläke-euro. Joka viides julkisen talouden euro on terveyteen liittyvä euro (Terveydenhuollon menot 13,9 % sekä sairauksiin ja toimintarajoitteisiin liittyvät etuusmenot 5,9 %). Talouspolitiikan pitää vastata huoltosuhteen heikentymiseen ja siihen nähden suureen eläkevelkaan uudistamalla eläkejärjestelmä ja työeläkkeiden verotusta.

Vielä 1960-luvulla työeläkemaksu oli 5 % palkkasummasta. 1980-luvulla osuus nousi 15 % palkkasummasta. Vuonna 2024 työeläkemaksu on keskimäärin 25 % työntekijän palkkasummasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että monen työntekijän palkkasummasta suurempi osa veroluonteisista maksuista menee työeläkejärjestelmän kassaan kuin valtion ja kuntien kassaan. Valtion ja kuntien tuloverokertymää on käytännössä mahdotonta kasvattaa tilanteessa, jossa eläkemaksut uhkaavat nousta nykyisestä.

Nykynuoret maksavat eläkkeistään ”itse” huomattavasti suuremman osan kuin nykyiset eläkeläiset. Esimerkiksi vuonna 1950 syntyneet saavat laskennallisesti neljä euroa jokaista maksamaansa euroa kohti, kun taas 1990 syntyneet saavat vain kaksi euroa jokaista maksamaansa euroa kohti.

Sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta on huomioitava se, että Suomessa eniten varallisuutta on 65–74-vuotiailla. Monilla työeläkkeen saajilla on melko anteliaat eläkkeet sen lisäksi, että he ovat edeltäneitä sukupolvia varakkaampia. Eläkeläisten köyhyysaste on nykyisin pieni. Köyhimmät eläkeläiset eivät saa työeläkettä vaan kansaneläkettä.

Säästöehdotukset on syytä kohdistaa pelkästään hyvin ansaitseviin ja varakkaisiin työeläkeläisiin. Eläkkeiden korotuksia hillitsemällä on mahdollista luoda tilaa lasten ja nuorten tilanteen parantamiselle ja siten sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden vahvistamiselle.

Moni eläkeläinen olisi valmis tinkimään omista eläkekorotuksistaan turvatakseen esimerkiksi lastenlastensa varhaiskasvatuksen pienet ryhmäkoot. Tätä valinnanvapautta ei kuitenkaan ole – eläkeläisen kädet ovat sidotut. Siksi Vihreät ehdottaa hyvätuloisten eläkeläisten eläkkeiden nettomenojen kasvun jarruttamista tulevien sukupolvien hyväksi. Käytännössä tämä toteutuisi kohdistamalla hyvätuloisten eläkeläisten eläkkeisiin maltillinen veronkiristys, jonka tuotot ohjataan lasten ja nuorten palveluihin, kuten varhaiskasvatukseen, peruskouluun, toisen asteen koulutukseen, nuorisotyöhön sekä nuorten itse priorisoimiin kohteisiin.

4. Ihmislähtöinen maahanmuuttopolitiikka vastaa työvoimapulaan

Suomen viimeaikaisen talouskehityksen pääongelma on ollut tuottavuuden erittäin heikko kasvu, jota osaltaan selittää maamme epäedullinen väestörakenne ja jo krooniseksi muodostunut osaaja- ja työvoimapula. Investointeja ei synny eikä tuottavuus parane, ellei Suomessa ole nykyistä enemmän ihmisiä.

Maahanmuuton edistäminen ja väestökehityksen kääntäminen on kohtalonkysymys kaikkialla Euroopassa – ei vähiten ikääntyvässä Suomessa. Suomi tarvitsee uusia osaajia, perheitä ja lapsia, jotka haluavat rakentaa täällä tulevaisuutensa. Yhtä lailla olennaista on varmistaa, että täällä jo olevien maahanmuuttajien osaaminen tunnistetaan ja työllistymisen esteet puretaan.

Suomen tulee asettaa työvoimaa koskevaksi tavoitteeksi kolminkertaistaa nettomaahanmuutto suhteessa 2000-luvun keskiarvoon. Tavoitteena tulee olla vähintään 400 000 uutta työllistä vuoteen 2040 mennessä.

Houkutteleva maa ei kuitenkaan katso maahan muuttavia vain talouden lukuina, vaan kokonaisina ihmisinä tarpeineen ja toiveineen. Suomi ei tarvitse vain työperäistä maahanmuuttoa, vaan uusia asukkaita, jotka saapuvat Suomeen tekemään töitä, käymään kouluja ja rakentamaan tänne elämäänsä pitkäjänteisesti. Yksittäisiin työsuhteisiin perustuvista työluvista ja sitä kautta osaajien houkuttelusta Suomen pitäisi siirtyä uusien, pysyvien asukkaiden ”rekrytointiin” huomioiden toimialojen ja alueiden osaamistarpeet, väestökehitys ja kyvykkyydet tukea yhteiskuntaan kotoutumista.

Suomeen tulee rakentaa uusi työhön johtavan maahanmuuton väylä, jonka kautta myös EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevat ihmiset voisivat muuttaa perheidensä kanssa Suomen pysyviksi asukkaiksi ilman, että maassa olo on sidottu kenenkään työsuhteeseen. Tähän voitaisiin joissakin tapauksissa yhdistää koulutus ja suomen tai ruotsin kielen opetus lähtömaassa, mikä tukisi Suomeen integroitumista.

Pysyvän asukkaan statusta voisivat hakea paitsi ulkomailla vielä asuvat, myös yksilöt ja perheet, jotka jo asuvat Suomessa jonkin muun, määräaikaisen oleskeluluvan turvin. Suomen tulee vahvistaa muitakin turvallisia siirtolaisuuden reittejä, onnistua nykyistä paremmin tukemaan eri syistä Suomeen tulevien ihmisten kotoutumista, helpottaa perheenyhdistämistä ja kitkeä maahanmuuttajiin kohdistuvaa rasismia ja syrjintää.

Uuden maahanmuuton väylän voisi käynnistää esimerkiksi alueellisilla kokeiluilla, joissa TE-alueet toteuttavat pilotit yhdessä kuntien, kolmannen sektorin ja työnantajien kanssa. Kokeilut voitaisiin toteuttaa erityisesti paikkakunnilla, joissa lapsi- ja työikäinen väestö pienenee ja alueen yrityksissä ja palveluissa on pulaa tekijöistä.

5. Uudet talouspolitiikan mittarit ja työkalut tukevat ympäristöä, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta

Talous voi toimia luonnon asettamissa raameissa vain, jos talouden ja luonnon yhteys tehdään näkyväksi ja niin kehysmenettely kuin lainsäädäntökin ohjaavat toimintaa tiedepohjaisesti kestävään suuntaan. Sosiaalisesti oikeudenmukaista yhteiskuntaa voidaan edistää vain, jos päätösten vaikutukset oikeudenmukaisuuden toteutumiseen ymmärretään, ja päätöksenteossa velvoitetaan huomioimaan tiedossa olevat välilliset ja välittömät seuraukset pitkällä ja lyhyellä aikaväliset. Tämä edellyttää talouden johtamisen työkalujen päivittämistä.

Hyvinvoinnin ja ekologisen kestävyyden saavuttamiseksi tarvitaan monipuolinen mittaristo, joka tekee näkyväksi päätösten vaikutukset ympäristöön, ihmisten terveyteen, tasa-arvoon ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen sekä näiden vaikutukset talouteen. Päätösten pohjaksi on otettava tiedot tulo- ja varallisuuserojen nykytilasta ja kehityksestä, elinajanodotteesta ja terveiden elinvuosien määrästä, nuorten syrjäytymisasteesta, mielenterveysindikaattoreista sekä koetusta hyvinvoinnista, jota voidaan selvittää esimerkiksi onnellisuuskyselyillä.

Vihreät ehdottaa, että aloitetaan Suomessa hyvinvointitalouden ohjausmallin mukainen hyvinvointibudjetoinnin pilotti. Valtion talousarvioesityksen budjettikehys on rakennettava hyvinvointia eri tavoilla mittaavien indikaattorikokoelmien perusteella, ja eri ministeriöitä on edellytettävä seuraamaan ja arvioimaan toimintaansa sen perusteella. Parhaita käytäntöjä voidaan hyödyntää esimerkiksi Uuden-Seelannin ja Walesin kokeiluista.

Päätöksentekoa tukevat myös tasa-arvoa edistävät menetelmät, kuten sukupuolitietoinen budjetointi ja sitova vaikutusten arviointi eri ryhmien kannalta. Näin voidaan varmistaa, että talouspolitiikka palvelee tavoitteitamme hyvinvointivaltion rakentamisesta ennakoivasti ja pitkäjänteisesti.

Ekologisen kestävyyden mittaamisessa korostuvat päästöjen vähentämiseen ja luonnonvarojen kestävään käyttöön liittyvät indikaattorit, kuten kokonaispäästömäärää, hiilinielujen tila ja biodiversiteetin seuranta. Tehokkaat mittarit, kuten ekosysteemintilinpito, joka kuvaa luonnonvarojen käyttömääriä, käytöstä aiheutuvaa kuormitusta sekä ympäristönsuojelun taloutta ja liiketoimintaa, on otettava keskeiseksi lainsäädäntöä ohjaavaksi mittaristoksi BKT:n rinnalle. Näiden seurantaan on rakennettava sellaisia mekanismeja kaikilla politiikan tasoilla, jotka tehokkaasti estävät kaiken sellaisen päätöksenteon joka hidastaa ekologisten tavoitteiden saavuttamista.

Verovälttelyn vahtikoirat

Hyvää tarkoittavaan sääntelyyn jää toisinaan porsaanreikiä, jotka mahdollistavat aggressiivisen verosuunnittelun ja verovälttelyn. Se puolestaan nakertaa yhteiskunnan luottamusta ja veropohjaa sekä kasvattaa eriarvoisuutta — yleensä, kun nimenomaan hyväosaiset ottavat asiakseen näitä porsaanreikiä hyödyntää. Valtion tulee ehkäistä tämänkaltaisia tilanteita nykyistä tehokkaammin jo lakien valmisteluvaiheessa ja niiden toimivuutta arvioitaessa.

Valtiovarainministeriön tulee palkata tai muutoin hyödyntää verovälttelyn vahtikoiria, joiden tehtävänä on tunnistaa, ennakoida ja mallintaa uuden tai voimassaolevan lainsäädännön porsaanreikiä vastaavasti kuin keskusrikospoliisi hyödyntää hakkereita kyberrikollisuuden torjunnassa.

Vihreä veropolitiikka

Tämä ohjelma käsittelee Vihreiden veropoliittisia linjauksia.

Yhdeksän keskeistä nostoa:

1. Toteutamme vihreän verouudistuksen. Verotuksen painopistettä siirretään työn ja toimeliaisuuden verottamisesta haittojen ja varallisuuden verottamiseen.

2. Turvaamme hyvinvointivaltion tulevaisuuden kestävällä taloudenpidolla. Talouden tasapainottaminen inhimillisesti ja oikeudenmukaisesti edellyttää myös verotulojen lisäämistä eli käytännössä kokonaisveroasteen nostamista vähintään prosenttiyksiköllä lähemmäs 1990-luvun loppupuolen tasoa.

3. Vahvistamme verotuksella ympäristöhaittojen torjuntaa, luonnonvarojen ylikulutuksen suitsimista, kiertotaloutta ja luonnon monimuotoisuutta. Hinnoittelemme ympäristöhaitat ja neitseellisten luonnonvarojen käytön siten, että puhtaammat ratkaisut ovat aina kannattavimpia. Karsimme ympäristölle haitallisia ja talouden kehitystä jarruttavia yritystukia.

4. Uudistamme tuloverotusta siten, että etenkin pienituloisilla jää nykyistä enemmän käteen. Tuomme ansiotulojen ja pääomatulojen verotusta lähemmäs toisiaan siten, että tulolajista riippumatta verotus on progressiivista ja pienimmät tulot kokonaan verovapaita.

5. Varmistamme, että kaikkein varakkaimmat osallistuvat oikeudenmukaisesti. Hyödynnämme varallisuuden verotuksessa perintöveroa, kiinteistöveroa ja suurimpiin omaisuuksiin kohdistuvaa maltillista varallisuusveroa. Otamme käyttöön väliaikaisen maanpuolustusveron Nato-velvoitteiden rahoittamiseksi.

6. Parannamme pienyrittäjien asemaa. Helpotetaan pienimuotoista yritystoimintaa minimoimalla byrokratiaa ja poistamalla keinotekoiset kasvun esteet.

7. Korvaamme ruoan alennetun arvonlisäverokannan ALV-palautuksella. Se on alennettua alv-kantaa oikeudenmukaisemmin kohdentuva tapa tukea pienituloisten ostovoimaa ja samalla askel kohti perustuloa.

8. Uudistamme liikenteen verotusta. Otamme käyttöön tienkäyttömaksut, jotka tulppaavat liikenteen verotulojen hupenemista ja vauhdittavat kestävää liikkumista.

9. Kitkemme haitallista verokilpailua, puutumme verovälttelyyn ja torjumme harmaata taloutta sekä Suomessa että kansainvälisellä yhteistyöllä. Veropohjan tiivistäminen vähentää painetta veronkorotuksiin.

