Heidi Hautalan puhe Vihreiden puoluevaltuustolle 17.2.2024

Euroopan parlamentin jäsen Heidi Hautalan puheenvuoro Vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa 17.2.2024 Helsingissä

Rakkaat vihreät,

Nyt vajaa viikko presidentinvaaleista on minunkin puhuttava Pekasta. On huomattu, että verrattuna eduskuntavaalitulokseen, Pekka hävisi vaalin 100.000 äänellä mutta voitti yli 400.000 ääntä enemmän kuin SDP:n, Vasemmistoliiton ja vihreiden kannatus oli eduskuntavaaleissa. Alexander Stubb puolestaan menetti puoli miljoonaa ääntä niiltä, jotka eduskuntavaaleissa äänestivät kokoomusta, perussuomalaisia, keskustaa, RKP:ta, KD:ta ja Liike Nyttiä. Kyse oli siis todellakin henkilövaaleista, joissa ”hypittiin railakkaasti yli puoluekarsinoiden”.

Pekka on avarakatseinen, itsenäisesti ajatteleva, ratkaisukeskeinen ja sovitteleva poliitikko, henkilö joka herättää laajasti luottamusta. Politiikkaa jähmettävä jakolinja perinteiseen oikeistoon ja vasemmistoon rikkoutui hänen kannatuksessaan. Kuvittelen, että meidän vihreiden pitää ottaa oppia tavasta, jolla Pekka sai ihmiset puolelleen, hyppimään yli puoluekarsinoiden, koska aidan toisella puolella ruoho on vihreämpää.

Viikon varrella useampi EU-parlamentissa on ihastellut Suomea sen sivistyneestä presidentinvaalikampanjasta. Siinä hengessä minäkin haluan onnitella tulevaa presidenttiä, Alexander Stubbia.

Yksi lasikatto oli lähellä murtua näissä presidentinvaaleissa, kiitos Antonion. Uskon, että hänen näkyvä tukensa puolisolleen ja fiksu esiintymisensä saa yhä useamman tulevaisuudessa olevan valmis ajattelemaan, että presidentin puolison sukupuolella ei ole väliä. Maailmalla näemme tätä avoimuutta ja moninaisuutta yhä enemmän, viimeksi Ranskassa Macron nimitti pääministeriksi homon, ja hänen (mahdollisesti entisestä) puolisostaan tuli ulkoministeri.

Hyvät vihreät,

suuntaamme nyt eurovaaleihin.

Ennusteet seuraavan Euroopan parlamentin kokoonpanosta eivät ole lupaavia. Laitaoikeiston kannatus kasvaa vastuuta kantavien puolueiden kustannuksella. Vihreiden europarlamenttiryhmässä katsotaan, että meidän on oltava valmis tekemään aiempaa tiiviimpää yhteistyötä rakentavasti EU:in suhtautuvien EPP:n, S&D:n ja Re:n kanssa, koska muuten EPP saattaa löytää enemmistön nojautuen laitaoikeistoon. Yhteistyöhön ei tietenkään pidä ryhtyä hinnalla millä hyvänsä, mutta tällainen koalitio tarvitaan, jotta vihreää siirtymää ei siirretä syrjään vaan vahvistetaan tietoisina siitä, että ilmastonmuutos etenee taas aiemmin tiedettyä nopeammin. Ollaan jo vaarallisen lähellä keikahtamispistettää, jossa tutkijoiden ennustama dominovaikutus lähtee liikkeellä. Amazonian ennennäkemätön kuivuus voi jo vaikuttaa merivirtoihin, jääpeitteisyyteen ja sitten ollaankin planeetan historiassa täysin ennenkokemattomassa tilassa. Olemme unissakävelijöitä, jos emme tätä näe.

Maanviljelijöiden erittäin rajut protestit ympäri Eurooppaa ovat merkki siitä, että moni ryhmä kokee jääneensä yhteiskunnassa syrjään, mikä ruokkii myös laitaoikeiston kannatusta. Ei voi tarpeeksi korostaa sitä, että siirtymän on oltava paitsi vihreä, myös reilu. Maanviljelijöiden etujärjestöjen soisi näkevän, että entinen tapa tukea viljelijöitä johtaa umpikujaan. Mitä enemmän torjunta- aineiden käytön vähentämistä vastustetaan maatalouden kannattavuusongelmiin vedoten, sitä varmemmin maatalousluonto köyhtyy ja pölyttäjät vähenevät entisestään. Seuraavan kauden suurimpia kysymyksiä on rakentaa ruoantuotannon malli, joka on sekä vihreä että reilu.

