Vihreiden keinot Suomen hiilineutraaliuden saavuttamiseksi

Kymmenen ratkaisun vuotta – Miten Suomesta rakennetaan hiilineutraali reilusti ja kestävästi

Tiivistelmä

Suomen hiilineutraalius vuonna 2035 on edelleen täysin saavutettavissa. Keinot voidaan valita ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla.

Vihreiden keskeiset keinot:
  • Luovutaan ympäristölle haitallisista yritystuista javapautetaan sen myötä määrärahoja ilmastotoimiin
  • Kiihdytetään päästökauppasektorin lupaavaa kehitystä helpottamalla uusiutuvan energian investointeja ja ottamalla käyttöön hallitusohjelman mukainen takaraja hiilen päästämiselle ilmakehään isoista teollisista lähteistä
  • Vähennetään liikenteen ja maatalouden päästöjä tehokkaasti mm.  vauhdittamalla sähköistä liikennettä, vahvistamalla jakeluvelvoitetta, lisäämällä joukkoliikennettä sekä kasvattamalla kasvipohjaisen ruuantuotannon osuutta ja uudistamalla viljelymenetelmiä
  • Vahvistetaan metsien ja maaperän nieluja merkittävästi muun muassa pidentämällä metsien kiertoaikoja, vähentämällä harvennuksia ja kohtuullistamalla hakkuutasoa sekä ennallistamalla turvemaita ja lisäämällä kosteikkoviljelyä
  • Edistetään teknisiä nieluja määrätietoisesti, muun muassa laittamalla lainsäädäntökehikko kuntoon, tukemalla pilottihankkeita ja ohjaamalla hiilen päästöjen takarajalla ottamaan bioperäiset päästöt talteen

Johdanto

Suomi on sitoutunut olemaan hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä ja hiilinegatiivinen pian sen jälkeen. Hiilineutraalius on kirjattu ilmastolakiin, ja myös Orpon hallitus on omassa ohjelmassaan siihen sitoutunut. 

Hallituksen sisältä on kuitenkin toistuvasti kyseenalaistettu hiilineutraalius ja vaadittu ilmastolain vesittämistä. Me vihreät pidämme tällaista ajattelua vastuuttomana, lyhytnäköisenä ja myös taloudellisesti haitallisena. Ilmaston kuumenemisen edessä on himmailtu jo aivan liian pitkään, eikä silmien sulkeminen asialta auta mitään. 

Julkisuudessa esitetty puhe hiilineutraaliustavoitteen hylkäämisestä on luovuttamista ennen, kuin on edes kunnolla yritetty. Esimerkiksi metsien ja turvemaiden päästöille ei ole vielä edes yritetty tehdä juuri mitään. Luovuttaminen ei kuitenkaan ole varsinaisesti asia, josta meidät suomalaiset tavataan tuntea. Hiilineutraalius on edelleen käden ulottuvilla, jos vain niin tahdomme.

Tämä keinovalikoima osoittaa, että Suomesta on edelleen täysin mahdollista tehdä hiilineutraali. Se vaatii ennen kaikkea tahtoa. Hiilineutraaliuskin on silti vain välitavoite. Pidemmällä aikavälillä keskeisenä päämääränä tulee olla hiilinegatiivisuus, jolla alamme korjata ilmastolle aiheuttamaamme vahinkoa.

Valittu keinovalikoima osoittaa myös, että ilmastotoimet voidaan toteuttaa oikeudenmukaisesti siten, ettei kukaan kärsi muutoksesta kohtuuttomasti. Toimet on lisäksi mahdollista toteuttaa siten, että ne eivät ole ristiriidassa luontokadon pysäyttämisen kanssa. Vihreät on sitoutuneet siihen, että vihreä siirtymä toteutetaan ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävästi: Vihreiden 10 teesiä kestävään vihreään siirtymään.  

Keinot tavoitteen saavuttamiseksi on valittava lisäksi siten, että ne ovat mahdollisimman kustannustehokkaita. Osa keinoista on toisia vaikeampia ja kalliimpia. Siksi helpommista ja halvemmista keinoista ei ole syytä pakittaa. 

Hiilineutraalius ja kunnianhimoinen ilmastopolitiikka tuovat Suomelle myös merkittäviä hyötyjä. Vihreän siirtymän toteutuminen on Suomen taloudelle valtava, historiallisen mittaluokan mahdollisuus. Tällä hetkellä Suomeen vireillä olevien vihreän siirtymän investointien mittaluokka lasketaan sadoissa miljardeissa euroissa.

Valitussa esitystavassa keinovalikoimalle ja ilmastopolitiikan eri sektoreille on asetettu tavoitehaarukat, joiden sisällä on pysyttävä. Näiden haarukoiden sisältä löytyy kokonaisuus, jolla vuonna 2035 Suomi on hiilineutraali. Esitystapa haarukoineen on valittu siksi, että toteutumiin liittyy väistämättä epävarmuuksia. Siksi keinovalikoima täytyy valita niin, että jos yksi keino ei johda toivottuun lopputulokseen, sitä voidaan paikata toisaalla. 

