Nuorten hyvinvoinnin vahvistaminen on koko yhteiskunnan tehtävä

Nuorten pahoinvointi ja oireilu rikoksilla tai kovenevalla väkivallalla on ongelma, jota ei ratkota yhdellä vippaskonstilla. Nuorten pahoinvointiin on puututtava määrätietoisesti, pelkkiin rikoksiin puuttuminen ei riitä.

Pieni joukko nuoria tekee aiempaa enemmän rikoksia. Väkivalta on saanut myös erilaisia piirteitä kuvaamisen ja some-levityksen myötä. Alaikäisten nuorten toisiinsa kohdistamassa väkivallassa on kyse eri ilmiöstä kuin katujengeissä, joiden toiminta on järjestäytyneempää ja joihin kuuluvat ja joita pyörittävät tyypillisesti täysi-ikäiset ihmiset. Kovenevaan väkivaltaan on puututtava määrätietoisesti ja turvattava poliisin resurssit puuttua ongelmiin nopeasti.

Kaikkein tärkeintä nuorten hyvinvoinnin kasvattamisessa on varhaisen vaiheen tuki sekä nuoren aito kohtaaminen ja hänen rinnallaan kulkeminen. Ratkaisun avaimia täytyy etsiä aina neuvoloista, varhaiskasvatuksesta ja kouluista alkaen: miten tuemme perheitä ja lasten kasvua pienestä pitäen? Eriytymiskehityksen pysäyttäminen on oleellista.

Koska nuoret viettävät huomattavan osan ajastaan koulussa, koulun merkitystä ennalta estävästä näkökulmasta ei voi liiaksi korostaa. Etsivän ja jalkautuvan nuorisotyön resursseja on vahvistettava, jotta nuoria voidaan tukea siellä, missä he liikkuvat. Suomen harrastusten mallia tulee jatkokehittää, jotta harrastus toisi jatkuvuutta ja sitouttaisi ryhmään.

Aivan olennaista on nuoren rinnalla kulkeminen. Lastensuojelussa pitäisi paremmin pystyä takaamaan saman työntekijän pysyvyys. Nyt tilanne on usein se, että lastensuojelussa avuksi tarjotaan joko keskusteluapua tai sijoittamista kodin ulkopuolelle. Tarvittaisiin muitakin välimallin keinoja, varhaista tukea perheille ja kriisiavun tarjoamista lapsille. 

Tarvitaan myös aitoa panostusta mielenterveyspalveluihin ja päihde- ja riippuvuushoidon saatavuuteen ja saavutettavuuteen. Mielenterveyspuolella on erityisen tärkeää, että vanhemmat saisivat työkaluja tukea nuorta.

Moraalipaniikin sijaan rikosten ja väkivallan ennaltaehkäisyn tulee nojata tutkittuun tietoon siitä, mitkä keinot todella toimivat. Seuraavat ratkaisut on muovattu laajan asiantuntijajoukon näkemyksiin pohjautuen.

Nostan esiin vihreitä ratkaisuja nuorisorikollisuuden ennaltaehkäisyyn:

Ratkotaan ongelmien perimmäisiä syitä

Katse pitää kääntää syihin, miksi nuori alkaa oireilla rikoksilla tai toimimaan väkivaltaisesti. Juurisyyt ovat useimmiten syrjäytymisessä, pahoinvoinnissa ja näköalattomuudessa.  Hyvinvointivaltion vahvistaminen on parasta kriminaalipolitiikkaa. Panostetaan varhaiskasvatukseen, koulutukseen, lastensuojeluun, mielenterveys- ja päihdepalveluihin, matalan kynnyksen perhepalveluihin kuten kotiapuun sekä ennaltaehkäisevään työhön.

