Krista Mikkosen puhe ajankohtaiskeskustelussa ilmastonmuutoksen torjunnasta

16.01.2019

Ajankohtaiskeskustelu ilmastonmuutoksen torjunnasta 16.1.2019

Viime perjantaina eduskuntatalon portaat täyttyivät nuorista. He vaativat ilmastonmuutoksen pysäyttämistä. Nyt. 

Kun heiltä kysyttiin, miksi ette ole koulussa, he vastasivat: 
”Jos te päättäjät ette ota ilmastonmuutosta vakavasti, meillä ei ole tulevaisuutta, jota varten käydä koulua.”

Me olemme vastuussa näiden nuorten tulevaisuudesta. 

Kansainvälisen ilmastopaneelin tuoma tieteen viesti on selvä: maapallon keskilämpötilan nousu on pysäytettävä 1,5 asteeseen. Se vaatii ennennäkemättömän laajoja toimia – ja nopeasti.

Me suomalaiset aiheutamme paljon enemmän ilmastopäästöjä asukasta kohti kuin valtaosa maailman tai edes Euroopan unionin asukkaista. Jos kaikki eläisivät kuten me, tarvittaisiin neljä maapalloa.

Jokainen ymmärtää, että näin ei voi jatkua. Meillä on vastuu toimia.

Suomen nykyiset ilmastotoimet eivät riitä 1,5 asteen tavoitteen saavuttamiseen. 

Meidän päättäjien on pystyttävä muuttamaan yhteiskuntamme rakenteet sellaiseksi, että elämämme on hiilineutraalia jo vuonna 2030. Sen jälkeen ilmakehästä on poistettava hiiltä enemmän kuin sinne päästämme.

Vuoteen 2030 on vain kolme vaalikautta. Jo seuraavan eduskunnan on pystyttävä merkittäviin päätöksiin. Se ratkaisee, pääsemmekö tavoitteeseen.

On ajateltava isommin. Sen sijaan, että mietimme, miten edistää ilmastotoimia nykyisen talousraamin sisällä, meidän on käännettävä ajattelumme toisin päin. Ilmastopolitiikan tulee asettaa raamit taloudelle.

Tarvitsemme ekologisen verouudistuksen. Ilmastoystävällisen vaihtoehdon tulee aina olla se helpompi ja halvempi, päästöistä pitää maksaa. Tähän mennessä tehdyt verouudistukset ovat olleet näpertelyä, seuraavan uudistuksen on oltava miljardiluokkaa.

On ajateltava uudemmin. Monet ratkaisut ovat jo olemassa. Niiden käyttöön ottamiseksi tarvitaan kannusteita, tukea, normeja, kieltoja ja taloudellista ohjausta.

Energiataloutemme ja liikkumisemme on muutettava päästöttömiksi. Ruokailusta ja asumisesta on tehtävä vähähiilisempää. Kulutusta on vähennettävä. Metsiemme ja maaperämme tulee sitoa ja varastoida hiiltä ilmakehästä nykyistä enemmän. 

Kaikista hankkeista ja päätöksistä on tehtävä ilmastovaikutusten arviointi.

On ajateltava luovemmin. Tutkimus- ja kehittämistyöhön on panostettava uusien teknologisten ratkaisujen saamiseksi. 

Kaikki tämä on tehtävä reilulla tavalla niin, etteivät köyhimmät ihmiset joudu ilmastonmuutoksen torjunnan maksajiksi, ei Suomessa eikä maailmalla.

Arvoisa puhemies,

Kahdeksan eduskuntapuoluetta ovat sitoutuneet pysäyttämään ilmaston lämpenemisen 1,5 asteeseen. Mutta sitoumukset eivät riitä, jos ne eivät muutu teoiksi. Meidän on pystyttävä tekemään päätöksiä myös silloin, kun ne ovat vaikeita.

Ilmastonmuutoksen torjunta on monella tapaa kohtalon kysymys.

Jo kahden asteen lämpeneminen johtaisi merkittävästi useammin helleaaltoihin, kuivuuteen ja tuhotulviin. Ruoantuotanto ja vedensaanti vaarantuisivat aiheuttaen epävakautta, konflikteja ja muuttoliikettä. 

Ilmastonmuutoksen torjunta ei ole ilmaista, mutta monin verroin kalliimmaksi sekä inhimillisesti että taloudellisesti tulee, jos hidastelemme. Itse asiassa me maksamme jo nyt siitä, että emme tee tarpeeksi paljon, tarpeeksi nopeasti. Suomalaisetkin viljelijät tietävät, mitä tarkoittaa, kun sään ääri-ilmiöt yleistyvät: yksi kesä on liian sateinen, toisena vaivaa kuivuus.

Ilmastonmuutoksessa on kyse ihmiskunnan ja koko planeetan elinmahdollisuuksista, aivan samoin kuin luonnon monimuotoisuuden hupenemisessa. Nämä kaksi kulkevat käsi kädessä.

Ilmastonmuutos muuttaa elinympäristöjä ja heikentää monimuotoisuutta. Se taas vaikeuttaa sopeutumista muuttuvaan ilmastoon. 

Molemmista on pidettävä huolta.

Arvoisa puhemies,

Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka on välttämättömyys. Kyse ei ole poliittisesta taistelusta, ei maineesta tai suosiosta vaan yhteisestä kamppailusta elinkelpoisen planeetan puolesta. Jos emme siinä onnistu, olemme kaikki häviäjiä.

Kokemus on osoittanut, että ympäristöpolitiikka tarvitsee edelläkävijöitä. Ja edelläkävijät ovat lopulta hyötyneet siitä, että tekevät asiat ympäristön kannalta kestävämmin. Ympäristöosaamisesta voi tulla yhä vahvempi vientituotteemme. Siksikin Suomen paikka on ilmastopolitiikan eturintamassa. 

Toivoa on, mutta se on sidottu tekoihin. Tehdään kevään vaaleista ilmastovaalit. Suomalaiset ansaitsevat kuulla, mihin ilmastotekoihin puolueet ovat sitoutuneita.

Meidän on otettava nuorten viesti tosissaan: tarvitsemme ilmastotekoja nyt. 
Vain siten nuorillamme on tulevaisuus.