Tämänhetkisen tilanteen tarkastelussa on käytetty pikaennakkotietoja vuoden 2024 päästöistä ja nieluista. Kaikki päästöt on ilmaistu käyttämänä yksikkönä megatonnia hiilidioksidiekvivalenttia (Mt CO2 -ekv). 

Tilanne vuonna 2024 (Mt) Arvio vuoden 2035 tilanteesta KEITO-WAM (Mt) Tilanne vuonna 2035 vihreiden toimin (Mt)
Päästökauppasektori 13,3 4 3–4
Taakanjakosektori 25,4 14,5 11,5–13,5
Maankäyttösektori 13,5 15, –18– –12 
Tekniset nielut 0 –3 –8 – –4

Taulukossa kuvattu tilanne vuonna 2024, ennakoitu tilanne vuonna 2035 viimeisimmän KEITO-arvion (Kansallisen energia- ja ilmastopolitiikan uudet toimet ja skenaariot) mukaan, sekä arvio tilanteesta vihreiden toimilla vuonna 2035. KEITO-skenaarioista on otettu mukaan With additional measures -skenaario (WAM), joka pitää sisällään ennakoituja toimia kansallisella ja EU-tasolla. 

Päästökauppasektori

Päästökauppasektorin päästöt ovat olleet viime vuosina laskussa. Jotta päästöt laskevat vastedeskin riittävän nopeasti, tarvitaan lisätoimia. Päästökauppasektorin kokonaispäästöt olivat vuonna 2024 13,3 Mt. Arviot nykytoimiin perustuvista vuoden 2035 sektorin päästöistä niin sanotussa perusskenaarioissa (WEM-skenaario) vaihtelevat välillä 4,65–7,24 Mt. Ilmastopaneelin esittämä arvio nykytoimin saavutettavista sektorin päästöistä vuodelle 2035 on 5 Mt, jos teollisuuden investoinnit etenevät suotuisassa aikataulussa. 

Luonnoksessa hallituksen vuoden 2025 energia- ja ilmastostrategiaksi on tarkasteltu myös niin sanotun politiikkaskenaarion (KEITO WAM-skenaario) päästöarviota, johon on sisällytetty nykytoimien lisäksi myös mahdolliset uudet politiikkatoimet, joista ei ole vielä päätöksiä. Kyseisen skenaarion arvio sektorin päästöistä vuodelle 2035 on 4 Mt. 

Kaikki edellä mainitut arviot ovat riippuvaisia investointien toteutumisesta sekä erityisesti päästöiltään suurimpien laitosten muutoksista, sillä vuoden 2024 laitoskohtaisten tietojen mukaan 15 suurinta laitosta tuotti noin 3/4 päästökauppalaitosten päästöistä. Investointien toteutuminen edellyttää uusiutuvan energian tuotannon varmistamista sen edullisen saatavuuden takaamiseksi teollisuuden laitoksille. 

Toisin kuin muualla, päästökauppasektorilla yksittäisten toimien vaikutusta kokonaispäästöihin on vaikeampi arvioida. Pikemminkin kyse on useiden toimien yhteisvaikutuksesta, jolla voidaan varmistaa vihreän siirtymän investointien toteutuminen ja siten kokonaispäästöjen lasku. Tässä tarkastelussa investointien etenemisen varmistamiseksi esitetään lisätoimia, joista merkittävin on suurille teollisuuden laitoksille asetettava hiilen ilmakehään päästämisen takaraja. Tämän ja muiden kohdennettujen lisätoimien kanssa on arvioitu voitavan saavuttaa jopa pienemmät päästöt kuin 4 Mt. Siten vihreiden arvio lisätoimilla saavutettavasta vuoden 2035 sektorin päästötasosta on 3-4 Mt.

Päästövähennystoimet:

Asetetaan suurille teollisuuden laitoksille hiilen ilmakehään päästämisen takaraja vuoteen 2035

  • Kielletään hallitusohjelman mukaisesti fossiilisen ja biogeenisen hiilen päästäminen suurista pistelähteistä vuodesta 2035 eteenpäin, jotta yrityksille syntyy riittävä kannuste poistaa viimeiset päästöt, kierrättää hiiltä poltto- ja raaka-aineiksi sekä tuottaa hiilineutraaliuteen tarvittava määrä teknisiä nieluja

Huolehditaan edullisen puhtaan energian saatavuudesta ja investointiympäristön vakaudesta vihreän siirtymän investointien vauhdittamiseksi tinkimättä luonnon monimuotoisuudesta. 

