Vettä vaelluskaloille! Vettä vaelluskaloille!

VETTÄ VAELLUSKALOILLE!

Vihreän eduskuntaryhmän julkaisu 5.12.2018.

Luonnonvaraisista vaelluskalakannoistamme on jäljellä vain rippeet. Vaelluskaloja ovat lohi, järvilohi, ankerias, nahkiainen, toutain, taimen sekä nieriän, harjuksen ja siian vaeltavat kannat. Vaelluskalat tarvitsevat vapaan kulkumahdollisuuden mereltä jokiin, joissa ne kutevat ja viettävät poikasaikansa.  

Luontaisen lisääntymisen edellytyksenä ovat myös koski- ja virtapaikat, sopivat kutusoraikot ja puhdas vesi. Poikasvaiheen jälkeen vaelluskalat lähtevät syönnösvaellukselle kutujoesta merelle, josta ne muutaman vuoden kasvettuaan palaavat takaisin kotijokeensa lisääntymään.

”Vihreä eduskuntaryhmä esittää toimia uhanalaisten vaelluskalakantojen elvyttämiseksi.” - Hanna Halmeenpää

Vihreät vaativat vaelluskalakantojen elvyttämistä ja puhtaampia vesistöjä. Näissä kiirellisissä tavoittessa on edetty aivan liian hitaasti - sekä Suomessa että EU:ssa. Vaelluskalakannat ovat äärimmäisen uhanalaisia. Nousukaloja ja vapaita nousureittejä on vaelluskalavesistöissä liian vähän. Lisäksi salakalastus uhkaa vaelluskalakantoja paikoin vakavasti.

Pääosa Suomen joista valjastettiin sähköntuotantoon toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina kiireellä, lupamenettelyä keventäneen poikkeuslain turvin. Miltei kaikkiin suuriin lohijokiimme on rakennettu voimalaitoksia.

Myös lukuisat pien- ja minivesivoimalat virtavesissämme estävät uhanalaisten kalojen vaelluksen. Lisäksi kymmenet tuhannet teiden ylitysrakenteet, pääasiassa tierummut, ovat kulkuesteitä kaloille ja muille vesieliöille.

Aikaa voimalaitospatojen rakentamisesta on kulunut vuosikymmeniä. Ajan oloon ymmärrys, tieto ja tutkimus vesirakentamisen haitoista vaelluskaloille on syventynyt. Niin kansalliset strategiat kuin EU:n yhteinen vesilainsäädäntö edellyttävät vaelluskalakantojen elvyttämistä nykytiedon pohjalta.

Maa- ja metsätalousministeriön johdolla on laadittu kaksi valtioneuvoston hyväksymää strategiaa: vuonna 2012 Kansallinen kalatiestrategia ja vuonna 2014 Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia. Nämä strategiat ja vuonna 2016 voimaan astunut kalastuslaki tähtäävät uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden vahvistamiseen. Lohi- ja meritaimenstrategian toimenpiteisiin liittyen maa- ja metsätalousministeriössä on juuri valmisteltu esitys Suomen alkuperäisten meritaimenkantojen elvytys- ja hoitosuunnitelmaksi. Se on parhaillaan lausuntokierroksella.

Uuden kalastuslain ja -asetuksen tärkeimpiä tavoitteita on kalakantojen luontaisen elinkierron turvaaminen. Koska vaelluskalakantojen tila on erittäin heikko useilla vesistöalueilla Suomessa, säädellään vaelluskalojen kalastusta aiempaa yksityiskohtaisemmin. Tietyt vesialueet on määritelty vaelluskalavesistöiksi ja niissä kalastaminen vaatii kalastajalta erityishuomioita.

Painopiste on siis siirtymässä kalojen istutuksista luontaisen lisääntymiskierron ylläpitämiseen ja palauttamiseen. Tähän Suomea velvoittavat myös EU:n vesipuitedirektiivi ja meristrategiadirektiivi, joiden viitoittamana kansalliset vesien- ja merenhoitosuunnitelmat on laadittu edistämään vesien laatua ja ekologista tilaa. Kalatierakentamiselle ja vaellusesteiden poistamiselle sekä vesistöjen ja valuma-alueiden kunnostuksille on vankat perusteet.

Kalateitä rakennetaan, jotta vaelluskalat pääsevät ohittamaan vesivoimalan padon tai muun vaellusesteen. Tekniset kalatiet tehdään betonista, luonnonmukaiset kalatiet taas voidaan rakentaa vanhaan luonnonvesiuomaan tai muistuttamaan mahdollisimman paljon luonnonpuroa, ja ne voivat toimia myös lisääntymis- ja poikasalueena.

