Iiris Suomelan puhe Vihreiden puoluevaltuuskunnassa 20.11.2021

20.11.2021

Hyvä puoluevaltuuskunta, rakkaat vihreät ystävät. Onpa upeaa olla kanssanne täällä tänään!

Moneen kertaan tällä tuulisella viikolla ehdin ajatella, miten paljon odotan tätä viikonloppua. Nyt olemme täällä monien uusien alkujen äärellä.

Tänään on ensimmäinen päiväni puolueen puheenjohtajan sijaisena, ja mikä olisikaan parempi tapa viettää tätä päivää, kuin juuri teidän kanssanne.

Lisäksi tänä viikonloppuna pääsemme avaamaan Vihreiden aluevaalikampanjan: päättämään aluevaaliohjelmasta sekä julkistamaan puolueen vaali-ilmeen.

On tullut myös se hetki, kun Maria pääsee keskittymään aivan erityiseen uuteen alkuun – uuden ihmiselämän alkuun.

Se on yksi kauneimmista ja upeimmista aluista, joita elämä voi ihmiselle suoda etenkin näin keskellä pimenevää talvea.

Hauska sattuma on, että oma lapseni syntyi juuri näihin aikoihin vuosi sitten.

Toivon Marialle rauhallista loppuodotusta ja voimaa tuleviin koitoksiin.

Olet tehnyt valtavan ison työn paremman maailman puolesta, ja se sama työ jatkuu, kun palaat vapaalta.

Saappaat ovat tietysti suuret, mutta onneksi meitä sijaisia on yksi per saapas – ja ennen kaikkea tätä työtä tehdään paljon meitä laajemman vihreän yhteisön voimin.

Kiitos todella paljon kaikesta, mitä olet ilmaston, ihmisoikeuksien ja hyvinvointivaltion eteen tehnyt.

Viimeisimpänä saavutuksena miltei tuplasimme Suomen pakolaiskiintiön ensi vuodelle.

Vuonna 2022 Suomi auttaa 1500 ihmistä pakenemaan sotaa, kriisejä ja vainoa, etenkin Afganistanin hengenvaarallisia oloja.

Tämä on todellakin sellainen päätös, jonka jälkeen voi rauhassa siirtyä vanhempainvapaalle.

Paljon on saatu aikaan myös ilmaston saralla viime vuosina.

Glasgow’n ilmastokokouksen myötä moni on epäillyt, että saavutetaanko kansainvälisellä ilmastotyöllä mitään muuta kuin sanahelinää.

Näinä sinällään ymmärrettävinä epäilyksen hetkinä on hyvä muistaa, että vielä vuonna 2013 maailma oli menossa kohti ainakin neljän asteen lämpenemistä.

Nyt Glasgow’n ilmastokokouksen jälkeen toiveikkaimpien arvioiden mukaan lupaukset päästövähennyksistä voivat johtaa noin kahteen asteeseen.

Monet maat ja myös isot saastuttajat, kuten Intia, kiristivät ilmastotavoitteitaan merkittävästi Glasgow’n ilmastokokouksessa.

Kansainvälinen paine kiristyy koko ajan. Paljon on kuitenkin vielä työtä edessä, jotta saamme pidettyä ilmaston kuumenemisen alle 1,5 asteessa.

Tässä työssä ei auta vaipua epätoivoon vaan painaa sinnikkäästi eteenpäin. Glasgow’n lupaukset eivät toteuta itse itseään.

Kello tikittää ja lähivuodet ovat kriittiset ilmastokriisin ratkaisun kannalta. Lisää toimia tarvitaan heti.

Siksi on valtavan surullista, että moni suomalainen poliitikko vaatii meitä pikemminkin jarruttamaan kuin vauhdittamaan EU:n ilmastotoimia – jopa silloin, kun kyse on pakkojen ja lakien sijaan luotettavan tiedon tarjoamisesta sijoittajille.

Tästä on nimittäin kyse ilmastoinvestointeja vauhdittavassa taksonomiassa.

Kyse on tutkittuun tietoon nojaavasta luokittelujärjestelmästä, joka kertoo eri sijoituskohteiden päästöistä ja ympäristövaikutuksista.