1 Vihreän veropolitiikan kulmakivet

Vihreän veropolitiikan tavoitteena on ohjata ihmisten, yritysten ja yhteiskunnan toiminta ympäristön kannalta kestäväksi sekä turvata hyvinvointivaltion rahoitus. Lähtökohtana on sosiaalisesti oikeudenmukainen tulonjako, joka poistaa köyhyyttä, kaventaa tulo- ja varallisuuseroja sekä ehkäisee varallisuuden keskittymistä. Vihreä veropolitiikka edistää sukupuolten tasa-arvoa ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta.

Vihreän veropolitiikan kulmakivet:

1. Verotuksen tulee olla sekä oikeudenmukaista että tehokasta. Hyvä verotus on lähtökohtaisesti yksinkertaista, neutraalia ja kannustavaa.

2. Saastuttaja maksaa. Vihreän verouudistuksen periaatteiden mukaisesti verotuksen painopistettä siirretään työn verotuksesta haittojen ja kulutuksen verotukseen.

3. Kaikki osallistuvat mahdollisuuksiensa mukaan. Veronkierto on estettävä, ja veroja perittävä maksukyvyn mukaan. Hyvätuloisilla ja varakkailla, erittäin varakkaista puhumattakaan, on sekä mahdollisuus että velvollisuus osallistua yhteiskunnan rakentamiseen muita enemmän esimerkiksi progressiivisen verotuksen ja varallisuuteen kohdistuvien verojen kautta.

Talouden sopeuttaminen planeetan rajoihin, ympäristön kestävyys, työmarkkinoiden muutokset, hyvinvointivaltion turvaaminen ja väestön ikääntyminen edellyttävät verotuksen uudistamista ja talouden vahvistamista. Verotuksella on olennainen rooli myös työllisyyden ja tuottavuuden tukemisessa ja sitä kautta talouden vahvistamisessa.

Talouden kestävyyden varmistaminen ja nopeasti kasvavan velkasuhteen vakauttaminen tulee tarkoittamaan myös mittavia sopeutustoimia. Talouden tasapainottaminen inhimillisesti ja oikeudenmukaisesti ei onnistu pelkillä leikkauksilla, vaan tarvitaan verotulojen lisäämistä. Hyvinvointivaltion turvaaminen edellyttää tällä hetkellä kokonaisveroasteen nostamista vähintään prosenttiyksiköllä, eli lähemmäksi 1990-luvun loppupuolen tasoa. Sitä kautta voimme tuoda Suomen talouden kestävälle uralle, turvata hyvinvointivaltion tulevaisuuden sekä tehdä tarvittavat investoinnit vihreään siirtymään ja puolustukseen.

Veropolitiikalla on myös sukupuolivaikutuksia, sillä se koskettaa jokaista yksilöä suoraan ja välillisesti. Oikeudenmukainen verotus kaventaa eriarvoisuutta, lisää sukupuolten tasa-arvoa ja turvaa yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille. Vihreiden veropolitiikka pyrkii feminismiin eli yhteiskunnan eriarvoisuutta aiheuttavien valtarakenteiden aktiiviseen purkamiseen.

Pitkällä aikavälillä käynnissä oleva teknologinen murros vaikuttaa tavalla tai toisella myös verotukseen. Yksinkertaisimmillaan digitalisaatio tarjoaa mahdollisuuksia automatisoida ja sujuvoittaa verotusta. Suurimmat mullistukset liittyvät todennäköisesti kuitenkin tekoälyn ja robotiikan aiheuttamiin muutoksiin työelämään ja työmarkkinoihin. Verotuksen näkökulmasta haasteena voi olla robottien ja tekoälyn tuoman tuottavuushyödyn ja vaurauden kasautuminen harvoille. Näitä vaikutuksia tulee ennakoida ja analysoida mahdollisimman varhaisessa vaiheessa myös verotuksen näkökulmasta, jotta tarvittavat uudistukset verorakenteeseen ehditään toteuttaa ennen merkittäviä verotulojen romahduksia.

2 Ympäristöverotus on tehokas keino ympäristöhaittojen hinnoitteluun

Ympäristöhaittojen hinnoittelu on tehokas ohjauskeino kohti planeetan kantokyvyn rajoissa toimivaa taloutta. Ympäristöverotus ohjaa markkinatalouden huomioimaan taloudellisen toiminnan ympäristölle aiheuttamat haitat ja tekee ympäristölle paremmat ratkaisut kannattaviksi.

Tällä hetkellä moni ympäristön kannalta kestävästi toimiva yritys ei saa ansaitsemaansa kilpailuetua, kun kilpailijoiden ei tarvitse maksaa aiheuttamistaan ympäristöhaitoista. Kestäviä tuotteita valitsevat ihmiset saattavat joutua maksamaan enemmän siitä, että valitsevat ympäristölle ystävällisemmin tuotettuja tuotteita.

Hyvä esimerkki toimivasta haittojen hinnoittelusta on Euroopan unionin päästökauppa, jonka piirissä teollisuuden päästöt laskevat nopeasti. Päästökauppaan liittyvä hiilirajamekanismi taas varmistaa kaikkeen tuontiin laajennettuna, että mahdollisesti saastuttavammin tuotetut tuontituotteet eivät heikennä puhtaampien eurooppalaisten ratkaisujen kilpailukykyä.

Ympäristöverotuksen nykyistä huomattavasti laajempi hyödyntäminen vaatii rinnalleen sosiaalipoliittisia ratkaisuja, kuten tukia ja tulonsiirtoja, jotta kustannukset eivät jakaudu epäoikeudenmukaisesti ihmisten kesken.

Luonnonvarojen käytön verotus ja kiertotalouden edistäminen

Luonnonvarojen ylikulutus on ilmastonmuutoksen ja luontokadon juurisyy. Siksi on välttämätöntä varmistaa verotuksella, että luonnonvarojen käytön vähentäminen sekä kerran käyttöön otettujen luonnonvarojen mahdollisimman tehokas ja pitkäikäinen hyödyntäminen on aina uusien luonnonvarojen käyttöönottoa houkuttelevampaa ja edullisempaa.

Suomi on Euroopan suurin luonnonvarojen kuluttaja henkeä kohden, mutta olemme Euroopan heikoimpien joukossa materiaaleista saadun taloudellisen lisäarvon saralla. Resurssituottavuutemme on siis Euroopan matalimpia. Kun saamme kerran käyttöön otetusta luonnonvarasta enemmän irti, voimme saada vähemmällä luonnonvarojen käytöllä enemmän hyötyjä talouteemme.

Verotuksella tulee haittojen hinnoittelun lisäksi tukea luonnonvarojen käyttöä vähentäviä kiertotalouden mukaisia ratkaisuja kuten tuotteiden uudelleenkäyttöä, korjaamista ja kierrätystä. Tähän voidaan luoda kannustimia esimerkiksi arvonlisäverotuksella, jota käsitellään kattavammin alaluvussa 7.

Toimenpiteet

Asetetaan neitseellisten maamassojen kaivuulle vero. Suomen suuri luonnonvarojen käyttö johtuu isolta osin siitä, että meillä kaivetaan paljon uusia maa- ja kiviaineksia esimerkiksi rakentamisen tarpeisiin. Uuden maamassan kaivaminen on niin edullista, että kerran jo muuhun tarkoitukseen kaivettujen maamassojen uudelleenkäyttö ei usein ole houkuttelevaa. Verotuksen avulla maamassojen kiertotalous saadaan vauhtiin.
Korotetaan kaivosveron tasoa ja ulotetaan se kaikkeen louhittuun materiaaliin, myös kaivosten sivukiviin. Tällä hetkellä kaivosveroa maksetaan vain rikastukseen menevästä louhinnasta. Kun kaivosvero ulotetaan myös kaivosten sivukiviin, louhintaa vähentävät ja siten ympäristöä säästävät kaivostekniikat tulevat houkutteleviksi. Vero myös vauhdittaa kaivosten sivukivien käyttöä esimerkiksi rakentamisen tarpeisiin. Kaivosveron tuotosta vähintään 80 prosenttia tulee kanavoida valtiolle.
Laajennetaan jätevero koskemaan kaikkea kaatopaikoille päätyvää jätettä. Tällä hetkellä kaikesta loppusijoitettavasti jätteestä vain 0,08 prosentista maksetaan jäteveroa. Tämä ei luo kannustetta vähentää jätteen määrää tai kehittää kiertotalouden ratkaisuja. Laajennetaan jätevero koskemaan suurimpia jätevirtoja eli kaivannaisjätteitä ja maa-ainesjätteitä sekä kaikkia kaatopaikoille päätyviä jätteitä – myös niitä, joille ei ole vielä tunnettua hyötykäyttöä.
Kannustetaan kasviproteiinien viljelyyn ja otetaan käyttöön kokonaispäästöihin ja eläinten hyvinvointiin perustuva haittavero. Eläintuotanto on myös luonnonvarojen käytön näkökulmasta merkittävästi kasvipohjaista ruokaa kuormittavampaa.
Suositaan uudelleenkäytettäviä pakkauksia ja otetaan käyttöön kertakäyttöpakkausten vero. Suomalainen pullopanttijärjestelmä on maailman parhaita ja uudelleenkäytettävien pakkausten järjestelmän rakentaminen voi olla samanlainen kotimainen menestystarina.
Vahvistetaan huoltovarmuutta asettamalla fossiili- ja mineraalilannoitteille vero. Olemme kotimaisessa ruoantuotannossa vahvasti riippuvaisia tuonnista ja fossiilisista polttoaineista. Kun fossiili- ja mineraalilannoitteille typelle ja fosforille asetetaan vero, voimme vahvistaa kotimaista ruokaturvaa suosimalla kierrätyslannoitteita ja luonnonlannoitteita.
Suitsitaan krääsätaloutta, jossa heikkolaatuiset ja polkuhinnoitellut tuotteet saavat epäreilun kilpailuedun. Selvitetään keinoina esimerkiksi tullirajojen nostoa, maksuja ja veroja.
Varmistetaan, että verotus ei kannusta hävittämään käyttökelpoista tavaraa.

Pitkällä aikavälillä

Otetaan käyttöön laajasti uuden neitseellisen materiaalin käyttöönottoon kohdistuva luonnonvaravero ja varmistetaan näin, että luonnonvaroja säästävät ja kiertotaloutta tukevat ratkaisut ovat aina kannattavimpia.

Verotuksella kohti puhdasta energiantuotantoa

Verotuksella tulee tähdätä mahdollisimman korkeaan jalostusasteeseen ja materiaalina hyödyntämiseen polttamisen sijaan. Tämä koskee niin puuta, biopohjaisia sivuvirtoja kuin jätteitä. Siirtymävaiheessa kohti polttoon perustumatonta energiantuotantoa on perusteltua tukea sähköistämistä alemmilla verokannoilla. Pidemmällä aikavälillä järjestelmän uudistaminen on perusteltua verotulojen turvaamiseksi. Kaikella energiantuotannolla on ympäristövaikutuksia ja siksi energiaa säästävien ratkaisujen tulee olla kannattavia kunhan ne eivät lisää haittoja muualla.

Toimenpiteet

Yhtenäistetään energiaverotusta ja sidotaan energiaverot indeksiin ohjausvaikutuksen säilyttämiseksi. Tämä tarkoittaa kaikista fossiilisiin polttoaineisiin liittyvistä veroalennuksista, kuten turpeen alennetusta verokannasta ja verottoman käytön ylärajasta, luopumista. Siirretään kaivokset normaaliin sähköveroluokkaan.
Aletaan verottaa teollisen mittakaavan puun polttoa. Kiinteiden ja nestemäisten puupohjaisten polttoaineiden käyttö teollisessa energiantuotannossa on tällä hetkellä verotonta eikä ole mukana päästökaupassa, vaikka puupolttoaineilla on merkittäviä ilmasto- ja luontovaikutuksia. Puun polton sijaan verotuksen tulee ohjata puun käyttöön mahdollisimman pitkäikäisten tuotteiden materiaalina.
Irtaudutaan maataloudessa fossiilienergiasta. Poistetaan maatalouden energiaveron palautus ja tuodaan työkoneiden polttoaineiden verotus normaalille tasolle fossiilisten polttoaineiden osalta. Energiaveron palautus fossiilisista polttoaineista vähentää maatilatalouden kannusteita siirtyä puhtaisiin energianlähteisiin ja ylläpitää huoltovarmuutta heikentävää riippuvuutta tuontipolttoaineista.
Asetetaan jätteenpoltolle vero. Tällä hetkellä Suomessa polttoon ohjautuu verottomuuden takia paljon esimerkiksi muovia, jota voitaisiin hyödyntää myös materiaalina. Jätteenpolton verottaminen tasaisi tilannetta ja tekisi materiaalina hyödyntämisestä kannattavampaa.

Luonnon monimuotoisuutta tukeva verotus

Luonnonvarojen käytön vähentäminen kestävälle tasolle on avainasemassa luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja vahvistamisessa. Verotuksella voidaan luonnonvarojen vähentämisen lisäksi kannustaa kestäviin toimintatapoihin esimerkiksi metsänkasvatuksessa tai rakentamisessa.

