Energiakriisi – mistä on kyse?

Sähkön hinta nousee historiallisen kovaa tahtia. Monessa kotitaloudessa on huoli tulevista jättisähkölaskuista. Hallitus toi eduskunnalle viipymättä mm. esityksen 10mrd euron vastikkeellisesta rahoitustuesta suomalaisille energiayhtiöille. Olemme hyvin hyvin poikkeuksellisessa taloustilanteessa – Euroopassa on sota. Kukaan ei vielä tiedä kuinka paljon tämä kaikki tulee maksamaan valtiolle (paitsi että paljon) – mutta voimme vain miettiä kuinka paljon tulisi maksamaan, jos näitä toimia ei tehtäisi. 

Mutta mistä tässä kriisissä siis oikein on kyse?

Putinista. 

Putinin Venäjä käyttää nyt kaasuasetta ja energia-asetta hajottaakseen sitä tukea, mitä länsimaat ovat Ukrainalle osoittaneet vastustaessaan Venäjän sairasta hyökkäyssotaa. Länsimaat – Suomi mukaan lukien – ovat asettaneet lujia talouspakotteita Venäjää kohtaan, antaneet mm. aseapua Ukrainaan, vähentäneet merkittävästi venäläisen fossiilienergian ostamista. Nämä kaikki toimet ovat olleet ainoita oikeita ratkaisuja – venäläisten tappaessa lapsia Ukrainassa, ei maailma voi katsoa sivusta. Tämän energiasodan seuraukset tuntuvat nyt meillä Suomessakin. 

Myös ilmastonmuutoksen seuraukset alkavat jo näkyä: Euroopassa on ollut kuivaa, jolloin vesivoiman kapasiteetti on tavanomaista pienempi.

Miksi energiak­riisi osuu eri tavoin eri valtioihin?

Valtiot ovat erilaisissa asemissa vastaanottamassa kriisiä riippuen siitä, minkälaisia energiapoliittisia päätöksiä ne ovat tehneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Suomessa on tehty fiksuja päätöksiä vähentämällä riippuvuutta venäläisestä energiasta jo aikaisemmin. Erittäin vaikeassa tilanteessa ovat nyt mm. Saksa, Alankomaat, Espanja, Iso-Britannia ja Italia, joiden energiapolitiikka on nojannut merkittävään osaan juuri siitä maakaasusta, jonka saatavuutta Venäjä nyt kiristää. Tämä vaikuttaa koko Euroopan tilanteeseen. 

Miten hallitus on päättänyt tukea suomalaisia energiak­rii­sissä?

Hallitus on päättänyt ripeällä tahdilla tukitoimista, joilla suomalaisia pyritään kannattelemaan läpi energiakriisin – todellisuudessa kriisin kestosta ei kuitenkaan ole kenelläkään tietoa. Optimaalisessa tilanteessa tulisi tehdä vain sellaisia tukitoimia, jotka kohdentuvat vain ja ainoastaan tukea välttämättömästi tarvitseville. Sähkökriisi on kuitenkin eskaloitunut kuluneen kesän aikana ja keskeistä on nyt saada tuesta tehdyksi päätöksiä, jotka ovat vähiten huonoja  – talvi tulee nopeasti. On kuitenkin tärkeää tiedostaa myös riskit sille, kun inflaatiokierteessä tehdään lisää elvyttäviä toimia – seuraukset voivat olla entistä huonompia. Tilanne on kuitenkin hankala, sillä yhteiskunnan pitää tukea erityisesti heitä, joilla on jo tähänkin saakka ollut vaikeuksia selvitä esimerkiksi ruokalaskuista. Myös keskituloisten ostovoima on paineessa, mikä voi lisätä taantuman riskiä. Tämän vuoksi on keskeistä, että valtio hakee keinoja lievittää tilannetta ja näin varmistaa, että raha liikkuisi vaikka vaikka kodeissa on huoli kasvavista energialaskuista ja hintojen noususta.

Sähkön arvonlisävero alenee ja pienituloisille suoraa tukea

Kaikkien suomalaisten sähkölasku alenee, kun sähkön arvonlisävero alenee 10 prosenttiin määräaikaisesti joulukuun alusta huhtikuun loppuun. Tässä on riskinsä, että sähkön hinnan alentaminen lisää sähkönkulutusta tai ei ainakaan kannusta energiankäytön vähentämiseen. Toisaalta tilanteessa, jossa kotitalouksien sähkön hinta nousee esimerkiksi 5 sentistä 50 senttiin niin lienee selvää, että kyllä kotitaloudet tulevat tekemään toimia sähkön käytön vähentämiseksi. 

