Hyväksytty Vihreiden valtuuskunnan kokouksessa 28.9.2008

Vihreän asuntopolitiikan tavoitteena on muun muassa:

  • laittaa päästöt kuriin
  • panna stoppi market-Suomelle ja energiasyöpölle rakentamiselle
  • nousta liikenneruuhkista pyörän selkään ja raiteille
  • tehdä vuokra-asumisesta kaikille sopiva ja kohtuuhintainen vaihtoehto
  • löytää yhteisöllisyys, monimuotoisuus ja valinnanvapaus takaisin suomalaiseen asuntorakentamiseen
  • pelastaa vanhat rakennukset
  • parantaa kaupunkiasumisen ja kerrostalorakentamisen laatua
  • hoitaa asunnottomuutta
  • suunnitella ja rakentaa esteetöntä.


Sisällysluettelo

Visio hyvästä asuinympäristöstä
Päästöt alas - seis market-Suomelle!
Kaupunkiseudut eheiksi
Potkua päätöksentekoon
Vihreä vaihtoehto texas-asumiselle
Liikenneruuhkista pyörän selkään ja raiteille
Rakentaminen energiatehokkaaksi
Talojen ei tarvitse olla energiasyöppöjä
Kohtuuhintaista tuotantoa tarvitaan
Lähiöt kuntoon
Vuokra-asumisesta vaihtoehto kaikille
Valtion tukema vuokra-asuminen
Asunnottomuutta pitää hoitaa
Monet tarvitsevat tukea
Monimuotoinen asuminen
Asuntotuotantoon tarvitaan vaihtoehtoja
Yhteisöllisyys
Asuinympäristöt viihtyisiksi
Vanhat rakennukset ja arkkitehtuuri
Viheralueet ovat osa asumiskulttuuria
Asuntoja nuorille

Visio hyvästä asuinympäristöstä

Hyvä asuinympäristö on terveellinen, turvallinen, viihtyisä ja ekologisesti sekä sosiaalisesti kestävä. Siellä on tarjolla laadukkaita eri elämäntilanteisiin sopivia asuntoja ja palveluja.

Viihtyisän asuinympäristön luomisessa tarvitaan asukkaiden kuuntelua, tahtoa, harkintaa ja hyvää suunnittelua. Hyvä ja turvallinen asuinympäristö muodostuvat siitä, että lähiympäristö on tuttu, hyvin hoidettu ja sen suunnitteluun voi vaikuttaa. Arkkitehtuuri on laadukasta, kunnianhimoista ja monipuolista. Hyvä asuinympäristö edistää sukupuolten tasa-arvoa ja ihmisten yhdenvertaisuutta riippumatta esimerkiksi etnisestä taustasta, perhemuodosta ja liikuntakyvystä.

Hyvässä asuinympäristössä palvelut ovat kaikkien ulottuvilla, sieltä on yhteys luontoon, rannat ja puistot ovat helposti saavutettavissa ja ympäristö houkuttelee virkistäytymään ja liikkumaan.

Kestävässä asuinympäristössä voi asua pitkään tutulla asuinalueella vähän väliä muuttamatta, vaikka perhekoko saattaa muuttua. Asunnot ovat muunneltavia, esteettömiä ja joustavat tilantarpeen mukaan.

Hyvä asuinympäristö mahdollistaa ekologisesti kestävän ja ympäristöä säästävän elämäntavan. Omien valintojensa kautta asukkaat voivat myös vaikuttaa asumiskustannuksiinsa ja asuinympäristönsä viihtyisyyteen ja laatuun. Asukkaiden osallistuminen ja osallistaminen, avoimuus, vuorovaikutus sekä asukaslähtöisyys ovat hyvän asumisen perusedellytyksiä.

Tutussa ja omaksi koetussa asuinympäristössä asukkaat asuvat pitkään sekä pitävät asuntoaan ja asuinympäristöään hyvässä kunnossa – asumismuodosta riippumatta. Asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien, osallistamisen ja yhteisöllisyyden vahvistaminen lisää asuinalueiden arvostusta ja arvoa.


Päästöt alas - seis market-Suomelle!

Tässä paperissa linjataan Vihreiden ratkaisuja kasvukeskusten ja kaupunkien asumisen ongelmiin.

Käynnissä on suurin muuttoliike sitten 70-luvun. Suomi kansainvälistyy. Asumisen tarpeet muuttuvat ja moninaistuvat.

Julkisessa keskustelussa asumiseen tarjotaan kaksi kärjistettyä vaihtoehtoa: pieni, ahdas, kallis ja turvattomaksi koettu kaupunkiasuminen ja hulppea, energiaa tuhlaava ja yksityisautoiluun perustuva haja-asutusasuminen kaukana palveluista.

Vihreässä asuntorakentamisessa luonto tulee kaupunkiin ja asumismuodot moninaistuvat. Tulevaisuudessa kaupungit eivät ole harmaita vaan vihreitä.

Ei ole yhdentekevää miten rakennamme ja miten asumme. Ilmastonmuutos haastaa nykyisen energian ja luonnonvarojen tuhlausta lisäävän asuntorakentamisen, yhdyskuntarakenteen hajautumisen samoin kuin kulutuskeskeisen elämäntapamme.

Kaupunkiseutujen ja Helsingin metropolialueen kasvun hallintaan tarvitaan strategista kokonaisajattelua, joka voi tarkoittaa myös kaupunkien yhdistymisiä. Kuntien yhdistyessä on varmistettava paikallisdemokratian toimivuus.

Asuntopolitiikan on entistä paremmin vastattava ihmisten tarpeisiin, mutta tehtävä se kestävällä tavalla. Hajautuvaa yhdyskuntarakennetta on pystyttävä eheyttämään. Rakentamisesta on tehtävä nykyistä energiatehokkaampaa. Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ja rakennusten energiakulutuksen vähentäminen ovat tärkeimpiä toimenpiteitä asumisen ilmastopäästöjen vähentämiseksi.

Asumisen suunnitteluun tarvitaan uusia ratkaisuja ja uutta ajattelua. Asukkaat on otettava mukaan asumisen ja asuinympäristön kehittämiseen jo suunnitteluvaiheessa. Niiden jotka tarvitsevat tukea asumisessaan on myös voitava vaikuttaa asumismuotoonsa ja asuinympäristöönsä. Esteettömyys on tasavertaisten asumismahdollisuuksien edellytys ja sen on oltava kaiken rakentamisen ja peruskorjauksen lähtökohta.