Eräs aihe, joka kokemukseni mukaan on läheinen suomalaisille ja Suomelle, on oikeusvaltiokehitys. (Päättelen tämän mm. siitä, että teleasentajani ei suostunut ottamaan maksua vaan pyysi puolustamaan oikeusvaltiota Euroopassa.) EU:lta putoaa kirjaimellisesti pohja pois, jos oikeusvaltio rapautuu jäsenmaissa edelleen. Joissain maissa Orbanin toimintatapaa pidetään niin menestyksellisenä, että sitä halutaan toistaa. Tällainen on tilanne nyt esim. Slovakiassa. Puolassa muutos vaalien kautta oli vielä mahdollinen. Euroopan parlamentti on reagoinut jokaiseen oikeusvaltion taantumaan voimakkaasti vaatien komissiota ja neuvostoa toimimaan perustamissopimusten vaatimusten edellyttämällä tavalla.

Suomessakaan oikeusvaltio ei ole täysin suojattu enemmistöhallitukselta, joka haluaisi vaikuttaa poliittisesti esim. oikeuslaitokseen. Korkeimman hallinto-oikeuden presidentin Kari Kuusiniemen taannoinen huomio on johtanut selvitystyöhön, jonka päätelmiä kannattaisi vaatia eduskunnassakin keskusteluun.

Hyvät vihreät,

on nähty, että parhaimmillaan EU on paljon kokoaan suurempi. Se voi laatia esimerkin avulla globaalit säännöt tietosuojalle, digitaalisille alustoille ja vastuulliselle yritystoiminnalle.

Juuri nyt, vihdoin, useita vuosia valmisteltu ja neuvoteltu yritysvastuudirektiivi saa huomiota. On todellinen vaara, että se kaatuu neuvostossa. Joukko jäsenmaita on päättänyt äänestää tyhjää, näin myös Suomi. Tyhjää äänestämisen vaikutus on kuitenkin täsmälleen sama kuin vastaan äänestäminen. ”Death by abstention”, kuten kutsumme tätä menetelmää.

Määräenemmistöstä puuttuu yksi iso jäsenmaa ja yksi pieni jäsenmaa. Se iso voisi olla Italia, joka yllättäen joulukuussa saavutetulta trilogisopimukselta tukensa, syytä emme tiedä, lehmänkaupoista huhutaan. Tätä ennen sopimuksesta irtautui Saksa, tästä hiukan myöhempänä, koska sillä on laajempaa merkitystä EU:n uskottavuudelle.

Mutta niin, se pieni puuttuva jäsenmaa voisi olla Suomi. Suomi on kuitenkin ilmoittanut vierastavansa yritysten toiminnan vahingonkärsijöiden aseman vahvistamista. Näin toimiessaan Suomi ei todellakaan edusta ihmisoikeusperustaista politiikkaa. Euroopassa toimivien brändien vaatteita Bangladeshissa valmistavien tehtaiden köyhien naisten olisi edelleen erittäin vaikeaa saada oikeutta ja hyvitystä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista, samoin Brasiliassa maansa kaivosyritykselle menettäneen alkuperäiskansan.

Suomi on siis nyt osaltaan ottamassa vastuuta siitä, että uudistus on kaatumaisillaan. Jos niin käy jo vastuullisesti toimivat yritykset menettävät asemiaan vastuuttomille yrityksille. Yritykset joutuvat tällöin myös painiskelemaan toisistaan poikkeavien kansallisten vastuusäädösten kanssa EU:n sisämarkkinoilla.

En muista koskaan nähneeni yhdenkään EU-lain puolesta esitetyn niin monta vetoomusta: maailman suurin vastuullisen yritystoiminnan koalitio YK:n Global Compact, YK:n ihmisoikeusvaltuutettu ja kirjaimellisesti lukematon joukko yrityksiä, niiden yhteenliittymiä, kansalaisjärjestöjä ja ammattiliittoja ym. ym. kehottaa hyväksymään yritysvastuudirektiivin.

EU:lla on merkitystä. Jos se haluaa. Jos se pystyy.

Yritysvastuudirektiivin tilanne on esimerkki EU:n päätöksenteon pahemmanlaatuisesta sakkaamisesta. Viime aikoina on nimittäin tapahtunut useammin, että jokin suuri jäsenmaa irtautuu jo neuvotellusta sopimuksesta ja aloittaa jonkinlaisen eurooppalaisen iltalypsyn. On todella ikävää sanoa, että sellainen jäsenmaa on ennen niin vastuutakantavana maana tunnettu Saksa. Kolmen puolueen hallituksen pienin puolue, liberaali FDP pitää liittokansleri Scholzia panttivankinaan ja sabotoi kehottamalla muitakin maita vastustamaan yritysvastuudirektiiviä. Saksaa pidetään nyt epäluotettavana partnerina. Vihreä ulkoministeri Annalena Baerbock totesi (FT:ssa): Se että Saksa viime hetkellä päättää äänestää yritysvastuudirektiivistä tyhjää, vahingoittaa luotettavuuttamme kumppanina ja myös painoarvoamme Euroopassa.

