— Outi Alanko-Kahiluoto

Lasta ei saa jättää ilman oppimisen tukea

Outi Alanko-Kahiluoto

Uutisista saa tämän tästä lukea, miten tukea tarvitseva oppilas jää käytännössä pärjäämään yksin. Oppilaat, joilla olisi oikeus erityiseen tukeen, joutuvat olemaan liian suurissa yleisopetuksen ryhmissä. Myös opettajille tilanne on uuvuttava ja kuormittava.

Perusopetuslakia uudistettiin vuonna 2010, jotta perusopetuksen oppilailla olisi paremmat mahdollisuudet saada tarvitsemaansa tukea. Todellisuus on kuitenkin osoittanut, että oppimisen tukea ei ole kaikissa kunnissa ja kouluissa tarjota tai järjestetä lain edellyttämällä tavalla. 

Oppilaiden tuen tarpeet ovat moninaisia. Taustalla saattaa olla diagnoosi, joiden kirjo vaihtelee laaja-alaisesta oppimishäiriöstä neurologisiin diagnooseihin, keskittymisongelmiin ja tarkkaavaisuushäiriöihin. Vuonna 2017 vajaa viidesosa kaikista peruskoulun oppilaista sai eriasteista oppimisen tukea. 

Tehostetun tuen tavoitteeksi asetettiin laissa oppimisen ja kasvun tukeminen sekä oppilaan oppimiseen ja kehitykseen liittyvien ongelmien kasvamisen sekä syrjäytymisen ehkäisy. Erityisen tuen osalta tavoitteena on lähikouluperiaatteen vahvistaminen niin, että erityistä tukea saavan oppilaan opetus riittävine tukitoimineen järjestettäisiin oppilaan lähikoulussa ja luontaisessa opetusryhmässä aina, kun se on mahdollista. 

Opetusjärjestelyissä tulisi aina olla lähtökohtana lapsen etu

Kolmiportaisen tuen käyttöönoton jälkeen tehtiin valtakunnallisesti merkittäviä satsauksia opetusryhmien pienentämiseen. Tähän tarkoitukseen osoitettiin vuosina 2009–2015 liki 300 miljoonaa euroa erityisavustusta, joka mahdollisti oppilaiden tuen tarpeeseen perustuvan opetusryhmien pienentämisen. Avustuksella saatiin merkittävästi vähennettyä suosituskoon ylittäneiden ryhmien määrää. 

Valitettavasti uusimmat tiedot ryhmäkoosta kertovat ryhmien koon jälleen kasvavan, kun mainitut avustukset on lopetettu. Kuluneella eduskuntakaudella hallitus luopui kokonaan perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseksi myönnetystä rahoituksesta.

Opettajien Ammattijärjestö teetti kolmiportaisen tuen toimivuudesta selvityksen jäsenilleen vuonna 2017. Sadoista vastaajista vain kolme prosenttia oli sitä mieltä, että tuen resurssit ovat riittävät. Yhdeksän kymmenestä oli puolestaan sitä mieltä, että omilla luokilla olevien erityisoppilaiden tulisi saada pienryhmäopetusta nykyistä enemmän.

Jokaisella oppilaalla on oikeus saada omien tarpeidensa mukaista tukea ja ohjausta. Huolestuttavinta on, etteivät oppilaan oikeudet toteudu tasa-arvoisesti koko maassa.

Erityistä tukea tarvitsevat lapset ovat riskialttiita syrjäytymiselle, mikäli tuen tarpeita ei havaita tarpeeksi varhain tai jos tukitoimet eivät vastaa lapsen oppimista tukeviin tarpeisiin.

Jotta jokaisen oppilaan oikeus oppimisen tukeen toteutuisi koko Suomessa, tulee samanaikaisopetukseen, erityisopetukseen ja oppilaanohjaukseen lisätä tuntuvasti määrärahoja. On myös ehdottoman tärkeää varmistaa, että kunnat sitoutuvat myös käytännössä kolmiportaiseen tukeen kaikkien luokka-asteiden opetuksessa.

Erityisoppilaiden tuen suunnittelun tulee lähteä oppilaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Päätös opetuksen järjestämisestä integroituna tai erityisluokassa tulee tehdä tapauskohtaisesti ja vahvassa yhteistyössä moniammatillisen ryhmän kanssa. Päätös integroinnista tai pienryhmästä ei saa olla oppilaan edun vastainen eikä se saa riippua opetuksen resursseista, vaan oppilaan ja muun oppilasryhmän hyvinvoinnin kannalta tarvittavat resurssit on aina turvattava.

Yhteistyötä koulun ulkopuolisiin kumppaneihin nuorisotyössä, terveydenhoidossa ja sosiaalityössä tulee myös tiivistää. Varmistetaan, että oppilas saa tarvitsemansa avun ja että tieto nuoren tilanteesta kulkee eri viranomaisten välillä. Myös oppilashuollon henkilöstömitoitusta on syytä parantaa ja täten varmistaa, että palvelut toteutuvat yhdenvertaisesti joka puolella Suomea.