Vuokra-asuminen on vihreässä asuntopolitiikassa keskeisellä sijalla. Vuokra-asumisen on oltava todellinen vaihtoehto kenelle tahansa.

Eriarvoisuus on lisääntynyt ja asunnottomuus on keskittynyt kaupunkeihin. Vihreän asuntopolitiikan keskeisiä tavoitteita on monipuolinen asuntotarjonta, sosiaalinen eheys ja kestävyys, kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon lisääminen, yhdenvertaisuuden takaaminen asuntojen saatavuudessa sekä tukea tarvitsevien asunto-olojen turvaaminen.

Vihreässä asuntopolitiikassa asukas valintoineen on keskiössä. Asumisen ja asuinympäristömme kokonaisvaltaiseen suunnitteluun tarvitaan uusia vihreitä ratkaisuja ja asukaslähtöistä ajattelua.


Kaupunkiseudut eheiksi

Kaupunkiseutu tarkoittaa keskuskuntaa ja sitä ympäröiviä lähikuntia, jotka ovat tiiviissä yhteydessä keskuskuntaan. Kaupunkiseudun koko väkiluvun laskeminen antaa todellisemman kuvan talousalueen koosta. Suomen suurimmat kaupunkiseudut väkiluvun mukaan ovat Helsinki, Tampere, Turku, Oulu, Lahti, Jyväskylä, Pori, Kuopio ja Joensuu.
Lähde: Tilastokeskus


Potkua päätöksentekoon

Väestö keskittyy yhä enemmän kaupunkiseuduille. Asutus hajautuu yhä kauemmas kasvukeskusten reunoille alueille joissa ei ole toimivaa joukkoliikennettä, palvelut ovat kaukana asutuksesta ja työmatkat ovat pitkiä.

Autoriippuvuus kasvaa ja alueellinen epätasa-arvo lisääntyy.

Helsingin alueella kärsitään muita kasvavia kaupunkiseutuja enemmän yhdyskuntarakenteen hajautumisesta ja kasvavista liikennemääristä. Helsingin kaupunkiseutu on Euroopan väljimmin rakennettu suurkaupunkialue.


YTV-alueelle (Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa) sukkulointi eli alueen ulkopuolella asuvien työssäkäynti YTV-alueella jatkaa kasvuaan. Tuoreimman työssäkäyntitilaston (31.12.2005) mukaan YTV-alueella käy töissä 116 900 pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvaa. Lähde: YTV


Kaupunkiseutujen hajautumisen salliminen on ekologisesti kestämätöntä. Hallitsematon rakentaminen asemakaava-alueiden ulkopuolella on osoitus kuntien haluttomuudesta käyttää nykylainsäädännön suomia mahdollisuuksia yhdyskuntarakenteen energiatehokkuuden edistämiseksi.

Kaupunkiseutujen elinvoimaisuuden säilyttäminen vaatii yhteisiä alueellisia tavoitteita. Asukkaat liikkuvat joka tapauksessa yli kuntarajojen työn, ostosten ja harrastusten perässä. Vihreän asuntopolitiikan tavoitteena on kaupunkiseutujen ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä kehitys.


Vihreät linjaukset:

  • Kaupunkiseutujen maankäytön, liikenteen ja asumisen suunnittelulle luodaan yhtenäinen päätöksenteko- ja kaavoitusjärjestelmä.
  • Maankäytön lainsäädäntöä kehitetään siten, että siihen sisällytetään yhdyskuntarakenteen energiatehokkuutta ohjaavia säädöksiä.
  • Hallitsematonta rakentamista asemakaava-alueiden ulkopuolella hillitään määrätietoisesti.
  • Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen hallintaa parannetaan strategisella ohjauksella, joka edellyttää paikallistason kehittämistarpeiden ymmärtämistä ja vahvaa paikallisdemokratiaa.
  • Suurimpien kasvukeskusten kunnat sekä Helsingin seudun 14 kuntaa yhdistetään seudullisen metropolihallinnon alle. Samalla turvataan paikallisdemokratian toimivuus.


Kansainvälisesti hyviä esimerkkejä elinvoimaisista ja kilpailukykyisistä kaupunkiseuduista joissa on toimiva seutu- ja paikallishallinto ovat Vancouver ja Kööpenhamina (Öresundin alue). Seututaso huolehtii kaupunkiseudun strategisesta ohjauksesta, paikallistasolla huolehditaan asukkaiden hyvinvoinnista ja paikallisdemokratiasta.


Vihreä vaihtoehto texas-asumiselle

Kaupunkiseutujen kasvupaineet, samoin kuin kaupunkeihin muuttava väestö, ovat monimuotoisempia kuin 70-luvulla. Paluuta 70-luvun betonilähiörakentamiseen ei enää ole. Kaupunkiseutujen eheyttämiseksi tarvitaan uusia ratkaisuja.

Ekologisesti kestävän yhdyskunnan perusedellytys on riittävä maankäytön tehokkuus ja asukastiheys. Tiivis yhdyskuntarakenne mahdollistaa riittävän palvelutason sekä joukkoliikenteen käytön.

Olemassa olevaa rakennetta hyödyntävä täydennysrakentaminen vastaa jo lähtökohtaisesti kestävän kehityksen mukaista kaupunkirakentamista. Täydennysrakentaminen parantaa asuinalueiden elinvoimaa ja parhaimmillaan turvaa myös palvelut. Täydennysrakentaminen ei saa tarkoittaa puistojen ja muiden lähivirkistysalueiden tärvelemistä.

Esim. vanhat rakennetut ympäristöt, kuten käytöstä poistuvat teollisuusrakennukset ja -alueet, yhdyskuntarakenteen sisällä sijaitsevat joutomaat, ullakkojen ottaminen asumiskäyttöön, rakennusten korottaminen ja parkkipaikka-aavikoiden päälle rakentaminen voivat luoda perustaa asuinalueiden täydennysrakentamiselle ja kokonaisten uusien asuinalueiden kehittämiselle

Vihreät linjaukset:

  • Kestävä ja elinvoimainen kaupunkikehitys voivat kulkea käsi kädessä. Ekologinen kaupunkikehitys edellyttää tiivistä ja kaupunkimaista yhdyskuntarakennetta.
  • Ekologista kaupunkirakennetta edistetään eheyttämällä olemassa olevaa kaupunkirakennetta ja täydennysrakentamalla harvaan rakennettuja taajamia.
  • Asuntorakentaminen ohjataan ensisijaisesti olemassa olevan joukkoliikenneverkon, erityisesti rataverkon, palvelualueille. Tarvitaan myös uusia raideyhteyksiä.

