Vihdoin lasten ja nuorten mielenterveysasiat otetaan vakavasti

Mielenterveyden häiriöt ovat lasten ja nuorten merkittävin terveysongelma meillä Suomessa. Joka viides lapsi kärsii mielenterveyden haasteista.

Työskennellessä lasten ja nuorten kanssa niin koulussa kuin lastensuojelu- ja järjestökentällä ovat mielenterveyden haasteet arkipäivää. Näin ei pitäisi olla – ei lasten ja nuorten pahoinvoinnista saisi koskaan tulla arkista. Mielenterveys- ja kasvatusalan ammattilaisena ajattelen, että se miten lapsemme voivat, kertoo aina myös koko yhteiskuntamme tilasta. Nyt on korkea aika aidosti panostaa mielenterveyteen.

Tänään julkaistu kansallinen mielenterveysstrategia on vihdoin viesti siitä, että mielenterveysasiat otetaan vakavasti. Strategia turvaa mielenterveystyön jatkuvuutta yli hallituskausien. Se ohjaa ymmärtämään, että mielenterveysasiat eivät ole vain sosiaali- ja terveyssektorin asia, vaan mielenterveyteen vaikuttavia päätöksiä tehdään kaikkialla.

Nyt lasten ja nuorten mielenterveyden häiriöiden ehkäisyyn ja hoitoon tehdään vihdoin parannuksia:

1. Lisätään osaamista ja varhaisen tuen työkaluja lasten ja nuorten perustason palveluihin. Myös riittävistä henkilöstöresursseista ja henkilöstön jaksamisesta tulee pitää huolta. Yhdestäkään menetelmästä ei ole hyötyä, jos ei ole aikaa kohdata.

2. Lisätään ennaltaehkäisyä. Tärkeää on ymmärtää, että lasten ja nuorten mielenterveys rakentuu arjessa. Mielenterveysosaamista ja -taitoja lisätään varhaiskasvatuksessa, oppilaitoksissa, työpaikoilla ja muissa ympäristöissä kuten sosiaalisessa mediassa. Mahdollisuus mielenterveystaitojen oppimiseen kuuluu kaiken ikäisille ja sitä tulee aktiivisesti pyrkiä levittämään kaikilla yhteiskunnan sektoreilla.

3. Lisätään psykoterapioita ja psykososiaalista tukea. Panostuksen aikuisten mielenterveyspalveluihin ovat panostuksia lasten hyvinvointiin. On hyvä muistaa, että aikuisten arki on se paikka, jossa lastemme lapsuus tapahtuu. Joka neljäs lapsista elää perheessä, jossa vanhemmalla on hoitoa vaativa mielenterveys- tai päihdeongelma. Pidetään huolta kokonaisista perheistä ja verkostoista, ei vain yksilöistä niiden sisällä.

Tärkeää on jatkaa tutkimusta aiheen parissa ja pyrkiä tarkastelemaan kokonaiskuvaa siitä, mikä saa lapsemme voimaan pahoin. Tekijöihin, niin sanottuihin ”juurisyihin” mielenterveyshäiriöiden taustalla, tulee kyetä vaikuttamaan yli sektorirajojen.

Meistä jokaisella on mieli ja meistä kenen tahansa mieli voi järkkyä. Pitämällä yhdessä huolta siitä, että jokaiselle on apua saatavilla riittävästi ja riittävän varhain sekä purkamalla mielenterveysongelmiin liittyvää häpeää, rakennamme ehjää tulevaisuutta lapsillemme. Tärkeintä on, ettei kukaan jää yksin.