Verotuloilla voidaan edistää luonnon kannalta kestäviä toimintatapoja, esimerkiksi ohjaamalla vesistönsuojelun veropaketin tulot vesistöjen suojeluun ja hakkuuveron tulot metsänomistajille maksettavaan hiilensidontamaksuun, jota maksetaan korvauksena hakkuiden lykkäämisestä.

Tällä hetkellä verotus tarjoaa institutionaalisille metsänomistajille yksityisiin omistajiin verrattuna mahdollisuuden kevyempään verotasoon. Etsitään keinoja tämän löyhemmän verokohtelun poistamiseen.

Toimenpiteet

Otetaan käyttöön yhdistelmä hakkuuveroa ja hiilinielutukea. Metsätalouden verotus ja tuet tulee suunnitella yhdeksi kokonaisuudeksi, jossa luonnon ja ilmaston etu on myös metsänomistajan etu.
Mahdollistetaan metsien pysyvän suojelun käyttäminen osana metsään kohdistuvan perintöveron maksua. Poistetaan metsälahjavähennys ja alennetaan metsävähennystä.
Otetaan käyttöön maankäytön muutosmaksu, jota maksetaan tilanteissa joissa metsä raivataan pysyvästi, esimerkiksi rakentamisen tai maatalouden tarpeiden vuoksi.
Rakennetaan vesistönsuojelun veropaketti, joka suosii vesistöjen kannalta kestäviä metsätalouden käytäntöjä. Veropaketti sisältää ojien verotusta, puukauppojen yhteydessä perittävän maltillisen metsätalouden vesistönsuojelumaksun (esim 0,5 €/m3) sekä avohakkuiden jälkeisten uudistusalojen maanmuokkausmaksun.

3 Reilu, johdonmukainen ja yhtenäinen tuloverotus

Yli kolmannes Suomen verotuloista on peräisin tuloverotuksesta. Se on samaan aikaan tärkeä tulonlähde ja keskeinen tuloerojen tasaamisen työkalu. Siksi tuloverotuksen täytyy olla yhtäältä vahvasti progressiivista, toisaalta tehokasta ja kannustavaa. Tuloverotusta koskevien uudistusten lähtökohtana tulee olla pienituloisten aseman vahvistaminen ja laadukkaiden julkisten palveluiden turvaaminen.

Tehokas tuloverotus pyrkii lähtökohtaisesti kohtelemaan kaikenlaisia tuloja samalla tavalla eli neutraalisti. Se laittaa samalle viivalle ansiotulot ja pääomatulot sekä esimerkiksi suoraan ja yrityksen kautta saadut tulot. Neutraali verotus ei vääristä taloudellisia päätöksiä. Myös verotuksen säännöt kannattaa pitää yksinkertaisina ja selkeinä, jotta järjestelmä on helpommin hahmotettavissa sekä päättäjille että kansalaisille. Nämä periaatteet eivät ole oikotie täydelliseen järjestelmään, sillä eri tavoitteet ovat joiltain osin ristiriidassa keskenään. Niistä saadaan kuitenkin raamit, joiden sisällä vaikeat valinnat tehdään.

Nykyjärjestelmä on kaukana loogisesta ja yhtenäisestä. Pääomatuloja verotetaan huomattavasti kevyemmin kuin ansiotuloja, mikä on paitsi tehotonta myös rapauttaa progressiota. Osinkojen verotus on poissa tasapainosta suorien tulojen verotuksen kanssa, mikä vääristää investointikannustimia ja luo kannustimia tulonmuuntoon. Ansiotulojen verotus on monimutkainen kokonaisuus, josta on vaikea saada selvää arkijärjellä. Tässä osassa näytämme, miten tuloverotus korjataan.

Tuloveron lisäksi nettotuloihin vaikuttavat veronluonteiset sosiaaliturvamaksut. Niiden uudistamista käsitellään Vihreiden sosiaaliturvaohjelmassa. On kuitenkin selvää, että esimerkiksi eläkemaksujen korkea taso rajoittaa ansiotuloverotusta ja vastaavasti eläkemaksujen pienentäminen loisi liikkumavaraa ansiotuloverotuksen puolelle.

Kannustava ja selkeä ansiotuloverotus toteuttaa vihreää verouudistusta

Vihreiden pitkäaikainen tavoite on vihreä verouudistus, joka parantaa työnteon kannattavuutta ja asettaa oikean hinnan luonto- ja ilmastohaitoille. Viime vuosien päätökset keventää pieni- ja keskituloisten ansiotuloverotusta ovat tästä näkökulmasta oikeansuuntaisia. Haastavassa taloudellisessa tilanteessa suurituloisimpien veronkevennykset ovat sen sijaan olleet ylimitoitettuja. Voidaan kuitenkin ajatella, että vihreän verouudistuksen toinen puolikas, eli verotuksen painopisteen siirto poispäin työn verotuksesta, on näiden päätösten myötä jossain määrin toteutunut. Toista puolikasta, eli painopisteen siirtoa haittojen verotukseen, käsiteltiin ympäristöhaittojen osalta kattavasti alaluvussa 2.

Kaiken kaikkiaan Suomen ansiotuloverotus on monimutkainen kokonaisuus. Mukana on tavallisesti neljästä kahdeksaan eri veroa tai maksua sekä yhdestä kahteen automaattista vähennystä (mm. perusvähennys, työtulovähennys ja eläketulovähennys), jotka tulojen kasvaessa ensin kertyvät ja myöhemmin leikkautuvat pois. Järjestelmän osat vaikuttavat päällekkäin niin, että lopputulosta on vaikea hahmottaa. Ansiotulojen verotusta on mahdollista yksinkertaistaa huomattavasti uhraamatta verotuloja tai progressiota. Samalla voidaan tukea sosiaaliturvan uudistamista ja siirtymistä kohti perustuloa.

Vihreät ehdottaa ansiotuloverotuksen mallia, jossa selkeä euromääräinen summa vuodessa on verotonta tuloa ja yli menevää osaa verotetaan yksinkertaisen asteikon mukaan. Veroton summa korvaa automaattiset vähennykset. Tarpeelliseksi arvioidut poikkeukset, kuten työtulon kannustimet ja lapsikorotukset toteutetaan yksinkertaisesti korotuksina verottoman tulon rajaan. Tuloveroasteikon portaita vähennetään progressio säilyttäen. Eläketulon lisävero säilytetään.

Veroton osa luo selkeän polun perustulon asteittaiselle käyttöönotolle, sillä se voidaan muuntaa vähitellen vastaavan suuruiseksi perustuloksi ilman että verojärjestelmä olennaisesti häiriintyy. Selkeä rakenne on myös helpompi hahmottaa, mikä helpottaa hyvän verotuksen suunnittelemista ja auttaa ihmisiä ymmärtämään, miten verotus toimii. Verotuksen ennakoitavuus tukee ihmisten mahdollisuuksia suunnitella elämäänsä, mikä vahvistaa luottamusta yhteiskuntaan.

Yksinkertaisuudestaan huolimatta malli on varsin joustava. Esimerkiksi kolmiportaisella tuloveroasteikolla sillä saadaan aikaan olennaisesti nykyistä vastaava, mutta huomattavasti selkeämpi verotus. Reiluun ja toimivaan ansiotuloverotukseen riittää kiinteä veroton osa ja kahdesta neljään veroporrasta.

Suomen verojärjestelmään on vuosien varrella luotu mittava joukko muitakin verovähennyksiä, jotka mutkistavat järjestelmää ja vähentävät verotuloja. Vähennysten karsiminen laajentaa veropohjaa ja vähentää painetta korottaa yleisiä veroprosentteja. Vaikka monet vähennyksistä puoltavat edelleen paikkansa, on niiden tarkoituksenmukaisuutta aika ajoin hyvä puntaroida. Esimerkiksi vuosien varrella huomattavasti laajentuneella kotitalousvähennyksellä saavutetaan tutkimusten perusteella vain vähäistä palveluiden kulutusta ja palvelualojen työllisyyttä lisäävää vaikutusta, vaikka sillä kokonaisuudessaan on merkittävä verotuottoja pienentävä vaikutus.

Toimenpiteet

Huolehditaan työnteon kannustimista ja verotuksen progressiosta. Pidetään huolta, ettei efektiivinen rajaveroaste missään tuloluokassa nouse kohtuuttoman korkeaksi, kun huomioidaan verojen lisäksi muun muassa sosiaaliturvan leikkurit ja varhaiskasvatuksen asiakasmaksut.
Korvataan kaavamaiset vähennykset tekemällä pienistä ansiotuloista kokonaan verottomia selkeään rajaan asti. Rajaa korotetaan työtulon ja huollettavien alaikäisten perusteella. Uudistus toteutetaan niin, että pienituloisilla jää nykyistä enemmän käteen.
Yksinkertaistetaan ansiotuloveroasteikkoa. Karsitaan portaita progressio säilyttäen. Sovitetaan Yle-veron tulorajat yhteen tuloveron portaiden kanssa.
Arvioidaan verovähennysten tarkoituksenmukaisuutta. Selvitetään, olisivatko kotitalousvähennyksen harmaan talouden torjuntaan liittyvät hyödyt saavutettavissa nykyistä pienemmän veromenetyksen kautta. Palautetaan ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeus.

Pitkällä aikavälillä

Muunnetaan yhdistetty ansiotulosta tehtävä vähennys asteittain perustuloksi.

Ansiotulot ja pääomatulot tasapainossa

Verotuksen hyväksyttävyyden kannalta on tärkeää, että verot jakautuvat maksukyvyn mukaan. Progressiota rapauttaa nykyisin se, että suurimmat tulot ovat usein pääosin pääomatuloja, joita verotetaan kevyemmin kuin ansiotuloja. Lähes tasaverona pääomatulo on suurituloisille progressiivista ansiotuloveroa suhteessa edullisempi.

Ansiotulot ja pääomatulot pitäisi tuoda verotuksessa samalle viivalle. Periaatteessa ansiotuloa ja reaalista (inflaatiosta puhdistettua) pääomatuloa pitäisi verottaa keskenään samalla tavalla. Haasteena on, että emme yleensä tiedä, paljonko nimellisestä pääomatulosta on inflaatiota.

Nykymalli, jossa pääomatuloja verotetaan omalla matalammalla asteikolla, vastaa ajatusta, että inflaatioksi lasketaan kaikissa tapauksissa sama kiinteä osuus nimellisestä tulosta. Tämä käytännössä hieman suosii paremmin tuottavia, riskipitoisempia ja pitkäaikaisempia investointeja. Nykyisillä veroasteilla inflaatioksi laskettava osa on melko avokätinen, ja lyhyellä aikavälillä pääomatulojen veroastetta olisikin syytä nostaa jonkin verran lähemmäs ansiotuloja.

Pitkällä aikavälillä ansiotulojen ja pääomatulojen verotus tulee yhdistää eli siirtyä kokonaistulon verottamiseen. Pääomatulojen erityispiirteet (kuten inflaatio) voidaan huomioida kaavamaisesti, esimerkiksi niin että pääomatulo on 75 % veronalaista. Tämä vastaisi oletusta, että neljäsosa nimellisestä tulosta on inflaatiota.

Toimenpiteet

Tuodaan pääomatulojen verotus lähemmäksi ansiotulojen verotusta. Tehdään pienistä pääomatuloista verottomia ja asetetaan pääomatulojen veroasteeksi 37,5 %. Esimerkiksi nykyisen kaltainen verokertymä saavutetaan, kun ensimmäiset noin 2 000 euroa ovat verottomia.

Pitkällä aikavälillä

Yhdistetään ansiotulojen ja pääomatulojen verotus. Siirrytään kokonaistulon verotukseen. Huomioidaan pääomatulojen erityispiirteet sopivalla mekanismilla, esimerkiksi kaavamaisella vähennyksellä.

Reilu ja kannustava osinkoverotus

Osinkojen verotus tapahtuu ansiotulon ja pääomatulon sekä yhteisöveron ja luonnollisen henkilön tuloveron risteyksessä. Sen tavoitteena on yhtäältä pitää yritysten investointikannustimet kunnossa, toisaalta varmistaa niiden omistajien tulojen asianmukainen verotus. Järjestelmä on käytännössä kompromissi, jossa täytyy valita, mitä ominaisuuksia halutaan painottaa.

Nykyinen nettovarallisuuteen perustuva osinkoverojärjestelmä on perintöä vuoden 1993 verouudistuksesta. Tuo uudistus painotti voimakkaasti investointikannustimia, mutta loi samalla laajat mahdollisuudet verosuunnitteluun ja etenkin tulonmuuntoon. Ajan saatossa järjestelmä on kasvanut kieroon näistäkin tavoitteista. Nykyisin osinkoverotus aiheettomasti alentaa pääoman tuoton verotusta, suosii aineellisia investointeja aineettomien sijaan ja kannustaa olemaan listautumatta pörssiin.

Vihreät ehdottaa, että osinkojen verotuksessa siirrytään kaksiportaiseen malliin, joka perustuu henkilökohtaiseen euromääräiseen rajaan. Rajan alittava osinkotulo on huojennettua osinkoa. Tämän osan veroaste asetetaan niin, että yhdessä yhteisöveron kanssa lopullinen veroaste (integroitu eli yhdistetty veroaste) vastaa pääomatulojen veroastetta. Rajan ylittävän osinkotulon integroitu veroaste tuodaan samalle viivalle ansiotulojen veroasteen kanssa.