Hyviä esimerkkejä onnistuneista täydennysrakentamisen hankkeista ovat mm. Tukholman Hammarby Sjöstad ja Helsingin Arabianranta. Vaasan kasarmialue on malliesimerkki uusiokäytöstä. Varuskunnan muutettua kiinteistöistä on kaupunki vuorovaikutteisen suunnittelun avulla löytänyt rakennuksille uusia käyttäjiä. Koko alue ammentaa vetovoimaa rakennusten historiasta ja rakennuskannan omaleimaisuudesta.
Hollannille on vuosikymmenien aikana kertynyt vahva osaaminen kaupunkien kokonaisvaltaisen kehittämisen hallinnollisista ja vuorovaikutteista menettelyistä. Hallitus on kannustanut kaupunkeja uudistamaan ongelmallisimpien alueiden fyysistä, taloudellista ja sosiaalista tilaa.
Englannissa hallitus on lanseerannut Homes for the Future: more affordable, more sustainable -ohjelman (green paper). Asumisratkaisuja haetaan 2000-luvun puutarhakaupungeista ja ekokaupungeista.



Tukholmassa toteutettiin mittava 20K-projekti vuosina 2003–2006. Neljän vuoden aikana oli tavoitteena rakentaa 20 000 asuntoa olemassa olevaan kaupunkirakenteeseen, joista puolet tuli olla kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Vaikeaa tehtävää varten perustettiin erillinen projekti, jolla oli mahdollisuus toimia poikkeavasti ja kevennetyllä byrokratialla. Asukkaat, taloyhtiöt ja kaupunginosayhdistykset kytkettiin mukaan suunnitteluun varhaisessa vaiheessa. Projekti oli julkisuudessa esillä näyttävästi. Jokainen hanke käsiteltiin paikallisesti eli tehtiin sellaisia asuntoja joita alueelta puuttui ja joille oli kysyntää. Lopulta kaupunginosayhdistykset kilpailivat siitä, kuka saa kiinnostavimman hankkeen alueelleen.

”Pikkukaupungin” tunnuspiirteitä:

  • Asuinalue tukeutuu raideliikenteeseen. Etäisyys asunnoilta on asemalle alle 2 kilometriä.
  • Monipuoliset lähipalvelut on mahdollista saavuttaa kävellen ja pyörällä.
  • Vanhat kunnostetut rakennukset elävöittävät yhdyskuntarakennetta ja asuinaluetta.
  • Asuinalueen väestörakenne ja asuntokanta on monipuolinen.
  • Piha-alueilla on tilaa viljelyyn ja virkistykseen.
  • Ratayhteyden päässä sijaitseva kulttuuritarjonta, työpaikat ja palvelut ovat helposti saavutettavissa nopealla ja tiheästi kulkevalla raideyhteydellä.
  • Esteettömät ja turvalliset katu-alueet ovat yhteistä kaupunkitilaa.
  • Eri-ikäisille lapsille on soveltuvia virikkeellisiä ja turvallisia leikkipaikkoja ja -puistoja.
  • Asuinalue mahdollistaa ympäristöä säästävän elämäntavan.
  • Asuinalueella tuotetaan paikallisesti energiaa uusiutuvista energialähteistä.

 

Liikenneruuhkista pyörän selkään ja raiteille

Pyöräily on jalankulun tapaan terveellinen ja ympäristöystävällinen liikkumistapa, joka kaupunkikeskusten lyhyillä matkoilla on useimmiten myös nopein ja kätevin. Turvalliset pyöräyhteydet vähentävät esim. lapsiperheiden vapaa-ajan autoilutarvetta, kun lapsetkin voivat yksin pyöräillä harrastuksiin.

Turvallisella ja mukavalla pyörän säilytyksellä voidaan vaikuttaa kulkutavan valintaan asemalle tultaessa ja ylipäätään junan käyttöön henkilöauton sijasta. Pyöräpysäköinnin imagoa on kuitenkin nostettava ja tehtävä siitä houkuttelevaa. Päästöjen vähentämisen kannalta se on halpa sijoitus.

Kaikissa eurooppalaisissa kaupungeissa, joissa on edistetty pyöräilyä, kevyen liikenteen osuus on kasvanut ja liikenteen haitat vähentyneet (Pariisi, München ja Kööpenhamina). Kevyen liikenteen laatuvaatimukset ovat kasvamassa myös Suomessa.

Vihreät linjaukset:

  • Kevyen liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta parannetaan lisäämällä kävelykatuja ja pyöräteitä sekä auraamalla pyörätiet yhtä aikaa ajoteiden kanssa talvisin. Kaavoituksessa, asunto- ja työpaikkarakentamisessa sekä joukkoliikenteen suunnittelussa huomioidaan pyöräilyn tarpeet.
  • Pyöräilyä lisätään määrätietoisesti. Laaditaan valtakunnallinen pyöräilyohjelma.
  • Tehdään pyörien kuljettaminen joukkoliikennevälineissä maksuttomaksi ja varataan niille tilaa.
  • Asuinympäristöt suunnitellaan siten että työmatkapyöräily on houkutteleva vaihtoehto.
  • Työmatkapyöräilyn sujuvuutta ja turvallisuutta parannetaan.

Pariisin katuja on viime vuosina kunnostettu pyöräystävällisemmiksi. Yksityisautoilu ja liikennepäästöt ovat vähentyneet merkittävästi. Autoteitä on otettu virkistyskäyttöön esim. viikonloppuisin. Pariisin keskustan alueella on satoja kilometrejä pyöräteitä, jotka osittain on yhdistetty bussikaistojen kanssa. Pyöriä on runsaasti tarjolla myös turisteille. Onnistuneet ratkaisut ovat levinneet myös muihin Ranskan kaupunkeihin.

