Heidi Hautalan puhe puoluevaltuuskunnan kokouksessa 2.12.2017
Hyvä puoluevaltuuskunta,
eilen sain osallistua erittäin kohottavaan tilaisuuteen täällä Helsingissä.
Se siirsi meidät itsenäisyyden juhlavuoden huipentumaan. Smolnaan kokoontui 38 Suomen kaikkien aikojen 87 naisministeristä. Siellä olin Satu Hassin ja Tuija Braxin kanssa, Anni Sinnemäellä ja Tarja Cronbergilla oli este. Puheissa ja keskusteluissa toistui, etteu Suomessakaan miesten ja naisten tasa-arvoa ole saavutettu. Itseäni kummastuttaa aina vain, miten yhteenkietoutunut ja miesvaltainen Suomen taloudellis-poliittinen eliitti on, ja keskustelukulttuuri sen mukainen. Naisten hyvät ehdotukset sivuutetaan ja sitten suosionosoitusten saattelemina joku mies ottaa ne nimiinsä. Tämä muuttuu, kun naisia nousee enemmän suurten yritysten ja etujärjestöjen johtoon. Lasikattoja on vielä murtamatta.
Tänä syksynä Brysselin käytävillä on koettu monenlaista. Henkilökohtaisesti olen iloinen, että saan jatkaa työtä avoimuuden puolesta uudessa roolissa. Minut valittiin hiljattain Euroopan parlamentin varapuheenjohtajaksi. Vastuullani on muiden muassa ihmisoikeusasioita kuten Saharovin palkinto, suhteet Länsi-Balkaniin sekä eurooppalaisiin puolueisiin ja säätiöihin. (Loistava tiimini on ollut täysillä mukana tässäkin muutoksessa, ja paikalla on uusi kotimaan avustajani Tero Suoniemi.)
Noh, hieman muutakin on tapahtunut. Kuten lehdet jo kertoivat, en usko, että Brexitin välttämättä toteutuu. Iso-Britanniassa on alettu herätä Brexitin kylmään todellisuuteen viimeistään nyt, kun pankki toisensa jälkeen on ilmoittanut pääkonttorinsa siirrosta Ranskaan, Saksaan tai Irlantiin. EU:n virastot, pankkiviranomainen ja lääkevirasto päätettiin jo siirtää Pariisiin ja Amsterdamiin. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk ilmoitti, että Irlannilla on veto-oikeus pian tehtävään arvioon siitä, onko eroneuvotteluissa saatu riittävää edistystä, jotta voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Jos joku yllättyi, Irlanti on jatkossakin EU:n jäsen.
Mikäli Brexit kuitenkin toteutuisi, voi sillä olla valoisiakin seurauksia. Iso-Britannia on heittänyt hartiavoimin kapuloita rattaisiin lukuisissa EU:n pyrkimyksissä estää aggressiivista verovälttelyä ja veronkiertoa. Ei ole liioittelua sanoa, että Theresa May johtaa Euroopan suurinta veroparatiisia. EU:sta lähdettyään Iso-Britannia pyrkii entisestään kilpailemaan veroilla. Näin ei saa käydä, ja tästä on pidettävä huoli irtautumissopimusta neuvoteltaessa.
Verovälttely uhkaa jo hyvinvointivaltion perustaa. EU:ssa on otettu mutta on vielä otettava uusia askeleita verovälttelyn ja rahanpesun kitkemiseksi. Yksi tärkeä etappi on, kun ensi viikolla Euroopan parlamentti äänestää Panaman papereiden seurauksena laaditusta mietinnöstä. Siihen on perusteellisten selvitysten jälkeen koottu tarvittavat konkreettiset toimet vero-oikeudenmukaisuuden edistämiseksi.