​​Ilmastokriisin torjuminen ei onnistu mitenkään vain julkisella rahalla.

On keskeisen tärkeää, että myös yksityinen sektori toimii kestävästi.

Tämä vaatii riittävästi luotettavaa tietoa päätöksenteon tueksi.

Kun sijoittaa euronsa kestävästi, pitää voida luottaa, että rahat menevät sinne minne luvataan eikä ainakaan ympäristölle haitalliseen toimintaan.

Nyt tämä takuu puuttuu. Siksi tarvitaan luotettavia, tutkimukseen nojaavia kansainvälisiä standardeja.

Tähän taksonomia tähtää – tiedon jakamiseen yksityisen sektorin päätöksenteon pohjaksi.

Kertoo surullista viestiä, että niin moni poliitikko ja puolue vastustaa jopa tällaista täysin vapaaehtoista toimintaa ilmastokriisin torjumiseksi.

Vihreä viesti on selvä. Suomi ei voi hanata tässä vastavirtaan ja jarruttaa EU:n ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa.

Jokainen puolue, joka on juhlapuheissa puhunut ilmastokriisistä ja luontokadosta ja nyt toimii sanojaan vastaan, voi katsoa tässä kohtaa itseään peiliin.Juhlapuheet eivät auta mitään, jos teot eivät vastaa sanoja.

Olemme jo pitkään korostaneet, että ilmastokriisin torjunta vaatii reilua muutosta.

Meidän on käännettävä päästöt laskuun samalla, kun torjumme eriarvoisuutta.

Tiukkojen ilmastotoimien lisäksi maailman ensimmäisen hiilineutraalin hyvinvointivaltion rakentaminen vaatii uudenlaista otetta hyvinvointiin.

Politiikkaa on tehty aivan liian pitkään olettaen, että mitä enemmän ihmiset kuluttavat, sitä paremmin he voivat.

Todellisuudessa tiedämme vallan hyvin, että tämä ei pidä paikkaansa.

Monia kulutusyhteiskunta ennemmin ahdistaa kuin ilahduttaa – ympäristökuormasta puhumattakaan.

Sen sijaan meillä voisi olla yhteiskunta, jossa yhteisöllisyys, terveys, hoiva ja sivistys asetetaan jatkuvan ylikulutuksen edelle.

Osmo Soininvaaran ajatusta lainatakseni: meillä voisi olla enemmän aikaa ja vähemmän roinaa.

Onkin korkea aika korjata politiikan prioriteetteja ja asettaa ihminen etusijalle muulloinkin kuin juhlapuheissa.

Politiikan eri aloja jaetaan toisinaan “pehmeisiin” ja “koviin”.

Sosiaali- ja terveyspalvelut sijoitetaan lähes poikkeuksetta pehmeään luokkaan.

Se on se luokka, jota ei aina suostuta edelleenkään ottamaan vakavasti, vaikka näissä palveluissa on pohjimmiltaan kyse elämästä ja kuolemasta.

Se on se naisvaltainen sektori, jonka ammattilaisten osaamista vähätellään ja joka on aina ensimmäisenä listalla, kun etsitään leikkauskohteita; jonka syvää palkkakuoppaa ei ole edelleenkään onnistuttu korjaamaan.

Aina välillä pohdin, että miten nämä vähättelevät asenteet näkyvät keskustelussa nyt, kun meillä on käsillä aluevaalit, joissa on kyse nimenomaan sosiaali- ja terveyspalveluista.

Näiden aiheiden merkitystä joutuu oikeuttamaan ja puolustamaan kerta toisensa jälkeen.

Pahimmillaan vähättely yhdistyy keskusteluun, jossa hallinnon rakenteet korostuvat asian ytimen eli palveluiden sijaan.

Tähän keskusteluun voi olla vaikea hypätä mukaan, jos aihe ei ole ennakkoon tuttu.

Siksi onkin syytä sanoa mahdollisimman selkeästi ja kirkkaasti, mistä tammikuun aluevaaleissa oikeasti on kysymys.

Kyse on hyvinvointivaltion tulevaisuudesta: tuesta, turvasta ja ihmishengistä.