Kangasalan kunta on toiminut esimerkillisesti pyöräilyn edistämiseksi ja sen turvallisuuden parantamiseksi. Kunta antoi ensimmäisenä rakennusjärjestyksessään määräyksiä pyöräpaikoituksen järjestämisestä asuntojen, työpaikkojen ja liiketilojen yhteydessä. Kangasalla pyöräillään niin koulu- ja työmatkoja kuin vapaa-ajan ajojakin aktiivisesti. Pyöräilykampanjoinnilla kunnassa on madallettu kynnystä käyttää polkupyörää arkiliikkumisessa. Kampanjointi on kohdistunut myös päättäjiin, jotka vaikuttavat pyöräilyn olosuhteiden kehittämiseen.
www.kangasala.fi -> Asuminen ja ympäristö -> Tekniikka ja ympäristö -> Pyöräily


Rakentaminen energiatehokkaaksi

KÄSITTEITÄ:
MATALAENERGIATALO on rakennus, joka paremman rakentamisen ansiosta kuluttaa korkeintaan puolet normaalin, rakentamismääräykset täyttävän talon tarvitsemasta energiasta. Mitä paremmin talo on eristetty, sitä vähemmän sen lämmittämiseen kuluu energiaa.
VTT:n kehittämän matalaenergiakerrostalon (MERA) lämmittämisessä saadaan jopa 70 % vuosittainen säästö. MERA-talossa ei ole lainkaan patterijärjestelmää, asunnot lämpiävät ihmisten ja laitteiden tuottamalla lämmöllä sekä ilmanvaihtolämmitysjärjestelmällä.
Pohjoismaiden ensimmäisten matalaenergiakerrostalojen rakentaminen on alkanut Heinolassa (Alkuasunnot Oy) ja Espoossa (VVO).
Matalaenergiarakentamisen kustannukset ovat vain 2-3 % normaalirakentamista korkeammat. Kustannukset katetaan nopeasti lämmitysenergian säästöllä. Pitkällä aikavälillä matalaenergiatalo on kannattava investointi.
PASSIIVITALOKSI määritellään rakennus, joka on niin hyvin eristetty että se pysyy lämpimänä lähinnä ihmisistä ja sähkölaitteista vapautuvan lämmön avulla. Keski-Euroopassa suurin passiivitalolle sallittu kokonaisenergiankulutus on 15 kWh/m2, Suomessa VTT on määritellyt rajaksi 27 kWh/m2.
Ruotsin ensimmäinen passiivikerrostalo rakennetaan Göteborgiin vanhalle satama-alueelle. Hiilidioksidipäästöt ovat neljäsosa vastaavasta Ruotsin rakennusnormit täyttävästä kerrostalosta, mutta rakennuskustannukset ovat kuitenkin vain 2,5 % suuremmat.
NOLLAENERGIATALOLLA tarkoitetaan rakennusta, jonka ostetun ja itse tuotetun kokonaisenergian erotus on vuosittain nolla. Lisäksi puhutaan hiilidioksidivapaista taloista (zero-carbon eli nollahiili), jotka eivät aiheuta päästöjä ollenkaan. Britanniassa uusien asuintalojen tulee olla nollapäästöisiä vuoteen 2016 mennessä.
Lähteet: Ympäristöministeriö, Teknillinen korkeakoulu
PLUSENERGIATALO on rakennus, joka tuottaa energiaa yli oman tarpeen. Ylijäämä voidaan esimerkiksi myydä valtakunnanverkkoon.

 

Talojen ei tarvitse olla energiasyöppöjä

Rakennukset kuluttavat n. 40 % energiasta ja tuottavat n. 30 % kasvihuonepäästöistä. Rakennusten ympäristövaikutuksia vähennettäessä keskeisiä tavoitteita ovat rakennusten kestävyys, energiatehokkuus, pitkäikäisyys, muunneltavuus ja korjattavuus.

Rakennusten ja asumisen energiankulutuksen vähentäminen on yksi tärkeimmistä toimista ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Rakennusten käyttöikä on ainakin sata vuotta, joten nyt tehdyt päätökset vaikuttavat pitkään.

Vielä kymmenen vuotta sitten Suomen rakennusmääräykset olivat eurooppalaisittain vertailukelpoiset. Koska niitä ei sen koommin ole kiristetty, on rakentaminen nykyisellään energiaa tuhlailevaa. Se on tullut ilmastolle ja asukkaalle kalliiksi. Pääomakustannusten minimointi on johtanut tehottomiin energiaratkaisuihin ja kalliisiin käyttökustannuksiin.

Energiatehokkaan rakentamisen markkinat eivät ole Suomessa päässeet kehittymään.
Energiatehokkaan rakentamisen tietotaito on olemassa, se täytyy vain saada käyttöön. Asuntorakentamisessa tullaan viimeistään vuonna 2010 siirtymään nykyistä tiukempiin energiamääräyksiin. Vähän energiaa kuluttavia matalaenergia-, passiivi- ja nollaenergiataloja voidaan Suomenkin oloissa rakentaa kaikissa kokoluokissa pientaloista kerrostaloihin. Myös rakennusmateriaalien ympäristöystävällisyyteen on panostettava.

Vihreät linjaukset:

  • Energiatehokkuuden normiohjausta kiristetään. Parhaillaan valmistelussa oleva uudisrakennusten energiatehokkuusmääräysten kiristäminen 30–40 prosentilla vuoteen 2010 mennessä toteutetaan. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Energiatehokkuusmääräyksiä kiristetään edelleen vähintään 20 prosentilla vuonna 2012.
  • Ensi vuosikymmenen aikana siirrytään rakentamaan taloja, joiden lämmitys ei vaadi ulkopuolista energiaa.
  • Olemassa olevien rakennusten energiatehokkuutta parannetaan. Korjausavustusten määrää lisätään ja tuki ohjataan rakennusten energiankäytön tehostamiseen. Rakennusmääräyksiä tarkistetaan niin, että peruskorjausten ja muiden suurten remonttien yhteydessä edellytetään parempaa energiatehokkuutta.
  • Rakennusten kokonaisenergiakulutukseen perustuvaan sääntelyyn on siirryttävä vuonna 2012.
  • Energiaomavaraisten ja ekologisten asuinalueiden syntymistä tuetaan.
  • Kaavoituksessa otetaan käyttöön tontti- ja aluekohtainen energialuokitus. Kaavoituksessa määritellään rakennettavien tonttien energiaomavaraisuusaste eli tonteilla tuotetaan tietty osa siellä kulutettavasta energiasta uusiutuvista energialähteistä.
  • Valtio ottaa vastuun asumisen energiansäästömahdollisuuksien tehokkaasta tiedottamisesta.