Valmisteilla on myös määräaikainen sähkövähennys, jolloin kohtuuttomia sähkölaskuja voisi vähentää kotitalousvähennyksen kaltaisesti verotuksesta. Kaikilla ei kuitenkaan ole tuloja, joista vähennyksen voisi saada ja sen vuoksi on valmisteilla pienituloisille suora tuki.

Verohelpotuksista apua ja ruokatukea 

Lisäksi työmatkavähennys jatkuu korotettuna ensi vuoden, joukkoliikenteen alv:ia lasketaan lippuhintojen pitämiseksi kohtuullisina, ulosotossa olevien suojaosaa korotetaan, ruoka-apua kohdennetaan jne. 

Lapsiperheiden tuki on arvovalinta

Hallitukselta on nyt arvovalinta päättää tukea erityisesti lapsiperheitä tämän kriisin keskellä. Se on tärkeä jo symbolisena eleenä. Keinot tukemiseksi tokin jakavat mielipiteitä – esimerkiksi päätös maksaa kaikille ylimääräinen lapsilisä joulukuussa on mielestä huono, sillä kaikki eivät tuota lisätukea tarvitse mutta sen hintalappu kipuaa 100 miljoonaan euroon valtiolle. Sen sijaan kannatettavana näen muut perheille tehtävät tuet kuten esimerkiksi sen, että päivähoitomaksu alenee pysyvästi ensi vuoden elokuun alusta lähtien, ja yksityisessä hoidossa olevien lasten hoitolisää nostetaan sadalla eurolla kuukaudessa

Muita päätöksiä lapsiperheiden hyväksi ovat työttömyysturvan lapsikorotuksen nosto 24–45 euroa kuukaudessa lapsiluvusta riippuen. Opiskelevat vanhemmat saavat kymmenen euroa kuukaudessa lisää rahaa, kun opintorahaan tehdään huoltajakorotus. Yksinhuoltajat saavat viisi euroa lisää kuukaudessa ensi vuoden ajan, kun lapsilisän yksinhuoltajakorotusta kasvatetaan ja Toimeentulotuen varassa olevien perheiden lapset saavat 10 prosentin korotuksen lapsen perusosaan, eli lapselle varattuun toimeentulotuen osaan ensi vuoden ajan.

Miksi sähkön kulutusta pitäisi vähentää?

Sähköä ei voi varastoida, mikä tekee siitä poikkeuksellisen hyödykkeen. 

Emme siis voi varautua esimerkiksi tulevaan talveen varastoimalla sähköä etukäteen ja juuri sähkön varastoimattomuus synnyttää ailahtelua markkinoille. Sähkön hinta nousee kun sähköä on saatavilla vähemmän mitä sille on kysyntää ja tällä hetkellä kysynnän ja tarjonnan ollessa epäsuhdassa on hintojen kohoaminen markkinoilla looginen seuraus. Emme mitenkään voi valtion tuella kompesoida kaikkea hinnan nousua kansalaisille – eikä se ole markkinoiden näkökulmasta tarkoituksenmukaistakaan. Mutta me voimme vaikuttaa sähkön hintaan vähentämällä sen kulutusta niin sanotuilta ”huipputunneilla”, jotka ovat niitä vuorokauden hetkiä kun monet toimijat käyttävät sähköä samaan aikaan. Jos onnistuisimme tasaamaan sähkön kysyntää tasaisemmin vuorokauden tunneille laskisi siis myös sähkön hinta. 

Miten paljon kotitaloudet voivat tehdä?

Vähentämällä omaa energiankulutustaan (erityisesti niiltä huipputunneilta) voi jokainen vaikuttaa oman sähkölaskunsa suuruuteen. Oletettavaa onkin, että sähkön käyttö vähenee hintojen noustessa – mutta toisaalta suurella osalla kuluttajista on kiinteähintaiset määräaikaiset sopimukset mikä taas ei kannusta vähentämään sähkönkulutusta. 

