— Emma Kari

Kesähakkuut vaarantavat lintujen pesinnän

Muuttolinnut ovat nyt vähitellen saapuneet Suomeen ja alkavat pesiä. Lintujen pesintää voi seurata nyt kaikkialla, myös aivan Helsingin keskustassa Töölönlahdella. Minulla on tavoitteena, että näen aina vähintään 10 eri lintua kävellessäni töihin Eduskuntaan. Suosittelen tätä lämpimästi. Lintujen bongaaminen vie ajatukset hetkeksi pois työstä. Samalla se muuttaa suhteesi ympäröivään luontoon.

Tässä loppukeväästä ja alkukesästä, huhtikuun puolivälin ja heinäkuun lopun välisenä aikana valtaosa linnuista pesii. Pesintä halutaan myös turvata luonnonsuojelulaissa: luonnonsuojelulaissa kielletään lintujen pesien tarkoituksellinen vahingoittaminen sekä eläinten tahallinen häirintä erityisesti lisääntymisaikana. Siksi onkin kummallista, että metsien hakkuut lintujen pesimäaikana ovat sallittuja. Voisiko oikeastaan mikään häiritä linnun pesintää enemmän kuin se, että sen koti ja lähiympäristö tuhotaan?

Kesähakkuut ovat yleistyneet 1960-luvulta lähtien. Myös hakkuumäärät ovat vuosien aikana kasvaneet. Tämän kehityksen kanssa rinnakkain myös luontomme monimuotoisuus on huvennut ja uhanalaisten lajien määrä kasvanut. Näin on käynyt myös lintujen kohdalla. Moni sellainen lintulaji, joka oli ennen elinvoimainen ja yleinen, on nyt huvennut.

Monen lintulajin uhanalaistumisen pääasiallinen syy löytyy metsätaloudesta. Siksi lintujen pesimäaikaiset hakkuut voivat olla kohtalonkysymys kokonaisille lintulajeille. Erityisen väärin on, kun lintulajistoltaan rikkaita metsiä hakataan pesintäaikaan. Euroopan komissio onkin jo todennut Suomessa omaksutun tulkinnan kesähakkuista olevan EU-oikeuden vastainen.

Suomessa tullaan harjoittamaan metsätaloutta jatkossakin. Jos haluamme oikeasti pysäyttää kuudennen sukupuuttoaallon Suomen luonnossa, on metsätaloudessa huomioitava luonnon monimuotoisuus paremmin. Tämä tarkoittaa myös pesimäajan hakkuiden rajoittamista lintujen pesimäaikana.

Luonnon monimuotoisuuden suojelemisessa on kyse myös ihmisen suojelusta. Ekosysteemit ovat monimutkaisia kokonaisuuksia. Jokaisella lajilla on paikkansa ja tehtävänsä. Kun lajeja katoaa tai niiden määrät hupenevat, se vaikuttaa myös muihin lajeihin. Me emme voi jatkaa näin, kuten olemme tähän saakka toimineet.