Tämä kertoo valitettavasti kaiken Saksan hallituksesta ja Saksan politiikasta, ja se koskee myös Suomea, joka on aina halunnut vaalia EU:n päätöksentekokykyä.

Sitten vielä Venäjästä, tietenkin. Eilinen uutinen Aleksei Navalnyin kuolemasta Siperian vankilassa järkyttää laajasti. Ei se todellakaan ole yllätys, kun tiedetään, miten laajasti Navalnyi onnistui puhuttelemaan ihmisiä koko Venäjällä. On vaikea sanoa, oliko tapahtuma-aika vahinko, mutta itse tapahtuma ei ole vahinko. Navalnyin kohtalo sinetöi Venäjän demokratian ja kansalaisyhteiskunnan täydellisen tukahduttamisen, joka on ollut järjestelmällistä ja suunnitelmallista yhä kiihtyen vuodesta 2012 alkaen.

Navalnyi on saanut Euroopan parlamentin Saharov-ihmisoikeuspalkinnon vuonna 2021. Sen ottivat hänen puolestaan vastaan puoliso Julia ja tytär Daria. Pitkässä sarjassa ihmisoikeusaktivistien vainoa on mainittava toinen Saharov-palkinnon aiempi saaja, kielletyn Memorial-järjestön Oleg Orlov. Hän ei anna asianajajien puolustaa itseään, koska nämäkin voisivat joutua syytteeseen. Euroopan parlamentti tehostaa varmasti tukeaan entisille Saharov-palkituille.

Voimme myös parantaa yhteistyötämme Venäjältä Eurooppaan siirtyneiden ihmisoikeuspuolustajien, kriittisten toimittajien, riippumattomien medioiden, kirjailijoiden ja muiden vainottujen kanssa. He jatkavat tärkeätä työtään Euroopassa, ja he ovat verkostoituneet hyvin, myös Suomessa. Sunnuntaina 25.2. Putinia ja sotaa vastustavat Suomen venäläiset järjestävät mielenosoituksen, jonne odotetaan Mihail Hodorkovskia. Tästä on päätetty jo ennen eilistä suru-uutista.

Venäjällä järjestetään 17. maaliskuuta tapahtuma, joita sanotaan presidentinvaaleiksi. Sen olemme velkaa Aleksei Navalnyille, että emme anna edes puheissamme tapahtumalle oikeutusta, jota se ei ansaitse. Uskon, että Navalnyin poismeno terästää Venäjän oppositiota maan sisälläkin. Tulemme varmaan näkemään mm. hänen luovan ehdotuksensa käytännössä: ne jotka eivät hyväksy ns. vaalien itsestäänselvää tulosta, menevät äänestämään klo 12.

Nyt kysytään, miten Navalnyin kuolemaan pitää vastata. Eri tavoin. Ehdottoman välttämätöntä on jatkaa Ukrainan aseellista tukea hyökkääjää Venääjää vastaan. Uutiset puolustustarvikkeiden puutteesta rintamalta ovat jo hälyttäviä. EU:n on myös toteutettava kauan jatkuneet puheet oman puolustuksensa tehostamisesta ja asetuotantonsa lisäämisestä.

—————-

Ihmettelette ehkä, miksi puheenjohtaja ei ole minua keskeyttänyt vieläkään. Olen otettu siitä, että minulle on annettu kolme kertaa enemmän puheaikaa kuin teille muille, koska puhun tässä viimeistä kertaa Euroopan parlamentin jäsenenä. Saan kiittää teitä siitä, että olen saanut toimia puolueessa ja sen edustajana niin monissa eri tehtävissä. Mutta huomaan, että missä olinkin, aina palasin Euroopan parlamenttiin. Se on niin paljon osa identiteettiäni, että olen joutunut kysymään kuka ja mitä oikein olen sitten, kun en enää ole meppi. No, olen ainakin minä. Maailmahan ei tullut valmiiksi. Ei, älkää pelätkö, en peruuta enää.

Teille, jotka olette lähdössä ehdolle EU-vaaleihin, sanon, että Euroopan parlamenttia parempaa paikkaa parantaa maailmaa ei ole. Kannustan pitkään uraan ja sitkeään työhön siellä. Onnea, tuen teitä niin paljon kuin pystyn.