Puhuttaessa kulutuksen vähentämisestä hintaa laskevana keinona katse kohdistuu kuitenkin kotitalouksia enemmän julkiseen sektoriin, yrityksiin ja teollisuuteen. Kotitaloudet nimittäin käyttävät sähköstä vain noin yksi neljäsosan. Iso kysyntäjousto tulee siis teollisuudesta. Esimerkiksi isoissa rautaruukeissa kuluu noin 15 prosenttia Suomen sähköstä. Tämän vuoksi energiakriisin keskellä on kuultu jopa ehdotuksia tehtaiden väliaikaisesta sulkemisesta niin, että valtio kompensoisi menetykset teollisuudelle. En kuitenkaan näe tätä kovin hyvänä vaihtoehtona, sillä tehtaiden sulkeminen olisi huolestuttava viesti niille, jotka miettivät Suomea investointikohteena. Lisäksi tappiot, jotka tehtaiden sulkemisesta koituisivat voisivat olla vielä odotettuakin suurempia. Toisaalta on myös markkinoiden karu totuus, että kun hinnat riittävästi nousevat niin joiden yritysten on kannattavampaa sulkea ovensa – kuten Euroopassa on maakasun hinnan noustessa käynyt lannoitetehtaille.    

Mikä 10 miljardin energiayh­tiöiden tuki?

Koska sähköä ei käytännössä kyetä varastoimaan pitää tietää etukäteen mitä kukin toimija tarvitsee ja sovittaa tarjonta sekä kysyntä yhteen. Vaikka se ei arjessa tavallisille kansalaisille mitenkään näy, todellisuudessa kyse on melkoisesta minuuttipelistä, sillä aikaikkunat sähkömarkkinoilla ovat lyhyitä – sähköä kun ei voida ottaa hyllyltä lisää. 

Mitkä johdannaismarkkinat?

Tämän vuoksi on olemassa johdannaismarkkinat: esimerkiksi isot teollisuusalat ostavat sähköä etukäteen – eli ostavat sähköä, jota ei todellisuudessa vielä ole olemassa. Näin ollen sähköä myyvä taho sopii sähköä ostavan tahon kanssa tietyn ajankohdan, jolloin toimittaa tietyn määrän sähköä tietyllä hinnalla. Jotta kaupan osapuolet voivat luottaa diiliin, pitää olla olemassa vakuuksia. Sekä myyjä että ostaja antavat siis kauppaan vakuuden – joka sitten palautuu tuolla hetkellä kun sähkö toimitetaan. 

Tässä välissä toimii kuitenkin selvitysyhtiö, joka ikään kuin varmistaa, että vakuudet  pysyvät ajantasaisina jos sähkön hinta esimerkiksi nousee – kuten nyt on käynyt. Yhtiö varmistaa, että jos sähkön hinta on kaksi rahaa syksyllä 2023 ja jos tuo hinta nousee niin sähkön tuottaja pistää vakuudeksi enemmän rahaa ja jos taas sähkön hinta laskee laittaa ostaja vakuudeksi enemmän rahaa selvitysyhtiön kautta.

Vakuusmekanismi siis vaatii pääomia ja kun tulevaisuus on epäselvä niin se vaatii ihan valtavan isoja pääomia ja niihin ei ole nyt varaa kaikille energiayhtiöillä. Hinnan nousu ei itseasiassa siis ole tässä kontekstissa isoin ongelma vaan hinnan raju heiluminen koska tuleva hinta päivittyy jatkuvasti nykyisen hinnan perusteella. Tämä aiheuttaa sen, että hintojen noustessa kaupan osapuolet joutuvat lisäämään rahaa vakuuksiin ja hinnan taas nopeasti heilahtaessa alemmas tuota rahaa palautetaan vakuuksista kaupan osapuolille. Tämä aiheuttaa rahan nopean liikkumisen – ja lisää kaaottisuutta markkinoilla.

Voiko selvitysyhtiö kaatua?

Voi. Jos myyjä tai ostaja ei kykene huolehtimaan vakuusmaksuistaan on suuri riski, että tuo välissä toimiva selvitysyhtiö kaatuu. Pohjoismaisella sähköjohdannaismarkkinalla selvitysyhtiö toimii Ruotissa ja selvitysyhtiöllä on kyllä vararahasto, johon pörssiin osallistuvat ovat sijoittaneet rahaa mutta sen suuruus on noin 500 miljoonaa eikä se yksinkertaisesti tule riittämään mihinkään jos jokin iso pohjoismainen energiayhtiö kaatuu. Silloin kaatuisi selvitysyhtiökin ja efekti olisi korttitalon romahduksen mukainen. Jos jonkin yhtiön varattomuus uhkaisi kaataa koko selvitysyhtiön kohdistuu muihin energiayhtiöihin paine rahoittaa selvitysyhtiötä. Mittasuhteiksi mainittakoon, että arvioiden mukaan tällä hetkellä koko Eurooppalaisen sähköpörssijärjestelmän tukemiseen voidaan tarvita 1500 miljardia – valtiota tarvitaan siis apuun. 