Koulujen ja nuorisotyön merkitys on suuri

Ryhmäkoot täytyy pitää riittävän pieninä ja myös vieraskielisten oppilaiden on saatava riittävä tuki oppimiseen. Resursseja tarvitaan oppilashuoltoon, erityisesti toiselle asteelle, sekä koulukiusaamiseen ja -väkivaltaan sekä oppimisvaikeuksiin puuttumiseen. Nuorisotyön tulee olla näkyvämpää sekä fyysisissä että digitaalisissa ympäristöissä. Kouluista tulisi tehdä paikkoja, joissa myös nuorisotyöntekijät ovat läsnä. Myös lasten tasapuolisia mahdollisuuksia harrastaa, osallistua aamu- ja iltapäivätoimintaan sekä toiminnallista erityisnuorisotyötä tulee tukea.

Panostetaan ennalta estäviin toimiin

Ankkuritoimintaan ja poliisin ennalta estävään toimintaan panostamista on syytä jatkaa. Poliisin ennalta estävällä työllä on oltava riittävät toimivaltuudet, ja seuraavaksi tulisi selvittää olisiko asiasta syytä säätää tarkemmin lain tasolla. Myös järjestöt tekevät todella tärkeää työtä: esimerkiksi kokemusasiantuntijuudella on iso merkitys, jotta osataan asettua nuoren asemaan ja rakentaa luottamusta. Jalkautuva työ nuorten pariin niin somessa kuin livenä on tärkeää. Pirstaleinen hankerahoitus on ongelmallista työn jatkuvuuden näkökulmasta. 

Tukipalvelut ja niiden rakenne kuntoon

Tehokas ennaltaehkäisy vaatii saumatonta yhteistyötä nuoriso- ja sosiaalityön, koulun, poliisin ja perheiden kesken. Selkeytetään lainsäädäntöä koskien salassapitoa ja tiedonvaihtoa oppilaan tilanteesta nuorisotyön, opettajien ja sosiaali- ja terveyspalveluiden välillä. Kartoitetaan ongelmakohdat tiedonkulussa eri viranomaisten välillä ja selkeytetään rooleja ja työnjakoa mukaan lukien yhteistyö järjestökentän kanssa. Kokonaisvastuun lapsen tilanteesta tulisi aina olla aina selkeästi yhdellä taholla.

Parannetaan kotoutumista

Palveluiden suunnittelussa tulisi panostaa siihen, että ulkomaalaistaustaiset perheet löytävät palvelun, sillä heillä voi olla vaikeuksia tuntea ja ymmärtää palvelujärjestelmäämme. Yhteiskuntamme palvelut eivät vielä kaikilta osin osaa vastata monikulttuurisiin tarpeisiin. Parannetaan maahanmuuttajien integroitumista yhteiskuntaan ja tuetaan kielen oppimista, nopeaa pääsyä kotoutumispalveluiden piiriin sekä työllistymistä. Poliisin, sosiaali- ja nuorisotyön yhteistyötä maahanmuuttajayhteisöjen kanssa pitää vahvistaa. Myös maahanmuuttajien oma työ, vertaistuki ja esikuvat on tärkeää uudessa kulttuurissa.

Kaupunkisuunnittelulla tasapainoisia asuinalueita

Monipuolinen asuntorakenne ja laadukkaat lähipalvelut luovat tasapainoisia asuinalueita. Koulujen ja päiväkotien tasa-arvorahoituksella varmistetaan, että pienempiä ryhmiä ja lisää henkilökuntaa pystytään ohjaamaan sinne, missä tarve on suurin.  

Puhutaan nuorten kanssa, ei heidän ylitsensä

Tutkimusten ja käytännön kokemusten pohjalta tiedetään, että tehokkaimmin nuorten parissa toimivat keinot, jotka pohjautuvat kuuntelemiseen, syyllistämättömyyteen, konfliktinratkaisuun ja ihmisen kohtaamiseen. Otetaan siis nuoret keskusteluun aktiivisesti mukaan ja lopetetaan heidän ylitseen puhuminen. Nuorilla on lupa hengailla julkisilla paikoilla, vaatia tärkeäksi kokemiaan yhteiskunnallisia muutoksia ja etsiä elämänsä polkua. Nuorissa on paljon voimaa, nostetaan esiin myös kaikki hieno ja positiivinen.