— Krista Mikkonen

Ilmastonmuutos pysähtyy vain teoilla

Viime perjantaina eduskuntatalon portaat täyttyivät nuorista, jotka olivat ilmastolakossa. He vaativat ilmastonmuutoksen pysäyttämistä. Nyt. 

Kun heiltä kysyttiin, miksi ette ole koulussa, he vastasivat: ”Jos te päättäjät ette ota ilmastonmuutosta vakavasti, meillä ei ole tulevaisuutta, jota varten käydä koulua.”

Me päättäjät olemme vastuussa siitä, että näillä nuorilla on tulevaisuus. Sen turvaaminen edellyttää, että me pysäytämme maapallon keskilämpötilan nousun 1,5 asteeseen.

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatii ennennäkemättömän laajoja toimia – ja nopeasti. Yhteiskunnan rakenteet on muutettava sellaiseksi, että elämämme on hiilineutraalia jo kymmenen vuoden päästä, vuonna 2030. Sen jälkeen ilmakehästä on poistettava hiiltä enemmän kuin sinne päästämme.

Meidän on ajateltava isommin. Sen sijaan, että mietimme, miten edistää ilmastotoimia nykyisen talousraamin sisällä, meidän on käännettävä ajattelumme toisin päin. Ilmastopolitiikan tulee asettaa raamit taloudelle. Tarvitaan miljardiluokan ekologinen verouudistus, jolla varmistetaan, että ilmastoystävällinen vaihtoehto on aina helpompi ja halvempi ja että päästöistä pitää maksaa.

On ajateltava uudemmin. Energiataloutemme ja liikkumisemme on muutettava päästöttömiksi. Ruokailusta ja asumisesta on tehtävä vähähiilisempää. Kulutusta on vähennettävä. On varmistettava, että metsämme ja maaperämme sitovat ja varastoivat hiiltä ilmakehästä nykyistä enemmän. Kaikista hankkeista ja päätöksistä on tehtävä ilmastovaikutusten arviointi.

On ajateltava luovemmin. Tutkimus- ja kehittämistyöhön on panostettava uusien teknologisten ratkaisujen saamiseksi.

Ja on ajateltava oikeudenmukaisemmin. Ilmastonmuutos on torjuttava niin, etteivät köyhimmät ihmiset joudu ilmastonmuutoksen torjunnan maksajiksi Suomessa eikä maailmalla.

Ilmastonmuutoksen torjunta ei ole helppoa eikä halpaa. Silti kalliimmaksi sekä inhimillisesti että taloudellisesti tulee, jos hidastelemme. Itse asiassa maksamme jo nyt esimerkiksi satovahinkokorvauksina ja sähkökatkosten korjaamisena siitä, että emme tee tarpeeksi paljon tarpeeksi nopeasti.

Ympäristöpolitiikka tarvitsee edelläkävijöitä. Edelläkävijät ovat lopulta hyötyneet siitä, että tekevät asiat ympäristön kannalta kestävämmin. Ympäristöosaamisesta voi tulla yhä vahvempi vientituotteemme. Siksikin Suomen paikka on ilmastopolitiikan eturintamassa.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa ei ole kyse poliittisesta taistelusta, maineesta tai kunniasta, vaan yhteisestä kamppailusta elinkelpoisen planeetan puolesta. Jos emme onnistu tässä, olemme kaikki häviäjiä. Päätökset on tehtävä jo seuraavan eduskunnan aikana. Silloin ratkaistaan, pysähtyykö ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen vai ei.

Toivoa on, mutta se vaatii tekoja. Kuunnellaan nuorten viestiä: tarvitsemme ilmastotekoja nyt. Tehdään kevään vaaleista ilmastovaalit.