— Heidi Hautala

Metsien hiilinielut ovat maapallon elinehto

Heidi Hautala: Metsien hiilinielut ovat maapallon elinehto

Metsät ovat maapallolle elintärkeitä. Ne ovat hiilinieluja, jotka sitovat hiiltä ja joita ilman ihmiskunnalla ei ole tulevaisuutta. Tällä hetkellä metsähakkuut aiheuttavat 17 % globaaleista ilmastopäästöistä, joka on enemmän kuin kokonaispäästöt liikenteestä ilma-, meri ja maaliikenne yhdistettynä.

EU:ssa keskustellaan tällä hetkellä säännöistä, joihin metsien- ja maankäytön ilmastovaikutuksien laskenta perustetaan. Erityisesti keskustelua käydään siitä, asetetaanko metsien hiilipäästöjen laskennan lähtötasoksi metsien todelliset käyttötasot vai arvioidut tulevaisuuden ennustetut käyttötasot.

Mikäli lähtöpiste perustetaan arviolle tulevaisuuden tilanteesta, tilikirjojen ohi putoaa monta mottia kirjaamattomia hakkuita. Tähän Suomen hallitus kovalla lobbauksella pyrkii: muuttamaan komission ehdotusta niin, että lisähakkuiden vaikutuksia hiilinielun kokoon ei tarvitsisi huomioida.

Tilinpidon metsien hiilinieluista tulee perustua todellisiin hakkuumääriin. Tilinpitokikkailu ilmaston kustannuksella ei ole kenenkään etu. Niin tutkijat kuin ympäristöjärjestöt ovat tyrmänneet Suomen lobbaustavoitteet – ja syystä. Sekä eurooppalaisten tiedeakatemioiden selvityksessä että 68 suomalaisen metsä- ja ympäristötutkijan julkilausumassa todetaan, ettei hallituksen suunnittelema hakkuiden ja puunkäytön merkittävä lisääminen auttaisi vähentämään hiilidioksidipitoisuuden nousua ilmakehässä vielä useisiin vuosikymmeniin.

Metsiä tulisi käyttää tehokkaammin ilmastonmuutoksen hillitsemiseen kasvattamalla metsien hiilivarastoa ja toisaalta käyttämällä puuta ensisijaisesti kestäviin puutuotteisiin, joissa hiili säilyy mahdollisimman pitkään.

Suomen hallitus argumentoi, että lisähakkuut ovat väliaikainen toimi, ja hiilinielut palaavat ennalleen vuoden 2035 jälkeen. Vaikka näin olisi, tämä on ilmaston kannalta aivan liian myöhäistä. Jo nyt on epäselvyyttä siitä, olemmeko ylittäneet ilmastonmuutoksen torjunnassa kriittisen pisteen, josta ei ole paluuta. Toimia tarvitaan nyt, ei vuosikymmenien päästä.

On arveluttavaa, että hallitus sivuuttaa täysin todennetun tutkimustiedon. Metsillä on kiistämättä keskeinen rooli ilmaston lämpenemisen rajoittamisessa, ja Suomella on metsäisenä maana erityinen vastuu huolehtia metsien ilmastovaikutusten asiallisesta kirjanpidosta. Meppikollegani Nils Torvaldsin väitteet luonnonsuojelun sekoittamisesta hiilinielukeskusteluun tuntuvat tässä valossa absurdeilta.

Lobbauksensa takia Suomi on myös saanut paljon negatiivista huomiota EU:ssa. Voidaan perustellusti kysyä, onko tämä todella asia, johon Suomen kannattaa käyttää kaikki vaikuttamismahdollisuutensa tilanteessa, jossa nopeita ratkaisuja tarvitaan kaikkialla ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. 

Mieleen nousee väistämättä kysymys siitä, onko Sipilän hallitus todella sitoutunut Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanoon. Toivon niin, sillä maapallon etu on myös kansallinen etu.