Kansainvälistä huomiota saanut Vaasan asuntomessualue 2008 on energian suhteen omavarainen. Energiaomavaraisuus tuotetaan monen toimijan innovaatioilla. Sähköä ja lämpöä tuotetaan mm. biokaasuilla sekä merenpohjan sedimentistä. Energiantuotanto ja -jakelu tapahtuvat asuntomessualueen voimalarakennuksessa nimeltä New Energy. Talossa on polttokennoyksikkö ja mikroturbiinilaitos. Ne hyödyntävät maisemoidulta kaatopaikalta saatavaa biokaasua. New Energy tuottaa sekä sähköä että lämpöä Vaasan sähkö- ja kaukolämpöverkostoon.
Lähde: Vaasan asuntomessut


Kohtuuhintaista tuotantoa tarvitaan

Kaupunkiseuduilla kohtuuhintaisen asuntotarjonnan puute kiihdyttää yhdyskuntarakenteen hajautumista, heikentää kaupunkiseutujen elinvoimaisuutta ja luo esteitä uusien työpaikkojen syntymiselle.

Kasvukeskuksissa on puutetta ns. tavallisen hintatason asunnoista, sekä vuokra- että omistusasunnoissa. Yleishyödyllinen vuokra-asuntotuotanto on romahtanut murto-osaan tavoitteista. Samaan aikaan vuokra-asuntojen määrä on vähentynyt viimeisen viiden vuoden aikana noin 17 000 asunnolla.

Suhdannevaihtelut ohjaavat asuntotuotannon määrää. Kaupunkialueilla pysäköintiratkaisut nostavat kohtuuttomasti rakentamisen hintaa

Vihreät linjaukset:

  • Valtio ja kunnat edistävät määrätietoisesti monipuolisten, kohtuuhintaisten ja laadukkaiden omistus- ja vuokra-asuntojen tuotantoa.
  • Huolehditaan asemakaavojen taloudellisuudesta. Kuntien on hankittava ja kaavoitettava maata pitkäjänteisesti, jotta tarjolla on kohtuuhintaisia tontteja.
  • Autopaikkarakentamisen kustannukset eriytetään asuntojen hinnoista.
  • Rakentamattoman rakennuspaikan kiinteistöveroprosentti on pidettävä korkeana.
  • Kunnat ottavat tarvittaessa käyttöön järjestelmän, jossa asuntotuotannon suhdannevaihteluiden ohjaamiseksi tonttien toteuttamiselle asetetaan kohtuullinen aikaraja, jonka aikana tontti on rakennettava.

 

Lähiöt kuntoon

Suomalaiset lähiöt ovat mainettaan parempia asuinpaikkoja.

Tällä hetkellä lähiöiden uhkakuvana on palveluiden heikkeneminen, talojen ja asuinympäristön rapistuminen sekä asukasrakenteen yksipuolistuminen. Lähiöiden rakennuskannan peruskorjaus vaatii suuria investointeja.

Lähiöiden kehittämisellä ja täydennysrakentamisella sekä rakennuskannan ja asuinympäristön perusparannuksella edistetään kohtuuhintaisen, esteettömän, laadukkaan, ekologisen ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella ja riittävien palvelujen äärellä sijaitsevan asumisen tarjontaa.

Täydennysrakentamisella ja perusparantamalla alueiden fyysistä, taloudellista ja sosiaalista tilaa turvataan alueiden elinvoimaisuus ja palvelut. Sekoittavaa asuntopolitiikkaa eli erilaisten asuntotyyppien rakentamista tarvitaan kaikille asuinalueille. Näin vältetään sosiaalisesti ja etnisesti eriytyneet asuinalueet.

Lähiöt ovat usein kohtuuhintaisen asumisen alueita ja sijaitsevat hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärellä. Lähiöiden korjaus on kannattavaa toimintaa myös ilmastonmuutoksen kannalta

Vihreät linjaukset:

  • Lähiöasumisen arvostusta ja laatua nostetaan.
  • Rakennuskannan ja asuinympäristön perusparannuksella ja ylläpidolla varmistetaan laadukas asuminen. Perusparannushankkeissa huomioidaan esteettömyys.
  • Sosiaalisen osallisuuden lisäämisellä edistetään asumisen laatua ja viihtyisyyttä.
  • Lähiöiden täydennysrakentamisella vahvistetaan lähiöiden elinvoimaisuutta ja asukasrakenteen monipuolisuutta. "Slummiutumisen" eli segregaation ehkäisemiseksi kuntien tulee tarpeen vaatiessa ostaa vuokra-asunnoiksi asuntoja omistusasuntovaltaiselta alueilta ja muuttaa vuokra-asuntoja korkeatasoisiksi omistusasunnoiksi alueilla, jotka ovat vuokra-asuntovaltaisia.
  • Lähiöiden kokonaisvaltaista kehittämistä tuetaan myös valtion varoista. Se on pysyvä osa valtion ja kuntien asuntopolitiikkaa ja kaupunkiseutujen strategista kehittämistä.
  • Lähiöiden joukkoliikenneyhteyksiä parannetaan.


Vuokra-asumisesta vaihtoehto kaikille

Kansainvälistyminen, maahanmuuttajaväestön kasvu, työvoiman liikkuvuus sekä tarve muuttaa paikkakunnalta ja maasta toiseen lisäävät vuokra-asuntojen tarvetta. Vuokra-asumisen riittävä saatavuus, kohtuuhintaisuus ja laadukkuus ovat perusedellytyksiä kaupunkien ja asuinalueiden elinvoimaisuudelle.

Kaikilla ei ole varaa tai halua omistusasumiseen. Jokaisella on oltava mahdollisuus asua laadukkaasti omistamatta omaa asuntoa. Kuntien vuokra-asuntojen myöntämisessä on otettava huomioon vanhemman todellinen tilantarve silloin, kun lapset eivät ole kirjoilla kyseisen vanhemman luona, mutta asuvat tämän luona esimerkiksi vuoroviikoin tai viikonloppuisin.

Myös asumisoikeusasuntojen kysyntä on kasvanut. Järjestelmä on tarkoituksenmukainen ja sillä on edelleen oma asemansa vuokra- ja omistusasumisen välimuotona. Asumisoikeusasunnoissa asukasrakenne on monipuolinen ja se ehkäisee osaltaan sosiaalista segregaatiota ja edistää myös työvoiman liikkuvuutta.

Vuokra-asumisesta on tehtävä laadukas ja mahdollinen vaihtoehto kaikille halukkaille!

Vihreät linjaukset:

  • Vuokra-asuntojen tuotantoa lisätään alueilla, joilla vuokra-asuntoja on vähän sekä vuokra-asumisen arvostusta nostetaan. Vuokra-asumisen on oltava realistinen vaihtoehto ja laadukas asumismuoto kaikille väestöryhmille.
  • Vuokra-asuntojen tuotantoa tulee monipuolistaa myös talotyyppien osalta.
  • Asumisoikeusasumista tulee kehittää todellisena vaihtoehtona omistus- ja vuokra-asumiselle.