  • Alennetaan merituulivoiman kiinteistöveroa
  • Lisätään väliaikaisesti viranomaisvoimavaroja merituulivoimahankkeiden kilpailutusten toteuttamiseen
  • Perutaan hallituksen esitys kansallisesta lisäsääntelystä alueidenkäyttölaissa, joka hyydyttäisi tuulivoimainvestointeja 
  • Joustavoitetaan tuulivoimaloiden meluvaatimuksia niin, että ne voidaan suhteuttaa alueen melutasoon, jotta tuulivoimarakentamista voidaan ohjata enemmän alueille joissa on jo meluja, kuten teollisuusalueille ja suurten liikenneväylien ääreen
  • Säilytetään teollisuuden sähköveron alennettu verokanta siltä osin kuin se on tarpeen puhtaan energian investointihankkeiden toteutumisen turvaamiseksi
  • Mahdollistetaan tuulivoimarakentaminen Itä-Suomessa aluevalvontajärjestelmiä koskevien selvitysten pohjalta

Irtaudutaan lopusta turpeen energiakäytöstä

  • Luovutaan turpeen energiakäytön verohelpotuksista nostamalla turpeen verotus sen päästöjen mukaiselle tasolle
Päästölähde Päästöt vuonna 2024 (Mt) Päästöt vuonna 2035 (Mt)
Päästökauppasektori 13,3 3–4  

Taakanjakosektori

Taakanjakosektori sisältää päästökaupan ja maankäyttösektorin ulkopuolelle jäävät päästöt mm. liikenteessä ja maataloudessa. Sektorin päästöt olivat vuonna 2024 25,4 Mt. Taakanjakosektorilla päästöt ovat laskeneet hitaammin kuin päästökauppasektorilla, joten lisätoimille on suuri tarve. Hallitus on lisäksi omilla päätöksillään tietoisesti kasvattanut liikenteen päästöjä merkittävästi.

Vihreiden esittämien lisätoimien ansiosta taakanjakosektorin päästöt voivat olla vuonna 2035 11,5 Mt:n ja 13,5 Mt:n välillä. 

Päästölähde Päästöt vuonna 2024 (Mt) Päästöt vuonna 2035 (Mt)
Liikenne 9,7 3–3,5
Maatalous 6,1 4,3–5,0
Muut taakanjakosektorin päästöt 9,7 4,2–5
Yhteensä 25,4 11,5–13,5

Liikenteen päästöt

Liikenne on Suomessa merkittävä päästölähde, eivätkä liikenteen päästöt ole viime vuosien aikana merkittävästi laskeneet. Orpon hallituksen päätöksillä liikenteen päästötavoitteet karkaavat yhä kauemmas. Päästöjen vähentämiseksi tarvitaankin nopeita lisätoimia. 

Samalla kaikilla tulee olla mahdollisuus liikkua esimerkiksi työpaikalle sekä vapaa-ajan harrastuksiin sujuvasti ja kestävästi. Omaa autoa tarvitaan yhä suuressa osassa Suomea. Energiarahalla voidaan tukea suoraan niitä kotitalouksia, jotka eivät taloudellisista syistä pysty vaihtamaan sähköautoon, mutta tarvitsevat autoa liikkumiseen. Myös tuki vanhan auton muuntamiseksi biokaasuautoksi mahdollistaa edullisemman ja vähäpäästöisemmän vaihtoehdon. Yksi mahdollinen keino on myös niin sanotut energiaomavaraisuuslainat helpottamaan ihmisten irtautumista fossiiliriippuvuudesta.

Vihreiden keinovalikoima perustuu liikenteen nopeaan sähköistämiseen, jonka lisäksi kasvatetaan uusiutuvan polttoaineen jakeluvelvoitetta. Myös biokaasulla on oma roolinsa päästöjen vähentämisessä, mikä korostuu etenkin raskaassa liikenteessä ja laivaliikenteessä. Vihreiden mallissa tulisi vuonna 2035 olla noin 1,8 miljoonaa täyssähköistä henkilöautoa ja 21 000 kuorma-autoa. Samaan aikaan on kehitettävä joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä koko Suomessa. 

Kun liikenne sähköistyy, on huolehdittava, että se ei aiheuta haittaa luonnolle. Yhteiskunnan sähköistyminen edellyttää kaivostoimintaa, jolla voi olla haitallisia vaikutuksia ympäristölle. Näitä vaikutuksia on määrätietoisesti torjuttava tiukentamalla kaivoksia ja akkutehtaita koskevia ympäristövaatimuksia. Näin varmistetaan, että vihreän siirtymän varjolla ei kiihdytetä luontokatoa ja saastumista. Lisäksi on välttämätöntä parantaa akkumateriaalien uudelleenkäyttöä ja kehittää akkuteknologioita, jotka vähentävät tarvetta mineraalien kaivamiseen.

