Suomenhevosen ja muiden alkuperäisrotujen elinvoimaisuus on turvattava  

Meillä Suomessa kasvatetaan edelleen useita alkuperäisrotuja, jotka ovat vuosien saatossa sopeutuneet nimenomaan kotimaan oloihin. Yksi näistä on tänään juhlaansa viettävä suomenhevonen, joka on kulkenut meidän rinnallamme savotasta sotatantereelle, ratsastuskoulun ja raviradalle. Ei ole liioiteltua sanoa, että Suomea ei olisi rakennettu ilman suomenhevosta.

Alkuperäisrodut, kuten suomenhevonen, kainuunharmas ja kyyttö, ovat erottamaton osa meidän historiaamme ja kertovat samalla omaa tarinaansa meidän kulttuuristamme ja sen kehityksestä. Näiden  rotujen kasvatus ja perimän vaaliminen on yksi keino vaalia paitsi tätä historiaa, myös lajiston monimuotoisuutta. Samalla kun alkuperäisrotujen kasvatus turvaa kotimaisten ja vähämääräisten rotujen säilymisen ja elinvoiman, se voisi tarjota lisätuloa viljelijöille ja sitä kautta uusia toimeentulon mahdollisuuksia.

Maataloudessa alkuperäisrotujen kasvatusta on autettu ympäristösopimuksen piirissä olevalla alkuperäisrotutuella, joka on ollut yksi työkalu tuottajille mm. kompensoida suomenlehmän pienempää tuottoa. Aikaisemmilla kausilla myös suomenhevosen kasvatus on hyötynyt APR-tuesta.

Tulevalla CAP-ohjelmakaudella tulisikin kiinnittää erityistä huomiota alkuperäisrotujen kasvatuksen ja perimän vaalimiselle. Ensisijaisena tavoitteena tulisi olla ehtojen joustavoittaminen, jotta myös pienimuotoisempi kasvatus muodostuisi houkuttelevaksi ja kannattavaksi. Mitä useampi eläin saataisiin edes lyhyeksi aikaa siitoskäyttöön, sitä moninaisempana saadaan pidettyä eläinten geeniperimä.

Konkreettisia tavoitteita tulevalle CAP-kaudelle alkuperäisrotujen osalta tulisi olla sopimusajan joustavoittaminen siten, että tuottajalla olisi mahdollisuus valita eri mittaisia sitoumusjaksoja. Nyt luonnoksissa esitetty vuoden sitoumus on joillekin toimiva, mutta kasvatukseen vaaditaan pitkäjänteisyyttä, ja sitä tukisi mahdollisuus valita heti alkuun myös pidempi sitoumuskausi. Sitoumuskaudelle tulee mahdollistaa myös eläinten korvaaminen. Luonnoksen esitys siitä, että eläimet eivät olisi korvattavissa kesken kauden saattaa pahimmillaan kannustaa pitämään eläimiä sitoumuskauden loppuun, huolimatta sairaudesta tai loukkaantumisesta. Suomenhevosen osalta tulisi siirtyä samaan eläinyksikkövaatimukseen kuin naudoilla, ja samalla tulisi selvittää myös ns. Varsarahan palautusmahdollisuutta orikasvattajille.

Jotta kasvatus tähtäisi monipuoliseen ja terveeseen geeniperimään, voisi tukeen harkita myös pieniä porrastuksia – näin lisätuen saisi silloin kun jälkeläiset mahdollisimman hyvin monipuolistaisivat kasvatuslinjoja. Samalla tulisi kiireellisesti selvittää keinoja löytää toimivia kannustimia kasvatukseen liittyvien tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen, jatkojalostukseen sekä markkinointiin.

Yhteistyön kehittäminen eri toimijoiden kesken esim. hyödyntämällä alkuperäisrotuja perinnebiotooppien hoidossa voisi tarjota myös uusia mahdollisuuksia alkuperäisrotujen kasvattajille.

Hanna Holopainen, kansanedustaja,

Eduskunnan hevosystäväinseuran johtokunnan jäsen

Minna Hölttä, Maaseutu- ja erävihreiden puheenjohtaja, suomenhevosharrastaja