Suurpetojen metsästyksen helpottaminen on suuri virhe 

Hallitus pyrkii aloittamaan suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen, vaikka luonnon ja myös haittojen vähentämisen kannalta metsästyksen helpottamiseen ei ole perusteita. 

Maa- ja metsätalousvaliokunta päätti metsästyslain muuttamisesta suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamiseksi. Vihreiden Tiina Elo jätti vasemmiston kanssa valiokunnan mietintöön vastalauseen, jossa esitetään hallituksen esityksen hylkäämistä, sillä metsästyksen helpottamiselle ei ole perusteita.

Suurpedoilla on ekosysteemeissään korvaamaton ekologinen rooli. Haittaa aiheuttavien yksilöiden metsästykseen annetaan jo poikkeuslupia, joiden saamista hallitus on jo helpottanut.

Lisääntyvän metsästyksen ilmeisenä riskinä on Suomen susikannan romahtaminen

Erittäin uhanalaisen suden osalta päätös on erityisen ongelmallinen, sillä suden kanta ei Suomessa ole suotuisalla suojelun tasolla. Kannanhoidollinen metsästys vaarantaa susikannan selviämisen Suomessa. 

Poronhoitoalueella, jossa susia saa metsästää, niitä ei käytännössä ole. Susiin kohdistuu Suomessa myös merkittävää salametsästystä, joka on osaltaan jarruttanut kannan kasvua. Aiemmat kokemukset kannanhoidollisesta metsästyksestä ovat osoittaneet, että lupiin perustuvan metsästyksen lisääminen on romahduttanut susikannan.

Maa- ja metsätalousministeriön valtaa suurpetojen suojelussa ei pidä lisätä 

Hallituksen esitys myöntää maa- ja metsätalousministeriölle valtuudet suurpetojen suotuisaa suojelutasoa kuvaavan viitearvon määrittelyyn. Suurpetojen suotuisaa suojelutasoa kuvaavan viitearvon määrittely on keskeinen lajien suojelua ja jopa niiden säilymistä Suomessa ohjaava päätös, jonka tulee perustua parhaaseen mahdolliseen tieteelliseen tietoon. Suotuisaa suojelutasoa ei tule määrittää poliittisesti, eikä päätösvaltaa lajien suojelutason määrittävästä viitearvosta pidä luovuttaa yksinomaan maa- ja metsätalousministeriölle. 

Ilveksen aiheuttamia haittoja liioitellaan

Ilveksen kannanhoidollisen metsästyksen perustelut ovat riittämättömät, sillä ne nojaavat esityksessä ainoastaan teoreettiseen ajatukseen siitä, että ilveskanta aiheuttaa kasvaessaan mahdollisesti samanlaisia ongelmia kuin karhukanta. Ilveksen vuosittain aiheuttamat haitat ovat yksilömäärään suhteutettuna varsin pieniä, eikä ilves aiheuta vaaraa ihmisille. Tutkitusti suomalaisten sietokyky ilvestä kohtaan on hyvä ja kasvanut viime vuosina. 

Hallituksen suurpetopolitiikassa ylikorostuu metsästys

Hallituksen suurpetopolitiikka keskittyy rauhanomaisen yhteiselon sijaan korostetusti luonnon monimuotoisuudelle tärkeiden petojen metsästykseen ja kantojen rajoittamiseen.

Suomen nykyisellään pienen susikannan aiheuttamia taloudellisia tappioita ja sosiaalisen sietokyvyn paikallista ylittymistä tulee ehkäistä ensisijaisesti muilla keinoilla kuin metsästyksellä. Suomessa on selvitetty sekä vahinkojen ennaltaehkäisyä että ihmisen ja suurpetojen rinnakkaiselon helpottamista monilla eri keinoilla. Nyt keskustelu ja muutokset petopolitiikassa keskittyvät vain metsästykseen. 

Haittoja ja vaaraa aiheuttavat suurpedot on tarvittaessa voitava poistaa kohdennetusti, mutta siinä tärkeä työkalu ovat nimenomaan vahinko- ja turvallisuusperusteiset poikkeusluvat. Näiden poikkeuslupien myöntäminen ei edellytä nyt esitettävää metsästyslain muutosta, jo nykyinen lainsäädäntö antaa tähän mahdollisuudet.