Biopolttoaineetkaan eivät saa kiihdyttää luontokatoa. Raaka-aineiden alkuperästä ja määristä tulee olla saatavilla julkista tietoa, jotta varmistetaan, että Suomessa käytetään mahdollisimman kestäviä biopolttoaineita. Liikenteen sähköistyessä jakeluvelvoitteen osuuden kasvattaminen ei kuitenkaan tarkoita suurta absoluuttista biopolttoaineiden määrän kasvua. 

Vihreiden skenaariossa liikenteen päästöt asettuvat vuonna 2035 3-3,5 Mt:n väliin. Vaihteluväli riippuu siitä, kuinka nopeaa sähköistymiskehitys on ja kuinka paljon jakeluvelvoitetta kasvatetaan. 

Päästölähde Päästöt vuonna 2024 (Mt) Päästöt vuonna 2035 (Mt)
Henkilöautot 5,0 1,3
Kuorma-autot 2,9 0,9–1,3
Linja- ja pakettiautot 1,4 0,4–0,6
Rautatieliikenne 0,05 0,05
Vesiliikenne 0,3 0,3
Yhteensä 9,7 3–3,5
Päästövähennystoimet:

Vahvistetaan ja kehitetään jakeluvelvoitetta

  • Palautetaan jakeluvelvoite edellisen hallituksen asettamalle uralle ja nostetaan jakeluvelvoite 52 prosentin tasolle vuoteen 2035 mennessä. 
  • Varmistetaan, että jakeluvelvoitteen nosto aidosti vähentää päästöjä mm. luopumalla seuraamusmaksun alentamisesta. Perutaan hallituksen jakeluvelvoitetta heikentävät päätökset.
  • Korotetaan synteettisille uusiutuville polttoaineille suunnattua jakeluvelvoitetta, joka vauhdittaa muun muassa vetytalouden kehitystä.

Vauhditetaan liikenteen sähköistymistä ja muita kestävämpiä käyttövoimia

  • Lasketaan sähköautojen verotusta mm. poistamalla sähköautojen arvonlisävero sekä ajoneuvovero.
  • Kiristetään polttomoottoriautoilun verotuksen porrastusta muun muassa korottamalla hiilidioksidipäästöihin perustuvaa ajoneuvo- ja autoveroa
  • Perutaan hallituksen kevennykset fossiilisten tuontipolttoaineiden verotukseen ja sidotaan energiaverot indeksiin
  • Tuetaan kaasu- ja sähkökuorma-autojen hankintaa hankintatuilla
  • Tuetaan bensa-autojen muuntamista kaasukäyttöiseksi
  • Mahdollistetaan, että kaupungit voivat halutessaan ottaa käyttöön ruuhkamaksut

Tuetaan joukkoliikennettä sekä kävelyä ja pyöräilyä

  • Kehitetään kävelyn ja pyöräliikenteen infrastruktuuria valtion maantieverkolla ja nostetaan tukea kunnille kävelyn ja pyöräilyn infrastruktuurin rakentamiseen
  • Palautetaan joukkoliikenteen ilmastoperusteinen valtionavustus ja kasvatetaan sitä
  • Perutaan hallituksen päätös korottaa joukkoliikenteen arvonlisäveroa, mutta säilytetään lentoliikenne korkeammassa arvonlisäverokannassa.
  • Luovutaan pysäköintinormista valtion asetuksella. Tämä poistaa piilotuen autojen omistukselta kaupungeissa, mikä edistää julkisen liikenteen käyttöä ja vähentää siten liikenteen päästöjä.

Maatalouden päästöt

Maatalouden päästöt ovat pysyneet koko 2000-luvun suhteellisen tasaisena. Maataloudessa on kuitenkin suuri päästövähennyspotentiaali, ja maataloudella on keskeinen rooli Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamisessa.

Tärkein keino maatalouden päästöjen vähentämisessä on siirtyminen lihantuotannosta entistä enemmän kasvipohjaiseen ruoantuotantoon. Ekologisesti kestävä ruoantuotanto on avain myös ruokaturvan parantamiseen. Päästöjä on mahdollista vähentää myös turvepeltojen toimilla sekä edistämällä kestävää ja uudistavaa maataloutta. 

Maataloudessakin on tärkeää, että vihreä siirtymä on kaikille oikeudenmukainen. Suomen tulisi edetä Tanskan mallin mukaisella kolmikannalla, jossa etsitään ratkaisuja maatalouden päästöjen vähentämiseksi yhdessä valtion, maanviljelijöiden ja ympäristötoimijoiden kesken.

Vihreiden skenaariossa maatalouden päästöt ovat vuonna 2035 4,3-5 Mt. Vaihteluväli riippuu siitä, kuinka paljon turvepeltojen päästövähennystoimia tehdään ja kuinka paljon eläintuotantoa pystytään vähentämään. 