Wienissä vuokra-asuntojen osuus on lähes 80 % asuntokannasta. Tästä määrästä yksityisiä vuokra-asuntoja on 30 %, kaupungin vuokra-asuntoja 24 %, yleishyödyllisten tahojen ylläpitämiä 14 % ja työsuhdeasuntoja 9 %. Omistusasuntojen osuus on vain 14 % ja omakotitaloissa asuu 9 %. Menestyvässä kaupungissa voi olla paljon vuokra-asuntoja.


Valtion tukema vuokra-asuminen

Arava-asuntojen tuotanto alkoi sotien jälkeen talkoohengessä. Yleishyödyllisen asuntotuotannon keskeisiä periaatteita olivat omakustannusvuokrat, sekä käyttö- ja luovutusrajoitukset, jotka turvasivat asukkaille kohtuuhintaisen asumisen. Järjestelmää voidaan uudistaa kadottamatta sen alkuperäisiä hyviä tavoitteita.

Tulorajojen poistaminen on mahdollistanut tämän vaihtoehdon yhä useammalle realistisena asumismuotona.

Valtion tukeman asuntotuotannon merkitys erityisryhmien asumisen ja laadukkaiden asumispalvelujen tarjoajana kuitenkin säilyy.

Viime vuosina monet kunnat ja monet yleishyödylliset toimijat ovat lyhytnäköisesti luopuneet arava-asuntojen hallinnasta ja myyneet niitä. Tämä on vaikuttanut merkittävästi vuokra-asuntokannan pienentymiseen.

Vihreät linjaukset:

  • Valtion turvaa tuetun vuokra-asumisen riittävän tuotannon kasvukeskuksissa.
  • Aravarajoituksia jatketaan tarvittaessa.
  • Asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia asuntojen varustetasoon ja materiaalivalintoihin lisätään. Asuntoratkaisuja monipuolistetaan. Asukasdemokratiaa kehitetään.

ARAVAJÄRJESTELMÄ on menetelmä rahoittaa asuntorakentamista valtion subventoimalla lainoituksella. Suomessa on reilut 400 000 arava- tai korkotukilainalla rakennettua vuokra-asuntoa, Asunnoissa asuu noin 700 000 ihmistä. Arava-asuntoja on eniten pääkaupunkiseudulla, jossa niiden osuus asuntokannasta on noin viidennes. Kaikkiaan ara-asuntojen osuus Suomen asuntokannasta on noin 15 prosenttia. Kunnat omistavat noin 257 000 rajoitusten alaista niin sanottua ARA-vuokra-asuntoa. Määrä on noin 60 prosenttia kaikista ARA-asunnoista ja noin kolmannes kaikista vuokra-asunnoista.
Aravavuokrataloja koskevat KÄYTTÖ- JA LUOVUTUSRAJOITUKSET, jotka koskevat asuntojen käyttöä, vuokranmääritystä ja luovutusta. Asuntojen on oltava riittävän pitkään vuokrakäytössä, asumiskustannusten on oltava kohtuullisia (omakustannusvuokrat), asuntojen hallinta on oltava omistajilla, jotka tarjoavat asukkaille hyvät ja turvalliset asuinolot. Arava- ja korkotukilainoitettujen vuokra-asuntojen on oltava julkisesti ja yleisesti haettavina. Rajoituksista voidaan vapauttaa alueilla, joilla esiintyy vuokra-asuntojen vajaakäyttöä.
Lähde: Ympäristöministeriö, www.ara.fi


Helsingissä valmistui vuonna 2006 ainoastaan 40 aravavuokra-asuntoa vaikka samaan aikaan hakijoiden määrä on kasvanut valtavasti. Vuoden 2007 lopussa Helsingin kaupungin asuntotoimella oli vuokra-asuntohakemuksia 16 279 kpl. Ainoastaan murto-osa hakijoista saa asunnon. Lähde: Helsingin kaupungin asuntoasianosasto


Asunnottomuutta pitää hoitaa

Suomessa on yhteensä noin 7 400 asunnotonta, joista yksinäisiä asunnottomia on hieman yli 7 000. Heistä pääkaupunkiseudulla on noin 4 000. Asunnottomien perheiden määrä on noin 350, ja näistä yli puolet on Helsingissä. Yksinäisten asunnottomien määrä on viime vuosina lisääntynyt suurissa kaupungeissa ja naisten, perheiden ja nuorten osuus on kasvanut.. Pitkäaikaisasunnottomia arvioidaan olevan n. 2 500, joista n. 2 000 asuu pääkaupunkiseudulla (Helsingissä 1 500).
Lähteet: ”Nimi ovessa”, ns. viisaiden raportti asunnottomuuden poistamiseksi, 2008. Ympäristöministeriö

 

Suurkaupungeissa köyhyys ilmenee usein äärimmäisissä muodoissaan. Asunnottomuus keskittyy kasvukeskuksiin, joihin suuntautuu eniten muuttoliikettä ja joiden väestönkasvu on suurinta. Toisaalta kaupunkiympäristössä näitä ongelmia voidaan myös tehokkaasti sosiaalisen asuntopolitiikan keinoin hoitaa.

Vihreät linjaukset:

  • Vihreät sitoutuvat valtion ja keskeisten kaupunkien välisen Asunnottomuusohjelman toteuttamiseen, jonka tavoitteena on pitkäaikaisasunnottomuuden puolittaminen.
  • Erityisryhmien hankkeita sijoitetaan osaksi normaalia asutusta, hyvien liikenneyhteyksien ja palvelujen ääreen.

 

Monet tarvitsevat tukea

Moni tarvitsee tukea selvitäkseen itsenäisesti omassa asunnossa. Tukea tarvitsevien asumistarpeet moninaistuvat ja yksilöllistyvät. Näitä erityisryhmiä ovat mm. huonokuntoiset ikääntyvät, vammaiset nuoret, mielenterveyskuntoutujat ja syrjäytymisvaarassa olevat maahanmuuttajanuoret.

Erityisryhmien asumisen asuntojen suunnitteluun tarvitaan käyttäjälähtöisiä ratkaisuja ja tutkimustyötä. Asuntojen ja muun rakennetun ympäristön esteettömyys parantaa sekä vammaisten, ikäihmisten että lapsiperheiden hyvinvointia. Asuntojen tulee olla asukkaan toiveiden mukaisia, muunneltavia ja joustavia.

