Saara Hyrkön ryhmäpuhe 17.12.2019

”Lapset sairastelevat koko ajan. Flunssaa, kuumetta, oksentelua, ripulia. Muutama päivä sitten tytär sai kohtauksen. Hän meni siniseksi ja lakkasi hengittämästä.” Tämä on sitaatti Helsingin Sanomien artikkelista viime viikolta. Siinä kerrotaan pienestä suomalaisesta lapsesta, joka elää tällä hetkellä al-Holin leirillä.

Syyriassa vankileirillä olevien suomalaislasten ympärillä kuohuu. Se on valitettavaa, sillä nämä lapset eivät ole valinneet osaansa. 

Suomi on sitoutunut lapsen oikeuksien sopimukseen ja turvaamaan muun muassa lapsen oikeuden elää. Voiko mikään vastuu olla sitä suurempi? Juuri vaikeissa paikoissa tämä sitoutuminen ja oikeusvaltiomme kestävyys testataan. 

Lapsella on oikeus jäädä henkiin silloinkin, kun hänen vanhempansa ovat tehneet jotain hirveää. 

Syyrian al-Holissa on vankileirillä suomalaisia lapsia, joiden elämää ja terveyttä leirin olosuhteet uhkaavat. Valtaosa näistä lapsista on alle viisivuotiaita. He ovat ennen kaikkea lapsia ja sodan uhreja.

Viime viikot ja tämä opposition välikysymys ovat osoittaneet, että järkyttävän moni kansanedustajakin tuntuu olevan valmis jättämään lapset leirille, pahimmillaan kuolemaan.

Ulkoasiainvaliokunta on saanut kesästä asti lukuisia katsauksia Syyrian ja al-Holin tilanteesta. On ollut jo pitkään selvää, että tilanne on huomattavan monimutkainen, mutta lasten auttamiseksi tehdään ulkoministerin johdolla kaikki voitava. 

Viimeksi joulukuun alussa ulkoministerin ja oikeuskanslerin kuulemisen jälkeen valiokunta katsoi valitun toimintalinjan asianmukaiseksi.

Sittemmin kuohunta on kuitenkin jatkunut. Liikkeellä on ollut paljon spekulaatioita ja virheellistäkin tietoa. Oppositio ei ole kaihtanut keinoja hämmentäessään tilannetta entisestään.

Selvää on kuitenkin tämä: Lapset on saatava tavalla tai toisella turvaan. 

Jo kesästä asti on ollut tiedossa, että leiriä ylläpitävä kurdihallinto ei suhtaudu suopeasti äitien ja lapsien erottamiseen. Näennäisen hyväntahtoiset avaukset vain lasten auttamisesta eivät siis todennäköisesti kestä syvempää tai oikeudellista tarkastelua.

Perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit ovat tehneet oman linjansa selväksi: lapset siis jääköön leirille. Mutta kokoomuksen linja on vielä hämärän peitossa. Hyppy perussuomalaisten välikysymyksen kyytiin kävi niin vikkelästi, että lasten oikeudet ja oikeusvaltioperiaate taisivat unohtua asemalle.

Voi tuntua – ja tuntuukin – monien oikeustajun vastaiselta, että auttaessamme lapsia saatamme tulla auttaneeksi myös jotakuta, joka on voinut syyllistyä rikokseen. 

Tätä varten oikeusvaltio on olemassa. Ja juuri tällaisissa hetkissä se punnitaan. Jos oikeusvaltion periaatteista luovutaan nyt – niistä voidaan luopua toistekin. Jos leirillä olevilta riistetään ihmisoikeudet – ne voidaan riistää muiltakin. Sille tielle hallitus ei lähde.

Me lähdemme siitä, että jos henkilö on syyllistynyt rikokseen, hänet saatetaan teoistaan vastuuseen. Oikeusvaltiossa siitä huolehtivat poliisi, syyttäjä ja tuomioistuimet. Tuomiot eivät ole poliittisia päätöksiä, eikä niiden kuulukaan olla.

Me lähdemme siitä, että Suomessa on hyvät turvallisuusviranomaiset, joiden kykyyn pitää huolta suomalaisten turvallisuudesta meidän on voitava luottaa.

Terrorismiin perehtynyt tutkija Leena Malkki on todennut viisaasti, että nollariskin ratkaisuja ei tässä tilanteessa ole. Silmien ummistaminen ei poista ongelmaa. Lasten kohdalla tämä voi olla ainoa tilaisuutemme tarjota uutta mahdollisuutta, uutta alkua elämälle.

Asia on yhtä aikaa monimutkainen ja yksinkertainen. 

Monimutkainen, koska tilanne edellyttää lukuisten eri säädösten, uhkien, oikeuksien ja velvoitteiden yhteensovittamista poikkeuksellisen vaikeissa olosuhteissa kriisialueella. 

Mutta yksinkertainen siksi, että viime kädessä kyse on noin kolmestakymmenestä lapsesta, jotka eivät ole valinneet osaansa ja joiden lapsuus hupenee tällä hetkellä epäinhimillisissä oloissa vankileirillä. Niiden lasten vuoksi meidän on tehtävä kaikkemme.

Vihreä eduskuntaryhmä antaa täyden tukensa Marinin hallitukselle, valitulle toimintalinjalle ja ulkoministeri Haaviston tinkimättömälle työlle lasten oikeuksien puolesta.