Tämä malli painottaa nykyistä enemmän tulonmuunnon ehkäisyä ja verojärjestelmän progressiivisuutta, mutta varmistaa samalla terveet investointikannustimet pienille yrityksille. Se ei myöskään suosi aineellisia investointeja aineettomien kustannuksella. Samankaltainen malli on nykyisin käytössä Tanskassa.

Toimenpiteet

Tuodaan osinkojen verotus samalle viivalle henkilön tuloverotuksen kanssa. Saaduista osingoista ensimmäistä 30 000 euroa verotetaan kuin pääomatuloa ja loppua kuin ansiotuloa, kun huomioidaan sekä yhteisövero että henkilön tuloverot. Verotus on sama riippumatta siitä, onko kyseessä listattu vai listaamaton yhtiö.

4 Yritysverotus ja itsensä työllistäminen

Hyvinvointivaltion yhtenä kivijalkana toimivat yritykset aina yhden hengen itsensätyöllistäjistä ja mikroyrityksistä kasvuyrityksiin ja paljon ihmisiä työllistäviin yrityksiin. Vihreät haluaa edesauttaa yhä useamman yrityksen syntymistä ja kasvamista varteenottavaksi työnantajaksi ja hyvinvoinnin rakentajaksi.

Yrittäjän ja työnantajan näkökulmasta hyvä verojärjestelmä on selkeä, oikeudenmukainen ja ennustettava sekä työntekoon ja yrittäjyyteen kannustava.

Yritysverotuksessa on huomioitava, että yrittäjien riskinoton kannustimet ovat kohdallaan ja yrittäjyydellä vaurastuminen on realistisesti mahdollista. Toisaalta tarvitaan myös tukea konkurssin tai ylivelkaantumisen tapauksessa. Yrittäjyyden tulee perustua vapaaseen valintaan, ei esimerkiksi työnantajan pakottamiseen.

Yrittäjän veroasioissa yksittäisiä prosentteja tai verolajeja tärkeämpää on verotuksen kokonaiskuvan selkeys ja verottajan joustava palvelu.

Yhteisövero on tuloverotuksen perälauta

Osakeyhtiöiden tulojen verotus on jaettu osiin. Yritys maksaa yhteisöveroa tuloistaan vuosittain. Osakas maksaa osingoista pääomatuloveroa voitonjaon yhteydessä. Nämä muodollisesti erilliset verot ovat todellisuudessa osa samaa kokonaisuutta, ja uudistuksissa täytyy ottaa molemmat huomioon.

Sekä yhteisövero että osinkovero ovat tärkeitä verojärjestelmän osasia. Yhteisöverolla Suomi voi verottaa myös ulkomaisten omistajien tuottoja suomalaisista yhtiöistä. Osinkoverolla puolestaan varmistetaan että ulkomaisista yhtiöistä tuottoja saavat suomalaiset maksavat näistä tuloista veroja Suomeen.

Osakeyhtiön tulojen verotuksessa yhteisöveron painottaminen olisi järkevää ja myös valtion verotulojen kannalta tarkoituksenmukaista. Osinkoverotus voi tarpeellisuudestaan huolimatta jossain määrin jarruttaa pääoman siirtymistä yrityksestä toiseen, esimerkiksi vanhasta fossiilitalouden yrityksestä uuteen vihreän teknologian yritykseen. Yhteisövero toimii eräänlaisena tuloveron perälautana. Se varmistaa, että verotukselta ei voi välttyä yksinkertaisesti panttaamalla tuloja yhtiössä. Siksi on perusteltua huolehtia yhteisöveron riittävästä tasosta sekä tarkastella osakeyhtiöistä saatavien tulojen verotusta osana tätä kokonaisuutta.

Järkevää yhteisöverotusta uhkaa tätä nykyä etenkin kansainvälinen verokilpailu. Kilpajuoksu pohjalle ei ole lopulta hyväksi Suomelle eikä muillekaan maille. Suomen on edistettävä haitallisen verokilpailun hillitsemistä OECD:ssä ja EU:ssa ja pitäydyttävä itse osallistumasta siihen.

Toimenpiteet

Huomioidaan yhteisöveron ja osinkoveron yhteisvaikutus yhteisöjen verotusta koskevissa muutoksissa. Asetetaan yhteisöveron ja osinkoveron tasot niin että näistä yhdessä muodostuva integroitu veroprosentti on linjassa muun tuloverotuksen kanssa.

Pitkällä aikavälillä

Painotetaan yhteisöjen verotuksessa mahdollisuuksien mukaan enemmän yhteisöveroa kuin osinkoveroa.

Yhteisövero ja yritystuet

On aika lopettaa yhteisöverokannoilla kilpaileminen. Hyviä edistysaskelia ovat globaaliin yritysveron minimitasoon tähtäävä OECD:n verouudistus sekä mallin pohjalle rakennettu EU:n minimiverodirektiivi. Suomessa yhteisöveroa laskettiin useaan otteeseen 2000-luvulla, mikä on luonut paineita muualle veropohjaan. Suomen ei tule omalla toiminnallaan kiihdyttää haitallista verokilpailua. Kansainvälistä verotusta käsitellään laajemmin alaluvussa 6.

Uusiin yritysten veroetuihin on syytä suhtautua pidättyväisesti, mutta tietyissä tilanteissa täsmälliset verokannustimet voivat olla perusteltuja. Esimerkiksi T&K-verokannustin yhdessä suorien TKI-tukien kanssa on tutkimuskirjallisuuden perusteella tehokas keino ohjata yrityksiä uudistumaan ja parantamaan tuottavuutta. Sen sijaan säilyttävistä ja etenkin ympäristön tai talouden kehityksen kannalta haitallisista yritystuista on asteittain luovuttava.

Poikkeukselliset ajat voivat vaatia poikkeuksellisia ratkaisuja. Suomen turvallisuustilanteen muutoksen myötä puolustuksellinen varautuminen aiheuttaa mittavia menopaineita valtiolle tulevan vuosikymmenen ajaksi. Ei ole oikeudenmukaista eikä kokonaisturvallisuudenkaan kannalta kestävää, jos puolustusmenojen kasvattaminen rahoitetaan murentamalla hyvinvointivaltion turvaverkkoja. On perusteltua, että tämän ponnistuksen rahoittamiseen osallistetaan myös yrityksiä ja kaikkein varakkaimpia ihmisiä, joilla on myös aineellisesti eniten puolustettavaa.

Toimenpiteet

Pidetään yhteisövero vähintään 20 % tasolla ja korotetaan sitä kansainvälisen kilpailutilanteen niin salliessa.
Karsitaan erityisesti ympäristön ja talouden kehityksen kannalta haitallisia yritystukia julkisen talouden vahvistamiseksi ja yritysten välisen kilpailun tervehdyttämiseksi.
Kannustetaan yrityksiä uudistumiseen ja uuden luomiseen TKI-tukien ja T&K-toiminnan lisäämiseen kannustavan verokannustimen avulla. Varmistetaan, että kaikenkokoiset yritykset pystyvät hyödyntämään tukia ja verokannustinta. Mikäli vihreän siirtymän investointeja tuetaan verokannustimilla, kriteerien täytyy olla aidosti ympäristön kannalta kestävät.
Tiivistetään yritysveropohjaa. Uudistetaan yleistä veronkiertosäännöstä ja väliyhteisölakia yritysten voitonsiirron estämiseksi. Säädetään lähdevero osinkoverotuksesta vapautettujen yhteisöjen osinkotuloille. Laajennetaan monikansallisten yritysten julkista maakohtaista raportointivelvollisuutta.
Asetetaan suurille yhteisöille ja varakkaimmille henkilöille määräaikainen maanpuolustusvero. Korvamerkitään veron tuotto Naton määrärahatavoitteiden saavuttamiseen.

Itsensä työllistäminen ja pienyrittäjyys

Pienyrittäjien, mikro- ja yksinyrittäjien sekä itsensä työllistäjien merkitys on suuri, mutta asema usein suuria yrityksiä epävarmempi. Riskinotto kuuluu yrittäjyyteen, mutta verotuksella ja muilla lainsäädännöllisillä ratkaisuilla voidaan madaltaa kynnystä ryhtyä yrittäjäksi, pärjätä yrittäjänä sekä työllistää mahdollisesti muitakin. Pienten yritysten ja itsensä työllistäjien kannalta ennakoitavuus ja johdonmukaisuus ovat veropolitiikan tärkeimpiä elementtejä.

Digitaalinen murros ja alustatalouden nousu ovat mullistaneet yrittäjyyden mahdollisuudet Suomessa. Itsensä työllistäminen on helpottunut merkittävästi, kun erilaisten kaupankäynti- ja palvelualustojen sekä kevytyrittäjäpalveluiden ja digitaalisten taloushallinnon alustojen tarjonta on laajentunut. Yrittäminen ei vaadi enää suuria pääomia tai rahallista alkupanostusta, ja yhä useammalla ihmisellä on mahdollisuus hankkia lisätuloja esimerkiksi verkossa tapahtuvien palvelujen ja tavaroiden myynnin kautta.

Tämä kehitys on pohjimmiltaan myönteinen. Jokaisella on aiempaa paremmat mahdollisuudet hyödyntää omaa osaamistaan joko osa-aikaisena yrittäjänä tai täysipäiväisesti. Palvelujen hinnat ovat tarpeeksi matalat myös aloittelevalle yrittäjälle, mikä alentaa kynnystä yrittäjyydelle entisestään.

Yrittäjyyden aloittamisen helpottuminen tuo mukanaan myös haasteita. Yrityksen perustaminen digitaalisen taloushallinnon alustan kautta on niin vaivatonta, että se saattaa hämärtää yrittäjyyteen liittyvien velvoitteiden olemassaoloa. Yrittäjä on alustapalveluiden helppoudesta huolimatta itse vastuussa omasta verotuksestaan, veroilmoittamisestaan, eläkkeestään, vakuutuksistaan ja muista yrittäjyyteen liittyvistä velvoitteista.

Digitalisaatio on entisestään helpottanut työnantajien mahdollisuutta painostaa nykyisiä työntekijöitään tai potentiaalisia työntekijöitä toimeksiantosuhteisiin työsuhteen sijasta. Tällä kierretään työnantajavelvoitteita ja siirretään ne työntekijälle. Erityisesti lähtökohtaisesti heikommassa asemassa olevien työntekijöiden on vaikea kieltäytyä, jos vaihtoehtona on työttömyys.

Yrittäjyyteen täysin valmistautumaton ja yrittäjyyden velvoitteista tietämätön henkilö voi päätyä yrittäjäksi työnantajan vaatimuksesta. Etenkin muutenkin haavoittuvassa asemassa olevien työntekijöiden voi olla vaikea selvittää yrittäjyyteen liittyviä velvoitteita ja huolehtia niistä. Heille ei kerry eläkettä automaattisesti, eikä kukaan hoida veroja heidän puolestaan.

Mahdollisuudet yrittää ovat nykyään moninaisemmat kuin koskaan. Se ei saisi olla kuitenkaan oikotie verovelkoihin ja pakkoyrittäjyyteen, vaan todellinen mahdollisuus hankkia itselleen tuloja itsenäisesti ja siten, että kaikki vaadittavat velvoitteet tulevat ajallaan ja asianmukaisesti hoidettua.

Yrittäjiä ei saa jättää oman onnensa nojaan. Digitaalisen yrittäjyyden mahdollisuudet on säilytettävä ja niitä on kehitettävä edelleen, mutta samalla on huolehdittava siitä, että kaikki osapuolet – yrittäjät, alustat ja työnantajat – kantavat oman vastuunsa reilujen ja toimivien työmarkkinoiden ylläpitämisestä.

Toimenpiteet

Helpotetaan pienimuotoista yritystoimintaa minimoimalla byrokratiaa ja poistamalla keinotekoiset kasvun esteet. Yhtenä keinona voi olla nykyisen arvonlisäveron vähäisen toiminnan alarajan nosto. Ratkaistaan vähäisen toiminnan alarajan muodostaman verokiilan ongelmia esimerkiksi rakentamalla elinkeinoverotukseen arvonlisäveron palautusjärjestelmä, jossa palautus leikkaantuu pois liikevaihdon tai voiton kasvaessa.
Helpotetaan ensimmäisen työntekijän palkkaamista. Vapautetaan väliaikaisesti itsensä työllistävä yrittäjä ensimmäistä työntekijää koskevista sivukuluista.
Otetaan käyttöön yhdistelmävakuutus, joka mahdollistaa palkkatyön ja yrittäjyyden paremman yhteensovittamisen. YEL-järjestelmää on uudistettava siten, että vakuutusmaksut vastaavat paremmin yrittäjän todellisia tuloja. Tuodaan pienyrittäjän työttömyysturva lähemmäs palkansaajien työttömyysturvan tasoa.
Lisätään yrittäjyyttä harkitsevien ja aloittelevien tietoisuutta yrittäjyyden mukanaan tuomista vero- ja muista velvollisuuksista sekä puututaan pakkoyrittäjyyteen. Selkiytetään etenkin erilaisten taloushallintopalveluiden ja kevytyrittäjäpalveluiden vastuuta markkinoidessaan tuotteitaan aloitteleville yrittäjille.

