Asevelvollisuus ottaa askelen kohti tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta

26.11.2021

Hallitusohjelman kirjausten mukaisesti asevelvollisuuden kehittämistyötä kartoittamaan asetettiin parlamentaarinen komitea, joka on nyt saanut työnsä valmiiksi ja komitean mietintö julkistettiin tänään 26.11.2021.

Tämä komitean mietintö ja siinä esitetyt asiat ovat askel oikeaan suuntaan, yhdenvertaisempaan ja tasa-arvoisempaan suuntaan.

Tulevaisuuden tavoitteena tulee kuitenkin olla täysin tasa-arvoinen järjestelmä, jossa ei ole nykyisenkaltaista sukupuoleen perustuvaa erilaista kohtelua.

On syytä muistaa, että tämä järjestelmän toimii vain niin kauan kuin sen hyväksyttävyys erityisesti nuorten keskuudessa säilyy.

Toistaiseksi nuorten maanpuolustustahto on pysynyt korkealla ja olemme pystyneet turvaamaan tarpeellisen määrän motivoituneita koulutettavia varusmiespalvelukseen. Asenneilmapiiri nuorten keskuudessa voi muuttua nopeastikin, mikäli uudistuksia ei uskalleta tehdä ajoissa.

Nykynuorisolle sukupuoleen perustuva erilainen kohtelu alkaa olla täysin vierasta ja lainsäädännön ristiriitaisuus yhä ilmeisempää. Kutsunnat ja asevelvollisuus voivat olla ensimmäisiä nuorten kohtaamia asioita, joissa velvollisuudet eroavat sukupuolesta riippuen.

Parlamentaarinen komitea esittää koko ikäluokalle yhteisiä kutsuntoja. Tämän toteuttamisen valmistelutyö on aloitettava mahdollisimman ripeästi jo tämän hallituskauden aikana.

Nyt toteutettava kutsuntauudistus luo ensimmäistä kertaa tilanteen, jossa koko ikäluokka on yhtenä joukkona saman informaation äärellä, jakamassa yhteistä kokemusta ja käymässä yhteistä keskustelua aiheesta.

Yhteiskuntamme olisi kuitenkin huomattavasti paremmin suojattu, jos ottaisimme myös naiset nykyistä laajemmin mukaan varautumiseen ja kriisinkestävyyden kehittämiseen.

Tämä olisi tärkeää erityisesti siksi, että yhteiskuntaamme kohdistuvat turvallisuusuhat ja potentiaaliset häiriöt ovat yhä moninaisempia ja esimerkiksi vieraiden valtioiden harjoittamat hybridi- ja kyperoperaatiot voivat kohdistua esimerkiksi sosiaalisen median kautta keneen tahansa meistä.

Komitea tarkasteli eri malleja ja myös kaikkia koskevaa kansalaispalvelusmallia. Tässä vaiheessa sitä ei kuitenkaan katsottu mahdolliseksi toteuttaa. Toivottavasti jatkossa käydään lisää keskustelua myös siitä vaihtoehdosta.

On hyvä huomioida, että nykyisellään vain 65 prosenttia miesikäluokasta suorittaa asepalveluksen. Osuus on merkittävästi alentunut viime vuosina. Tiukentuneet palveluskelpoisuusvaatimukset sulkevat kasarmin porttien ulkopuolelle yhä useampia motivoituneita nuoria, joilla on jokin sairaus, vamma tai rajoite. Tässäkin suuntaus on päinvastainen kuin muualla yhteiskunnassa, jossa on pyritty pikemminkin laajentamaan osallistumisen mahdollisuuksia. Uuden palveluskelpoisuusluokan käyttöönotto on sen vuoksi tärkeä parannus ja komitean työstä lähtenyt uudistus sekin.

Kokonaisuudessaan komiteatyö on tärkeä askel oikeaan suuntaan, jatkossa näitä askelia on uskallettava ottaa lisää.

Suomen perustuslaki määrittelee kuitenkin kaikkia Suomen kansalaisia koskevan maanpuolustusvelvollisuuden, mutta vain miehet ovat asevelvollisia. Tähän liittyvää sukupuolijaottelua voidaan aiheellisesti pitää historiallisena jäänteenä.