Asuinympäristön on tuettava asukkaan yksilöllisiä tarpeita, esim. kuntoutusta ja yksin selviytymistä.

Vihreät linjaukset:

  • Kaikki asunnot rakennetaan esteettömiksi. Vanhojen asuntojen korjausrakentamista esteettömiksi tuetaan. Asuinalueet suunnitellaan siten, että esteetön liikkuminen on mahdollista. Myös julkisen liikenteen on oltava esteetöntä.
  • Asumisen suunnittelussa otetaan huomioon erityisryhmien yksilölliset tarpeet.
  • Ikäihmisten mahdollisuuksia asua kotonaan mahdollisimman pitkään tuetaan. Ikäihmisten palveluasumista voidaan edistää esim. tukemalla asunto-osakeyhtiöiden muuttamista palvelutaloiksi.

 

Monimuotoinen asuminen


Asuntotuotantoon tarvitaan vaihtoehtoja

Suomalainen asuntotarjonta on vielä yksipuolista eikä vastaa ihmisten muuttuneisiin tarpeisiin. Asunnot rakennetaan edelleen liikaa asuntotuottajien ehdoilla.

Asumisen tarpeet ja elämäntyylit moninaistuvat. Suomi kansainvälistyy ja ulkomaalaisten määrä kasvaa. Perhekoot ja ylipäänsä käsitykset perheestä muuttuvat. Käsitykset hyvästä asumisesta erilaistuvat ja yksilöllistyvät.

Vihreät linjaukset:

  • Asuntotuotannon talotyyppejä ja valinnan mahdollisuuksia lisätään. Suomeen tarvitaan kokeilevaa rakentamista ja uusien asumiskonseptien kehittämistä. Kerrostalorakentamista kehitetään siten, että se tarjoaa yksilöllisiä asumisratkaisuja ja laadukkaan asumismuodon kaikille väestöryhmille. Perheasuntojen tarjonnassa otetaan huomioon perhemuotojen moninaisuus.
  • Asuntotuotannon monipuolisuutta ja käyttäjälähtöisyyttä lisätään. Myös lisääntyvä monikulttuurisuus edellyttää uudenlaisia asuntoratkaisuja.
  • Omakotiasumisen piirteitä, kuten mahdollisuutta vaikuttaa asuntojen sisätiloihin, omaa rauhaa ja tekemisen mahdollisuuksia siirretään myös kerrostaloasumiseen. Kerrostaloasumisen piirteitä, kuten huoltovapautta ja erilaisia asumispalveluja siirretään pientaloasumiseen. Kerrostaloissakin on mahdollisuus yhteisölliseen puutarhanhoitoon - jos marjapensaat, omenapuut ja kasvimaat eivät mahdu pihalle, voidaan ne siirtää katolle.
  • Laadukasta asumista on tarjolla myös niille joiden omat voimavarat eivät riitä. Kasvava ikäihmisten joukko ja monet erityisryhmät tarvitsevat palveluja ja tukea kotona asumiseen.
  • Asumisen suunnittelussa edistetään asukaslähtöisiä, yhteisen kokemisen mahdollistavia ja ekologisia ratkaisuja, jotka vapauttavat huoneistoista tilaa muuhun käyttöön. Tärkeää on yhteistilojen joustavuus ja monikäyttöisyys rakennuksen elinkaaren aikana.

Yhteisöllisyys

Yhteisöllisen ja yhdessä asumisen suosion kasvusta on merkkejä monissa väestöryhmissä, kuten nuorten ja ikääntyvän väestön keskuudessa. Yhteisöllinen asuminen voi olla pysyvä tai väliaikainen ratkaisu.

Yhteisöllinen asuminen ja sen sovellukset voivat tarjota tärkeää vertaistukea ja arjessa läsnäoloa myös niille jotka tarvitsevat tukea asumiseensa, kuten huonokuntoiset vanhukset, vammaiset nuoret, ja mielenterveyskuntoutujat.

Ikäihmisten yhteisöasuminen lisää suosiotaan Euroopassa, erityisesti Pohjoismaissa. Tanskassa on syntynyt ikääntyneiden oma ”olde kolle” -liike. Kun sopivat ihmiset löytävät toisensa, he voivat vaikka vuokrata kokonaisen rappukäytävän ja muodostaa mieleisensä asuinyhteisön. Ympäristössä voi silloin asua monenikäisiä ihmisiä.
Lähde: Tuula-Liina Varis: ”Mummot kommuunissa” ET-lehti 2/2008

Perinteisen paikallisyhteisyyden ja osallisuuden, kuten kaupunginosayhdistyksien, tukeminen on tärkeää.

Yhteisöllisyys ja osallisuus saa uusia muotoja ja merkityksiä. Yksi kaupunkiasumisen viehätys on mahdollisuus olla oma itsensä ja elää oman näköistä elämää. Kaupunkiasumiseen liittyvä sosiaalinen etäisyys saatetaan ymmärtää usein vieraantumisena. Ihmisten sosiaaliset suhteet asuinalueella ovat kuitenkin vain osa heidän sosiaalisia verkostojaan koko kaupungissa.

Lisääntyvä monikulttuurisuus lisää yhteisyyden ja yhteisen tilan merkitystä. Tarve ulkopuolisiin yhteisiin tiloihin kasvaa. Hyvällä asuinympäristön ja asumisen suunnittelulla saatetaan myös vaikuttaa suvaitsevaisuuteen asuinalueilla.

Monipuoliset yhteistilat tai julkinen kaupunkitila voivat tarjota hyvät puitteet toiminnalle ja harrastuksille. Ne voivat olla samalla osa asukkaiden kotia ja vierastiloja, joihin voidaan kutsua ulkopuolisiakin osallistumaan monipuolisiin harrastuksiin.

Vihreät linjaukset:

  • Yhteisöllistä asumista edistetään kaikille sopivana asumismuotona.

Britanniasta liikkeelle lähtenyt ”Guerilla gardening” on esimerkki osallisuudesta kaupungeissa: ihmiset istuttavat kukkia esimerkiksi puistoon ja kadun pientareille odottamatta että viranomaiset sen järjestäisivät.