Avoimuutta vastustaneet, konservatiiviset ja markkinaliberaalit parlamenttiryhmät, kuten kokoomuksen ryhmä EPP ja perussuomalaisten ECR tekevät kaikkensa vesittääkseen mietinnön tavoitteet. Hienon poikkeuksen ovat tehneet mepit Sirpa Pietikäinen ja Pirkko Ruohonen-Lerner, jotka ovat rohkeasti äänestäneet poliittisia ryhmiään vastaan tärkeissä keskeisissä avoimuuskysymyksissä. Toivon todella, että muutkin suomalaiset mepit äänestävät läpinäkyvän ja vastuullisen verotuksen puolesta.
Hallitus on ollut vero-oikeudenmukaisuuden edistämisessä ennemmin hidastajan kuin vauhdittajan roolissa, eikä ole edistänyt esimerkiksi pakollista ja avointa raportointivelvollisuutta monikansallisille suuryrityksille siitä, minne ne maksavat veronsa. Nyt hallituksen on syytä suoristaa selkärankansa.
Hyvät ystävät,
Suomi on Euroopa-neuvoston puheenjohtaja vuoden 2019 loppupuolella. Kauden valmistelu on pahasti retuperällä eikä todellinen poliittinen keskustelu ole vielä edes alkanut. Touko Aallon kanssa olemme hiljattain tehneet ensimmäisiä ehdotuksia. Katsomme, että Suomi ei voi olla EU:ssa kisaturisti, joka ottaa kantaa vain heittäytyäkseen poikkiteloin antaen sitten kuitenkin lopulta periksi. Viimeistään nyt Suomen on aika ottaa roolinsa EU:n eteenpäin katsovien visionäärien joukossa. Toisin kuin pääministeri Sipilä, en mitenkään näe, että nyt kaikki muut olisivat siirtyneet Suomen edustamalle ns. keskilinjalle. Saksan suuri koalitio tulee esittämään euroalueen syventämistä ja tiivistämistä, ja Suomen hallituksen ohjelmalla ei tästä enää selvitä.
Kun Brysselissä vaaditaan kunnianhimoisia sääntöjä päätöksenteon toimivuuden ja avoimuuden lisäämiseksi, Suomessa avoimuus jää usein tyhjäksi sanaksi. Politiikan tarkoitus vaikuttaa monelle olevan seuraavan työpaikan pohjustaminen. Esimerkiksi EP:n metsiä koskevan LULUCF-päätöksen jälkimainingeissa Tiilikaisen erityisavustaja siirtyi Metsäteollisuus ry:n johtajaksi. Siinä suomalainen kiertotalouden malli.
Ystävät,
jos Nordean hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos olisi kieltäytynyt tulemasta Euroopan parlamentin valiokunnan kuultavaksi, hänet olisi jo poistettu lobbarirekisteristä. Tällainen porttikielto lobbaukseen annettiin tänä syksynä Monsantolle. Mutta sellainenhan vaatii lobbausrekisteriä, joka eduskunnasta vielä puuttuu.
On vahingollista vierittää toistuvasti syy EU:lle silloin, kun se tilanteeseen sopii. Hallitus on mennyt monessa asiassa piiloon EU:n selän taa: arvopaperiasetuksen lisäksi esimerkkejä riittää.
Todellisuudessa EU on monelle toivon lähde hallituksen epäinhimillisiltä päätöksiltä. Juuri tällä viikolla vammaisten äidit vetosivat parlamentin vetoomusvaliokuntaan hankintalain käsittämättömästä tulkinnasta Suomessa: vammaispalvelut kilpailutetaan, ja tämä on johtanut palveluntarjoajien jatkuvaan vaihtumiseen ja tehokkuuden vaateisiin inhimillisyyden hinnalla.
Valiokunta aikoo lähettää Suomeen kirjeen, jossa se moittii Suomen tapaa kilpailuttaa vammaispalveluja, ja komissio on jo ollut Suomeen yhteydessä. EU ei ole tarkoittanut, että ainoa valintaan vaikuttava kriteeri olisi hinta. Tämä hallituksen tahallinen väärintulkinta kertoo paljon sen arvoista.