5 Varallisuuden verot ovat tasa-arvon turva

Varallisuuden jakautuminen on yksi yhteiskunnallisen tasa-arvon ydinkysymyksistä. Varallisuus on pohjimmiltaan taloudellista ja monesti konkreettistakin valtaa, ja sen kyvyssä kasvaa korkoa korolle piilee eriarvoisuuden siemen.

Toisaalta varallisuus on monenlaisen pitkäjänteisen ja tuottavan taloudellisen toimeliaisuuden perusta: pääoma mahdollistaa tuottavuuskasvun, jolle muun muassa vihreä siirtymä rakentuu, ja mahdollisuus menestyä motivoi yrittämään ja innovoimaan. Viisas yhteiskunta kitkee nousevan eriarvoisuuden rikkaruohot, mutta samalla tukee kestävää kasvua ja pääsee myös nauttimaan kehityksen hedelmistä.

Verotuksella on avainrooli taloudellisesta tasa-arvosta huolehtimisessa. Progressiivisen tuloverotuksen lisäksi tarvitaan väistämättä myös suoraan varallisuuteen kohdistuvaa verotusta. Hyviä työkaluja tähän ovat varallisuus- ja perintövero. Verojen välttelyn suitsimiseksi tarvitaan myös arvonnousuvero, jota peritään maastamuuton yhteydessä. Toimiviin varallisuuden veroihin kuuluu myös kiinteistövero. Sen sijaan kiinteistöjen ja asunto-osakkeiden varainsiirtoverosta on syytä luopua.

Varallisuusvero ehkäisee varallisuuden keskittymistä

Varallisuusvero on keino vahvistaa valtion tulopohjaa, lisätä verotuksen oikeudenmukaisuutta ja tasata varallisuuseroja. Se on vuosittain suuriin omaisuuksiin kohdistuva pieni vero. Varallisuusvero on tällä hetkellä Euroopan maista käytössä Espanjassa, Norjassa ja Sveitsissä.

Varallisuusveron tarkoituksena on hidastaa tulo- ja varallisuuserojen kasvua sekä ehkäistä varallisuuden keskittymistä samalla, kun valtion tulopohjaa vahvistetaan. Esimerkiksi Norjassa varallisuusverolla saadaan vuosittain miljardiluokan tulot.

Varallisuusveron ei pidä johtaa asumisen ja elämisen kohtuuttomaan kallistumiseen. Tämän takia varallisuusverolla verotettavaan varallisuuden ei lasketa mukaan oman asunnon arvoa. Mallia kehitettäessä huomioidaan muun muassa kasvuyritysten erityispiirteet.

Perintövero kohdistuu ylisukupolviseen varallisuuteen

Paras tapa verottaa varallisuutta laajapohjaisesti on hyvin toteutettu perintövero. Perintövero kohdistuu ylisukupolviseen varallisuuteen, joka on eriarvoisuuden kannalta olennaisinta. Perintövero ei juurikaan heikennä työnteon ja säästämisen kannustimia ja se on verona tehokkaampi kuin esimerkiksi ansiotulovero, joka kohdistuu omalla toimeliaisuudella hankittuihin tuloihin.

Perintöveron oikeudenmukaisuuden ja hyväksyttävyyden varmistamiseksi on huolehdittava, ettei perintövero johda kohtuuttomiin tilanteisiin. Verojärjestelmässä tulee olla riittävästi kykyä vastata esimerkiksi tilanteisiin, joissa perinnön osan verotusarvo osoittautuu myyntihintaa korkeammaksi.

Sukupolvenvaihdos on merkittävä poikkeus perintöverotuksen pääsääntöön. Sen avulla maatilan tai yrityksen jatkaja voi saada 60 prosentin alennuksen perintönsä verotusarvoon sekä verolle 10 vuoden korottoman maksuajan vuosierissä. Näin pyritään huolehtimaan, ettei jatkettava toiminta kohtuuttomasti häiriinny veron suuresta kertasummasta johtuen. Tavoite on itsessään hyvä, ja pidennetty maksuaika onkin sen nojalla perusteltu ja toimiva keino. Toiminnan sujuvan jatkumisen mahdollistaminen ei kuitenkaan edellytä mittavaa vapautusta verosta itsessään. Siksi verotusarvon alennuksesta tulisi luopua ja maksuaikaa vastaavasti pidentää.

Sujuvat sukupolvenvaihdokset edellyttävät verotukselta ennustettavuutta. Yritysten toiminnan jatkuvuuden kannalta on olennaista voida käyttää tuottoja esimerkiksi investointeihin sen sijaan, että rahaa kerätään sukanvarteen siltä varalta, että perintövero tulisikin maksettavaksi kerralla. Sukupolvenvaihdoshuojennuksen päämäärä vesittyy, jos huojennuksen saaminen on epävarmaa.

Perinnön ohella varallisuutta voi siirtyä jälkipolville suunnitellusti lahjojen muodossa. Siksi perintövero ja lahjavero ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa. Edellä puhutaan yksinkertaisuuden vuoksi vain perintöverosta, mutta teksti pätee soveltuvin osin myös lahjaveroon. Perintö- ja lahjaveroa on kehitettävä yhdessä niin, että ne muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden.

Toimenpiteet

Kiristetään suurten perintöjen verotusta. Korkeimman veroasteen tulee vastata pääomatulon veroastetta. Perintöveron kiristäminen mahdollistaa kevyemmän ansiotuloverotuksen. Päivitetään myös lahjaveroa vastaavasti.
Kohtuullistetaan sukupolvenvaihdoksiin liittyviä verotukia sekä parannetaan vaihdosten sujuvuutta ja verotuksen ennakoitavuutta. Pidennetään sukupolvenvaihdoksissa perintöveron korotonta maksuaikaa 20 vuoteen ja poistetaan sukupolvenvaihdoshuojennukseen kuuluva kevennys verotusarvoon. Jäljellä oleva vero erääntyy, jos huojennuksen kohteena oleva omaisuus myydään ennen maksuajan päättymistä.
Varmistetaan perintöveron kehittämisessä, että yksittäiset perinnönsaajat eivät joudu kohtuuttomiin tilanteisiin esimerkiksi omaisuuden tosiasiallisen arvon alenemisen tai virheellisen arvonmäärityksen takia.
Säädetään suurille omaisuuksille maltillinen varallisuusvero.

Arvonnousuvero turvaa pääoman veropohjaa

Luovutusvoittojen, perintöjen ja lahjojen verotus vaihtelee maasta toiseen. Joissakin maissa niitä ei veroteta lainkaan. Tämä synnyttää kannustimen välttyä verojen maksamiselta siirtämällä kirjat ulkomaille, mikä rapauttaa veropohjaa. Siksi monet maat verottavat omaisuuden arvonnousua maasta pois muuttaessa. Tällainen vero on käytössä muun muassa Tanskassa, Norjassa ja Yhdysvalloissa. Se tulee ottaa käyttöön myös Suomessa.

Arvonnousuvero ei ole varsinaisesti erillinen vero, vaan pääomatuloverotuksen sääntö, jonka mukaan omaisuuden arvonnousu realisoituu, kun muutetaan pois maasta. Toisin sanoen arvonnousua verotetaan ikään kuin omaisuus olisi myyty maasta muuttamisen yhteydessä. Muuten verotus toimii kuten pääomatulojen verotus yleensäkin. Tämä poistaa tai ainakin merkittävästi heikentää mahdollisuuksia välttää veroja muuttamalla pois maasta.

Kohtuullista olisi, että arvonnousuveron maksamista voisi lykätä siihen asti, että omaisuus oikeasti realisoidaan tai peritään. Tarkoitushan ei ole verottaa arvonnousua ankarammin maastamuuton yhteydessä, vaan ainoastaan varmistaa, että se tulee ylipäänsä verotettua. Lykkäyksellä ei kuitenkaan pidä voida välttyä veron maksamiselta kokonaan, ja lykkäyssäännöt on suunniteltava tätä silmällä pitäen.

Arvonnousuveron itsensä tuotto jää todennäköisesti vaatimattomaksi. Sen päämäärä ei olekaan itse tuottaa merkittäviä verotuloja, vaan suojella pääomatuloveron sekä perintö- ja lahjaveron veropohjia. Samasta syystä vero kannattaa rajata vain melko suuriin, esimerkiksi puoli miljoonaa euroa ylittäviin varallisuuksiin.

Toimenpiteet

Otetaan käyttöön arvonnousuvero. Omaisuuden arvonnousu katsotaan realisoituneeksi, kun verovelvollinen muuttaa pois maasta. Vero koskee vain yli puolen miljoonan euron omaisuuksia, ja pätee myös sijoitusinstrumentteihin kuten vakuutuskuoriin.

Maapohjan kiinteistövero on reilu ja tehokas

Useimmilla veroilla on ainakin jonkin verran haitallisia käyttäytymisvaikutuksia. Yksi harvoista poikkeuksista on maapohjan kiinteistövero. Tämä johtuu siitä, että sen veropohja on käytännössä täysin joustamaton: maan määrä ei reagoi mitenkään sen verotuksen tasoon. Siksi maapohjan kiinteistövero onkin erittäin tehokas veromuoto. Samasta syystä maanvuokra määräytyy täysin kysynnän perusteella, joten maanomistaja ei myöskään voi siirtää veroa hintoihin.

Maapohjan kiinteistövero on myös oikeudenmukainen, sillä maan arvo on peräisin luonnollisesta niukkuudesta. Siihen vaikuttavat asiat kuten liikenneyhteydet ja lähipalvelut, jotka ovat pääosin seurausta yhteiskunnan toiminnasta, eivät maanomistajasta. Siksi yhteiskunnalla voi katsoa olevan oikeus verottaa osa maan tuotosta.

Maapohjan riittävä verotus kannustaa tehokkaaseen maankäyttöön. Se kannustaa myös kuntia kehittymään, sillä investoinnit esimerkiksi joukkoliikenteeseen nostavat alueiden arvoa ja siten verotuloja. Ilman verotusta tuo arvonnousu päätyy maanomistajien taskuun.

Erityistapaus ovat yleishyödylliset tai suojellut rakennukset ja muut vastaavat kohteet, jotka ovat itsessään arvokkaita. Varsinkaan suojelluissa kohteissa ei ole samanlaista mahdollisuutta maankäytön tehostamiseen kuin muualla, emmekä sitä niiltä haluakaan. Tällaisille kohteille tulee antaa maapohjan kiinteistöverosta asianmukainen vapautus tai huojennus.

Kiinteistöverotuksen painotusta tulee siirtää määrätietoisesti kohti maapohjia. Maapohjan arvostuksen tulee vastata mahdollisimman hyvin maan markkinavuokraa, joka kuvastaa maan tuottoa. Tämä tarkoittaa muun muassa, että arvostuksen on oltava varsin hienojakoista.

Pitkällä aikavälillä kiinteistöveron osuutta verorakenteesta tulee ylipäänsä kasvattaa.

Vaikka veroa painotetaan kohti maapohjia, rakennusten kiinteistöverolle jää edelleen rooli pääoman tuoton verotuksen perälautana sekä kunnallisten palveluiden rahoittajana. Kiinteistövero kannattaa myös mahdollisuuksien mukaan tuoda osaksi ennakonpidätystä, jotta sen hyväksyttävyys voidaan turvata – erikseen laskutettavat verot ovat usein erityisen epäsuosittuja.

Kiinteistöistä ja asunto-osakkeista kaupanteon yhteydessä perittävä varainsiirtovero luo turhaa kitkaa kiinteistömarkkinoille. Tämä on erityisen haitallista asuntokaupoissa, joissa se on ylimääräinen este muuttamiselle. Vero jarruttaa työvoiman liikkuvuutta ja sitoo ihmisiä heille sopimattomiin asuntoihin. Siksi se onkin veroistamme haitallisimpia.

Toimenpiteet

Uudistetaan kiinteistöverotusta siten, että vero painottuu maapohjaan ja maapohjan arvostus vastaa paremmin maan markkinavuokraa. Mahdollistetaan kiinteistöveron periminen osana ennakonpidätystä.
Poistetaan varainsiirtovero kiinteistöveron piirissä olevilta kiinteistöiltä, asunto-osakkeilta ja kiinteistöyhtiön osakkeilta. Kerätään vastaavat verotulot korottamalla kiinteistöveroa maapohjaa painottaen. Uudistus on syytä tehdä muutaman vuoden siirtymäajalla, jotta veroasteen muutokset eivät liiaksi vääristä kaupanteon ajankohtia.
Lisätään asteittain kiinteistöveron osuutta verorakenteesta. Varsinkin maapohjan kiinteistövero on hyvin tehokas veromuoto, sillä sen veropohja on täysin joustamaton. Nostetaan myös rakennusten kiinteistöveron alarajoja.