Suuremman finanssikriisin ehkäisyä

Johdannaismarkkinoiden kaatuminen aiheuttaisi systeemisen kaaoksen mikä kaataisi muutkin markkinat. Tämä on estettävä ja juuri tästä syystä sekä Suomen että Ruotsin valtiot ovat ilmoittaneet olevansa valmiita lainaamaan 30 miljardia sähkömarkkinoille. Tämä on ikään kuin tekninen järjestely: rahojen on tarkoitus palautua kun kaupat energiayhtiöiden ja ostajien välillä toteutuvat ja vakuudet vapautuvat. 

Hallitus on siis esittänyt 10 miljardin kriisipakettia energiayhtiöille, jolloin niille voitaisiin myöntää lainoja tai takauksia tilanteessa, jossa sähköyhtiöitä uhkaa maksukyvyttömyys. Tällä pyritään siis yksinkertaisesti vähentämään riskiä laajemmasta energiayhtiöiden finanssikriisistä. 

Tällä tukipaketilla Suomi pyrkii hoitamaan akuuttia kriisiä mutta on selvää, että pidemmän pohdinnan paikka on miettiä onko tämä nykyinen sähkömarkkinoiden takuu/varausjärjestelmä ylipäätään kunnossa. Vastaus lienee, että nykyisellään ei ole. 

Mutta miten energiak­rii­sistä voidaan päästä ulos?

Lisäämällä uusiutuvan energian tuotantoa. Se on ainoa kestävä ulospääsy. On selvää, että käsillä oleva energiakriisi nopeuttaa nyt vihreää siirtymää fossiilisen energian vähentyessä markkinoilla Venäjän toimien sekä Venäjään kohdistettujen energiapakotteiden vuoksi. 

Tärkeää on, että investoinnit kestävään energiantuotantoon rullaavat – ja että näihin investointeihin säilyvät kannusteet. Tällä hetkellä uusiutuvaa energiaa ei ole vielä riittävästi tarjolla mitä tulee tuulettomiin, kylmiin pakkaspäiviin. On äärettömän tärkeää, että Olkiluoto 3 -voimalaitos saadaan toimintaan täydellä teholla tulevaksi talveksi, jotta emme kohtaa sähköpulaa. 

Suomen on tärkeää osana EU:ta vaikuttaa myös siihen, mitä EU-tasolla energiakriisissä voidaan tehdään. EU-komission puheenjohtaja Ursula van der Leyen on kertonut keinoista, joilla EU voi korjata kriisiytyneet sähkömarkkinat ja estää ja sähkön hinnan nousun pilviin. Keinoihin kuuluisivat muun muassa hintakatto venäläiselle maakaasullle, sähkön kulutushuippujen leikkaaminen ja energiayhtiöiden perusteettomien windfall-voittojen verotus.

On kuitenkin hyvä tiedostaa, että esimerkiksi taloustieteen näkökulmasta hintakattojen säätäminen voidaan nähdä markkinoita entisestään sotkevana toimena – hintakatto kun käytännössä johtaa siihen, että kysyntää on enemmän kuin tarjontaa. Monet Euroopan maat hakevat nyt nopealla aikataululla hillitä energian hintojen nousua ja tukea kansalaisiaan – vaikka taloustieteen näkökulmasta monet keinoista ovat haitallisia on poliittisten päättäjien pakko puuttua jollakin tavalla. Kodit on saatava lämpimiksi. 

Lopuksi

Loppuun en voi olla toteamatta, että vaikka energiakriisi on vakava asia ja se tulee vaikeuttamaan suomalaisten arkea vakavalla tavalla on pyrittävä muistamaan, ettäse on kuitenkin erilainen hinta verrattuna siihen mitä Ukrainalaiset nyt maksavat. Me emme joudu akuutisti pelkäämään, että venäjän sotilasjoukot murtautuvat kotiimme ja vievät lastemme hengen. Me maksamme tästä nyt rahalla – mutta emme lastemme hengellä. Energiakriisi ja hintojen nousu koettelee kansaamme mutta Euroopan solidaarisuuden rintama Ukrainan tueksi ei saa horjua. 

Venäjä pyrkii energia-aseen käytöllä väsyttämään länsimaita, horjuttamaan yhteiskuntarauhaa, lietsomaan kansalaislevottomuutta lännessä, vaihdattamaan Euroopan hallituksia venäjämyönteisiksi ja ylläpitämään riippuvuutta venäläisestä energiasta. 

Putin ei saa voittaa – se on myös meidän turvallisuutemme kannalta erittäin oleellinen asia.