Hyvät vihreät,
Olin tällä viikolla Abidjanissa Norsunluurannikolla EU:n ja Afrikan unionin huippukokouksen tiimoilta. Keskusteluissa kirkastui todellisen demokratian vaikeus: kuinka rakentaa demokratiaa, jos ei ole vakaita instituutioita, vallan kolmijakoa ja vastuunalaista, hyvää hallintoa? Entä kuinka vahvistaa valtion kykyä kerätä veroja, kun luonnonrikkaudet päätyvät edelleen vain harvojen käsiin?
Symbolista oli, kuinka poliisi kesken kaiken esti pääsyn kansalaisjärjestöjen omaan huippukokoukseen. Tien tukkineen poliisiauton kyljessä luki “Don de l’Union Européenne”, Euroopan unionin lahjoitus. Tämä ei ole tapa, jolla toivon EU:n maailmalla näkyvän. EU:n täytyy näyttää valoisaa tietä kansalaisten osallistumiseen ja avoimeen yhteiskuntaan, ei toimia vahingossakaan tiesulkuna sen edessä.
EU:lla ei ole varaa kaksoisstandardeihin.
Monet Afrikan valtioiden edustajat vastustivat kansalaisyhteiskunnan ja nuorten edustajien osallistumista huippukokoukseen. EU:n korkea edustaja Mogherini onneksi vastasi tähän arvovallallaan tiukasti, kuinka juuri näiden tahojen edustuksen täytyy olla itsestään selvää. Hän viittasi Suomen puheenvuoroon, mistä harvinainen piste kotimaalle.
Euroopan on oltava reilumpien kansainvälisten kauppasuhteiden, oikeudenmukaisemman taakanjaon ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen tienraivaaja.
EU:lla on erityinen asema kansainvälisenä normien asettajana, maailmanpolitiikan suunnannäyttäjänä. Kyllä me siihen pystymme. Vielä, kunnes Kiina tekee sen.
EU:n tehtävä ei ole olla muiden luomien normien vastaanottaja, vaan uusien, toimivien globaalien normien luoja ja edelläkävijä. Esimerkki tästä on parhaillaan keskustelussa oleva monenvälinen investointituomioistuin. Komission tavoitteena on neuvotella perinteisten kahdenvälisten riitojenratkaisumekanismien sijaan kansainvälinen tuomioistuin, mikä on edistysaskel. Mutta on välttämätöntä tuoda sijoittajien oikeudet tasapainoon sijoittajien velvoitteiden kanssa. Vaatimuksemme on, että investoijien väärinkäytösten kohteeksi joutuneet kansalaiset tai yhteisöt voivat viedä asiansa tuomioistuimeen.
Kansainvälisesti keskustellaan parhaillaan sijoittajia ja monikansallisia yrityksiä koskevista velvoitteista. Tärkeä esimerkki on YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevista, ns. Ruggien periaatteista liikkeelle lähtenyt prosessi. YK:n piirissä käydään myös neuvotteluja sitovasta yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevasta kansainvälisestä yrityksiä velvoittavasta sopimuksesta, jollainen saattaa aikanaan syntyä.
Maailmankauppaa on laajemminkin alettu ajattelemaan uudella tavalla. Trade for all, kaikkien kauppa, perustuu kestävän kehityksen ja kansainvälisen yhteisvastuun periaatteille. Yritysten on välttämättä kannettava osansa yhteiskunnallisesta vastuustaan.
Juuri nyt yhtään edistyksellistä ääntä ei saa jättää käyttämättä. Voimat on yhdistettävä yli poliittisten ryhmärajojen. Olen juuri perustanut parlamenttiin meppien välisen Vastuullisen liiketoiminnan työryhmän, jonka tavoitteena on edistää konkreettisesti EU:n yritysvastuutoimia.
Ilokseni myös Suomi on ollut niiden jäsenmaiden joukossa, jotka syyskuussa vaativat kirjeessään komissiolta kokonaisvaltaista vastuullisen yritystoiminnan toimintasuunnitelmaa, Euroopan parlamentin tapaan.
