— Inka Hopsu

Hallitusohjelmassa kannetaan globaalia vastuuta

Inka Hopsu

Elämme maailmassa, jossa ilmastonmuutos, sodat ja konfliktit sekä niiden aikaansaama muuttoliike eivät rajoitu vain kansallisvaltioiden rajojen sisäpuolelle. Maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemisen tulee tapahtua niin paikallisesti kuin globaalilla tasolla, monenkeskisen yhteistyön kautta.

 Kansainväliset yhteistyörakenteet kärsivät kuitenkin vastakkainasettelusta. Tämän takia on tärkeää, että Suomi on sitoutunut uuden hallitusohjelman myötä aktiivisesti tukemaan ja kehittämään sääntöpohjaista järjestelmää ja kansainvälisen oikeuden perustaa. 

Sitoutuminen ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja oikeusvaltioon on heikentynyt. Äärimmäinen köyhyys ei ole poistunut. Kansalaisyhteiskunnan tila kapenee monin paikoin. On tärkeää, että hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspolitiikan läpileikkaava linja on ihmisoikeusperustainen ja edistää YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman, Agenda 2030:n, tavoitteiden toteutumista johdonmukaisesti kaikilla politiikan sektoreilla. Hallitusohjelmassa nostetaan myös Afrikka fokukseen aiempaa enemmän niin kehityspolitiikan kuin vienninkin näkökulmasta.

Agenda 2030:n lisäksi kansainvälistä yhteistyötä ja Suomen toimintaa määrittelee Pariisin ilmastosopimus. Hiilineutraalisuustavoitteen läpivientiin tarvitaan kunnianhimoa, niin kotimaassa kuin maailmalla. On tärkeää, että sitoudumme kantamaan vastuumme kansainvälisestä ilmastorahoituksesta, jolla sekä ehkäistään ilmaston lämpenemistä että tuetaan koko ajan kasvavaa tarvetta sopeutua ilmaston ääri-ilmiöiden tuomiin muutoksiin. EU-puheenjohtajuuskauden aikana Suomen tulee osoittaa johtajuutta ilmastoagendaan sitoutumisessa ja sen nopeassa edistämisessä.  

Suomea on edellisinä vuosikymmeninä tituleerattu "rauhanturvaamisen suurvallaksi", ja haluamme olla tämän nimen veroinen tulevaisuudessakin. Uuden hallitusohjelman linjat antavat Suomelle tähän mahdollisuuden. Vahvistamme sekä rauhanvälitystyötä että sotilaallista ja siviilikriisinhallintaa. Kriisinhallinnan kehittämisestä laaditaan myös ylivaalikautinen tavoitelinjaus. Pitkittyneiden kriisien hoitaminen edellyttää rauhanrakentamisen, humanitäärisen avun ja kehitysyhteistyön yhteensovittamista. Tätä eri työmuotojen jatkumoa vahvistetaan lisäämällä humanitäärisen avun ja kehitysyhteistyörahoituksen joustavuutta. 
 
Suomi sitoutuu myös systemaattisesti edistämään YK:n päätöslauselmien 1325 (Naiset, rauha ja turvallisuus) ja 2250 (Nuoret, rauha ja turvallisuus) tavoitteita. Naisten ja tyttöjen oikeuksien vahvistamiseen kuuluu myös Istanbulin sopimuksen valvonta. Suomen on pidettävä näistä tärkeistä kirjauksista kiinni. 

Hallitusohjelman kehitysyhteistyön uudeksi temaattiseksi painopisteeksi aiempien hyvien painopisteiden rinnalle nostetaan koulutus ja erityisesti koulutuksen laadun vahvistaminen. Unescon mukaan maailmasta puuttuu 69 miljoonaa pätevää, koulutettua opettajaa. Tässä - jos missä - Suomen osaaminen on tarpeen. 

Hallitusohjelma ottaa kantaa erityisen ansiokkaasti myös osallisuuteen. Päätöksentekoprosesseihin halutaan vähemmistöt edustamaan omaa kantaansa. Esimerkiksi rauhansopimuksen lähtökohdat ovat huomattavasti kestävämmät, jos sen laadintaan osallistuvat yhteiskunnan kaikki jäsenet.  

On surullista, että hallitusohjelmaan kirjatut kehitysyhteistyömäärärahat ovat vielä kaukana YK:n asettamasta 0,7 prosentin tavoitteesta, mutta lupaus aikataulutetun tiekartan laatimisesta on oikea. Koska suuri rahoitusosuus toteutuu myös investointien kautta, on tärkeää, että rahoituksen painopisteistä on linjattu, YK- ja muun monenkeskisen rahoituksen sekä järjestörahoituksen kasvattamisesta kehitysyhteistyömomentilta. 

Globaalin vastuun kantaminen näkyy myös hätää kärsivien ihmisten auttamisessa. Suomi nostaa hallituskauden aikana pakolaiskiintiötä, turvapaikanhakijoiden oikeusapu turvataan, edellytetään, että sisäisen paon ja maalinjausten on oltava linjassa YK:n suositusten kanssa.

Erinomaisten kansainvälisten tavoitteiden lisäksi Suomen on itse oltava esimerkki siitä, kuinka ihmisoikeuksista pidetään kiinni.