— Inka Hopsu

Meret tarvitsevat suojelua

Meret ja vesistöt ovat sekä ilmastonmuutoksen torjunnan että luonnon monimuotoisuuden kannalta erittäin merkittävässä asemassa. Meret, ja niissä asuvat pieneliöt kuten plankton, varastoivat hiilidioksidia ilmakehästä. Hiili kulkeutuu planktonia ravinnoksi syöviin merieläimiin, ja niiden kautta hiili päätyy lopulta merenpohjan maa-ainekseen. Ilman tätä hiilen varastoitumisen ketjua ilmakehässä olisi merkittävissä määrin enemmän hiilidioksidia ja ilmastonmuutos olisi hyvin todennäköisesti pelättyä pidemmällä.

Vaikka merten ja vesistöalueiden merkitys ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta on äärimmäisen tärkeä, mertensuojelukysymykset ovat edenneet hitaasti. Kuvat pinta-alaltaan jopa kolme kertaa Ranskan kokoisesta valtavasta roskapyörteestä Tyynellämerellä ovat herättäneet monet pohtimaan keinoja merten puhdistamiseen ja meriluonnon suojeluun.

Tällä hetkellä maailman meristä vain noin viisi prosenttia on suojeltu. Onneksi kuitenkin tutkijat ovat päätöksentekijöiden edellä. Vuonna 2019 Oxfordin ja Yorkin yliopiston meribiologit julkaisivat raportin, jossa käy karulla tavalla selväksi merten ja vesistöalueiden huono kunto. Merieläinten, esimerkiksi merilintujen, kilpikonnien ja haiden, määrä on dramaattisesti vähentynyt. Teollinen kalastus, syvän meren kaivaukset ja muovin lisääntyminen merissä aiheuttaa merkittäviä ongelmia merielämän monimuotoisuudelle. Lisäksi ilmastonmuutos kiihdyttää merten happamoitumista, lämpenemistä ja rehevöitymistä, joka asettaa koko merten ekosysteemin alttiiksi romahtamiselle.  

Tutkijat vaativatkin raportissaan, että 30 prosenttia maailman meristä suojeltaisiin vuoteen 2030 mennessä. Raportissa tutkijat jakoivat merialueet alueisiin erilaisten suojelupiirteiden perusteella, näitä ovat esimerkiksi eläinlajien ja elinympäristöjen levinneisyys. Näistä alueista on koostettu maailmanlaajuinen mertensuojelua tarvitsevien alueiden verkosto, jossa eri suojelupiirteet on pyritty mahdollisimman hyvin ottamaan huomioon.

Suojelun piiriin olisi elintärkeää saada erityisesti arktiset merialueet, joihin ilmaston lämpeneminen vaikuttaa kiivaasti. Arktisen alueen ilmasto lämpenee jopa kaksi kertaa nopeammin kuin maapallolla keskimäärin. Myös Suomen arktisessa strategiassa on kirjaus ”Suomen, kuten koko kansainvälisen yhteisön etujen mukaista on arktisten maa- ja merialueiden suojelu sekä ekologisesti kestävä taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys”. 

Tällä hetkellä neuvottelut YK:n mertensuojelusopimuksesta ovat käynnissä ja viimeisen neuvottelukierroksen oli tarkoitus olla maaliskuussa, mutta koronapandemia muutti tilannetta niin, että neuvottelut siirtyivät myöhempään ajankohtaan. 

Kansainvälisen näkökulman lisäksi meillä on kansallisesti myös paljon työtä merialueiden ja vesistöjen suojelemiseksi. Meille monelle tuttu ja rakas Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä. Viimeisten vuosien aikana valitettavan useasti olemme kesäisin päässeet todistamaan sinilevälauttojen huomattavaa määrää rannikkoalueillamme. Sinileväkukinnot ovat kiihtyneet ennen kaikkea fosforin määrän lisääntyessä meressä. Fosforia taas päätyy mereen valumavesien mukana maatalouspelloilta, erityisesti Saaristomereltä. Hallitus on pyrkinyt estämään fosforin päätymistä mereen lisäämällä viljelijöille tukea peltojen kipsin levitykseen. Kipsi sitoo fosforin peltoon ja maaperään.

Itämeren suurimmat ongelmat liittyvät rehevöitymiseen ja merenpohjan happikatoon. Ravinteiden, kuten rannikkoseutujen maatalousalueiden valumavesien mukana kulkeutuvan fosforin, lisääntyessä levän määrä kasvaa. Kuollessaan levä vajoaa pohjaan, jossa sen hajoamisprosessi kuluttaa vedestä happea.

Hapettomissa olosuhteissa pohjan maa-aineksesta pääsee vapautumaan siihen kertaalleen jo sitoutunutta fosforia. Tämä niin kutsuttu sisäinen kuormitus lisää rehevöitymistä edelleen ja itseään ruokkiva kierre on valmis. Happikadon takia pohjaeläimet kuolevat, mikä vaikuttaa niitä ravintonaan käyttäviin kaloihin ja tätä kautta koko ravintoketjuun.

Ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta merten ja vesialueiden suojelu on elintärkeää ja vaatii nopeasti lisätoimia.