Päästölähde Päästöt vuonna 2024 (Mt) Päästöt vuonna 2035 (Mt)
Maatalous 6,1 4,3–5
Päästövähennystoimet:

Vähennetään turvepeltojen päästöjä

  • Palautetaan hallituksen leikkaamat kosteikkoviljelyn tuet
  • Luodaan tukia turvepeltojen vedenpinnan nostamiseen 

Päästövähennykset: 0,3-0,6 Mt

Lisätään kasvipohjaisen ruuantuotannon osuutta ja karsitaan eläintuotannon päästöjä

  • Luodaan laaja terveysperusteinen elintarvikevero, joka kannustaa kasvattamaan kasvipohjaisen ruuan osuutta
  • Otetaan ympäristökriteerit vahvemmin mukaan julkisiin ruokahankintoihin
  • Tuetaan uusien ruokainnovaatioiden tutkimusta sekä investointeja kasvipohjaisen ruoan arvoketjuihin Suomessa
  • Vähennetään lehmien metaanipäästöjälisäaineella, jonka käyttöön ohjataan tuella tai velvoitteella

Päästövähennykset: 0,6-0,9 Mt

Edistetään kestävää ja uudistavaa maataloutta (0,4 Mt)

  • Tarjotaan investointitukea ympäristön tilaa ja kestävää tuotantotapaa edistäviin investointeihin
  • Luodaan kannustimia siihen, että valkuaiskasveja otetaan nykyistä enemmän osaksi kaikkea maataloustuotantoa, sillä valkuaiskasvit sitovat typpeä tehokkaasti
  • Karsitaan typpilannoituksen käyttöä laatimalla biokaasun investointipaketti

Päästövähennykset: 0,4 Mt

Muut taakanjakosektorin päästöt

Liikenteen ja maatalouden lisäksi taakanjakosektorille lasketaan joukko muita päästöjä. Näitä ovat työkoneiden, rakennusten erillislämmityksen ja muiden energiaperäisten lähteiden, jätteiden käsittelyn, muiden prosessien ja tuotteiden sekä teollisten F-kaasujen päästöt. 

Osa muista taakanjakosektorin päästöistä, kuten F-kaasujen päästöt, laskevat jo nyt varsin nopeasti ilman erillisiä politiikkatoimia. Samalla muiden päästöjen vähentämiseen tarvitaan yhä lisätoimia. Etenkin työkoneiden ja rakennusten erillislämmityksen päästöjä on mahdollista vähentää merkittävästi. Myös kiertotalouden edistäminen on tärkeää muiden taakanjakosektorin päästöjen vähentämiseksi. 

Vihreiden skenaariossa muut taakanjakosektorin päästöt ovat vuonna vuonna 2035 välillä 4,2-5 Mt.  Vaihteluväli riippuu siitä, kuinka paljon työkoneisiin ja rakennusten erillislämmitykseen liittyviä päästövähennystoimia tehdään. 

Päästölähde Päästöt vuonna 2024 (Mt) Päästöt vuonna 2035 (Mt)
Työkoneet 2,4 1,4–1,9
Teollisuusprosessit 0,4 0,4
F-kaasut 0,6 0,1
Jätteiden käsittely 1,5 1
Rakennusten erillislämmitys ja muut energiaperäiset päästöt 4,8 1,3–1,6
Yhteensä 9,7 4,2–5
Päästövähennystoimet:

Työkoneiden päästöt

  • Tuetaan vaihtoehtoisten käyttövoimien lataus- ja tankkausinfrastruktuuria, erityisesti alueilla, joissa työkoneiden käyttö on erityisen runsasta, kuten teollisuusalueilla.
  • Tuetaan uusia nolla- ja vähäpäästöisiä työkoneita sekä jakeluratkaisuja tuotekehityksen ja pilotoinnin demonstraatiotuella ja hankintatuilla
  • Asetetaan päästöraja uusille työkoneille EU:ssa laajentamalla nykyisiä luokituksia, jotka säätelevät työkoneiden ilmanlaatuun vaikuttavia pakokaasupäästöjä.
  • Poistetaan työkoneiden fossiilisten polttoaineiden verotuki vaiheittain.
  • Kasvatetaan uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitetta raskaalle polttoöljylle. 

Rakennusten erillislämmitys ja muut energiaperäiset päästöt

  • Vauhditetaan talojen lämmitystapamuutoksia tarjoamalla tukea energiaremontteihin.

Kehitetään jätteiden käsittelyä sekä vähennetään teollisuusprosessien päästöjä

  • Tuetaan kaatopaikkojen ja jätevesipuhdistamojen metaanin talteenottoa ja hyötykäyttöä

Maankäyttösektori 

Maankäyttösektori on tällä hetkellä Suomen ilmastopolitiikan ylivoimaisesti suurin haaste. Metsien kasvanut käyttö ja turvemaiden laahaavat päästövähennystoimet ovat syöneet toivotun hiilinielun ja muuttaneet maankäyttösektorin nielusta päästölähteeksi. Ilmaston lämmetessä maaperästä vapautuu aiempaa enemmän päästöjä, kun eloperäisen aineksen hajoaminen nopeutuu. Samoin laskentamenetelmien kehittyessä nielujen tilanne on tarkentunut.

