Sofia Virran puhe puoluevaltuuston kokouksessa 23.9.2023

Arvoisa puoluevaltuusto,

Tästä se lähtee, tämän oppositiokauden ensimmäinen valtuuston kokous.

Haluan onnitella valtuuston upeaa puheenjohtajistoa sekä jokaista valtuustoon uutena noussutta jäsentä tai valtuustossa jatkavaa. Teillä on iso rooli ja paikka tässä joukkueessa. Te olette sitä vahvaa keskikenttää, joka varmistaa, että pallo liikkuu oikeaan suuntaan. Te olette niitä laitapuolustajia kun lokaa lentää ja ennen kaikkea te olette niitä kärkipelaajia varmistamassa, että hekin, joilla omaa ääntä ei ole, kuuluvat osana suomalaista päätöksentekojärjestelmää. 

Teistä jokainen on osaltaan rakentamassa puolueemme tarinaa ja teistä jokainen on samalla kentällä rakentamassa sellaista Suomea, jossa jokaisella on hyvä kasvaa, oppia, tehdä työtä ja vanheta. Suomea, jonka talous on vahva ja jossa on turvallista. Suomea, joka vaalii ja suojelee ainutlaatuista luontoa sekä taistelee sitkeästi ilmastokriisiä vastaan.

Ei siis ihan pikku homma, mutta sellainen, joka meidän täytyy hoitaa.

Toivon, että opin tuntemaan teistä jokaisen, toivon, että te tutustutte toisiinne, käytte rakentavaa debaattia, haette parhaita ratkaisuja ja jaksatte uskoa siihen, että meidän tekemälle politiikalle on suuri tarve. 

Sillä sille on.

Meillä on tällä hetkellä Suomessa hallitus, jonka poliittiset arvovalinnat ovat hyvin erilaisia meidän arvojemme kanssa.

Ja siksi me emme ole – emmekä tule olemaan – hiljaa.

Erään hallituspuolueen tiedottaja juuri analysoi somessa miten en puheenjohtajana olekaan heidän mielestään enää niin “kiva” mitä olin kuulemma keväällä puheenjohtajavaalin aikaan.

Joten tehdäänpä nyt siis kaikille selväksi, että kun meillä istuu maan hallituksessa puolue, jolle kaikki lapset eivät esimerkiksi ihonvärinsä perusteella ole yhtä arvokkaita, me emme ole hiljaa. Kun meillä istuu maassa hallitus, joka leikkaa kaikkein köyhimmiltä, jotta voi keventää esimerkiksi pääministerin verotusta, niin me emme lakkaa kysymystä miten te kehtaatte? Ja kun meillä istuu ministereitä, jotka kyseenalaistavat koko luontokadon ja ilmastokriisin, niin ei, en puheenjohtajana ole hiljaa.

Emmekä me ole hiljaa.

Sillä me Vihreät tulemme muistuttamaan, että Orpon hallituksen päätökset eivät ole sellaisia, että ne olisi “pakko” tehdä vaan ne ovat poliittisia arvovalintoja, jotka tämä hallitus vain on päättänyt tehdä. 

Ja me Vihreät tulemme tuomaan uskottavan vaihtoehdon siitä, miten tämän hyvinvointivaltion tulevaisuus voidaan turvata tavalla, joka ei katso ainoastaan talouden velkakelloa vaan varmistaa sen lisäksi, etteivät lapset ja heidän lapsensa joudu kantamaan tai kärsimään tämän hetken päättäjien jättämästä sosiaalisesta ja ekologisesta velasta.

Ja siksi, siksi meidän valintamme olisivat toisenlaisia.

Ja kyllä, me tulemme antamaan tukemme sellaisille päätöksille, jotka vievät Suomea aidosti eteenpäin kuten esimerkiksi hallituksen kaavailemalle oppimisen tuen uudistamiselle tai vihreän siirtymän vauhdittamiselle. 

Arvoisat valtuutetut, 

Kuluneella viikolla julkaistiin hallituksen budjetti.

Ja kun taloustilanne on tiukka, on selvää, että niukat resurssit pitäisi  käyttää fiksusti. Mutta tekeekö hallitus nyt niin? 

Meidän mielestämme ei tee.

Orpon hallituksen valinnat ovat epäinhimillisiä mutta niitä leimaa myös ristiriitaisuus ja rohkeuden puute.

Kerron joitain esimerkkejä.

Hallitus sanoo, että köyhimmiltä on pakko leikata – ja samaan aikaan tekee veronkevennyksiä kaikkein rikkaimmille, pääministeri mukaan lukien.

Hallitus sanoo, että se tekee näitä kipeitä päätöksiä, jotta tulevaisuudessa lapsilla olisi parempi mutta samaan aikaan hallitus ajaa päätöksillään arvioiden mukaan jopa 12 tuhatta lasta tässä hetkessä köyhyyteen. 

Hallitus sanoo, että nyt kaikki keinot talouden tasapainottamiseksi tarvitaan – mutta todellisuudessa se tuhlaa rahoja tehottomiin, markkinoita vääristäviin ja ympäristölle haitallisiin yritystukiin, ei toteuta vihreää verouudistusta ja jättää vastaamatta taloutemme suurimpaan tulppaan, työvoimapulaan.

Hallitus siis puhuu paljon, mutta tekoja ei ole tai ne ovat jopa tavoitetta vastaan.

Vihreät ovat aidosti aina luonnon ja ympäristön puolella. Liian usein jääden yksin puolustamaan lähimetsiä, kirkkaita mökkirantoja, uhanalaisia lajeja tai luontotyyppejä. Me haluamme, että valtion vanhat metsät suojellaan ja lajikato upeassa suomalaisessa luonnossa estetään. Ja me ymmärrämme, että se myös maksaa – mutta niin sen pitääkin olla, luonnon kuormittamisella saati tuhoamisella pitää olla hinta. 

Kokoomusjohtoinen hallitus kertoo kyllä olevansa suomalaisen luonnon puolella – mutta tahtotila näyttää loppuvan kesken kun luonnonsuojelun rahoitusta todellisuudessa vähennetään.

Me Vihreät myös pidämme eläinten puolta oli kyse hukkumisvaarassa olevista kuuteista tai kissakriisistä. Eläinrakkaana ihmisenä harmittaa todella hallituksen päätös lakkauttaa eläinsuojeluviranomaisen toimi. Mitä taas turkistarhauksen alasajamiseen tulee niin tulemme tekemään kaikkemme, että Suomi lopettaa sen. 

Ilmastokriisi on luontokadon ohella aikamme suurimpia turvallisuusuhkia ja kuvittelisi sen kiinnostavan myös hallitusta, joka julistaa olevansa turvallisuuden puolella.

Hallitus kyllä kertoo tavoittelevansa hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä mutta toimet jäävät vajavaisiksi. Hallitus kun ei tee ilmastotoimia siellä, missä niitä tarvittaisiin eniten vaan esimerkiksi liikenteen päästöjen vähentämisen sijaan korottaa joukkoliikenteen alv:ia ja leikkaa joukkoliikenteen ilmastoperustaiset tuet. Samaan aikaanhan hallitus harjoittaa bensapopulismia eli tukee fossiilisten polttoaineiden käyttöä tietämättä tuleeko tästä koskaan olemaan edes taloudellista hyötyä suomalaiselle autoilijalla.

Hallitus ei myöskään vahvista hiilinieluja vaan on ennemmin valmis maksamaan päästöyksiköiden ostamisesta muilta mailta – vaikka saman rahan voisi maksaa suomalaisille metsäomistajille kestävämmästä metsänkäytöstä. Lienee paikallaan kysyä, mihin nyt hävisi se isänmaallisuus? 

Hallitus ei koske maankäyttösektoriin vaan leikkaa esimerkiksi asuntojen energiaremonttituista, jotka juuri ovat mahdollistaneet suomalaisten kotien irroittautumisen öljylämmityksestä ja vauhdittaneet rakennusalaa. Eikä hallitus tee mitään toimia maatalouden puolella, ei sitoudu edes MTK:n ilmastotiekarttaan eikä näin ollen panosta maatalouden kannattavuuden parantamiseenkaan pätkääkään.

Arvoisa puoluevaltuusto,

Me Vihreät haluamme, että jokaisella on tässä maassa mahdollisuus kouluttautua ja tehdä työtä.

Näin Orpon hallituskin väittää ajattelevansa puhuessaan ”työn linjasta”. 

Hallitus siis haluaa saada ihmisiä lisää töihin mutta samaan aikaan tekee toimia, jotka työntävät ihmisiä kalliimman, byrokraattisen ja passivoivemman toimeentulotuen piiriin. 

Lisäksi hallitus leikkaa matalapalkka-aloilla työskenteleviltä ihmisiltä asumistukea heikentäen työn tekemisen mahdollisuuksia ja syventäen työvoimapulaa esimerkiksi kriittisillä hoiva-aloilla, varhaiskasvatuksessa ja kaupungeissa olevissa palvelualan yrityksissä. 

Hallitukselle ei siis kaikki työ olekkaan arvokasta.

Mitään muuta johtopäätöstä kun on vaikea vetää tilanteesta.

Hallitus hokee miten työ on parasta sosiaaliturvaa. Miten lapsiperheköyhyys vähenee kun vanhemmat menevät töihin. Ja miten hallitus haluaa lisää ahkeruutta suomalaisiin.

Mutta väännetäänpä nyt vähän rautalangasta:

Hallitus siis sanoo kaupungissa asuvalle, päiväkodissa työskentelevälle yksinhuoltajalle, jolta leikataan asumistuki, että mene töihin? No kas, hän kun on jo töissä. Tarkoittaako hallitus siis, että matalapalkka-aloilla työskentelevien arvokasta työtä tekevien ammattilaisten pitäisi ottaa lisäksi toinenkin työ? 

Hallitus kun ei ole tainnut ymmärtää, että tulotaso se ei suinkaan ole aina ahkeruudesta kiinni. Jos olisi, olisivat hoitajat, päiväkodin työntekijät, koulunkäyntiavustajat, siistijät, kotihoidon työntekijät tai vaikkapa kaupan kassat miljonäärejä.

Ei ole yksilön vika, jos palkkataso ei riitä elämiseen.

Hallitus myös sanoo työttömille työnhakijoille, joilta leikataan lapsikorotukset, että menkää töihin, niin lapset eivät kasva köyhyydessä. Kävikö ministereillä mielessäkään, että entä jos niitä töitä ei saa? Eikö se vähän niinkuin ole juuri se ongelma, kun on työtön työnhakija? Onko siis silloin ok, että lapsia kasvaa Suomessa köyhyydessä?

Voin vastata meidän kaikkien Vihreiden puolesta, ei ole. 

Köyhyys ei koskaan ole yhdenkään lapsen vika ja hyvinvointivaltiosta ei voida puhua, jos lapsia tietoisesti valitaan tiputtaa köyhyyteen.

Arvoisat valtuutetut,

Koulutus on asia, jonka puolesta olemme taistelleet ennenkin.

Ja niin tulemme tekemään nytkin kun kokoomus on jälleen pettänyt lupauksensa.

Vielä keväällä kuulimme, miten opiskelijat tulisivat olemaan mahdollisten leikkausten ulkopuolella, jos kokoomus voittaa vaalit.

Nyt jo tiedämme, että todellisuudessa opintotuen indeksit jäädytetään ja lisäksi asumistuen leikkaukset tulevat myös vaikuttamaan siihen, että kouluttautuminen eriarvoistuu.

Lisäksi hallitus leikkaa esimerkiksi kuntien valtionosuuksista. Tiedämme kaikki, että se on isku nimenomaan koulutukseen.

Minä haluan – ja me Vihreät haluamme – että tässä maassa kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Mutta se ei ole mahdollista ilman laadukasta koulutusjärjestelmää aina varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin.

Ja se järjestelmä ei pysy kunnossa, jos siihen ei ole rohkeutta panostaa. Ja me ymmärrämme, että se maksaa – mutta me asiantuntija-arvioiden valossa voimme todeta, että koulutukseen panostaminen on todellakin investointi.