Ei lastensuojelun apua tarvitseva lapsi ole kiinnostunut kirjainlyhenteistä, vaan osaavien ja välittävien ammattilaisten tuomasta tuesta ja turvasta.

Eikä masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivä mieti sitä, minkä niminen on se keskus, jonka luona hän asioi.

Hän miettii sitä, pääseekö terapiaan ilman kuukausien jonottamista.

Näissä vaaleissa on kyse neuvolaan pääsystä, vammaispalveluista ja päihdeongelmien kanssa painivien auttamisesta.

Siitä, missä sosiaali- ja terveyskeskus sijaitsee ja miten palvelujen pariin pääsevät myös vanhat, nuoret ja pitkäaikaissairaat.

Hyvinvointialueiden toimintaa säätävät lait on jo säädetty, mutta käytännön toteutus riippuu pitkälti tulevista aluevaltuustoista.

Olemme hiljan saaneet kuulla kehitysvammaisten pojan karmeasta kohtelusta terveysjätti Mehiläisen omistamassa asumispalveluyksikössä.

Tapaus on surullinen merkki lukuisista ongelmista niin palveluiden valvonnassa kuin tavassa, jolla vammaispalveluita järjestetään.

Aivan liian usein tiukka säästölinja johtaa toimintamalliin, jossa apua ja tukea tarvitsevaa ihmistä kohdellaan kuin varastoitavaa tavaraa.

Henkilökunta pusketaan toimimaan ammattietiikkansa vastaisesti oman jaksamisensa kustannuksella.

Tällaisesta on inhimillisyys kaukana.

Näin ei voi jatkua.

Emme halua samaa tuleville hyvinvointialueille.

Fiksut palveluiden ostot yksityiseltä voivat edelleen olla perusteltuja, mutta palvelun laadusta tai valvonnasta ei saa sen varjolla tinkiä.

Tehokkuutta tarvitaan, mutta sitä ei voi tehdä asiakkaiden – tai työntekijöiden – kustannuksella.

Kun hoitajalla, lääkärillä tai sosiaalityöntekijällä on aikaa pysähtyä, kuunnella ja etsiä juuri oikeat keinot kunkin ihmisen auttamiseen, voidaan ehkäistä monen oireen syveneminen ja pitkittyminen.

Tämä on sitä todellista kustannustehokkuutta.

Hyvä puoluevaltuuskunta,

Vaaleja katsotaan usein nollasummapelinä.

Kuka voittaa ja kuka häviää.

Nämä vaalit voivat olla erilaiset.

Aluevaaleissa jokainen suomalainen voi olla vaalivoittaja.

Jokainen meistä tarvitsee sosiaali- ja terveyspalveluita jossain vaiheessa elämää.

Kukaan ei myöskään tiedä, kuinka pahasti voi tulevaisuudessa sairastua, tai miten elämä tulee kohtelemaan.

Onkin keskeisen tärkeää, että näihin valtuustoihin saadaan moninainen joukko ihmisiä: pienten lasten vanhempia, sote-alan ammattilaisia, ikäihmisiä, nuoria ja pitkäaikaissairaita.

Juuri heitä, jotka tietävät, mitä palveluita he arjessaan tarvitsevat, ja mikä ei tällä hetkellä vielä toimi.

Toimiva hyvinvointivaltio on vakuutus, jonka arvo on lähes mittaamaton.

Hyvinvointivaltiota sen kaikkine palveluineen ei saa kuitenkaan ottaa selviönä – tai muuttumattomana tosiasiana.

Osa poliitikoista haluaa kiivaasti purkaa hyvinvointivaltiota.

He saattavat leikata palveluita hymyissä suin.

Toisaalta osa taas haluaa palata ajassa taaksepäin.

Elätellään nostalgiaa hyvinvointivaltion kulta-ajoista unohtaen, miten monien ihmisten ongelmat jäivät tuolloin piiloon; miten vähän apua ja tukea esimerkiksi eri vähemmistöihin kuuluvat tuolloin saivat;
miten esimerkiksi mielenterveysongelmia piiloteltiin häpeän tähden.

Maailma muuttuu, mutta juuri keskellä suuria muutoksia hyvinvointivaltiota tarvitaan.

