— Inka Hopsu

Kohti vähähiilistä yhteiskuntaa

Kesä koittaa ja Suomen koronatartuntaluvut ovat vähäisiä. Niin hallitus kuin suomalaiset ovat kuluvan kevään ja alkukesän aikana onnistuneet hyvin tavoitteessaan suojella elämää. Talouden luvut ovat sen sijaan synkempiä. Maailmanlaajuisesti yksityiset investoinnit vähenevät, kokonaistuotannon ja kaupan arvioidaan laskevan, huolet koskevat vahvasti myös koko euroaluetta

Ympäri maailman niin tutkijat, ekonomistit, talousvaikuttajat kuin päättäjät näkevät taloudellisen kriisin tuomassa elvytyksessä kuitenkin myös mahdollisuuden. Ilmastokriisi ja biodiversiteettikato ovat maailman ja elämänmuotomme suurimmat uhat, jotka eivät ole poistuneet mihinkään koronakriisin aikana. Polku Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden täyttämiseksi ja vähähiilisen yhteiskunnan rakentumiseksi ei tapahdu itsestään. Elvytystoimet antavat tähän rakennustyöhön mahdollisuuden, jota emme saa Suomessakaan hukata.

Enää ei riitä vanha fakta siitä, että infrastruktuurin rakentaminen on nopea tapa saada talouteen vauhtia. Pelkkä talouden kasvu ei ole tässä maailman tilassa riittävä saavutus. Tarvitsemme vihreää elvytystä. Onnistuneet valinnat kotimarkkinan elvytyksessä ja panostukset korkeaan osaamiseen, ovat myös edellytyksiä vientivetoisen maamme menestykselle.

Elvyttävien toimien on pohjauduttava viime kädessä tutkittuun tietoon. Poliittisia päätöksiä tehtäessä ja toimia valitessa on hyvä hyödyntää tiedepaneelin kaltaista neuvoa-antavaa, tutkittuun tietoon pohjaavaa yhteistyöelintä. Lisäksi on välttämätöntä käyttää valintojen perusteena kestävän kehityksen mittareita, niin ilmasto- kuin työllisyysvaikutusten arviointia.

Hyvinvoivat ja osaavat ihmiset ovat tämän maan voimavara

Yhteiskunnan elinvoima rakentuu hyvinvoivien yksilöiden varaan. Korona-aika on kuitenkin lisännyt lasten, nuorten ja perheiden pahoinvointia. Etäopetuksen pariin siirtyminen oli valtava ponnistus niin opettajilta, oppilailta kuin lasten ja nuorten vanhemmiltakin. Valitettavasti etäopetus on kuitenkin osaltaan entisestään kasvattanut oppimiseroja.

Tarvitaan nopeasti esitettyä lasten- ja nuorten hyvinvointipakettia ja panostuksia koulutuksen laatuun varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin asti. 

On tärkeää huolehtia, ettei Suomi ajaudu osaajapulaan väestön ikääntyessä. Korkeakoulujen aloituspaikkoja on lisättävä aloille, joilla on työvoiman tarvetta ja alueille, joissa on vaikeaa koulutuspaikkaa saada suuren kysynnän vuoksi. Lisäksi on panostettava jatkuvaan oppimiseen ja nostettava TKI-rahoituksen tasoa. 

Historiallisen suuri lisätalousarvio, noin 5,5 miljardia euroa, pyrkii vastaamaan koronakriisin vaikutusten paikkaamiseen ja elvyttämään taloutta. On hyvä, että työllisyystavoitteen kunnianhimosta pidetään kiinni ja jo tässä kohtaa määriteltiin tavoitteeksi yli 60 000 lisätyöllistä. Työuria on pystyttävä pidentämään ja nuorten työllistymistä on parannettava. Myös ikääntyneiden työllisyyteen tulee panostaa, mm. tukemalla työssä jaksamista, osa-aikatyön mahdollisuuksia ja yleistä hyvinvointia esimerkiksi terveyttä ja liikkumista edistävin toimin. 

Korkean osaamisen ja hyvinvoinnin varaan on hyvä rakentaa kriisistä elpyvän Suomen ekologista jälleenrakennusta.