Touko Aalto ja Anne Roponen

Meille kaikille hyvä elämä: Vihreä sosiaali- ja terveyspoliittinen ohjelma

Hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa Helsingissä 27.5.2018.

Vihreiden sote-malli pähkinänkuoressa

Tutustu koko ohjelmaan täällä >

Tämä malli on Vihreiden esitys sote-uudistuksen toteuttamistavaksi. Korostamme, että uudistus tulee valmistella huolellisesti, riittävästi aikaa toteutukseen varaten ja perustuslain reunaehdot tunnollisesti huomioiden. Olemme valmiit neuvottelemaan parlamentaarisesti kaikista ratkaisuista, jotka parhaiten toteuttavat tässä kuvatut uudistuksen tavoitteet.

Tavoitteet

  • Terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen
  • Palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden parantaminen         
  • Kustannusten hillintä, jotta ihmiset pystytään hoitamaan tulevaisuudessakin

Tärkeimmät keinot tavoitteiden toteuttamiseksi

  • Vahvistetaan julkista perusterveydenhuoltoa ja perustason sosiaalipalveluja ja siirretään näin painopistettä ennaltaehkäiseviin, matalan kynnyksen palveluihin
  • Luodaan saumattomat hoivaketjut: vastuun ihmisen hoidosta ja palveluista tulee kuulua yhdelle ja samalle taholle
  • Yhdistetään rahoitus, päätösvalta ja järjestämisvastuu sosiaali- ja terveyspalveluista samoille harteille
    • puretaan raja-aita perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliltä
    • puretaan raja-aita sosiaali- ja terveydenhuollon väliltä (erityisesti kun on kyse terveydenhuoltoon tiiviisti yhteydessä olevista sosiaalipalveluista, kuten vanhuspalvelut, mielenterveyspalvelut, päihdepalvelut ja vammaispalvelut)
    • puretaan nykytila, jossa palveluilla on liian monta maksajaa (kunta, sairaanhoitopiiri, Kela, asiakas, vakuutusyhtiö, työnantaja), joista kellään ei ole vastuuta kokonaisuudesta. 

Vihreiden malli

1. Siirretään vastuu perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen järjestämisestä itsehallinnollisille maakunnille.

  • Maakunnilla tulee olla suorilla vaaleilla valittu valtuusto ja verotusoikeus.
  • Maakuntien optimaalinen määrä olisi laajan asiantuntijanäkemyksen mukaan 9-12, mutta vihreiden mielestä 18 maakunnalla on mahdollista lähteä liikkeelle. Tämä edellyttää, että pienimmät maakunnat voivat vaativampien palvelujen järjestämisessä tukeutua suurempaan naapuriinsa tai järjestää ne yhteistyössä.
  • Ensi vaiheessa maakunnille siirretään vain sosiaali- ja terveyspalvelut. Seuraavassa vaiheessa niille siirretään nykyisten maakuntaliittojen tehtävät ja tarkastellaan, mitä muita, nyt valtion viranomaisten tai kuntayhtymien hoitamia tehtäviä maakunnille olisi tarkoituksenmukaista siirtää. Ensi vaihe voidaan toteuttaa aikaisintaan vuonna 2021 ja seuraava vaihe sitten, kun sosiaali- ja terveyspalveluiden siirto on saatu toimimaan.
  • Siirto toteutetaan henkilöstö mukaan ottaen ja osallistaen.

2. Kootaan nyt useista kanavista tuleva julkinen sote-palvelujen rahoitus yhdelle taholle eli maakunnille.

  • Kaikki nyt Kelalle kuuluvat terveydenhuollon korvaukset, lääke- ja matkakulukorvaukset, sairauspäivärahat sekä kuntoutukseen käytettävät korvaukset siirretään maakuntien käyttöön, jotta maakunta voi aidosti rakentaa toimivan palvelukokonaisuuden. (Poikkeuksen muodostaa Kelan rahoitus YTHS:lle, jota ei ole mielekästä hajauttaa valtakunnalliselta tasolta 18 maakunnalle.)
  • Koska maakuntien oma verotusoikeus ei riitä varmistamaan yhdenvertaisia sosiaali- ja terveyspalveluja koko maassa, tarvitaan myös maakuntien valtionrahoitusjärjestelmää.

3. Työterveyshuollon tulee korostaa perustehtäväänsä eli ihmisten työkyvyn ylläpitämistä. Sen ei tule olla julkisen perusterveydenhuollon ohituskaista työssäkäyville, vaan työelämän tuki.

4. Valinnanvapautta voidaan maltillisesti lisätä, mutta valinnanvapaus ei ole itseisarvo. Tärkeämpää on turvata kansalaisten yhdenvertaiset mahdollisuudet saada sosiaali- ja terveyspalveluja.

  • Palvelujen yhdenvertaisuuden ja integraation varmistamiseksi vastuun kokonaisuudesta täytyy olla julkisella järjestäjällä. Yksityisen ja kolmannen sektorin sote-toimijat täydentävät ja kirittävät julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoa.
  • Valinnanvapauden lisäämisessä voidaan edetä vaiheittain ja hallitusti nykyiseltä pohjalta, mm. palvelusetelijärjestelmää ja henkilökohtaista budjetointia käyttäen ja kokeilujen kautta. Maakunnilla tulee olla valta päättää, missä laajuudessa valinnanvapautta on järkevää edistää.
  • Avattaessa palveluja valinnanvapauden piiriin tulee varmistaa, että mukaan palveluntarjoajiksi pääsevät myös pienet toimijat, eivät vain muutamat isot yritykset.

Mitä on tehtävä hallituksen esityksen korjaamiseksi?

  • Uudistuksen tavoitteet romuttava, sosiaali- ja terveyspalvelut yksityisille markkinoille avaava valinnanvapauden markkinamalli poistettava.
  • Maakunnille siirrettävät muut tehtävät (muut kuin sosiaali- ja terveyspalvelut ja nykyisten maakuntaliittojen tehtävät) lykättävä uudistuksen myöhemmissä     vaiheissa tarkasteltaviksi, jotta uudistus pystytään toteuttamaan vaiheittain ja hallitusti
  • Maakuntien verotusoikeutta ja siirtymistä monikanavaisesta rahoituksesta yksikanavaiseen alettava välittömästi valmistella.
  • Maakuntien valtionrahoitukseen sisäänrakennettu, palvelut vaarantava pakkoleikkuri poistettava. Valtionrahoituksen kriteerit tarkistettava sen varmistamiseksi että ne huomioivat eri alueiden väestölliset haasteet.
  • Tilaaja-tuottaja-mallin, joka nostaa hallinnollisia kustannuksia ja tekee maakunnille vaikeaksi vastata palvelujen kokonaisuudesta ja integraatiosta, edellyttämisestä luovuttava.
  • Ensimmäiset maakuntavaalit siirrettävä pidettäväksi aikaisintaan kevään 2019 eduskuntavaalien yhteydessä. Uudistuksen toimeenpanoa vastaavasti lykättävä, jotta vaaleilla valitut päättäjät ehtivät tehdä huolellisesti tarvittavat päätökset.

Tutustu koko ohjelmaan täällä >

Jaa sivu: