Suomalaiset lapset ja ministerin vastuu

Joskus maailmassa asiat tapahtuvat silmänräpäyksessä. On kysymys tunneista, minuuteista tai sekunneista. Näin saattaa olla, kun ihmishenget ovat vaarassa konfliktialueilla.

Joskus taas seinäkellot näyttävät pysähtyneen, ja aika tuntuu loputtoman pitkältä. Näin on moni saattanut kokea Syyrian al-Holin leirille vangittuihin suomalaisiin lapsiin liittyvän ministerivastuuasian käsittelystä eduskunnassa.

Tänään eduskunnan perustuslakivaliokunta on saanut urakkansa päätökseen. Perustuslakivaliokunta tutki ulkoministerin toiminnasta esitettyä neljää eri syytöstä, joista yhden syyteen osalta suoritettiin myös esitutkinta.

Valiokunnassa käytyä keskustelua en ole voinut seurata, mutta olen paneutunut asiassa annettuihin Suomen johtavien valtiosääntöoppineiden, hallintojuridiikan asiantuntijoiden sekä rikosoikeuden asiantuntijoiden lausuntoihin. Valiokunta on kuullut yhtätoista asiantuntijaa, joitakin heistä useampaan kertaan. Lausunnoista näkyy kuultujen asiantuntijoiden enemmistön selvä kanta: mitään väärää tai lainvastaista ei ole tapahtunut. Toiminta lasten auttamiseksi on ollut asianmukaista.

Näin asian näkevien asiantuntijoiden joukko on nimiltään ja kokemukseltaan vaikuttava: professorit Tuomas Ojanen, Veli-Pekka Viljanen, Olli Mäenpää, Sakari Melander, Kimmo Nuotio, emeritusprofessorit Heikki Kulla ja Mikael Hidén sekä Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen. Heidän arvioonsa tapahtuneesta ja juridisiin näkökantoihin on helppo yhtyä.

—

Kun ISIS-liike oli hävinnyt sodan Syyriassa, perheenjäseniä sen kontrolloimilta alueilta koottiin al-Holin leirille. Joukossa oli myös pieniä suomalaisia lapsia ja heidän äitejään. Lapset olivat kiistatta hädänalaisessa asemassa. Heidän henkensä ja terveytensä oli uhattuna.

Vaikea tilanne on vaatinut nopeita toimia ulkoministeriöltä, jolle kuuluu vastuu Suomen kansalaisten, ennen kaikkea lasten suojelusta tällaisessa tilanteessa. On toimittu niin Suomen lain kuin lasten oikeuksia koskevien kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

Maailmalla hädässä olevien suomalaisten auttaminen on yksi ulkoministeriön perustehtäviä. Ulkoministerinä olen kaiken aikaa tiennyt, että minulla on niin moraalinen kuin juridinenkin vastuu näiden lasten oikeuksien toteutumisesta. Lapset eivät ole voineet valita omaa kohtaloaan.

Olen tyytyväinen, että ulkoministerin erityisedustaja ja hänen kanssaan toimivat virkamiehet ovat pystyneet jatkamaan työtään koko vuoden ajan perustuslakivaliokunnan prosessista huolimatta. Tulevaisuuden ulkoministereille minulla on vain yksi neuvo: on parempi joutua perustelemaan avun antamista kuin auttamatta jättämistä.

Asian käsittelyn kestäessä on 15 suomalaista lasta al-Holin leiriltä saatu turvaan. Tämä on ollut ulkoministeriössä syksyllä 2019 ja vuoden 2020 aikana tehdyn työn päämäärä sekä valtioneuvoston tekemän periaatepäätöksen tavoite. Ulkoministerinä tekemilläni ratkaisuilla on pyritty turvaamaan näiden lasten perus- ja ihmisoikeudet.

—

Lähes vuosi on nyt käyty keskustelua ministerisyytteeseen ja valtakunnanoikeuteen johtavista vakavista rikoksista. Tänään tiedämme, että sellaisia rikoksia ei ole tapahtunut. Perustuslain 116 pykälässä määritellyn ministerivastuun ylittäneitä toimia eivät ole tunnistaneet sen enempää kuullut asiantuntijat kuin perustuslakivaliokuntakaan. Tulen paneutumaan perustusvaliokunnan lausuntoon myös muilta osin huolellisesti, ottaen tulevassa toiminnassa lukuun myös mahdollisen kritiikin ja esitetyt parannusehdotukset vastaavien ihmishengen suojelua koskevien tilanteiden hoitamiseen.

Monet ovat ihmetelleet, miksi en ole näiden kuukausien aikana kommentoinut esitettyjä väitteitä ja syytteitä. Vuosi on pitkä aika olla puolustamatta itseään julkisuudessa esitettyjä kovia syytöksiä vastaan.

Minua on sitonut perustuslakivaliokunnan edellyttämä luottamuksellisuus. Itselleni olisi sopinut asian julkisempi käsittely. Näin olisi tullut jo aiemmin julkisuudessa esiin esimerkiksi se, että jo keväällä perustuslakivaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden enemmistö katsoi, ettei edes esitutkintaa olisi ollut tarpeen asiassa käynnistää.

—

Asialla on myös inhimillisempi puolensa. Monet ovat kysyneet, miten Pekka oikein jaksat? Nyt kerron salaisuuden: jos näitte joskus pimeän laskeuduttua metsätiellä rankkasateessa hahmon lantsareissa ja hupputakissa, se saatoin olla minä. Myöhäisillan kävelyt metsässä, säässä kuin säässä, ovat aina tuoneet energiaa seuraavaksi päiväksi. Suomen luonnossa on voimaa.

Mutta voimaa ovat tuoneet myös ne lukemattomat pysäytykset kaduilla, tsemppitoivotukset, bussin ikkunasta heilahtavat kädet, yllättävä halaus Herttoniemen postin aulassa – silloin joskus ennen korona-aikaa. Kiitos jokaikisestä niistä. Ne ovat saaneet minut uskomaan, että lasten eteen kannattaa tehdä töitä, vaikeissakin olosuhteissa.

Kiitos kaikille!