Historia

Vihreiden juuret ovat 1980-luvun alun vihreässä liikehdinnässä, jossa oli mukana ympäristöaktivisteja, feministejä, vammaisjärjestöjen edustajia sekä "vaihtoehtokulttuurien" ihmisiä.

Suomalaiset Vihreät pitivät alusta saakka tärkeinä tasa-arvokysymyksiä, pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia sekä ympäristöasioita. Vihreät ovat koko puolueen olemassaolon ajan vaatineet suomalaisen sosiaaliturvan uudistamista perustulon avulla.

Vihreä liitto perustettiin pitkän keskustelun jälkeen 28.2.1987. Aluksi Vihreä liitto toimi yhdistyksenä, mutta jo seuraavana vuonna 1988 se rekisteröitiin puolueeksi.

Vihreiden puheenjohtajana ovat toimineet:

1987 Kalle Könkkölä
1987–1991 Heidi Hautala
1991–1993 Pekka Sauri
1993–1995 Pekka Haavisto
1995–1997 Tuija Brax
1997–2001 Satu Hassi
2001–2005 Osmo Soininvaara
2005–2009 Tarja Cronberg
2009–2011 Anni Sinnemäki
2011–2017 Ville Niinistö
2017–2018 Touko Aalto
2018–2019 Pekka Haavisto
2019–2023 Maria Ohisalo
2023–           Sofia Virta

Vihreät vaaleissa

Vihreät kävivät ensimmäiset vaalitaistonsa riippumattomana liikkeenä ja saivat ennen kuulumattomat kaksi paikkaa vuoden 1983 eduskuntavaaleissa – ensimmäiset puolueiden ulkopuolisilta listoilta valitut kansanedustajat Suomen historiassa. Sen jälkeen valittujen vihreiden kansanedustajien määrä vaaleissa on vaihdellut 4:n ja 20:n välillä eri vaalikausina. Vuoden 2023 vaalien jälkeen vihreiden kansanedustajien määrä on 13.

Kunnallisvaaleissa Vihreät menestyivät kohtalaisesti suurimmissa taajamissa jo 1980-luvulla ennen puolueeksi organisoitumista. Vihreiden suuria läpimurtovaaleja ovat olleet vuoden 1991 eduskuntavaalit ja 1992 kunnallisvaalit. Näissä Vihreät nostivat kansanedustajiensa määrän neljästä kymmeneen ja tekivät läpimurron kunnissa kautta maan. Vuoden 2017 kuntavaaleissa Vihreiden kannatus siirtyi uudelle kymmenluvulle: 12,5 %:n kannatus toi 534 valtuustopaikkaa. Vuoden 2021 vaaleissa vastaavasti 10,6 % ja 433 valtuutettua.

Listaus Vihreiden vaalituloksista

Vihreät maan hallituksessa

Suomen – ja samalla koko Länsi-Euroopan – ensimmäinen vihreä ministeri saatiin keväällä 1995, kun Paavo Lipposen I hallitus (1995-1999) nimettiin. Ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerinä toimi neljän vuoden ajan Pekka Haavisto.

Paavo Lipposen II hallitukseen (1999-2003) Vihreä liitto sai puolitoista ministeripaikkaa. Satu Hassi valittiin ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeriksi ja peruspalveluministerinä toimi puolen hallituskauden ajan (13.4.2000-19.4.2002) Osmo Soininvaara. Vihreä liitto päätti 26. toukokuuta 2002 lopettaa omalta osaltaan hallitusyhteistyön sen jälkeen kun eduskunta oli hyväksynyt valtioneuvoston periaatepäätöksen viidennen ydinvoimalan rakentamisesta.

Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Vihreät saivat vaalivoiton ja nousivat oppositiokauden jälkeen taas hallitukseen. Matti Vanhasen II hallituksen Vihreinä ministereinä toimivat ensin Tarja Cronberg (työministerinä) ja Tuija Brax (oikeusministerinä). Tarja Cronberg luopui puolueen puheenjohtajuudesta puoluekokouksessa toukokuussa 2009. Hänen tilalleen puheenjohtajaksi valittiin Anni Sinnemäki, joka siirtyi Cronbergin paikalle työministeriksi kesäkuussa 2009. Matti Vanhasen hallitus vaihtui Mari Kiviniemen hallitukseksi kesällä 2010, mutta hallitusohjelma ja -puolueet pysyivät ennallaan ja Sinnemäki ja Brax jatkoivat vihreinä ministereinä tehtävissään.

Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen perustetussa Jyrki Kataisen hallituksessa Vihreät toimi kahden ministerin voimin. Heidi Hautala toimi kehitysministerinä 2011-2013, jolloin työssä jatkoi Pekka Haavisto. Ville Niinistö toimi ympäristöministerinä. Vihreät jätti hallituksen syyskuussa 2014, jolloin hallitus hyväksyi Fennovoiman ydinvoimaluvan muutoksen. Yksi Vihreiden ehto hallitukseen lähdettäessä oli, ettei uusia ydinvoimalupia hyväksytä.

Vaalikauden 2019-2023 Vihreät olivat mukana SDP-vetoisessa viiden puolueen hallituksessa (pääministerinä ensin Antti Rinne, sitten Sanna Marin). Ministereinä ovat ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo, ulkoministeri Pekka Haavisto ja sisäministeri Krista Mikkonen. (Kauden alussa Ohisalo toimi sisäministerinä ja Mikkonen ympäristö- ja ilmastoministerinä. Ohisalon siirtyessä perhevapaalle marraskuusta 2021 kesäkuuhun 2022 Mikkonen siirtyi sisäministeriksi ja väliaikaisena ympäristö- ja ilmastoministerinä toimi Emma Kari.)

Vihreät Euroopassa ja maailmalla

Vihreä liitto on ollut aktiivisesti mukana kansainvälisessä vihreässä liikkeessä vuodesta 1989. Kesäkuussa 1993 Vihreä liitto isännöi kansainvälisen konferenssin, jossa perustettiin Euroopan Vihreät (European Federation of Green Parties). Euroopan Vihreiden puheenjohtajana toimi 1994–1997 Vihreän liiton Pekka Sauri. Marraskuussa 2000 tehtävään valittiin toinen suomalainen, entinen ympäristöministeri Pekka Haavisto. Vuonna 2003 Euroopan Vihreät järjestäytyi ensimmäisenä poliittisena liikkeenä eurooppalaiseksi puolueeksi, Euroopan vihreäksi puolueeksi (European Green Party). Vuosina 2005–2007 Euroopan Vihreiden kampanjapäällikkönä toimi sittemmin Vihreiden  puoluesihteerinäkin ollut Panu Laturi.

Lisää Vihreiden historiasta

Vihreiden historiaan tutustuttaa parhaiten puolueen 20-vuotisjuhlien kunniaksi julkaistu teos Edellä – Vihreä liitto 20 vuotta (toim. Jemina Sohlstén ja Tanja Remes, 2007), jonka voit tilata verkkokaupasta sekä Vihreiden syntyhistoriaa käsittelevä Vaihtoehtopuolue – Vihreän liikkeen tie puolueeksi (Sari Aalto, 2018).

Muuta historia-aineistoa:

Pauli Välimäki: Murrosiän jälkeen – katsaus vihreän liikkeen vaiheisiin 90-luvun alkupuolella, julkaistu Välimäen toimittamassa teoksessa Vihrea ABC-kirja 2 (1995).

Timo Harakka: Vihreitä kohtaloita. Vihreä lanka 19.8.1993.
– kirjoitus julkaistu myöhemmin Harakan kirjassa Viemärirotta (1998)

Eero Paloheimo: Vihreiden historiikki 1982–92. Kosmos 1/93.

Pauli Välimäki: Vihreä liike Suomessa. Vihreä ABC-kirja 1991.

Vihreän liiton arkisto on siirretty Kansallisarkistoon kymmentä vuotta vanhemman aineiston osalta. Arkiston tutkimusluvista ja arkistoaineiston keräämisestä vastaa hallintopäällikkö Risto Kankaanpää. Tiedustelut p. 050 544 7510 tai hallintopaallikko@vihreat.fi.

Puolueen tilinpäätöstiedot VTV:n sivuilla