Se on sitä, että päiväkodeissa on riittävästi ammattilaisia ja että peruskouluissa on rauha oppia ja opettaa. Se on investointi sen puolesta, että niin ammattikouluissa kuin lukioissakin saa riittävästi lähiopetusta ja tukea opintoihin. Se on sitä, että korkeakouluissa on riittävästi aloituspaikkoja ja aidosti niihin riittävä rahoitus, jotta opetuksen laatu ei kärsi. Ja se on esimerkiksi sitä, että tässä maassa opiskelijoilla on mahdollisuus opiskella ilman, että pitää nähdä nälkää tai polttaa itsensä loppuun jo ennen valmistumista.

Me seisomme mieltään osoittavien opiskelijoiden tukena ja meidän vaihtoehdobudjetissamme ei tulla koulutukseen, ei opiskelijoihin kajoamaan – päinvastoin, meillä on tahtotila ja valmius priorisoida niin, että koulutukseen aidosti panostetaan.

Arvoisat puoluevaltuuston jäsenet,

Kun te tänään kiipeätte puhujakorokkeelle niin puhukaa niistä asioista, siitä palosta, joka juuri teidän on tuonut politiikkaan.

Älkää miettikö ettette osaisi tarpeeksi, älkää epäilkö onko mielessä oleva asia riittävän iso tai osaatteko sanoa sen oikein.

Me teemme tätä, jotta olemme äänenä heille, joilla omaa ääntä ei ole tai joilla se on syystä tai toisesta heiveröisempi.

Sille on syynsä, miksi juuri te olette tänään täällä.

Seitsemän vuotta sitten lupasin itse niille nuorille, joiden kanssa tein työtä lastensuojelussa, että jos lähden politiikkaan niin vien heidän tarinaansa päättäjien tietoon.

Ja siitä lupauksesta en aio tinkiä tänäänkään.

En varsinkaan nyt, kun hallitus on leikkaamassa juuri näiltä nuorilta. Heiltä, joiden rinnalla olen seissyt rippikirkossa tai peruskoulun päättäjäisissä. Kun ei ole ollut ketään muuta. 

Nämä nuoret ovat kokeneet ja nähneet elämässään asioita, joita kenenkään ei tulisi nähdä tai joutua kokemaan.

Ja silti hallitus valitsee leikata juuri heiltä.

Laitoin eilen viestiä whatsappissa yhdelle näistä nuorista, jonka elämässä olen aikaisemmalla työurallani saanut olla läsnä. Kysyin, miten hän jaksaa ja olisiko terveisiä hallitukselle, voin viedä.

Hän vastasi:

”Olin itse seitsemäntoista vuotta kun muutin asumaan yksin. Mukana kulki koko ajan jälkihuolto. Ei ollut vaihtoehtoa mennä vanhempien luokse. 

Ja jos sillä taustalla liian nuorena pitää pärjätä yksin ajaudutaan nopeasti huonolle tielle. Jos olisin jäänyt yksin tuskin olisin opiskellut itselleni ammattia tai olisi työkykyinen tällä hetkellä. En olisi hakeutunut terapiaan. Olisin jäänyt luultavasti kotiin yksin. 

Tällä hetkellä olen silti yksi heistä, joka on pää pölkyllä kun puhutaan jälkihuollon leikkauksista. Kaikilla ei ole vanhempia tai tukiverkkoa joihin olla yhteydessä. Minusta jokaisella nuorella on oikeus että hänellä on edes yksi ihminen joka auttaa häntä matkassaan aikuisuuteen.”

Ja näiltä nuorilta hallitus leikkaa. Leikkauksella saadaan säästöä 24 miljoonaa – ja samaan aikaan valtio menettää 66 miljoonaa alentamalla solidaarisuusveroa. Jos kaikkein rikkaimpien – pääministeri mukaan lukien – verotusta ei kevennettäisi, voitaisiin tämäkin nuori jättää leikkausten ulkopuolelle.

Tämä kertoo kaiken Orpon hallituksen arvovalinnoista.

Ja mainittakoon ikävinä terveisinä hallitukselle näin loppuun: tuo 24 miljoonaa ei säästy kun kyseiset nuoret vain siirtyvät aikuissosiaalityön piiriin ja kalliimpiin tukitoimiin. Voisi olla paikallaan kysyä hallitukselta, miten meni noin omasta mielestä?