Meidän mielestämme hyvinvointivaltiota on sekä kehitettävä, puolustettava että uudistettava.

Tässä on tärkeää hyödyntää alan ammattilaisten osaamista sekä varmistaa, että henkilöstöä on riittävästi.

Hoitajia, sosiaalityöntekijöitä ja palopelastajia kannattaa todellakin kuulla, kun palveluja kehitetään.

Heillä on monesti lukemattomia uusia ideoita siitä, miten palvelut voisi hoitaa nykyistä fiksummin.

Itse katson hyvinvointivaltiota juuri nyt ennen kaikkea pienen lapsen äitinä.

Vuosi sitten elämäni mullistui täysin, kun pienenpieni mutta ponteva keskonen syntyi keskelle pimenevää marraskuuta ja teki minusta äidin.

Kun sain hänet syliini, tunsin sellaista syvää kiitollisuutta hyvinvointivaltiota kohtaan, jota en ollut tuntenut ikinä aiemmin.

Meille olisi nimittäin voinut käydä toisinkin – etenkin, jos olisimme kokeneet saman jossain toisaalla.

Suomi on maailman turvallisin maa synnyttäjille ja vauvoille.

Aiemmin tämä oli minulle lähinnä mukava tilastofakta.

Se käsitys muuttui viimeistään siinä hetkessä, kun sain syliini hätäsektiolla syntyneen, terveen ja hyvinvoivan lapseni.

Kiitos tästä kuuluu ennen kaikkea tämän maan kätilöille, hoitajille ja lääkäreille.

On heidän ansiotaan, että minä ja lapsi olemme nyt tässä.

Sittemmin minulle on auennut, miten kovan ja pitkäjänteisen työn tulos tämä saavutus on.

Jos kaikkia sosiaali- ja terveyspalveluita kehitettäisiin yhtä kovalla yhteisellä tarmolla kuin neuvolajärjestelmää aikanaan,

päästäisiin todella pitkälle.

Samalla mietin, että jos neuvola keksittäisiin nyt, olisiko idealla yhtä laaja poliittinen tuki kuin viime vuosisadalla – vai olisiko tällainen kaikki alle kouluikäiset lapset kattava palvelu joidenkin mielestä aivan liian kallis, laaja ja vaikea toteuttaa?

Saavutuksia ei siis pidä ottaa itsestäänselvyytenä.

Toisaalta ei pidä ottaa annettuna, että me emme enää ikinä kykenisi vastaavan laajuisiin uudistuksiin.

Aina on pyrittävä kohti parempaa.

Neuvola toimii, koska siellä käyvät kaikki.

Tämä on tutkitusti yksi tehokkaimmista tavoista taata yhdenvertaiset palvelut.

Toimivaa on myös lasten ja perheiden palveluiden tuominen samaan paikkaan.

Neuvolasta voidaan ohjata niin erikoislääkäriin kuin perheterapiaan tai päihdepalveluihin.

Tällaista mallia kaivattaisiin kipeästi myös muualle.

Ideaalitilanteessa apua saisi aina, vaikka ei osaisi pyytää sitä juuri oikeasta paikasta.

Sillisalaatin ja pompottelun sijaan ihminen otettaisiin vastaan kokonaisena ja autettaisiin oikeiden ammattilaisten luo.

Parhaimmillaan apu löytyisi saman käytävän varrelta, tai sitten ammattilaiset tulisivat ihmisten luo – ei toisin päin.

Neuvolan ideaa voisi tuoda vahvemmin myös kouluterveydenhoitoon.

Myös mielenterveyspalveluihin tarvittaisiin vastaavaa laaja-alaista ja ihmislähtöistä otetta.

Terveystarkastusten rinnalla joka koulussa kannattaisi olla myös mielenterveystarkastuksia.

Nykyisinkin kouluterveydenhoitaja on usein henkilö, joka kyllä opettajien ohella näkee, jos oppilaalla ei ole kaikki hyvin.

Silloin avun on oltava saatavilla.

Kunnan ainoan koulupsykologin luo jonottamisen sijaan psykologit voisivat tulla kouluihin aina, kun apua tarvitaan.