Nykytilassa (vuoden 2024 pikaennakkotiedot) maankäyttösektori on nettona 13,5 Mt:n suuruinen päästölähde. Metsämaa on 1,2 Mt:n ja muut tilinpitoluokat 12,4 Mt:n suuruinen päästölähde. Puutuotteet toimivat 1,6 Mt:n suuruisena nieluna. 

Nykytilanne ei kuitenkaan tarkoita, etteikö maankäyttösektorin nieluja voitaisi elvyttää ja tilanne saada käännettyä parempaan nopeastikin. Tämä kuitenkin edellyttää merkittäviä toimia metsien käytön suhteen, turvemaiden päästövähennystoimiin panostamista ja metsityksen lisäämistä sekä metsäkadon rajoittamista. Turvemaat ja turpeen hajoaminen niin metsissä kuin maatalousmailla on yksi keskeinen ilmastopolitiikan kysymys. Ilmaston lämpeneminen lisää turpeen hajoamista ja näin syntyy päästöjä lisäävä kierre, jota täytyy hillitä.

Metsien käyttöä ei toki tarvitse lopettaa, vaan riittäisi palata hakkuissa suunnilleen vuosikymmenen takaiselle tasolle. Tärkeää on muistaa, että maankäyttösektorin toimet ovat usein kaikkein halvimpia ilmastotoimia. Tämä on keskeinen kysymys myös julkisen talouden ja siirtymän oikeudenmukaisuuden kannalta. Kun hyödynnetään kustannustehokkaimpia keinoja, julkista rahaa säästyy ja siirtymän kustannuksia hillitään.

Ilmastokriisiä ja luontokatoa täytyy torjua samanaikaisesti. Monilla maankäyttösektorin ilmastotoimilla on onneksi myös luontohyötyjä. Esimerkiksi metsien käytön kohtuullistaminen, metsäkadon hidastaminen, turvemaiden metsittäminen ja ojitusten rajoittaminen ovat monimuotoisuudenkin kannalta hyviä asioita.

Maankäyttösektorin tilanne nyt ja kehitys vuoteen 2035 vihreiden keinoilla (yksikkö Mt)

Taso vuonna 2024 Taso vuonna 2035 
Metsämaa 4,2 –25– –20
Puutuotteet -2,1 –1,5–0
Muut tilinpitoluokat 11,6 6–8
YHTEENSÄ 13,5 –18– –12

Metsämaa

Metsämaa ja sen käyttö ovat keskeisiä Suomen ilmastopolitiikan kysymyksiä. Tutkijoiden mukaan yksi merkittävimmistä tekijöistä Suomen hiilinielujen romahduksen taustalla on metsien kasvanut käyttö. Siksi keskeistä on kohtuullistaa metsien käyttöä. Nielujen vahvistaminen tukee myös metsäluonnon elpymistä.

Metsien käytön nykyinen taso on merkittävä taloudellinen riski Suomelle, sillä romahtanut metsänielu rikkoo Suomen EU-ilmastotavoitteita. Tavoitteiden alittamisesta voi seurata Suomelle suuria kuluja, sillä alitus täytyy hyvittää.

Pidemmällä aikavälillä metsien käytön kohtuullistaminen ja jalostusarvon nostaminen ovat myös kokonaisuutena Suomen talouden etu. Hakkuut ovat jo niin korkealla tasolla, että puun saatavuus alkaa kärsiä alueellisesti. Ilmaston kuumeneminen on myös yksi merkittävimmistä metsiä ja niiden kasvua uhkaavista tekijöistä.

Päästövähennystoimet:

Kohtuullistetaan metsien hakkuutasoa

  • Poistetaan teollisen puunpolton verottomuus
  • Lasketaan Metsähallituksen valtiolle tekemän tuloutuksen tavoitetta merkittävästi
  • Otetaan käyttöön mekanismeja, joilla metsänomistaja voi saada metsästään tuloa hiilinielun ja -varaston säilyttämisestä

Nielua vahvistava vaikutus: –15– –10 Mt

Pidennetään metsien kiertoaikoja

  • Palautetaan metsälakiin korjattavan puun järeysvaatimus eli minimiläpimitta kaadettavalle puulle 

Nielua vahvistava vaikutus: –3– –2 Mt

Kevennetään talousmetsissä tehtäviä harvennuksia

  • Säädetään metsälaissa tarkemmin puuston tiheyttä koskevista vaatimuksista kasvatushakkuissa
  • Kehitetään metsien käytön neuvontaa tukemaan sitä, että talousmetsissä puusto korjataan nykyistä pidemmällä aikavälillä