6 Kansainvälinen verotus ja verovälttelyyn puuttuminen

Veropohjan tiivistämisellä, haitallisen verokilpailun kitkemisellä ja verovälttelyn mahdollisuuksia karsimalla on mahdollisuus tehostaa verotusta ja vahvistaa valtion tulopohjaa verotusta kiristämättä. Samalla nämä toimet vahvistavat verotuksen oikeudenmukaisuutta, parantavat reilun kilpailun edellytyksiä ja luottamusta verojärjestelmää kohtaan.

Valtioiden välinen verokilpailu aiheuttaa valtavia verotulojen menetyksiä kaikkialla maailmassa. Tämä ajaa valtiot joko tinkimään julkisista menoista tai verottamaan ihmisiä yritysten sijaan sekä aiheuttaa taloudellisen vallan kasautumista. Näitä ongelmia ratkotaan tehokkaimmin kansainvälisellä yhteistyöllä.

Veronkierto ja aggressiivinen verosuunnittelu nakertavat yhteiskunnan luottamusta ja veropohjaa sekä kasvattavat eriarvoisuutta. Esimerkiksi EU-alue menettää harmaan talouden ja verovälttelyn takia satoja miljardeja euroja verotuloja vuosittain.

OECD:n piirissä on onnistuttu viemään eteenpäin joitain veropohjien rapautumisen ehkäisyyn tähtääviä ratkaisuja, esimerkkinä minimiverosääntely. Jatkotyö on kuitenkin vastatuulessa ja riskinä on, että jo sovittujakin ratkaisuja pyritään vesittämään. OECD:n rinnalla veroratkaisuista neuvotellaan nyt myös YK:ssa.

Suomen tulee osaltaan pyrkiä kitkemään haitallista verokilpailua tukemalla kansainvälisiä prosesseja ja pyrkimyksiä verojärjestelmän valuvikojen korjaamiseen sekä pidättäytymällä itse aggressiiviseksi verokilpailutoimeksi tulkittavissa olevista toimenpiteistä, kuten yhteisöveron alentamisesta entistäkin alemmalle tasolle.

Euroopan unionissa Suomen tulee tavoitella veroyhteistyön tiivistämistä ja jäsenvaltioiden haitallisen verokilpailun poistamista sekä EU:n vahvaa roolia OECD.n ja YK:n veroyhteistyössä. Lisäksi Suomen tulee aktiivisesti edistää keinoja vahvistaa EU:n toimintakykyä ja budjettia. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi EU-laajuisia haittaveroja tai joidenkin EU-alueella kerättyjen verojen osittaista jyvittämistä unionille.

Ympäristöperusteista tullipolitiikkaa, kuten EU:n hiilirajamekanismia, tulee hyödyntää puhtaiden ratkaisujen kilpailukyvyn takaamisessa ja ympäristösääntelyn korkean tason edistämisessä myös kauppakumppanimaissa.

Määritelmiä:

- Verosuunnittelu on verolainsäädännön ja verolakien mukaista toimintaa, jolla pyritään hyväksyttävällä tavalla pienentämään maksettavan veron määrää.
- Aggressiivinen verosuunnittelu on ristiriidassa lain perimmäisen tarkoituksen kanssa. Toiminnat tai rakenteet ovat keinotekoisia. Verotukselliset seikat saattavat olla joidenkin käytettävien toimintojen pääasiallinen tarkoitus.
- Veronkierrosta puhutaan, kun järjestely on verolainsäädännön tarkoituksen vastainen, vaikka rikosoikeudellisesta näkökulmasta lakia ei olekaan rikottu.
- Verovilpissä on kyse rikoslain vastaisesta toiminnasta.
- Verovälttelyllä tarkoitetaan yleisesti toimia, joilla verovelvolliset pienentävät maksettavien verojen määrää. Se voi olla laillista verosuunnittelua tai laitonta veronkiertoa.

Toimenpiteet

Tuetaan OECD:n ja YK:n kansainväliseen verotukseen liittyviä prosesseja. Suomen tulee vastustaa kaikkia esityksiä, joilla kansainvälistä verosääntelyä pyritään heikentämään. YK:n puiteverosopimuksella voidaan luoda puitteet globaaleihin verotushaasteisiin vastaamiseksi ja määritellä suuntaviivoja verotusoikeuksien oikeudenmukaisemmalle jaolle monikansallisten yhtiöiden verotuksessa. Edistetään YK-tason sopimusta, jolla jäsenmaat sitoutuvat ottamaan käyttöön konkreettiset verosäännöt muun muassa digitaalisten palveluiden synnyttämiin verotushaasteisiin vastaamiseksi.
Kitketään ulkomaille suuntautuvaa voitonsiirtoa korjaamalla elinkeinoverolakiin sisältyvää korkovähennysrajoitusta. Suomessa korkovähennysrajoitukset ovat monia EU-maita heikommat, sillä Suomi on ottanut käyttöön liki kaikki veronkiertodirektiivin sallimat poikkeukset, kuten tietyt yritykset kokonaan vapauttavat tasevapautuksen, vanhat lainat vapauttavat siirtymäsäännöksen sekä rahoitussektorin ulosrajaamisen. Lisäksi rajoituksia sovelletaan Suomessa erillisyhtiökohtaisesti, mikä avaa isoille konserneille merkittäviä verosuunnittelumahdollisuuksia. Korkovähennysrajoitusten tehoa heikentävistä vapautuksista tulee luopua ja korkomenojen euromääräisiä rajoja tulee siirtyä soveltamaan konsernitasolla. Lisäksi EBITDA-rajaa olisi perusteltua laskea nykyisestä ja myös yhteisetuudet tulee saattaa korkovähennysrajoitusten piiriin.
Korjataan väliyhteisölaki, jonka tarkoituksena on suitsia ulkomaisten väliyhtiöiden hyödyntämistä aggressiivisessa verosuunnittelussa. Nostetaan ulkomaisen yhtiön verotuksen tasoa koskevaa rajaa vähintään globaalin minimiveron tasolle eli 15 prosenttiin. Selvitetään väliyhteisölain kehittämistä esimerkiksi puuttumiseksi ETA-alueelle perustettujen väliyhteisöjen käyttöön verovälttelyssä.
Yhdenmukaistetaan ja tehostetaan veronkiertoon liittyvää sääntelyä EU-alueella esimerkiksi karsimalla veronkiertodirektiiviin sisältyviä valinnaisia säännöksiä. Suomen tulee vastustaa veronkiertodirektiivin tehoa heikentäviä esityksiä.
Lisätään yritysten omistajajärjestelyiden läpinäkyvyyttä korjaamalla edunsaajarekisteriä ja hallintarekisteriä. Suomessa yritysten omistustietojen saaminen edunsaajarekisteristä on monia EU-maita rajatumpaa. Oikeutetun edun omaaville journalisteille, tutkijoille ja kansalaisjärjestöille on avattava vapaa ja maksuton pääsy rekisterin tietoihin. Suomen tulee vaikuttaa EU:n rahanpesuasetukseen siten, että edunsaajarekisterin omistusrajaa lasketaan. Hallintarekisteröidyt osakeomistukset tulee saattaa yleisöjulkisiksi.
Lisätään yritysten rahavirtojen läpinäkyvyyttä korjaamalla maakohtaista veroraportointia koskevaa direktiiviä. Maakohtainen talousraportointi velvoittaa yritykset raportoimaan tuloksestaan ja maksamistaan veroista maakohtaisesti. Laajennetaan raportointivelvoitteen maantieteellistä kattavuutta, lasketaan kokorajoja ja laajennetaan raportoitavien tietojen sisältöä. Raportoinnin lykkäysmahdollisuudesta tulee luopua.
Säädetään EU:ssa digiverosta, jolla verotetaan teknologiajättien digitaalista toimintaa palvelun käyttäjien kotimaassa. Ideaalitilanteessa digiverosta voitaisiin sopia OECD:ssä tai YK:ssa, mutta EU:n tulee edetä asiassa jo itsenäisesti. Mikäli myös EU-tason sääntely viivästyy, Suomi voi ottaa käyttöön kansallisen digiveron.
Jyvitetään jäsenmaiden keräämistä yhteisöveroista EU:lle pieni osa, jonka koko määrittyy kunkin maan yhteisöveron tason perusteella. Mitä matalampi yhteisöveron taso maassa on, sitä suurempi siivu yhteisöveron tuotosta siirtyy unionille. Näin voidaan vahvistaa EU:n budjettia ja ehkäistä haitallista verokilpailua unionin sisällä.
Edistetään EU-tasolla ja kansainvälisesti keinoja, joilla varmistetaan, että ökyrikkaat tulevat kunnolla verotetuksi. Mikäli asia ei kansainvälisesti etene, Suomi voi ottaa käyttöön maltillisen kansallisen varallisuusveron.
Vahvistetaan Verohallinnon kykyä tunnistaa ja puuttua aggressiiviseen verosuunnitteluun ja verovälttelyyn. Laajennetaan Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikön toimintamandaattia aggressiivisen verosuunnittelun ja verovälttelyn tutkimiseen sekä turvataan pysyvämpi rahoitus aggressiivista verosuunnittelua koskevalle tutkimukselle.
Valtiovarainministeriön tulee palkata tai muutoin hyödyntää “verovälttelyn vahtikoiria”, joiden tehtävänä on tunnistaa, ennakoida ja mallintaa uuden tai voimassaolevan lainsäädännön porsaanreikiä vastaavasti kuin keskusrikospoliisi hyödyntää hakkereita kyberrikollisuuden torjunnassa. Näin voidaan ehkäistä verovälttelyä nykyistä tehokkaammin jo lakien valmisteluvaiheessa ja niiden toimivuutta arvioitaessa.

7 Kestäviin valintoihin kannustava kulutusverotus

Kulutusveroja on karkeasti kahta tyyppiä. Esimerkiksi arvonlisäveron ensisijainen tarkoitus on kerätä valtiolle verotuloja. Toisaalta kulutusveroilla voidaan pyrkiä hinnoittelemaan kulutukseen liittyviä haittoja tai muita kustannuksia. Tavoitteena voi olla vähentää kulutusta tai periä takaisin siitä aiheutuvia kuluja.

Vihreä veropolitiikka pyrkii hinnoittelemaan kaikenlaisen kulutuksen haitat ja muut ulkoiskustannukset kattavasti ja johdonmukaisesti. Hiilidioksidipäästöjen kohdalla tämä tarkoittaa “saastuttaja maksaa” -periaatetta, mutta sama logiikka ulottuu myös esimerkiksi epäterveelliseen ruokaan ja tieverkon käyttöön.

Terveysverot parantavat kansanterveyttä ja hinnoittelevat haittoja

Terveysperusteisen verotuksen tavoitteena on parantaa kansanterveyttä, ohjata kulutusta terveellisempään suuntaan, vähentää sairastavuutta sekä hillitä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia. Terveysperustaisten verojen tavoitteena on toisaalta vähentää haitallisten tuotteiden kulutusta, toisaalta hinnoitella niistä aiheutuvia haittoja.

Elintarvikkeiden osalta Vihreät kannattaa laaja-alaista terveysveroa, jossa elintarvikkeiden verotus määräytyy portaittain esimerkiksi lisätyn sokerin, suolan tai kovien rasvojen pitoisuuden perusteella. Verotaso määräytyy haitan mukaan: esimerkiksi sokeripitoiset tuotteet verotetaan porrastetusti tai pitoisuuspohjaisesti, jolloin verotus kannustaa myös tuotteiden sokeripitoisuuden vähentämiseen.

Terveysverojen vaikutuksia arvioidaan järjestelmällisesti. Kaikki uudet terveysverot otetaan käyttöön vaiheittain seurantapilottien kautta.

Veroratkaisut on suunniteltava niin, etteivät ne lisää eriarvoisuutta: pienituloisten asema turvataan esimerkiksi kohdennetuilla tulonsiirroilla, terveellisten tuotteiden hintatuilla ja koulutus- ja terveydenedistämisinvestoinneilla. Näin terveysverot tukevat sekä väestön hyvinvointia että taloudellista ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Terveysverojen tuotot on syytä suunnata osin ehkäisevään terveydenhuoltoon, hammashuoltoon, kansanterveysjärjestöille sekä riippumattomaan tutkimukseen ja arviointiin.

Toimenpiteet

Otetaan käyttöön laaja-alainen terveysvero. Vero määräytyy lisätyn sokerin, suolan tai kovien rasvojen pitoisuuden perusteella ja kannustaa tuomaan markkinoille terveellisempiä vaihtoehtoja.
Ennen laaja-alaisen terveysveron käyttöönottoa siirretään terveydelle haitallisimpia elintarvikkeita alennetusta arvonlisäverokannasta yleiseen arvonlisäverokantaan. Terveysveron käyttöönoton jälkeen elintarvikkeet voidaan jälleen palauttaa yhteen arvonlisäverokantaan.
Kiristetään ja tiivistetään alkoholin ja tupakan verotusta ja varmistetaan, että kaikki lailliset päihteet ovat verotuksen alaisia. Verotuksen tulee vastata päihteistä aiheutuvia yhteiskunnallisia haittoja.

Ympäristöä arvostava arvonlisäverotus konkretisoi kulutuksen haittoja

Arvonlisäverotuksella kerätään merkittävä määrä verotuloja valtiolle. Arvonlisäveron vahvuuksiin kuuluu myös, että se kohdistuu reilusti tuontitavaraan ja kotimaiseen tuotantoon. Nykyisin arvonlisäveroa kerätään neljällä eri portaalla, joista yksi on ns. nollaverokanta, minkä lisäksi on arvonlisäverottoman toiminnan luokka.

Tutkimusten mukaan arvonlisäveron ohjausvaikutus hintoihin ja kulutuskäyttäytymiseen on verrattain heikko. Siksi kulutuksen ohjaamiseen on ensisijaisesti pyrittävä käyttämään muita keinoja. Silloin kun parempia keinoja ei syystä tai toisesta ole käytettävissä, on myös arvonlisäverotusta voitava käyttää kulutuksen ohjaamiseen. Arvonlisäverotuksen uudistaminen voi myös toimia siltana kohti ihanteellisempia ratkaisuja.

Nykyisen neliportaisen mallin sijaan Vihreät esittää ympäristöä arvostavan arvonlisäverotuksen mallia. Ympäristöä arvostava arvonlisävero koostuu kolmesta portaasta: nollakanta, kestävän kulutuksen kanta sekä yleinen kanta. Uudistuksen reunaehtona on, että arvonlisäverotuksen tuotto ei ainakaan laske, vaan ennemmin nousee.

Arvonlisäveroa maksavat käytännössä kaikki kuluttajat, rikkaat ja köyhät yhtä paljon suhteessa kuluttamaansa euroon. Vero siis kohdistuu suhteellisesti enemmän pienituloisiin, koska pienituloiset kuluttavat suurituloisia suuremman osan tuloistaan arvonlisäverollisiin perushyödykkeisiin. Tämän epäsuhdan ratkaisemiseksi esitämme arvonlisäveron palautusjärjestelmää, joka kohdistuu tehokkaammin ja oikeudenmukaisemmin kuin alennetut arvonlisäverokannat. Tätä käsitellään seuraavassa kappaleessa.

Ympäristöä arvostavan arvonlisäverotuksen malli on parannus arvonlisäverotuksen nykytilaan. Pitkällä aikavälillä tehokkaampaa on kuitenkin karsia alennettuja arvonlisäverokantoja, huolehtia pienituloisten ja tiettyjen toimialojen tukemisesta tulonsiirtojen ja yritystukien avulla sekä hinnoitella haittoja täsmällisemmillä haittaveroilla.

Arvonlisävero on sitä tehokkaampi verotuksen muoto, mitä laajempi on sen veropohja. EU rajoittaa tällä hetkellä varsinaisen arvonlisäverotuksen kattavuutta. Uudistuksia odotellessa aukkoja voidaan paikata muulla verotuksella. Ensimmäinen askel on rahoitustoimintavero, jolla tuodaan nykyisin arvonlisäverosta vapautetut rahoituspalvelut muun kulutuksen kanssa samalle viivalle.

Toimenpiteet

Siirretään joukkoliikenteen, kirjallisuuden ja sanoma- ja aikakauslehtien verotus alv-nollakantaan.
Tehdään alennetusta alv-kannasta kestävän kulutuksen alv-kanta. Tähän kantaan kuuluvat kuluttajille suunnatut palvelut (kuten korjaus-, kulttuuri- ja liikuntapalvelut sekä kampaamot), kuvataide, kierrätetyt tavarat ja kestävää liikkumista ja energiatuotantoa edistävät tavarat (kuten polkupyörät, sähköpyörät ja aurinkopaneelit). Alennetun kannan piirissä ovat myös välttämättömät terveystuotteet (kuten lääkkeet, kuukautis- ja inkontinenssituotteet sekä vaipat).
Verotetaan yleisen alv-kannan mukaisesti esimerkiksi tavaroita ja lentoliikennettä.
Otetaan käyttöön erillinen rahoitustoimintavero, joka tuo rahoituspalveluiden verotuksen samalle viivalle arvonlisäverollisen kulutuksen kanssa.

Pitkällä aikavälillä

Edistetään arvonlisäveron veropohjan laajentamista EU:ssa muun muassa pakollisia vapautuksia karsimalla.

Ruoan ALV-palautus tekee kulutusverosta progressiivisen

Arvonlisävero on teknisesti tehokas ja verotuottojen kannalta merkittävä vero. Tasaverona se painottuu kuitenkin suhteellisesti enemmän pienituloisille, koska he kuluttavat suurituloisia suuremman osan tuloistaan arvonlisäverollisiin perushyödykkeisiin. Tätä puutetta on pyritty korjaamaan erityisesti ruoan alennetulla ALV-kannalla. Alennetusta kannasta muodostuva verotuki kohdistuu kuitenkin varsin huonosti. Osin se parantaa pienituloisten ostovoimaa, mutta suurimmaksi osaksi verotuki päätyy hyvätuloisten taskuun, sillä hyvätuloiset kuluttavat euromääräisesti enemmän, myös ruokaa.

Vihreät esittää ostovoiman tukemiseksi ja eriarvoisuuden kaventamiseksi ruoan alennetun alv-kannan tilalle arvonlisäveron palautusta, joka maksetaan kuukausittain samansuuruisena kaikille Suomessa asuville, myös alaikäisille.

Summa määräytyy arvonlisäveron arvioidun verokertymän mukaan automaattisesti niin, että vuoden aikana kiinteä prosentti kertymästä jaetaan uudelleen ALV-palautuksena. Koska ALV-palautuksen summa on kaikille sama, se auttaa kaikkein pienituloisimpia enemmän kuin alennetut kannat. Vastaavasti hyvin toimeen tulevien saama etu pienenee nykyisestä. Arvonlisävero yhdistettynä tasapalautukseen muodostaa progressiivisen kulutusveron.

Koska ALV-palautuksen suuruus määräytyy verokertymän perusteella, se seuraa luonnostaan yleistä kulutustasoa. Siksi sen riittävyyden varmistaminen ei vaadi taistelemista euromääristä eikä turvautumista indekseihin. Universaalina ja vastikkeettomana tulonsiirtona se on myös pieni askel kohti perustuloa.

Toimenpiteet

Korvataan ruoan alennettu verokanta kaikille Suomessa asuville kuukausittain maksettavalla ALV-palautuksella, jonka suuruus on määrätty prosentti arvonlisäveron arvioidusta kertymästä. Sovitetaan palautus sosiaaliturvajärjestelmään niin, ettei tarveharkinta mitätöi uutta tulonsiirtoa.

Pitkällä aikavälillä

Edetään kohti yhtenäistä arvonlisäverotusta, jossa muitakin alennettuja kantoja korvataan tuomalla ne ALV-palautuksen piiriin.

8 Liikenteen verotuksen uudistus

Liikenteen verokertymä sulaa vääjäämättä liikenteen sähköistyessä ja alemmalla verokannalla verotettujen uusiutuvien polttoaineiden yleistyessä. Tämä aiheuttaa tulevina vuosina merkittäviä haasteita julkiselle taloudelle. Samaan aikaan väylien korjausvelka kasvaa ja päätöksiä tiehankkeista ja perusväylänpidosta tehdään aluepoliittisen siltarumpupolitiikan siivittämänä läpinäkyvien perusteiden sijaan. Toisaalta liikenteen päästöt eivät ole viimeisten vuosien aikana merkittävästi laskeneet, vaikka Suomi on sitoutunut puolittamaan liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä.

Liikenteen verotusta ja rahoitusta kokonaisuutena tulee uudistaa siten, että se varmistaa päästövähennystavoitteen toteutumisen, vauhdittaa kestävää liikkumista, järkevöittää väylien ylläpitoa ja on fiskaalisesti kestävällä pohjalla.

EU:ssa pian voimaan astuva liikenteen päästökauppa tukee päästötavoitteiden saavuttamista kustannustehokkaasti. Siksi sen toimeenpano ja toimivuus on varmistettava. Se ei silti yksin riitä hinnoittelemaan kaikkia henkilöautoliikenteen ulkoisvaikutuksia, vaan muitakin keinoja tarvitaan.

Suomi ei ole liikenteen rahoitusta koskevien haasteiden kanssa yksin. Esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa on viime vuosina valmisteltu tiemaksua, joka uudistaisi tieliikenteen verorakenteen. Itse asiassa Suomea, Viroa ja Liettuaa lukuun ottamatta kaikkialla Euroopassa kerätään tiemaksuja.

Maksuja peritään usein moottoriteillä, moottoriliikenneteillä ja pääteillä. Moottoritiet ovat pääsääntöisesti maksullisia kaikille ajoneuvoille. Tiemaksut maksetaan usein käteisellä tai luottokortilla. Osassa maista on käytössä automaattiseen tunnistamiseen perustuva järjestelmä. Tiemaksuja peritään uusien teiden rakentamisen ja olemassa olevien teiden ylläpidon rahoittamiseksi sekä ruuhkahuippujen ja ympäristö- ja äänisaasteiden vähentämiseksi. Suomen olisi aika siirtyä eurooppalaiseen malliin.

Liikenteen päästöjen vähentämisen näkökulmasta on tärkeää luoda kannustimia kävelyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteen käyttöön.

Lentoliikenne kuormittaa ilmastoa merkittävästi ja lentäminen jakautuu hyvin epätasaisesti. Vauraiden maiden asukkaat lentävät moninkertaisesti verrattuna köyhissä maissa asuviin ihmisiin. Suomalaisilla lentoja kertyy asukasta kohti toiseksi eniten maailmassa. Myös maiden sisällä epätasainen jakauma toistuu: hyvätuloiset lentävät paljon.

Toimenpiteet

Sidotaan polttoaineiden verotus indeksiin ja otetaan liikenteen päästökauppa käyttöön täysimääräisesti mahdollisimman pian. Näin varmistetaan, että verotus ei reaalisesti laske, kuten viime vuosina on käynyt. Polttoaineiden päästöjen hinnoittelu on tehokkain ja tärkein päästöjä vähentävä ohjausmekanismi.
Siirretään valtatiet valtionyhtiön hallinnoitavaksi. Valtionyhtiön tehtävänä on ylläpitää ja kehittää Suomen tiestöä asukkaiden ja elinkeinoelämän liikkumistarpeet, huoltovarmuuden näkökulmat ja ilmastotavoitteet huomioiden. Valtionyhtiöllä olisi mahdollisuus periä maksua tienkäytöstä reilun siirtymän periaatteet huomioiden.

Valtionyhtiön vastattavaksi tulisi kompensoida teillä aiheutetut tieliikennepäästöt, mikä loisi kannusteita käyttää erilaisia ohjauskeinoja, kuten pikakaistoja tai alempia maksuluokkia vähäpäästöisille autoille ja joukkoliikenteelle tai ruuhka-aikojen ulkopuoliselle liikenteelle. Luonnollisesti tällaiset ohjauskeinot toimisivat vain reiteillä, joilla on ruuhkia ja saavutettavissa vaihtoehtoisia vähäpäästöisempiä liikkumismuotoja, kuten raideliikennettä.

Samalla valtion budjettimenoista katettuja perusväylänpidon ja uusien tiehankkeiden menoja voidaan pienentää, mikä tuo helpotusta julkisen talouden kestävyysvajeeseen.

Avataan kaupungeille ja kunnille mahdollisuus periä tie-/ruuhkamaksuja alueensa tieverkkojen osalta. Tämä on kaupungeille keino tehostaa alueensa maankäyttöä ja tarvittaessa puuttua valtatiemaksujen kiertämiseen. Kaupungeilla ja kunnilla olisi mahdollisuus käyttää keräämäänsä rahoitusta esimerkiksi tiestön ylläpitokuluihin, julkisen liikenteen investointeihin tai kuntaveron alentamiseen.
Luovutaan dieselin alennetusta verokannasta ja osaa ajoneuvoista koskevasta käyttövoimaverosta. Huolehditaan samalla ammattiliikenteen ja etenkin raskaan liikenteen toimintaedellytyksistä.
Uudistetaan auto- ja ajoneuvoveroja siten, että niillä on ympäristön kannalta myönteinen ohjausvaikutus. Veroja voidaan esimerkiksi porrastaa päästöjen ja ajoneuvon massan mukaan niin, että suositaan sähköä ja biokaasua käyttövoimana. Päivitetään ajoneuvoluokkia vastaavasti.
Palautetaan työsuhdepyörien verovähennys.
Rajataan vapaa autoetu koskemaan vain täyssähköautoja.
Siirrytään kilometripohjaiseen työmatkavähennykseen. Tavoitteena on vähemmän byrokraattinen ja paremmin ilmastopolitiikkaa tukeva järjestelmä. Vähennyksen perusteena olisi etäisyys työpaikasta ja vähennyksen suuruudessa huomioitaisiin alueelliset erot sekä julkisen liikenteen tilanne.
Otetaan käyttöön vuotuisten matkojen määrän mukaan porrastettava lentovero.
Vaikutetaan kansainvälisesti sen puolesta, että fossiilisia lentopolttoaineita voidaan alkaa verottaa. Tällä hetkellä EU:n ulkopuolelle suuntautuvan lentoliikenteen fossiilisia polttoaineita ei veroteta millään tavalla.

9 Kunnat ja hyvinvointialueet

Kansallisen huoltosuhteen heiketessä ja vallitsevan rakenteellisen epävakauden ja matalasuhdanteen pitkittyessä kuntatalouden kestävyys on koetuksella.

Kuntien oman päätöksenteon alaiset verot ovat lukumäärältään rajalliset. Käytännössä kunnat voivat lisätä tulojaan merkittävästi vain kunnallisveroa korottamalla. Julkista taloutta tasapainotettaessa onkin tarkasteltava valtiontaloutta yhdessä kuntatalouden kanssa. Valtiontalouden sopeutustoimet ovat epäonnistuneita, mikäli säästöt ja veronkorotuspaineet kaatuvat kuntien niskaan. Kuntien veropohjaa on monipuolistettava ja vahvistettava niin, että kuntien taloudenhoidon edellytykset helpottuvat ja kuntatalouden autonomia lisääntyy. Kunnilla on jatkossakin oltava verotuottojen myötä kannusteet edistää tuuli- ja aurinkovoiman rakentamista alueellaan.

Hyvinvointialueilta verotusoikeus vielä puuttuu. Hyvinvointialueiden itsehallinto ei voi tosiasiallisesti toteutua, jos alueet ovat täysin riippuvaisia valtion rahoituksesta. Oma verotusoikeus luo alueille liikkumavaraa ja kannustaa tehokkuuteen.

Toimenpiteet

Vahvistetaan kuntien tulopohjaa. Annetaan kunnille mahdollisuus kerätä ruuhkamaksuja sekä matkailuveroa, joka vastaa alueen kehittämistarpeisiin ja matkailun mukanaan tuomiin menopaineisiin. Selvitetään mahdollisuutta luoda paikallisia ympäristöveroja, joita kunnat voisivat kerätä.
Vahvistetaan hyvinvointialueiden autonomiaa ja lisätään kannustimia vastuulliseen taloudenpitoon säätämällä hyvinvointialueille verotusoikeus. Toteutetaan uudistus kokonaisveroasteen kannalta neutraalisti.

10 Harmaan talouden torjunta

Harmaa talous nakertaa veropohjaa, reilua kilpailua ja luottamusta

Harmaa talous – eli taloudellinen toiminta, jota ei ilmoiteta viranomaisille tai josta ei makseta asianmukaisia veroja – on vakava uhka reilulle kilpailulle ja hyvinvointivaltion rahoitukselle. Velvoitteiden kiertäminen vähentää valtion tuloja, vääristää kilpailua ja heikentää rehellisesti toimivien yritysten asemaa.

Harmaa talous ja talousrikollisuus aiheuttavat yhteiskunnalle merkittäviä tulonmenetyksiä. Suomessa kokonaisverovajeeksi on arvioitu useita miljardeja euroja vuodessa. Verohallinto löytää vuosittain satoja miljoonia euroja ilmoittamattomia tuloja, mikä kertoo sekä valvonnan tehokkuudesta että ongelman laajuudesta. Taloudellisten menetysten estämisen lisäksi torjuntatyö edistää reiluja työmarkkinoita ja vaikuttaa turvallisuuteen hankaloittamalla rikollisen toiminnan rahoitusta.

Harmaa talous ilmenee monissa muodoissa: pimeänä palkanmaksuna, ilmoittamattomina tuloina, työnantajarekisteröinnin laiminlyönteinä, arvonlisäverollisen myynnin ilmoittamatta jättämisenä, liian suurina arvonlisäverojen vähennyksinä, alipalkkauksena ja pakkoyrittäjyytenä. Harmaan talouden ilmiöitä ovat muun muassa sosiaaliturvan väärinkäytökset, ulkomaisten bulvaaniyritysten käyttö rikollisessa toiminnassa sekä käteistalouden ja kryptovaluuttojen hyödyntäminen varojen siirroissa.

Suomalaiset suhtautuvat myönteisesti verojen maksamiseen. Lähes kaikki pitävät sitä tärkeänä kansalaisvelvollisuutena, ja valtaosa tuomitsee veronkierron. Korkea luottamus verotuspäätösten oikeellisuuteen on ollut yhteiskuntamme vahvuus.

Veronmaksumyönteisyyttä ei voida kuitenkaan ottaa itsestäänselvyytenä. Se edellyttää kokemusta verovarojen tehokkaasta ja oikeasta käytöstä sekä sitä, että kaikki osallistuvat verojen maksamiseen tasapuolisesti. Harmaan talouden lisääntyminen voi syövyttää tätä luottamusta. Tämän kehityskulun estäminen edellyttää määrätietoisia toimenpiteitä.

Harmaan talouden torjunta vaatii järjestelmällistä ja moniulotteista lähestymistapaa, määrätietoista panostusta, teknologian hyödyntämistä ja tiivistä viranomaisyhteistyötä sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Toimenpiteet

Syvennetään yhteistyötä verohallinnon, poliisin ja tullin välillä. Jatketaan kansallisia harmaan talouden torjuntaohjelmia ja kehitetään lainsäädäntöä niiden pohjalta esimerkiksi tiukentamalla arvonlisäverorekisterin sääntelyä ja vahvistamalla tiedonantavelvollisuuden sanktiointia.
Turvataan verovalvonnan oikea kohdentaminen ja tehokkuus sekä talousrikosten torjunnan edellytykset riittävillä resursseilla. Yhteen viranomaiseen kohdistuvat säästöt heijastuvat herkästi muiden viranomaisten työhön. Tiukentunut taloudellinen tilanne on näkynyt viranomaisyhteistyön ajoittaisena ja osittaisena hidastumisena tai vähentymisenä. Harmaan talouden torjunta edellyttää riittäviä resursseja ja määrätietoista panostusta erityisesti nyt kun tekoälyn hyödyntäminen ja talousrikollisuuden ja harmaan talouden kansainvälistyminen vaatii uudenlaista osaamista ja teknologian hyödyntämistä.
Varmistetaan Verohallinnon tiedonsaanti. Verohallinnolla tulee olla riittävä tietopohja verotuksen toimittamiseen ja tehokkaaseen verovalvontaan.Tiedonsaannin turvaaminen koskee erityisesti sivullisten tiedonantovelvoitteiden kattavuutta. Niin sanottujen vertailutietojen saatavuus eri viranomaisten, kuten Verohallinnon, käyttöön on turvattava yrityksiä koskevissa tiedoissa. Yksityishenkilöitä koskevaan massadataan tulee suhtautua kriittisesti yksityisyydensuojan takia. Verovalvonnan tehokkuus ja osuvuus perustuu usein laadukkaille vertailutiedoille niin kotimaisista- kuin ulkomaisista lähteistä. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Tanskassa on kansallista lainsäädäntöä, joka mahdollistaa tietojen vaihdon pankkien ja verottajan sekä muiden viranomaisten välillä.

Teknologia ja kansainvälisyys haastavat ja tukevat harmaan talouden torjuntaa

Digitalisaation myötä sekä rikollisuus että sen torjunta kehittyvät. Virtuaalipankkien ja kryptovaluuttojen käyttö on lisääntynyt merkittävästi harmaan talouden toimijoiden piirissä. Verkkokaupan kasvu asettaa haasteita verojen kantamiselle, valvonnalle ja tuoteturvallisuudelle.

Rikolliset voivat väärentää tekoälyllä paitsi kuitteja ja asiakirjoja, myös kokonaisia kirjanpitoja kirjausketjuineen. Verojen palautushakemuksia voidaan tehtailla liittäen niihin uskottavia selvityksiä ja dokumentaatiota, joka on muodostettu tekoälytyökaluja käyttäen.

Veronkierto ja harmaa talous ovat yhä laajemmin kansainvälisiä ilmiöitä. Ulkomaisten yritysten käyttö esimerkiksi veronkiertotarkoituksessa, bulvaaniyhtiönä tai muussa harmaan talouden toiminnassa on lisääntynyt. Tämän toiminnan estäminen edellyttää tehokasta kansainvälistä viranomaisten välistä tietojenvaihtoa.

Toimenpiteet

Vahvistetaan valvontaviranomaisten teknistä kyvykkyyttä ja osaamista. Virtuaalipankkien, kryptovaluuttojen, verkkokaupan kasvun ja tekoälyn mahdollistaman rikollisuuden torjunta edellyttää kehittyneitä teknisiä keinoja väärennösten ja tekaistun dokumentaation tunnistamiseksi.
Jatketaan taloushallinnon sähköistämistä ja siirtymää kohti transaktiokohtaista anonyymia raportointia. Rakenteisen tiedon saaminen suoraan verotukseen kirjanpidon järjestelmistä mahdollistaa tehokkaamman valvonnan ja pienentää virheiden mahdollisuutta. Paperi-ilmoittamisesta luopuminen ja automatisoinnin lisääminen palvelevat sekä viranomaisia että yrityksiä.
Edistetään aktiivisesti kansainvälistä tietojenvaihtoa niin lainsäädännöllisesti kuin käytännössä. Lisätään kotimaisten viranomaisten osaamista liittyen kansainväliseen toimintaan.
Vahvistetaan EU-tason lainsäädäntöä rajat ylittävän harmaan talouden torjunnassa. Toimeenpannaan alustojen kautta tapahtuvaan kaupankäyntiin ja palvelujen myyntiin sekä kryptovaroihin liittyvät EU-direktiivit (esim. DAC7, DAC8 ja CESOP) tehokkaasti.

Ammattimaiset avustajat ja tulorekisterin hyväksikäyttö

Vero- ja muiden talousrikosten mahdollistamista omalla osaamisella kutsutaan ammattimaiseksi avustamiseksi. Suurin osa kirjanpitäjistä, tilitoimistoista, veroasiantuntijoista ja juristeista hoitaa tehtävänsä suurella ammattitaidolla ja tarkkuudella. Yleensä taloushallinnon ammattilaisen käyttäminen edistää yrityksen toimintaa ja varmistaa sen verotuksen oikeellisuuden ja kirjanpidon paikkansapitävyyden ja ajantasaisuuden.

On kuitenkin olemassa tahoja, jotka käyttävät ammattitaitoaan avustaakseen asiakkaitaan rikollisessa toiminnassa, kiertämään veroja tai välttämään sanktioita. Passiivisessa toiminnassa esimerkiksi kirjanpitäjä tietää asiakkaan tositteiden olevan virheellisiä tai tekaistuja, mutta ei puutu asiaan. Aktiivisessa toiminnassa avustaja neuvoo keinoja verojen kiertämiseen tai välttämiseen esimerkiksi piilottamalla tuloja, hämärtämällä varojen todellista omistajaa usein monimutkaisten rakennelmien avulla taikka käyttämällä tekaistuja liiketoimia, dokumentteja tai tositteita.

Suomen verojärjestelmässä verovelvollinen on aina vastuussa tulojensa ilmoittamisesta ja verojen maksamisesta. Yleensä kolmannen osapuolen vastuuta ei tunneta. Vaikka yrityksen käyttämä avustaja olisi tietoinen yrityksen virheellisestä veroilmoittamisesta ja jopa aktiivisesti avustaisi yritystä tässä, on verosta vastuussa vain yritys ja sen vastuuhenkilöt. Avustaja voi joissakin tapauksissa syyllistyä esimerkiksi kirjanpitorikokseen, mutta näytön saamisen hankaluus on usein estänyt näiden tapausten viemisen oikeuteen asti.

Tulorekisteri on keskitetty rekisteri, jonne työnantajat ilmoittavat maksamansa palkat ja josta eri tiedon hyödyntäjät, kuten Verohallinto, Kela ja työeläkeyhtiöt, hakevat tarvitsemansa tiedot.

Rekisteriä käytetään kuitenkin myös petolliseen toimintaan. Tulorekisteriin tallennetaan tulotietoja, jotka eivät vastaa todellisuutta. Tätä käytetään hyväksi erilaisissa avustuspetoksissa ja haettaessa lainoja perustuen vääriin tulotietoihin. Suurin ongelma tällä hetkellä on, ettei tieto virheellisestä tulotiedosta kulje automaattisesti eri viranomaisille. Jos esimerkiksi Verohallinto havaitsee, etteivät tulorekisteriin tallennetut tulotiedot pidä paikkaansa, se voi poiketa tulotiedoista toimittamassaan verotuksessa, mutta alkuperäiset virheelliset tai tekaistut tulotiedot jäävät silti rekisteriin ja muiden viranomaisten käyttöön.

Toimenpiteet

Selvitetään mahdollisuutta puuttua lainsäädännöllä ammattimaisten avustajien toimintaan verorikos- ja muissa talousrikosasioissa. Selkiytetään ja tarvittaessa tiukennetaan tilitoimistojen ja kevytyrittäjäalustojen vastuuta. Harkitaan säädettäväksi puolesta ilmoittajan vastuusta, jos tämä on ollut tai jos tämän olisi pitänyt olla tietoinen veroilmoitusten tai kirjanpidon virheellisyydestä.
Puututaan tulorekisterin hyväksikäyttöön petollisessa toiminnassa. Turvataan viranomaisten automaattinen tiedonsaanti tulorekisteritiedon virheellisyyksistä esimerkiksi perustamalla tulorekisterin yhteyteen päätöstietopankki, joka välittäisi automaattisesti muille viranomaisille tietoa toisen viranomaisen päätöksestä poiketa tulorekisteriin tallennetusta tiedosta.