Ongelma syntyy siinä, kun järjestelmät eivät puhu keskenään, tieto ei kulje ja hoitoketjut katkeilevat.

Ihmisten pompottelusta pitää päästä eroon laajemminkin.

Nykyisin hoitoon ei pääse tarpeeksi nopeasti, ja lääkärin näkeminen on monen mutkan takana.

Apua ja tukea on tarjottava oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan.

Esimerkiksi maksuttomat terveyskeskuskäynnit, fysioterapeutin suoravastaanotot ja maksuton ehkäisy nuorille voivat torjua monta terveysongelmaa vastaisuudessa.

Alle 25-vuotiaiden maksutonta ehkäisyä on jo kokeiltu lukuisissa kunnissa ja kaupungeissa, ja kokemukset ovat olleet hyviä.

Sekä ei-toivotut raskaudet että raskauden keskeytykset ovat vähentyneet.

Ihan jokaisella alueella onkin tärkeä löytää keinoja,

joilla eri ihmisryhmien hyvinvointieroja päästään kaventamaan.

Niin eri ikäisten kuin eri paikassa asuvienkin.

Vaikka suomalaiset ovat terveempiä kuin koskaan ennen, ovat maantieteelliset terveyserot kasvaneet 2010-luvulla.

Taustalla vaikuttavat muun muassa alueiden väliset erot väestön ikärakenteessa ja ihmisten taustassa: eli esimerkiksi se, millainen perhetausta on, onko työtön vai työtä tekevä, kuinka vauras on, millaisessa ympäristössä elää ja millaiset elintavat ovat.

Kaikista eroavaisuuksista ei tietenkään pääse eroon, mutta hyvinvointivaltio tehtävä on auttaa erityisesti kaikista vaikeimmassa asemassa olevia.

Esimerkiksi päihdeongelmista kärsivä pääsee harvoin takaisin jaloilleen ihan yksikseen.

Päihdeongelmaan liittyy erityisen vahva leima.

Sen sijaan että siihen suhtauduttaisiin vain sairautena, tuntuu moni ajattelevan, että se kertoo jotain ihmisestä itsestään.

Ei kerro, muuta kuin sen, että henkilöllä on ongelma.

Moralisoivasta päihteiden käytön rangaistavuudesta olisikin siirrettävä painopistettä kuntoutukseen ja käytön haittojen vähentämiseen.

Häpeää ja stigmaa on purettava, sillä häpeä stigma eivät auta ketään.

Päihdeongelma voi koskettaa ketä tahansa meistä.

Erityisesti ehkäisevään päihdetyöhön on panostettava.

Tässä kannattaa hyödyntää uusiakin kanavia, kuten sosiaalista mediaa.

Monesti nämä uudet ideat tulevat järjestöiltä tai ihan tavallisilta ihmisiltä.

Tätä työtä kannattaa uusien hyvinvointialueiden ehdottomasti tukea.

Järjestöjen rahoitus on turvattava myös jatkossa.

Samalla on tunnistettava se, miten ongelmat usein kytkeytyvät yhteen.

Jos päihdeongelma on niin syvä, että asuntokin on mennyt alta, ei päihdeongelmaa pysty korjaamaan, jos ihmiselle ei ensin onnistuta järjestämään uutta kotia.

Hieman vastaava leima on myös mielenterveyspalveluilla.

Se kuuluu jopa puheissa: mielenterveyteen liittyvää sanastoa käytetään haukkumailmauksina.

Tämä ajatusmalli ohjaa myös päätöksentekoa.

Kerron julkisuudesta surullisen esimerkin.

Hailuodon kunta oli tehnyt esimerkillistä työtä kunnan henkilöstön mielenterveyden

ja jaksamisen edistämiseksi ja sai siitä Mieli ry:n mielenterveyspalkinnon.

Tämän olisi tietenkin pitänyt olla kaikkien kannalta iloinen uutinen,

mutta ei!

Kunnan kokoomuslaiset antoivat kunnanjohtajalle niin asiatonta palautetta mielenterveystyöllä kunnan maineen leimaamisesta,

että kunnanjohtaja erosi.

En ollut uskoa korviani,

kun kuulin tästä tapauksesta.