"Onnellinen ja vähähiilinen kaupunki voi toteutua vain jos se on nykyistä enemmän ihmisten tekemä. Ihmisten onnellisuuden kannalta oleellista on mahdollisuus tehdä asioita omaehtoisesti ja spontaanisti muiden kanssa”. - Aleksi Neuvonen, Demos Helsinki 2008

Aktiiviset Seniorit ry:n toteuttama yhteisöllinen ja omatoimisuuteen perustuva Loppukiri-talo valmistui Arabianrantaan huhtikuussa 2006. Talossa on 58 omistusasuntoa ja runsaasti yhteistiloja. Rakennuksen on suunnitellut Arkkitehti Kirsti Sivén. - www.aktiivisetseniorit.fi

Koti Kaupungissa ry – Hem i stan rf on vuonna 2007 perustettu yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää omaehtoista kaupunkimaista kerrostaloasumista. Yhdistyksen tavoitteena on rakentaa yhteisöllinen kerrostalo Helsinkiin. - www.hemistan.fi

Vihdin kunta kaavoittaa asukkaiden aloitteesta syntynyttä ekologista pientaloaluetta Linnanniitun alueelle. Tavoitteena on asukaslähtöinen, yhteisöllinen ja ympäristöystävällinen asuinalue. Hankkeen toteuttamista varten asukkaat ovat perustaneet osuuskunnan. - www.vihdinekokyla.fi

Kaupunkien umpikortteleiden sisäpihoja yhdistämällä saadaan kaupunkiin lisää elintilaa ja viihtyisyyttä. Yhteisellä pihalla voi olla kesäkeittiö, luistinrata tai puutarha. - Kirja aiheesta: Mikko Mansikka: Pihoja ihmisille.

On ennustettu että Suomen väestö kasvaa noin 600 000 ihmisellä vuoteen 2020 mennessä. Tästä määrästä 30 % on ulkomaalaisia. Suomessa asuu vuonna 2020 300–400 000 ulkomaiden kansalaista


Asuinympäristöt viihtyisiksi

Viihtyisä asuinympäristö myös tuntuu turvalliselta. Ihmisten pelkoja sellaisia paikkoja kohtaan, joissa näkyvyys on heikko, voidaan pitää perusteltuina. Asuinympäristön suunnittelussa visuaalisesti kuolleita kulmia tulee minimoida. Ihmisten ainoalla käytössä olevalla kulkuväylällä ei saa olla pitkiä valaisemattomia tunneleita tai muita pimentoja. Lasten leikkipaikat tulee sijoittaa niin, että niistä on asuntoihin mahdollisimman hyvä näkyvyys.

Joissakin tapauksissa asemanseutujen viihtyvyyttä täytyy lisätä ihmisten turvallisuuden kokemuksen parantamiseksi. Uusien asemarakennusten on edustettava kunnianhimoista arkkitehtuuria.

Vihreät linjaukset:

  • Asuinympäristön suunnittelussa pyritään avoimiin näkymiin ja hyvin valaistuihin kulkuväyliin.
  • Asemien seutujen ja muiden julkisten tilojen viihtyvyyttä parannetaan.
  • Lasten leikkipaikat sijoitetaan siten, että niihin on asunnoista hyvä näkyvyys.

Vanhat rakennukset ja arkkitehtuuri

Vanhaa ei aina tarvitse purkaa. Olemassa olevaa rakennettua ympäristöä ja vanhaa rakennuskantaa voidaan monipuolisesti hyödyntää esim. täydennysrakentamisessa. Vanhan rakennuskannan säilyttäminen vastaa jo lähtökohtaisesti kestävän kehityksen vaatimuksiin.

Vanhoja rakennuksia ja teollisuusympäristöjä säilyttämällä ja monipuolisella uusiokäytöllä luodaan historiallista kerroksellisuutta ja monipuolista kaupunkirakennetta. Vanhoihin rakennuksiin voidaan sijoittaa monipuolisia toimintoja, kuten kulttuuritiloja, työtiloja, palveluita ja asumista.

Hyvän arkkitehtuurin keinoin voidaan parantaa rakentamisen laatua ja antaa sisältöä rakennettuun ympäristöön. Arkkitehtuurin keinoin ovat käyttökelpoisuus, kestävyys ja kauneus. Näistä arvoista luodaan yhä laadukasta asuinympäristöä.

Vihreät linjaukset:

  • Rakennetun ympäristön suojelua ja monipuolista uusiokäyttöä edistetään.

 

Viheralueet ovat osa asumiskulttuuria

Lähimetsät, -vedet ja puistot ovat osa kaupunkitilaa ja paikalliskulttuuria. Niissä voi elpyä ja virkistyä, harrastaa tai vain oleskella ja nauttia luonnosta. Kaupunkiluonnon terveysvaikutukset ovat kiistattomat. Viheralueet tarjoavat lapsille tärkeitä luontokokemuksia.

Rannat on pidettävä vapaana asuntokaavoituksesta. Vesien virkistysarvo kuuluu kaikille.
Asukkaiden käyttöön tarjotaan siirtolapuutarhoja ja viljelyspalstoja.

Vihreät linjaukset:

  • Asuinalueilla tarvitaan ulkoilumetsiä ja lähivirkistysalueita, jotka ovat helposti saavutettavissa pyörällä ja julkisilla kulkuvälineillä. Lähimetsien kuluminen ehkäistään rakentamalla polkuja ja reitityksiä.
  • Virkistysalueille rakennetaan myös esteettömiä reittejä.
  • Kaavoituksessa huomioidaan kaupunkiluonnon luontoarvot, virkistysarvot ja merkitys ilmanlaadun parantajana.

Asuntoja nuorille

Kohtuuhintaisista nuoriso- ja opiskelija-asunnoista on pulaa. Kotoa itsenäistyminen ja asumisuran alkuun pääseminen on nuorille vaikeaa. Nuorille ei pidä tarjota väliaikaista luukkua vaan viihtyisä koti.

Nuorten syrjäytyneiden määrä on kasvussa. Riski ajautua asunnottomuuteen on suuri niillä alle 25-vuotiailla, joilla on vaikeuksia päästä kiinni työelämään tai opiskeluun. Erityistä tukea tarvitsevat vammaiset sekä maahanmuuttajataustaiset nuoret, jotka eivät ole tasavertaisessa asemassa asuntomarkkinoilla.

Vihreät linjaukset:

  • Kasvukeskuksiin tuotetaan riittävä määrä nuoriso- ja opiskelija-asuntoja. Nuorisoasuntojen tuotantoa monipuolistetaan.
  • Nuorten syrjäytymistä ehkäistään ennalta toteuttamalla asumishankkeita joissa yhdistyvät elämänhallinta ja asuminen.

 

Jaa sivu:
Tilaa upeasti uudistunut Vihreä Lanka!