Tasa-arvolain 7 §:n mukaan syrjintä välittömästi tai välillisesti sukupuolen perusteella on kielletty ja mm. erilaisten etujen tai oikeuksien myöntämistä taikka tiettyjen velvollisuuksien, rajoitusten tai rasitteiden asettaminen sukupuolen perusteella on myös kiellettyä syrjintää.

Laissa on katsottu miehiä koskevan asevelvollisuuden toteuttaminen hyväksytyksi syyksi poiketa yhdenvertaisuusperiaatteesta ja tasa-arvolain 9 §:ssä asevelvollisuus onkin nimenomaisesti rajattu lain soveltamisen ulkopuolelle.

Sen lisäksi, että tämä sukupuolittunut järjestelmä ja tasa-arvolakiin kirjattu poikkeus on vaikuttanut mm. turvallisuusosaamisen ja -asiantuntijuuden keskittymiseen miehille sillä on todennäköisesti muitakin vaikutuksia yhteiskuntaamme ja käsitykseen miesten ja naisten rooleista. Meillä Suomessa on kaikista tasa-arvotoimista huolimatta edelleen huomattavan vahvasti sukupuolittunut käsitys naisten ja miesten rooleista. Tämä epäsuhta näkyy mm. erilaisissa verkostoissa, ammateissa ja jopa perheiden sisäisessä työnjaossa.

Naisten vapaaehtoinen asepalvelus täytti viime vuonna 25 vuotta. Naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaneiden osuus on viime vuosina ollut merkittävässä nousussa ja naiset ovat suoriutuneet palveluksesta hyvin. Sen sijaan kriisinhallintatehtäviin on ollut haasteellista löytää riittävästi naisia mikä on tuottanut haastetta kansainvälisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Sanna Marinin hallitusohjelmaan onkin kirjattu tavoitteeksi, että naisten määrää kriisinhallintatehtävissä tulee lisätä.

Toimintakulttuurin ja tasa-arvoasenteiden muutokset näyttävät olevan huomattavan hitaita. Vaikka naiset ovat ansioituneet ja edenneet armeijassa vaativiin tehtäviin, kohdistuu naisiin edelleen syrjintää ja seksuaalista häirintää asepalveluksen aikana. Puolustusvoimien on aivan välttämätöntä muuttaa toimintakulttuuriaan näiden ilmiöiden kitkemiseksi. Tähän liittyen viime vuonna on muun muassa aloitettu muista Pohjoismaista saadun mallin mukaisesti yhteistupakokeilu. Komitean mietinnössä esitetään toimia palvelusaikaisen yhdenvertaisuuden ja tasa-arvoisuuden edistämiseksi sekä toimintakulttuurin epäkohtiin puuttumiseksi.

Komitea ei ehdota muutoksia siviilipalveluksen kestoon. Mietinnössä on kuvattu sitä, että eri palvelusmuotojen tulee olla keskenään yhdenvertaiset kokonaisrasittavuudeltaan. Kokonaisrasittavuuden kannalta merkityksellisiä seikkoja ovat mm. palveluksen fyysinen ja psyykkinen rasittavuus, palveluajan pituus työ- ja koulutusajan menetys, perheestä erottaminen, palvelukseen liittyvät asuinpaikan ja liikkumisvapauden rajoitukset. Tässä työssä kokonaisrasittavuutta ei vertailtu, mutta vertailu tulee toteuttaa myöhemmin. Jo aiemmin on tehty sellaisia muutoksia varusmiespalveluksen suorittamiseen että nyt esitettyjen muutosten myötä vertailu tulee olemaan välttämätön. Edellisestä tarkastelusta on jo pitkä aika. Muun muassa YK:n ihmisoikeuskomitea ja Amnesty International pitävät nykyistä siviilipalvelusaikaa rangaistusluontoisena.

Kaiken kaikkiaan voisi todeta, että tämä parlamentaarinen työ olkoon ensimmäinen kehitysaskel ja keskustelunavaus. Ei päätepiste.