Meidän pitää päästä eroon sellaisesta ajatusmallista,

että jokaisen pitää pärjätä omillaan

ja että on jotenkin hävettävää,

jos mielenterveyden häiriöihin hakee apua.

Me voidaan rakentaa sellainen yhteiskunta,

jossa apua uskaltaa pyytää,

ja sitä myös saa.

Hyvinvointialueilla voimme varmistaa,

että terapiatakuu otetaan käyttöön koko maassa.

Tästä löytyy jo erinomainen esimerkki vaikkapa Tampereelta,

jossa juuri maanantain budjettivaltuustossa päätimme edistää terapiatakuuta nuorille!

Seuraava askel on taata sama aivan kaikille

Monissa kunnissa matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita on ollut tarjolla jo pitkään,

mutta toisaalla nämä palvelut puuttuvat kokonaan.

Näin ei voi jatkua.

Apua pitää olla tarjolla nopeasti ja lähellä silloin,

kun sitä tarvitsee.

Ja siksi me ajetaan näissä vaaleissa jokaiseen kuntaan vähintään kerran viikossa toimivaa mielenterveyspistettä.

Monissa paikoissa se voi olla kiinteä,

joissain liikkuva.

Tärkeintä on se,

että apua saa.

Vihreille on tärkeä arvo,

että jokainen saa tarvitsemaansa apua yhdenvertaisesti.

Terveys ei saisi olla tuloista,

taustasta tai postinumerosta kiinni.

Suomi ei saa olla paikka,

jossa ihmisen saama apu riippuu siitä,

kuinka suomalaiselta nimi kuulostaa

tai kuinka heterolta vaikuttaa.

Ihmistä kunnioittavasta terveydenhoidosta hyötyvät lopulta kaikki.

Esimerkiksi sukupuolivähemmistöihin kuuluvat voivat kokea suoranaista turvattomuutta,

jos terveyskeskuksen henkilökunta ei osaa suhtautua transihmisen sukupuoleen luontevalla tavalla

tai hoidon saaminen vaatii järjestelmää vastaan taistelemista.

Tiedämme julkisuudesta monia surullisia tarinoita siitä,

miten transpolit eivät nykyisin toimi riittävän hyvin.

Ei ole oikein sekään,

jos romani joutuu vastaanotolla ennakkoluulojen kohteeksi

tai saamelainen ei saa edes perustason palveluita omalla äidinkielellään.

Paperittomat taas jäävät aivan liian usein kokonaan ilman apua ja tarvitsemaansa hoitoa.

Minimitason olisi oltava se,

että jokainen asiakas osataan kohdata hänen omista lähtökohdistaan käsin.

Se ei kuitenkaan tapahdu itsestään,

vaan edellyttää esimerkiksi henkilöstölle tarjottavaa koulutusta.

Valitettavan usein juuri täydennyskoulutus on se asia, josta säästetään heti ensimmäiseksi.

Tämä ei ole hyväksyttävää:

ammattilaisille on taattava mahdollisuus päivittää omaa osaamistaan.

Sinunkin äänelläsi on parantava vaikutus.

Se nimittäin ratkaisee,

saammeko me kavennettua hyvinvointi- ja terveyseroja

ja saavatko ihmiset hoitoa jo ennaltaehkäisevästi.

Näissä vaaleissa voidaan turvata laadukkaat palvelut, torjua eriarvoisuutta ja edistää ihmisten yhdenvertaista kohtelua.

Tämä kaikki voidaan tehdä myös ympäristön kannalta kestävästi.

Tehdään jokaisesta suomalaisesta vaalivoittajia.

Haluan vielä sanoa pari kiitoksen sanaa Marialle.

Olet luotsannut puoluetta vaikeassa saumassa

koko maailmaa koskettavan kriisin keskellä.

Olet johtanut meitä hallituksessa,

joka vie eteenpäin historian vihreintä hallitusohjelmaa,

mutta samaan aikaan ei ole se kaikista seesteisin mahdollinen.

Pidä hyvä perhevapaa,

mutta älä lähde liian kauas.

Vihreät ja Suomi tarvitsee sinua jatkossakin.

Hyvää kokousviikonloppua kaikille.