Nielua vahvistava vaikutus: –5,5– –4,5 M

Luovutaan avohakkuista turvemailla

  • Säädetään laissa luvanvaraiseksi kaikki ojitukset, mukaan lukien kunnostusojitukset
  • Poistetaan ojitusten verovähennysoikeus
  • Ohjataan turvemailla jatkuvapeitteiseen kasvatukseen ja kasvatetaan säästöpuuvaatimuksia turvemailla
  • Jos tavoitteisiin ei muuten päästä, kielletään lailla avohakkuu turvemailla

Nielua vahvistava vaikutus: –2– –1 Mt

Lisätään metsien suojelua

Nielua vahvistava vaikutus: -–1,2– –0,6 Mt

Turvemaat ja muu maankäyttösektori

Turvemaiden käytön muutokset ovat ratkaisevia myös maankäyttösektorin nielujen vahvistamisessa. Maataloudessa turvemaiden käyttö ja uusien turvepeltojen käyttöönotto on toistaiseksi jarruttanut maatalouden päästöjen vähentämistä ratkaisevasti. Turvemaiden päästöjä täytyy pystyä vähentämään lukuisilla eri keinoilla. Keskiössä ovat turvemaiden vedenpinnan nostaminen, jolla hillitään turpeen hajoamista, sekä turvemaiden metsittäminen ja metsänraivauksen vähentäminen.

Päästövähennystoimet:

Parannetaan turvepeltojen viljelyä ja nostetaan vedenpintaa

  • Palautetaan kosteikkoviljelyn tuet ja kasvatetaan tukea
  • Lisätään tukia turvemaiden vettämiselle ja ilmastokosteikkojen perustamiselle
  • Päivitetään maatalouden tukijärjestelmää tukemaan paremmin turvepeltojen päästövähennyksiä
  • Mahdollistetaan maanomistajalle tapa ansaita maaperän hiilensidonnalla

Nielua vahvistava vaikutus: –3– –1,5 Mt.

Parannetaan kivennäismaiden peltojen viljelyä

  • Tuetaan hiiltä sitovia viljelymenetelmiä kivennäismailla, samalla parannetaan satoisuutta
  • Lisätään hiiltä sitovien kasvien kasvatusta
  • Lisätään monimuotoisuusnurmia

Nielua vahvistava vaikutus: –1,2– –0,8 Mt

Lisätään entisten turvetuotantoalueiden metsitystä

  • Asetetaan metsityksen tavoitteeksi vähintään 10 000 ha per vuosi

Nielua vahvistava vaikutus: –0,5– –0,3 Mt

Hidastetaan metsäkatoa

  • Otetaan käyttöön maankäytön muutosmaksu 

Nielua vahvistava vaikutus: –1,8– –1,4 Mt

Puutuotteet

Lisätään korkean jalostusarvon puutuotteita

  • Lisätään puurakentamista valtion ja kuntien sitoutumisella puurakentamiseen
  • Jatketaan puurakentamisen toimenpideohjelmaa

Nielua vahvistava vaikutus: –1,5–0 Mt

Tekniset nielut

Hiilineutraaliuden saavuttamiseksi Suomen tulee ensisijaisesti vähentää päästöjä ja kasvattaa luonnon hiilinieluja. Maankäyttösektorin nettonielun romahdettua tavoite edellyttää kuitenkin täydentävänä keinona myös teknisiä nieluja. Teknisten nielujen tarve kasvaa entisestään, kun Suomi etenee hiilineutraaliudesta hiilinegatiivisuuteen ja ilmastotoimien rajakustannukset nousevat. Samoin teknisiä nieluja tarvitaan, jos ilmaston kuumeneminen heikentää metsien ja maaperän kykyä sitoa hiiltä merkittävästi.

Suomella on kansainvälisesti verrattuna hyvät edellytykset sitoa hiiltä teknisin keinoin, koska maassamme on huomattavia määriä bioperäisiä hiilen päästöjä teollisuudessa ja energiantuotannossa. Ottamalla päästöt talteen ja varastoimalla ne pysyvästi on mahdollista tuottaa negatiivisia päästöjä, koska biomassa on kasvaessaan sitonut ilmakehästä hiiltä.

Teknisiin nieluihin liittyy nykyisellään haasteita, kuten verraten korkea hinta, teknologiset riskit, puuttuvat kannustimet ja tarve kuljettaa hiili Suomesta varastoitavaksi esimerkiksi Pohjanmerelle. Määrätietoisin toimin haasteet on kuitenkin mahdollista voittaa ja saada tekniset nielut laajamittaiseen käyttöön seuraavan vuosikymmenen kuluessa. Teknisiin nieluihin liittyy myös taloudellisia mahdollisuuksia.

Päästövähennystoimet:

Edistetään määrätietoisesti teknisten nielujen kehitystä ja käyttöönottoa

  • Laaditaan kahdenväliset sopimukset mm. Norjan kanssa hiilen kuljettamisesta varastoitavaksi
  • Edistetään hiilensiirtoinfrastruktuurin rakentamisesta tarvittaessa Gasgridin kaltaisten toimijoiden kautta
  • Ajetaan EU:ssa riittävien kannustimien käyttöönottoa teknisille nieluille esimerkiksi päästökaupan kautta
  • Ohjataan vihreän siirtymän kannustimia teknisten nielujen hankkeisiin
  • Toteutetaan teollisille hiilen pistelähteille takaraja, joka ohjaa ottamaan bioperäisen hiilen talteen ja osaltaan edistää teknisiä nieluja

Valittuja lähteitä

Auvinen K., Kaminen K.,  Karhinen S.,  Rekola A., Pelkonen J., Child M., Kärhä K., Rantsi J., Ihonen J., Suomalainen E., Hyrynen J., Pesonen J., Rasi S. 2025. ACE-raportti: Politiikkatoimet liikkuvien työkoneiden puhtaan siirtymän edistämiseksi – Työkoneiden päästöjen vähentäminen tukee suomalaisten työkonevalmistajien kilpailukykyä vientimarkkinoilla.

Hynynen, J., Korhonen, K., Kärkkäinen, L, Mehtätalo, L, Mutanen, A, Rautio, P 2023. Metsälain ilmastovaikutusten arviointi. Luonnonvara- ja biotalouden julkaisuja 49/2023. Luonnonvarakeskus, Helsinki.

Kärkkäinen, L., Haakana, H., Hirvelä, H., Jokinen, M., Juutinen, A., Kangas, A., Kilpeläinen, H., Kniivilä, M., Koivula, M., Korhonen, K. T., Leppänen, J., Mutanen, A., Neuvonen, M., Pellikka, J., Punttila, P., Pynnönen, S., Syrjänen, K., Tuominen, S., Tuulentie, S. & Viitanen, J. 2023. Metsähallituksen alue-ekologisen suunnittelun arviointi 2023. Luonnonvara- ja biotalouden julkaisuja 113/2023. Luonnonvarakeskus, Helsinki.

Lehtonen, H., Ojanen, H., Kekkonen, H., Niskanen, O., Savikko, R., Wejberg, H., Knuuttila, M., Stenberg, L., Niemi, J., Salmivaara, A. & Laurila, M. 2024. Turvepeltojen käytön tiekartta vuoteen 2050. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 89/2024. Luonnonvarakeskus, Helsinki.

Lehtonen, A., Aro, L., Haakana, M., Haikarainen, S., Heikkinen, J., Huuskonen, S., Härkönen, K., Hökkä, H., Kekkonen, H., Koskela, T., Lehtonen, H., Luoranen, J., Mutanen, A., Nieminen, M., Ollila, P., Palosuo, T., Pohjanmies, T., Repo, A., Rikkonen, P., Räty, M., Saarnio, S., Smolander, A., Soinne, H., Tolvanen, A., Tuomainen, T., Uotila, K. Viitala, E., Virkajärvi, P, Wall, A.,  Mäkipää, R. 2021. Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteet: Arvio päästövähennysmahdollisuuksista. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 7/2021. Luonnonvarakeskus. Helsinki.

Niemi, J. Politiikkakeinot maidontuotannon ilmastovaikutusten vähentämisessä. 2024. Luonnonvarakeskus, Helsinki.

Pihlainen, S., Pohjola, J., Piiroinen, T., Pekkonen, M., Kostamo, K., & Kautto, P. 2023. Ympäristölle haitalliset tuet Suomessa. Katsaus ilmastolle ja luonnon monimuotoisuudelle haitallisiin tukiin.

Seppälä, J., Liimatainen, H., Viri, R., Suomalainen, E., Ollikainen, M., Weaver, S., Markkanen, J., Ahlvik, L., Karttunen, M., Hänninen, O., Halonen, J. I. 2024. Tieliikenteen päästövähennystoimet ja niiden vaikutukset. Suomen ilmastopaneelin raportti 1/2024

Suomen ilmastopaneeli 2025. Arvio Suomen maankäyttösektorin tilanteesta – Tarkastelussa EU:n LULUCF-velvoitekaudet 2021–2025 ja 2026–2030. Suomen ilmastopaneelin raportti 1/2025.

Suomen ilmastopaneeli 2025. Suomen hiilineutraaliuspolku – Arvio hiilineutraaliuden saavuttamisesta ja sen keinoista. Suomen ilmastopaneelin julkaisuja 1/2025.

Ympäristöministeriö 2025. Ilmastovuosikertomus 2025. Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:20