Komission asettama korkean tason asiantuntijaryhmä antaa tammikuussa loppuraporttinsa kestävän kehityksen rahoituksesta. Ilmastovaikutusten ja sosiaalisten oikeuksien sisällyttäminen rahoitusmaailman sääntöihin tulee olemaan uraauurtavaa.
Hyvät vihreät,
Jos ilmastonsuojelulla on ollut viime vuosikymmenet kiire, nyt voidaan jo puhua tulenpalavasta hädästä. EU:ssa on tänä vuonna käsitelty laajasti toimia, joilla Pariisin ilmastolupaukset muutetaan teoiksi. Teot eivät riitä alkuunkaan. Al Goren sanoin: olemme ilmastokriisissä. Sitä voidaan myös kutsua ilmastokaaokseksi, ja se on vasta alussa.
Suomalaisessa ja eurooppalaisessa keskustelussa on silmiinpistävä ero. EU:ssa puhutaan ilmastokatastrofin estämisestä sillä välin, kun Suomessa keskitytään lobbaamaan metsähakkuiden hurjaa lisäystä. Keskustelu jää tiivisti rajojemme sisäpuolelle, jolloin kokonaisuus unohtuu. Ja se, ettei Suomi millään mittarilla vähennä päästöjään Pariisin sopimuksen mukaisesti.
Haluan nyt olla selkeä. Kyse ei tietenkään ole siitä, että vihreät haluavat lopettaa puunkäytön tai hakkuut. Mutta ei voi hyväksyä Sipilän hallituksen valtavia hakkuumäärien lisäystavoitteita, tai sitä, että runkopuuta joutuisi polttamiseen ja selluun. Biopolttoaineille on tarve esimerkiksi raskaassa liikenteessä sekä lentoliikenteessä, mutta rajattomasti sitä ei voi tuottaa pelkästään jätteistä ja tähteistä.
Kyse ei myöskään ole joko tai -valinnasta, fossiilinen energia tai metsät. Kyse on kokonaisuudesta: päästöjen pienentämisestä, energiatehokkuudesta, uusista ratkaisuista. Lopetetaan nyt ensiksi massiiviset tuet fossiilisille polttoaineille. Energiantuotannossa pitäisi keskittyä kasvattamaan tuulen, auringon, peltobiomassajätteiden, jätelienten ja maalämmön osuutta. Moni suomalainen voi olla itse hajautetun energian pientuottaja, olemme keskellä energiavallankumousta. Uusiutuvan energian ratkaisuilla on myös maailmanlaajuinen kysyntä.
Ihmiset kaipaavat toisenlaista suuntaa. Kuten kyselyt osoittavat, ilmastokatastrofi on yksi suomalaisten suurimmista huolenaiheista. Toimiin kannattaa ryhtyä ensimmäisten joukossa, sillä kehityksen kärryiltä tippumisen hinta on suuri.
Mielelläni näkisin Suomenkin niiden rohkeiden ja vastuullisten kärkimaiden joukossa, jotka ehdottavat Hollannin tavoin tiukempia päästörajatavoitteita maailman neuvottelupöydissä. Valitettavasti hallitus pyyhkäisi Hollannin ehdotuksen nopeasti pöydän alle.
Ilmastonmuutoksen torjunta ei ole vain ilmastopolitiikkaa. Ilmastokatastrofin ehkäiseminen lisää maailmanlaajuista turvallisuutta: se vähentää maastapaon syitä ja kurjuutta aiheuttavia olosuhteita. Ilmastonmuutoksen hillintä on 2000-luvun rauhanpolitiikkaa. Samasta syystä Euroopan unioni syntyi kuusikymmentä vuotta sitten: takaamaan rauhan. Meidän on jatkettava projektia ja vietävä sitä eteenpäin rauhanomaisen, tasa-arvoisen ja kestävän Euroopan puolesta.
Kiitos.