Vesivoimaloiden vanhoissa ja pysyvissä vesiluvissa määrätyt kalatalousvelvoitteet on aikanaan asetettu silloisen tiedon perusteella ja ne korvaavat vain murto-osan kalakannoille aiheutuneista haitoista. Voimaloiden kalatalousvelvoitteet ovat lähes poikkeuksetta kalojen poikasistutuksia, joiden tuotto on voimakkaasti laskenut. Uuden tiedon valossa pitäisi suosia kalateiden rakentamista. Osassa vanhoja pieniä voimalaitoksia vesilupaan ei ole määrätty kalatalousvelvoitetta lainkaan.

Nykyisin toimivia isoja vesivoimaloita tarvitaan myös jatkossa osana uusiutuvan energian kokonaisuutta. Yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden vuoksi on välttämätöntä saattaa vanhojen voimaloiden kalatalousvelvoitteet vastaamaan tätä päivää ja ajantasaista eurooppalaista lainsäädäntöä mahdollisimman pian.

Uusia vesivoimalaitoksia ei voitaisi rakentaa ilman merkittävää haittaa luonnolle. Vielä vapaana virtaavia vesiä turvaa Suomen luonnonsuojeluhistorian merkittävimpiin päätöksiin kuuluva koskiensuojelulaki, joka tuli voimaan vuonna 1987. Päätös on kestänyt, vaikka sitä on koeteltu viime vuosiin saakka.

Jo ennen voimalaitosten rakentamista vaelluskalojen elinoloja ovat osittain haitanneet virtavesissä tukinuittoa varten tehdyt koskien perkaukset. Myöhemmin ravinnekuormitus ja muut päästöt vesistöihin esimerkiksi metsien ja soiden ojituksista ovat heikentäneet veden laatua. Tierumpujen aiheuttamat vaellusesteet puolestaan estävät muuten hyvälaatuisissakin purovesistöissä kalojen vaelluksen ja luontaisen lisääntymisen kymmenillä tuhansilla kilometreillä pieniä virtavesiä.

Vaikka vesiensuojelutoimia on parannettu, mereen laskevien jokiemme kunto ja veden laatu luokitellaan yhä pääosin vain tyydyttäväksi. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi ja vesienhoitolaki ovat velvoittaneet Suomea pyrkimään kohti hyvää veden laatua ja ekologista tilaa jo 18 vuotta.

”Vastuu kalatiehankkeiden toteuttamisesta ja ylläpidon kustannuksista kuuluu yksiselitteisesti haitan aiheuttajalle eli vesivoimayhtiölle, ei valtiolle. Valtion rahoitusta tarvitaan vesistöjen kunnostushankkeisiin ja tutkimuksen rahoittamiseen.” - Hanna Halmeenpää

Vastuu kalatiehankkeiden toteuttamisesta ja ylläpidon kustannuksista kuuluu yksiselitteisesti haitan aiheuttajalle eli vesivoimayhtiölle, ei valtiolle. Valtion rahoitusta tarvitaan vesistöjen kunnostushankkeisiin ja tutkimuksen rahoittamiseen.

Jokivarsien asukkaat ja kalastajat ovat odottaneet menneiden virheiden korjaamista jo pitkään. Seuraavan hallituksen on korkea aika toimia!

 Vihreä eduskuntaryhmä esittää, että tehokkaat toimet vaelluskalakantojen elvyttämiseksi on aloitettava mahdollisimman pian.

KEINOT VAELLUSKALAKANTOJEN ELVYTTÄMISEKSI

  1. Vanhojen vesivoimaloiden kalatalousvelvoitteet ajan tasalle

  2. Tarkistetaan vesilakia – kalatalousvelvoitteet kaikille voimaloille

  3. Kunnostetaan vesistöjä ja valuma-alueita, lisätään tutkimusrahoitusta
     


1.  Vanhojen vesivoimaloiden kalatalousvelvoitteet ajan tasalle

Vesivoimaloiden rakentamiseen myönnetyt vesitalousluvat ovat pysyviä. Vesilupien yhteydessä aikanaan määrätyt kalatalousvelvoitteet ovat yleensä kalojen poikasistutuksia, jotka on asetettu silloisen tiedon perusteella. Tieto haitoista ja korvaustoimien vaikutuksista on kuitenkin lisääntynyt, ja velvoitteita tulee nyt tarkastella uudelleen tämän päivän tietämyksen perusteella.

Maa- ja metsätalousministeriön tilaama Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (nyk. Luonnonvarakeskus) selvitys vanhentuneiden kalatalousvelvoitteiden uusimistarpeesta valmistui jo vuonna 2014. Selvityksessä todettiin voimayhtiöille määrättyjen kalatalousvelvoitteiden arvon olevan keskimäärin vain 15 % siitä, mitä niiden kuuluisi olla, jotta voimalaitosrakentamisesta aiheutuneet haitat vaelluskalakannoille korvautuisivat.

Nykytiedon valossa vesivoimalat on velvoitettava rakentamaan kalateitä.Nykyiset vaelluspoikasistutukset eivät enää vastaa aikaa, niiden tuotto on romahtanut eivätkä ne toteuta kalojen luontaista elinkiertoa.Tämän toteavat niin kalatiestrategia, vesienhoitosuunnitelmat, Itämeren lohen hoitosuunnitelma kuin kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia.  

Kalatalousvelvoitteet tulee muuttaa kalanistutuksista osittain kalatierakentamiseksi ja pienpoikasistutuksiksi sisävesialueelle. Lisäksi voimalaitosten vesitalousluvissa on EU:n vaatimusten mukaan otettava käyttöön ekologinen virtaama, joka turvaa riittävän veden kalateihin ja poikasten alasvaellukseen. Tällöin saadaan kestävä ratkaisu vaelluskalojen olosuhteisiin kaikilla rakennetuilla joilla.

Vesilaki lähtee ’aiheuttaja maksaa’ -periaatteesta ja mahdollistaa kalatalousvelvoitteen tarkistamisen tai muuttamisen, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Epätarkoituksenmukaiseksi osoittautunutta kalatalousvelvoitetta voidaan lisäksi tarkistaa, jos velvoitteen kalataloudellista tulosta voidaan parantaa kustannuksia merkittävästi lisäämättä.

Vesilain tarkoittamia olosuhteiden muutoksia ovat esimerkiksi veden laadun paraneminen, kalastoa koskevan tutkimustiedon lisääntyminen ja teknistaloudellisten mahdollisuuksien kehittyminen.

ELY-keskuksen kalatalousviranomaiset ovat vesilain mukaisesti paikoin jo hakeneet voimalaitosten kalatalousvelvoitteisiin laajempia muutoksia tai kevyempää tarkistamista aluehallintovirastoilta. Ensimmäiset suuremmat velvoitemuutokset Pielisjoen ja Laatokkaan laskevan Hiitolanjoen voimalaitoksilla on jo toteutettu. Velvoitemuutokset kalateiden rakentamiseksi ovat nyt vireillä myös Kemijoella, Iijoella ja Oulujoella.

Voimayhtiö on käytännössä ainoa taho, joka pysyy joella yhtä kauan kuin jokea säännöstellään. Siksi voimalaitosrakentamisesta aiheutunut kalataloudellinen vahinko on voimayhtiön vastuulla ja kustannettavana. Lain mukaan aiheutetun haitan korvaamista ja kompensointia ei voi vastuuttaa tai määrätä vahingonkärsijöille.

Vastuullisiksi toimijoiksi kalatiehankkeisiin on kuitenkin tavoiteltu vesialueen yksityisiä omistajia, Metsähallitusta ja jokivarren kuntia, eli vahingonkärsijöitä. Kalatiestrategiaa ei tule toteuttaa siten, että valtio tai haitankärsijät maksaisivat kalatiet ja korvauksen kalatien vedestä. Niiden ei pidä kalatiehankkeissa toimia myöskään luvanhakijana ja –haltijana ja joutua näin vastaamaan kalatierakenteiden ylläpidosta tai muusta vastuusta.

Haitankärsijöillä on lain mukaan oikeus osallistua myöhemmin myös kalatievelvoitteiden seurantaan sen toimivuuden turvaamiseksi, aivan kuten nykyisinkin haitankärsijät lausuvat istutusvelvoitteiden suunnitelmista vuosittain tai hoitokausittain. Päävastuu kuuluu yksiselitteisesti voimayhtiöille.

Kalateiden rakentaminen ja vaelluskalojen elinkierron palauttaminen yhdessä kutualueiden kunnostustoimien kanssa on tarpeen. Vanhojen kalatalousvelvoitteiden muutoksien kautta vahingonkärsijät kuten jokivarsien asukkaat ja kalastajat tulevat saamaan heille kuuluvan oikeudenmukaisen korvauksen ja vaelluskalojen nousuun riittävän vesimäärän kalateihin ilman erillistä korvausta.

2.   Tarkistetaan vesilakia – kalatalousvelvoitteet kaikille voimaloille

Suomessa on lukuisia sähköntuotannon kannalta merkityksettömiä minivesivoimaloita. Alle 1 MW laitoksia on lukumääräisesti lähes 40 % vesivoimaloista, mutta ne tuottavat vain noin 1 % vesivoimalla tuotettavasta sähköstä. Useimmiten ne sijaitsevat vesistöissä, joissa elää uhanalaisia vaelluskalakantoja.

Osa pienvesivoimayhtiöistä ei ole toteuttanut niille määrättyjä kalatievelvoitteita. Tämä ilmeni Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tuoreesta selvityksestä. Velvoitteiden toteuttamatta jättäminen on hidastanut uhanalaisten vaelluskalojen palauttamista padottuihin jokiin. Myös pelkkä veden luovutus valtion tai jonkin muun tahon rahoittamaan kalatiehen on voimayhtiöiden oman käsityksen mukaan yleensä kohtuutonta.

Monille minivesivoimalaitoksille ei myöskään ole alkuperäisessä vesitalousluvassa määrätty minkäänlaisia kalatalousvelvoitteita. Nykyisen vesilain mukaan tällaista 0-velvoitetta ei voida muuttaa.

Vesilakia tulee tarkistaa siten, että kaikille vesivoimalaitoksille voidaan asettaa kalatalousvelvoite ja samalla edellyttää riittävän suuruista minimivirtaamaa tai virtaamaosuutta vaelluskalojen nousun ja vaelluspoikasten alasvaelluksen mahdollistamiseksi.

Tätä Suomelta edellyttää vesipuitedirektiivin johdosta myös Euroopan unioni, sekä Pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategia ja Uhanalaisten lajien suojelun toimintaohjelma. Toimenpiteet vesilain tarkistamiseksi ovat erittäin tarpeellisia ja perusteltuja.

3.    Kunnostetaan vesistöjä ja valuma-alueita, lisätään tutkimusrahoitusta

Jotta vaelluskalakantoja voidaan tuloksekkaasti suojella ja pelastaa, on päätösten perustana jatkossakin oltava luotettavaa tieteellistä tutkimus- ja seurantatietoa kalakannoista, kalataloustoimenpiteiden vaikuttavuudesta, kalatierakentamisesta ja muista teknistaloudellisista ratkaisuista sekä vesien tilan parantamisesta.

Valtion tutkimuslaitosten, kuten Luonnonvarakeskuksen ja yliopistojen perusrahoitusta on vahvistettava ja tutkimusrahojen riittävää kanavoitumista vesistöihin ja kalakantoihin liittyvään tutkimukseen tarkennettava.

Valtion rahoitusta tulee kohdentaa nopeasti toteutettaviin vaelluskalojen oloja parantaviin hankkeisiin. Korjataan siltarumpuja, otetaan käyttöön uusi ohjeistus tierummuille ja poistetaan muita pieniä vaellusesteitä. Kunnostetaan vaelluskalojen kutusoraikkoja ja toteutetaan tukitoimenpiteenä pienpoikasistutuksia.

Kunnostetaan valuma-alueita ennallistamalla ojitettuja soita ja metsätaloudelle merkityksettömiä turvemaita, jotta vesistöjen kuormitusta saadaan vähennettyä ja veden laatu paranee. Parannetaan ojitettujen alueiden ja maatalouden vesiensuojeluratkaisuja ja vähennetään taajamien hulevesien valumaa vesistöihin.


Uhanalaisten vaelluskalakantojen elvyttäminen on välttämätöntä luonnon monimuotoisuuden sekä vesivoiman käytön sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden kannalta. Monipuolinen vesistöjen tilan parantaminen tukee kalakantojen suojelua. Kun vaellusesteiden poistamisen, riittävän veden virtauksen sekä vesistöjen ja valuma-alueiden kunnostamisen avulla saadaan lohi ja meritaimen palaamaan patojen yläpuolisille laajoille lisääntymis- ja poikastuotantoalueille, on se aivan huikeaa edistystä paitsi vaelluskaloille, myös monen jokivarren vetovoimalle ja matkailuelinkeinolle eri puolilla Suomea!

Kuva: Petteri Hautamaa

Jaa sivu: